Viimeinen pätkä ennen Adelaidea - Port Augusta ja Wallaroo.

 Coober Pedystä matka jatkui viisi ja puolituntia Port Augustan kaupunkiin. Olisimme viimein rannikolla ja sivistyksen parissa. Auto toimi ongelmitta ja toi meidät turvallisesti perille. Matka tuntui ikuisuudelta. Vietimme Port Augustassa yhden yön joka oli täysin oikea ratkaisu. Majoitus oli halpa, mutta kaupungilla oli ainakin kaksi törkeää tyyppiä joten ei tehnyt mieli jäädä tänne enää yhtään pidemmäksi aikaa. Kävin palauttamassa ostamaani paristolla toimivaa tuuletinta joka oli hajonnut jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Myyjän vastaus oli että olen rikkonut laitteen akun. Menin hämilleni ja sanoin että pidä sitten koko paska. Jälkeenpäin asiaa mietittyäni mietin että miten helvetissä se on mun vika että laite on hajonnut normaalissa käytössä. Sama kuin sanoisi että jos kännykästä loppuu akku pitää ostaa uusi puhelin?? Laitoin kaupalle yhden tähden arvostelun ja valituspyynnön sähköpostitse. En ole vielä tähän päivään mennessä kuullut kummastakaan mitään. Onneksi kyseessä oli vain 10 euron tuote mutta kuitenkin. Ottaa päähän. Australiassa asiakkaalla ei ole kunnon oikeuksia. Samoin kävi jo kauan sitten kun olin menossa kauppaan palauttamaan paistinpannua joka oli vääntynyt. Pannu oli tullut neljän pannun setissä ja kun myyjä huomasi sen hän sanoi että yhtä pannua ei voi vaihtaa vaan koko setti pitää tuoda kauppaan? Mitä helvetin väliä niillä muilla pannuilla on jos se yksi ainoa on paskana ja hyllystä saa yksittäin myös tätä kyseistä pannua. Sanoin taas että antaa olla. Mutta ainakin on käynyt selväksi että vaikka tuotteilla olisi Australiassa takuu mitään palvelua et saa ja hommat on vaikea hoitaa. Kyllä tämäkin asia on suomessa paremmin vaikka välillä joutuu valittamaan enemmän. 

Toinen tyyppi kaupungilla oli Aboriginaali. Tiedän että niitä ei saa valokuvata ja ne eivät siitä tykkää mutta olin ottamassa kuvaa paviljongista kaupungin keskellä niin että tämä henkilö jäisi kameran reunaan. Tyyppi alkoi huutamaan ihan täysiä että älä ota kuvaa hänestä. Olin vaan että homma selvä ja lähdin pois ottamatta kuvaa koko paviljongista. Olin jo ihan kypsä tähän kylään. Ajettiin pois Wallaroo nimiseen rantakaupunkiin Port Pirie nimisen kaupungin läpi josta löytyi ilmainen sotamuseo. Port Piriessä oli hieman mieluisampi vastaanotto. Kokkasimme omat lounaat puistossa sillä pääsimme pitkästä aikaa Aldiin (paikallinen Lidl) ostamaan ruokaan. Port Piriessä oli nimittäin ensimmäinen Aldi sitten itärannikon Rockhamptonin. Ei oltu nähty Aldia yli kolmeen kuukauteen. Aldissa on nimittäin halvimmat hinnat. 

Safkan jälkeen kävimme museossa kierroksella. Museossa oli joku vanha nainen joka selitti meille paljon museosta ja esitteli juttuja. Sen jälkeen hän sanoi että katsokaa rauhassa. Olin kerennyt vain 40 minuuttia tutkia esineitä kun hän tuli paikalle ja tokaisi että ai vieläkö te olette täällä. Mietin vain mielessäni että no mitäpä luulet kun esittelit meille puoli tuntia juttuja enkä saanut rauhassa tutustua esineisiin. Kävi ilmi että paikka oli menossa kiinni. No eipä jäänyt kuin muutama juttu lukematta mutta vähän hätäinen fiilis jäi.

Port Piriestä matka jatkui Wallaroohon. Wallaroo oli rannikolla oleva pieni kylä. Valitsin paikan lähinnä tökkäämällä sormen karttaan. Piti viettää vielä yksi yö jossain ennen Adelaidea ja täältä löytyi halpa majoitus. Varasin yön pubin yläkerrasta. Pubihotellit ovat aussijuttu. Miinuksena yleensä pubista kantautuva meteli mutta plussana että juomaa ja ruokaa löytyy heti alakerrasta. Wallaroossa ei ollut oikeastaan mitään näkemisen arvoista ja taas oli tulossa sade. Lämpötila oli jo pudonnut niin alas alkoi tuntua kylmältä. 

Taas yksi loputon tie muiden joukossa matkalla Port Augustaan.

Lähempänä Port Augustaa maisema kuitenkin muuttui mielenkiintoisemmaksi ja oli viimein jotain "nähtävää". Tässä sisäjärvi.

Port Augustassa majoitus tapahtui leirintäalueella tämmöisessä "bunk housessa".

Port Augustan ohi menevä joki joka laskee mereen.

Maisemat Port Augustan vanhasta vesitornista.

Vanha vesitorni oli muutettu näköalatorniksi.

Port Pirien sotamuseossa.

Museossa oli ensimmäisen ja toisen maailmansodan juttuja.

Matkalla Wallaroohon pysähdyimme jossain pienessä tuppukylässä katsomassa heidän laiturin.

Rannalla oli kasa tämmöisiä helmen näköisiä leviä.

Wallaroon ranta ja taas myrsky tulossa.

Kalastusveneet näyttivät orvoille myrskypilvien edessä.

Wallaroosta matka jatkui niin sanotusti maaliin eli Adelaideen. Kun kaupunki alkoi viimein muodostua silmien edessä, alkoi tuntua siltä että on viimein perillä jossain. Yli 6000 kilometrin matka erämaan ja tuppukylien läpi olisi nyt päätöksessä. Auto kuljetti koko matkan lähes ongelmitta. Kuivuutta, hikeä, kärpäsiä ja asumatonta pusikkoa. Kaikki takana. Tuntuu hyvältä. En suosittelisi kenellekään enkä tekisi uudelleen. Mutta tulipahan nähtyä Australiaa. Adelaidessa lämpötila tippui rajusti. Taakse jäivät 40 asteen helteet. Nyt kärvistellään taas 17 asteessa. Keli on samanlainen kuin heinäkuun puolessavälissä Sydneyssä. Toivottavasti marraskuussa lämpenee ja päästäisiin vielä nautiskelemaan lämmöstä ennen suomeen paluuta. Tässä kohtaa laitetaan auto myyntiin ja otetaan Adelaidessa rennosti seuraavat neljä viikkoa.