RoadTrip 2016 Espanja - Portugali

Tällä kertaa otetaan vähän etumatkaa ja kirjoitellaan osissa blogia. Kesäloma 2016 lähestyy ja tällä kertaa päätettiin lähteä roadtripille, ei kuitenkaan jenkkeihin vaan espanjaan.



Syy miksi kohteeksi valikoitui juuri espanja ovat seuraavat:

1. Espanjaan lentää neljässä tunnissa.
2. Espanjassa on paljon nähtävää ja maa on todella iso, välimatkat ovat pitkät.
3. Hintataso on halvempi kuin suomessa.
4. Voimme käydä myös portugalissa.

Tänä kesänä ei lähdetty Interrailille siitä syystä, että pakolaistulvat ovat katkaisseet muutamia junayhteyksiä. Ainakin 2015 kulkemamme zagreb - budapest välinen junayhteys ei kulje ollenkaan pakolaistilanteen takia. Tämän luin eräältä interrail aiheiselta sivustolta, jossa tiedotettiin tilanteesta. Sivua en tietenkään enää muista. En siis halunnut ottaa riskiä siitä, että jäätäisiin jumiin jollekin juna-asemalle pakolaisten takia. Valittiin siis Espanja, joka on suht kaukana idästä ja siellä toivottavasti hieman parempi tilanne. Omalla autolla saa myös kulkea melko vapaasti ja mitä etukäteen luin, ovat Espanjan tiet Euroopan parhaimmasta päästä. Ehkä tämä on hyvä harjoitus USA roadtrippiä varten jos sellainen joskus päädytään tekemään.

Suunnittelin aluksi, että lentäisimme Lissaboniin, josta tultaisiin junalla Madridiin ja siitä jatkaisimme matkaa taas junalla. Totesin tämän vaihtoehdon kuitenkin meille huonoksi, sillä Lissaboniin lentää tällä hetkellä suomesta vain 1 lento, joka lähtee 4.45 yöllä. Siinä menisi todennäköisesti hukkaan ensimmäinen lomapäivä kun olisi ihan sekaisin väsymyksestä. Toisekseen Lissabonista Madridiin menee myöskin vain 1 juna kerran päivässä ja se on yöjuna. Ns. trenhotel, eli hotellijuna. 2014 kun matkasimme Berliinistä Pariisiin yöjunalla oli yön jälkeinen olo samanlainen kuin olisi ollut melko pahassa darrassa. Oksetti ja väsytti, joten en halunnut myöskään tätä kokea uudestaan.

Valitsin siis menokohteeksi Madridin, jonne menee mukavasti päivälentoja edukkaaseen 200e hintaan. Liput ostettiin Norwegianilta, joka lentää 4 tunnissa suoran lennon. Päätin, että vietämme Madridissa ensin muutaman päivän + tulopäivä, jonka jälkeen vuokraamme auton ja lähdemme matkaan.

Auton vuokraus olikin sitten hankalampaa. Kysyin ensin tarjousta Kilroylta, josta aikaisemmatkin matkat on varattu. Tällä kertaa tarjous oli kuitenkin todella hurja, auto 10 päivälle maksaisi 1500e jos jättäisimme sen malagaan, emme halunneet siis palauttaa autoa samaan paikkaan kuin lähtiessä. Sen jälkeen totesin, että onhan auto nyt saatava halvemmalla ja laitoin tarjouspyynnöt Avisille, sekä EuropCarille. Kummastakin vastattiin ja hinta oli 1/3 Kilroyn tarjouksesta, noin 400e kummaltakin. Lueskelin hieman tarjouksia ja kummassakin oli ehto, että vuokraavan kuljettajan tulee olla vähintään 25 vuotias. No itsehän täytän vasta 2kk päästä 25, joten autolle olisi tullut lisähintaa törkeät 150e nuoresta kuljettajasta. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä että olen ajanut kohta 7 vuotta ilman kolareita ja omistanut aina oman auton. En suostunut.

Seuraavaksi muistin, että työpaikkani vieressä on Sixt nimisen ketjun toimipiste ja kävelinkin sinne kyselemään autoa. Autovaihtoehtoja löytyikin useampia, mikä parasta hinta oli vain 150e! Siinä vaiheessa olin jo valmis varaamaan auton. Kun tutkin ehtoja vielä tarkemmin, Sixtillä nuoreksi kuljettajaksi lasketaan 23 vuotias henkilö, joten minulle ei tulisi edes lisäkuluja. HUH. Sixtillä yhdensuuntainen matka onnistuisi 60e lisähintaan, joten se kävi. Rekisteröimme myös kaksi kuljettajaa autolle, josta tuli 70e lisähintaa. Auton lopullinen hinta 10 päivälle kahdella kuljettajalla olisi siis 270e. Aika hyvä hinta mielestäni. Lyötiin varaus lukkoon, jonka jälkeen latasin Sixtin kännykkäsovelluksen ja siellä näkyikin varaukseni tiedot. Ainoa miinus oli, että autossa oli omavastuu 600e, joka ei kattaisi tuulilasia, eikä renkaita. Omavastuun pienentäminen 0e olisi maksanut 150e lisää, en suostunut.

Olin aiemmin lueskellut erinäisiä blogeja automatkailusta ja törmännyt siellä mielenkiintoiseen yritykseen brittilässä: http://www.insurance4carhire.com/european-car-hire-excess-insurance
Firma myy vuokra-auto vakuutuksia 50e / 1 vuosi. Vuokra-aika enintään 60 päivää ja se kattaa lisäksi tuulilasin, sekä renkaat. Kuulosti todella hyvältä. Googlettelin firmaa ja tovin päästä löysin useampia suomalaisia jotka olivat tuolta ottaneet vakuutuksen kyseistä puljusta ja osa oli jopa saanut korvauksia ilman ongelmia. Päätin siis maksaa 50e tuohon firmaan, jotta voi olla reissussa huoletta. Homma toimii niin, että vahingon sattuessa maksan Sixtille 600e omavastuun, jonka jälkeen lähetän insurance4carhire yritykselle kuitit ja valokuvat ja he korvaavat kyseisen summan minulle. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse käyttää tätä vakuutusta ja kaikki sujuu hyvin.

Auto saatiin varattua ja päätettiin palauttaa se malagaan. Halusin ehdottomasti käydä myös barcelonassa, joten ostin Norwegianilta paluuliput suomeen 2,5 viikon päähän. Aamulento lähtisi noin klo 8, joten ei ihan mahdoton aika. Lento on kuitenkin suora ja se maksoi noin 160e. Auton palautus valittiin malagaan siitä syystä, että välimatka autolla malagasta barcelonaan olisi ollut ihan törkeän pitkä ja noin lyhyessä ajassa sitä ei olisi kannattanut ajaa. Espanjassa kulkee luotijunia, jotka kulkevat noin 300km / h. Lueskelin siis jälleen http://www.seat61.com/Spain-trains.htm sivustoa, jonka olen todennut erittäin käteväksi tietolähteeksi junamatkoja tutkiessa. Seuraavaksi päädyin katsomaan yhteyksiä bahn.de sivustolle, josta olen aiemmat matkani tarkistanut. Lopulta avasin espanjalaisen VR:n sivut www.renfe.com josta ostin itselleni espanjan ja englannin kielellä sekoitetulta sivulta kaksi lippua malaga - barcelona. Junia kulki kaksi aamulla ja illalla, aikaa palaisi vajaa 6 tuntia. Tämän tyyliset junaliput tulevat yleensä myyntiin 2kk ennen matkaa ja mitä aiemmin ne ostaa, sitä halvemmalla pääsee. Maksoin lipuista 58e / kpl. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Liput tulivat lopulta epämääräisessä PDF tiedostossa, sekä mobiililippuina, joita varten piti ladata erillinen sovellus jotta liput saa auki.

Seuraavaksi oli aika varailla majoitusta. Booking.comista olen kuullut paljon hyvää, joten valitsin sen varausjärjestelmäksi. Klikkailin ensiksi Madridiin sopivan hotellin 3 yöksi, jonka pystyy jopa perumaan ilmaiseksi ja sen lisäksi varasin Barceloonaan hotellin 4 yöksi. Kaikki tuntui toimivan hyvin ja sain varausvahvistukset sähköpostiin. Tällä kertaa aion varata kaiken itse ja säätää sen mukaan, ainakin esivalmistelut ovat sujuneet hyvin. Pitää varmaan alkaa myymään Nikinreissusuunnittelupalveluita.

Seuraavaksi tarvittiin matkaoppaita. Avasin jälleen erittäin hyvän sivun, promptguides.com josta tulostin itselleni ilmaiseksi barcelonan ja lissabonin 3 päivän oppaat. Tilasin myös Ebaysta espanjan ja portugalin tiekartaston noin 6e. Latasin puhelimeeni HERE ja maps.me offline kartat, sekä booking.com sovelluksen. Lisäksi etsin hotellien sijainnit google mapsista, tulostin niistä kuvat ja merkkasin tussilla lähimmät metroasemat. Näin löytäisimme perille helposti ja olen todennut tämän erittäin käteväksi matkoilla kun on oma kartta josta katsoa heti minne mennä.

Matkavakuutus on tietysti matkoilla pakollinen ja se meillä olikin Lähitapiolan kautta koti- ja autovakuutuksen ohessa. Myös passien voimassaolo tarkistettiin ja Idan täytyi tilata uusi passi. Muista siis huolehtia että passi on voimassa ennen reissuun lähtöä!

Tämä riitti esivalmisteluiksi. Autolla meillä on aikaa matkustaa 10 päivää ja kuten jo saatoitte arvata yritämme pyörähtää Lissabonissa. Suunnittelin vielä tripomatic.com nimisellä sovelluksella päiväkohtaisen suunnitelman, minne kannattaisi ajaa ja mitä tehdä matkalla. Välimatkat ovat kuitenkin pitkiä, joten kaikkea ei voi nähdä ja autossakaan ei haluta koko lomaa viettää. Täytyy siis hieman tehdä tutkimuksia missä kaikkialla kannattaa käydä ja mitkä reitit on parhaita. Loput majoitukset yritetään varata reissun päällä. Rokotukset tuli hankittua jo edelliselle reissulle, joten niillekään ei ole tarvetta.

Rahaa on palanut ennakkoon:
Auto: 270e / 10 päivää
Autovakuutus: 50e / vuosi
Lennot: 374e / menopaluu
Junamatka: 58,90e
Hotellit: 540e / 7 yötä.

Tähän päälle tulee vielä nähtävyydet, bussi/metroliput, muut majoitukset, eläminen, tuliaiset yms. Joten veikkaisin taas vähintään 2000e matkaa.

Ennakkosuunnitelmien mukaan tulemme ajamaan seuraavanlaisen reitin, joka on jaettu 10 päivälle. Madridissa vietämme siis 2,5 päivää ennen ajamista ja Malagassa meillä on aikaa vielä 1-2 päivää, joten ajamista pitäisi kertyä 3-5 tuntia viitenä päivänä. Malagasta menemme junalla Barcelonaan jossa vietetään vielä 3,5 päivää. https://goo.gl/maps/6dC46xZKSNm

Reissussa

Päivä 1. 8.6.2016 Keskiviikko

Lähtöpäivä. Mentiin kentälle noin 2 tuntia etuajassa, koska aikaisemmilla reissuilla ei ole ollut mitään ongelmia keretä lennolle ja ollaan jouduttu notkumaan kaksi tuntia kentällä. Tälläkään kertaa ei ollut mitään ongelmia ja jouduttiin noin tunti venailemaan kentällä. Ehkä ensi kerralla uskaltaa jättää alle 2 tuntia aikaa ja sitten kummiski käy huono tuuri että paikalle osuu joku kiinalaisturistiryhmä joka tukkii kaikki turvatarkastukset... Jostain syystä meijän rinkat laitettiin "erikoismatkatavara" hihnalle vaikka ne pakattiin jätesäkkeihin ja ne olisi kuulemma voinut laittaa tavalliselle hihnalle, mutta virkailija halusi silti laittaa ne erikoishihnalle ja kelasin jo että nyt jää kamat saamatta Espanjassa, onneksi kaikki meni hyvin.

Klo 13.55 lähti Norwegianin lento kohti Madridia. Miehistö oli espanjalainen ja matka sujui ilman ongelmia. Päästiin yllättävän nopeasti pois koneestakin, vaikka jouduttiin suhaamaan bussilla jonkin matkaa terminaaliin. Napattiin laukut narulta ja purettiin ne jätesäkeistä, jotka on muuten erittäin päteviä rinkan pakkaamiseen. Sen jälkeen rinkat kantoon ja vähän pälyilemistä ympärille mihin oikeen pitäisi lähteä. 

Kuten yleensä, julkisen liikenteen liput saa joko paikallisen HSL:n tiskiltä, tai metro / juna / bussiaseman läheisyydestä. Näin oli tälläkin kertaa ja seurattiin metro kylttejä. Käveltiin aika pitkä matka, kunnes löydettiin metroaseman sisäänkäynnille. Siellä oli infotiski johon ei ollut jonoa ja kysäisin siitä millaisen lipun tarvitsemme. Yllätyksekseni virkailija ei myynyt lippuja vaan sanoi että ne täytyy ostaa itse automaatista, mutta virkailija tajusi myös toki samalla kertoa millaisen lipun tarvitsemme ja lipun ostamisessa ei sitten ollutkaan mitään ongelmia. Automaatteja oli useampia joten parin minuutin odottamisen jälkeen saatiin ostaa liput. Ostettiin 3 päivän liput. 

Kun liput oli hanskassa, kurkattiin metrokarttaa jonka myös sain virkailijalta. Olin valmiiksi varannut meille booking.comista hotellin ja tsekannut missä se sijaitsee, joten oli helppoa katsoa mihin lähdetään. Metromatka sujui vaivatta ja kavuttiin ylös asemalta. Kun päästiin ylös iski ihan jäätävä soija. Lämpötila jotain 33c varjossa vaikka kello oli jo seitsemän. Käveltiin varmaan vajaa 100 metriä asemalta ja olin ihan hajalla, meinasin heittää rinkan helvettiin ja jäädä masentumaan sen päälle kun hotellia ei löytynyt heti. Maltoin kummiskin sen verran että kaivoin puhelimen esille johon olin ladannut etukäteen maps.me sovellukseen tarvittavat kartat ja iskin GPS paikannuksen päälle. Olimme kävelleet yhden risteyksen väärään suuntaan joten eikun takaisin. Loppumatkan navigoin puhelimella ja löydettiin perille ilman ongelmia. Myös varaus oli mennyt sisään ja saatiin kipattua kamat huoneeseen. Myös virkailija puhui englantia ja ostettiin aamupala myöhemmin tuleville aamuille. 

Kun oltiin kevennetty reissutaakkaa nälkä riivasi ja piti saada safkaa. Ihan sama mitä, kunhan olisi ruokaa. Koska vihaan lentämistä en ollut voinut syödä juuri mitään ja sen takia olikin ihan jäätävä nälkä. Lähdettiin kartoittamaan lähialuetta. Lähialueella ei ollut juuri mitään. Melkeen sama kuin ois kävelly tapaninvainiossa, siltamäessä tms. Muutamia pieniä kahviloita oli auki, mutta missään ei erityisemmin lukenut restaurant saatikka ollut edes englanninkielistä tekstiä tai menua. Ei siis jääty yhteenkään niistä. Lähdettiin masentuneena kävelemään takaisin hotellille päin ja päätettiin käydä isossa rakennuksessa joka näytti ostarilta, jospa sieltä saisi ruokaa. Mentiin liukuportaat ylös ja luultiin että siellä on kuntosali, tai varmaan olikin mutta oikealle puolelle aukesi kauppahalli! Kauppahallissa yleensä on jotain safkaa. Lähettiin tsekkailemaan ja kyllähän siellä oli kalaa ja hedelmiä myynnissä, tosin moni paikka oli jo sulkemassa. Käveltiin jossain kauppahallin keskivaiheilla kun löydettiin mesta missä luki burgers ja jotain espanjaksi. Noin 30-40 vuotias espanjalaisäijä jauhoi paskaa joko asiakkaan tai kaverinsa kanssa ja tämä kaveri neppaili olutta kitusiinsa samalla. Kysyin puhuuko hän englantia ja vastaus oli että ei. No siinä vaiheessa mietin että jatketaanko matkaa vai mitä, mutta koska nälkä riivasi en jaksanut enää kikkailla ja sanoin lukion kahden kurssin espanjalla "DOS HAMBURGERS, UNO CERVEZA POR FAVOR." Ja sehän toimi. Istuttiin alas ja saatiin juomat, sen jälkeen espanjalainen perunakakku jollain bbq soosilla höystettynä ja hetken päästä tuli hampurilaiset. Hygienia ei kyllä vaikuttanut kauheen kaksiselta, mutta ei saatu ripulia kumpikaan.

Hampurilainen maksoi jotain 5e ja oli ihan jäätävän iso. Tällä äijällä oli myös myynnissä tapaksia ja olin nähnyt siellä makkaran. Sanoinkin tyypille sen jälkeen että "UNO CHORIZO POR FAVOR" mutta nyt se ei tajunnut mitään. Dafak. No hyppäsin tuolilta ja kipitin osoittamaan makkaraa. Uno por favor. Uudestaan jonka jälkeen äijä nappas makkaran ja näytti saksimis-elettä höpöttäen samalla espanjaksi jotain. En tajunnut yhtään ja olin vaan että joojoo laita tulemaan. Sen jälkeen tyyppi pilkkoi makkaran saksilla ja paistoi öljyssä pannulla. Aivan just jees, näin mä sen halusinkin. Makkara oli tosi jees ja sen jälkeen tyyppi innostukin kyselemään että mistä me ollaan. Se osas ilmeisesti enkkua yhtä hyvin ku minä espanjaa, eli osas kysyä where you from ja mosquitos?? Sanoin että suomesta ja sitten se esitti palelevansa. Olin vaan että joojoo tosi kylmä ja mosquitos joo ja peukkua perään??? Meni kyl ihan ohi toi hyttysjuttu mut onhan niitä suomen metsissä ihan perkeleesti että jotain perääkin. Safkat ei maksanu paljon mitään, syötiin ilmeisesti jossain paikallisten mestassa kun ei ees enkkua osannu asiakas eikä myyjä. Sain myös hanabisseä, mikä maistui kuppaisen lentomatkan jälkeen aika sairaan hyvältä.

Hanabisse Madridin random kauppahallissa. Maistui muuten törkeen hyvälle ensipuraisu. Tosin myöhemmin ku tsekkailin tää kalja tais olla portugalilaista. Hämmentävää.

Äijä oli sulkemassa mestaansa, mutta näytti elein että olkaa ihan rauhassa vaan hän tässä vähän sulkee ovia. Tajuttiin ja ei ressattu. Hetiku sai ruokaa ja kamat oli heitetty helvettihin niin olo oli mitä mainioin. Lähdettiin tyytyväisenä jatkamaan ja käytiin lähikaupassa ostamassa vähän vettä ja jälkkäriä. Sen jälkeen istuskeltiin tyyliin bussipysäkillä tuijottamassa muita ihmisiä kun kello oli jo kymmenen illalla ja oli juuri tulossa pimeää. Päätettiin lähteä hotelliin suihkuun ja kohti unia.

Hotellin lähiympäristö.

Huone Madridissa. Suihku oli hassusti samassa tilassa kuin sänky. Tämä ei tosin haitannut mitään. 

Hotelli oli ibis budget, joka on ilmeisti ketju. Huone maksoi jotain 40e yö ja huoneessa oli ilmastointi.

Päivä 2. 9.6.2016 Torstai

Seuraava aamu alkoi noin 11 aikaan kun oltiin päästy ylös ja syöty aamupalat ennen sitä. Hypättiin metroon ja mentiin Puerta Del Solin aukiolle, joka on nykyään Madridin tärkein aukio. 

"Tällä äskettäin suuria muutoksia kokeneella aukiolla liikkuukin kiivaimpana matkustuskautenakin aina vähintään yhtä paljon paikallisia kuin turistejakin. Tämä on madridilaisen elämän keskus niin arjessa kuin juhlassakin, ja se on myös koko Espanjan keskus.  Aukiolla on päivisin valtava määrä ihmisiä, niin tavallisia kansalaisia, poliiseja, kerjäläisiä, katusoittajia, mainostajia, turisteja kuin taskuvarkaitakin, ja täällä kannattaa pitää arvoesineistä hyvää huolta etenkin vilkkaina aikoina taidokkaita musiikkiesityksiä katsellessa. Aukio on paikka, jonne kannattaa tulla shoppailemaan ja jolta lähtevät erinomaiset shoppailukadut etenkin kohti Callao- ja Gran Vía -metroasemia. Aukion laidoilla ja liepeillä on suuri määrä mitä erilaisimpia tuotteita kauppaavia liikkeitä, ja tänne on hyvä suunnata pikaisille viime hetken ostoksille."

Puerta Del SOlin aukio. Koko Espanjan keskus.

Puerta Del Sol toiseen suuntaan.

Tältä kyseiseltä aukiolta lähti mukavan näköinen katu myymälöineen ja kahviloineen kohti oopperataloa jonka kävimme katsastamassa seuraavaksi.

Oopperatalo ja oopperan metroasema.

Oopperatalolta periaatteessa vaan haahuiltiin kohti kuninkaanlinnaa. Nähtiin joku pienempi aukio ja sen varrella ollut kirkko jossa käytiin vähän vilvoittelemassa. Pro tip: Kirkoissa on yleensä viileämpää ja siellä saa istua ilmaiseksi. Yleensä.

Pienempi aukio ja pytinki.

Random kirkko.

Vihdoinkin kun päästiin kuninkaanlinnalle saatiin vain kuulla ja todeta että se on tänään kiinni. Jaaa. No kuninkaanlinnaa vastapäätä oli enikeis joku iso ja varmasti tärkeä kirkko jossa käytiin sisällä. Se maksoi. Kuninkaanlinnan pihalla partioi myös hepparitareita. Oikeastaan itse kirkossa ei ollut mitään kummempaa nähtävää. Vähän niinku että tulipahan käytyä taas.

Siinä hepat ja ritarit tai mitkä lie.

Kuninkaanlinna. Tämän lähemmäs ei tänään päässyt.

Maisemat kirkon tornista toiselle puolelle.

Kirkon sisältä.

Kirkon jälkeen olikin jo ruoka-aika ja koska oli niin helvetin kuuma päätettiin viettää siestaa. Oikeastaan se tapahtui vähän randomilla ja vahingossa kun lähettiin etsimään kuninkaanlinnan puistoa, käveltiin kirkon takaa ja mentiin meidän kartan ulkopuolelle, joten jouduttiin vähän arpomaan mihin pitää mennä ja pääseekö sieltä ylipäätään ympäri. Osuttiin johonkin ihan semi chillin näköseen ulkokahvilaan missä oli sohvia ja mikä parasta, ei yhtään muita ihmisiä. Jännä sinänsä, kai me oltiin just sen verran turistialueen ulkopuolella että koko mesta oli tyhjä. Tarjoilija ei osannut enkkua kauheesti, sen verran kummiski että ymmärsi mitä halutaan kun kysyin minkä kokosia niiden safkat on. Ekaks otettiin vaan juomat ja kun oltiin hetki lorvittu niin päätettiin myös syödä siinä. Hyvä juttu niin sai kaksi asiaa yhdellä kertaa hoidettua. Pidettiin vielä ruokalepo ja chillailtiin koska mesta oli niin hyvä.

Kaliaa ja pähkinöitä. Saispa suomessakin aina ilmaset pähkinät bissen kylkeen, mutta ei. Ne maksaa aina joku 3e.

Tän näköinen lounge ja vaan meitä varten.

Meikä siestalla.

Safkan ja siestan jälkeen sopikin jo jatkaa matkaa. Lähdettiin talsimaan kohti Debodin temppeliä. Kohdattiin matkalla joku random liikenneympyrä minkä keskellä oli ns. "riemukaari". Eksyttiin myös metro tai juna-asemalle jonka läpi käveltiin takaisin päin, koska eksyttiin oikeasti hetkeksi. Tiedettiin että kiskot pitää ylittää mutta mistä kohtaa.

Random liikenneympyrä.

Random asema?

Tultiin debodin kukkulalle jostain varmaan jyrkimmästä ja matalimmasta kohtaa, koska jouduttiin kävelemään tosi monta porrasta ja ylhäällä oltiinkin jo ihan hajalla. Kaiken sen kipuamisen lisäks todettiin että siestan takia temppeli on kiinni noin 3 tuntia päivällä. Ehhelvetti. No ei kyl jaksettu jäädä venaamaan tunniks että oltais päästy näkemään mitä siellä on sisällä. Salee samoja kippoja tai purnukoita mitä on jo nähty niin paljon muuallakin. Itse temppeli oli ihan makeen näkönen. Eipä siinä. Jatkettiin kohti Plaza de espanjaa.

Debodin temppeli.

Plaza de espana aukio näkyy periaatteessa koko kaupunkiin, koska sen kohdalla on ihan jäätävän korkea rakennus, ei tosin jäätävä verrattuna pilvenpiirtäjiin. Aukiolta alkaa mielestäni Gran via katu ja aukiolle tulee myös metro joten sinne on helppo päästä. Kävelimme debodilta tälle aukiolle ihmettelemään kuinka kiinalaiset jälleen matkaavat 50 hengen ryhmässä ja ottavat selfieitä selfietikuillaan.

Plaza de espana

Aukion jälkeen hypättiin metroon ja ajettiin lähemmäs seuraavaa aukiota. Samalla kun etsittiin tätä toista aukiota spottasin kauppahallin. Kauppahallin luona oli useampia kerjäläisiä, ihan helvetisti jengiä syömässä, myymässä ja mitä näissä nyt yleensä duunataan. Otin kuvan törkeen rumasta fisusta ja jatkettiin kohti Plaza Mayoria.

"Madridin keskustassa on upeita aukioita siellä täällä, mutta turistien mieleen on erityisesti Plaza Mayor, joka sijaitsee lähellä Plaza de Oriente -aukiota ja Palacio Real -kuninkaanlinnaa. Ympäri vuoden turistit parveilevat tämän upean aukion alueella, ja aurinkoisella säällä asiaan kuuluu istahtaa terassille ja nauttia paitsi auringosta myös juomista ja ruoista. Ruoka-annosten hinta-laatusuhde ei ole erityisen hyvä, mutta drinkki kannattaa täällä naukata niin päivällä kuin illallakin. Aukion koko on vaikutuksen tekevä, ja sen historiakin on varsin mielenkiintoinen.

Aukio on jo pitkään toiminut kaupungin pääaukiona, ja se on jo satojen parvekkeidensakin puolestasuunniteltu julkista käyttöä ja suuria tilaisuuksia varten."
Aukiolla olikin menossa jotkut vammaisten kisat. Jengiä rullatuoleissa pelaamassa koripalloa, pingistä ja vieressä oli vielä joku rallirata?

Helvetin ruma fisu kauppahallissa.

Plaza Mayorissa oli menossa vammaisten kisat.

"Turistien mieleen oleva aukio"

Plaza Mayorilta löytyi tosiaan paljon ravintoloita ja drinkkipaikkoja. Spottasin lizarran nimisen ravintolan, joka osoittautui ketjuksi. Sinänsä erittäin kiva ketju, ei siinä. Ketju myy tapaksia, tilausannoksia ja tietenkin olutta. 0,4l tuopin saikin alle kahdella eurolla. Olisiko ollut tyyliin 1,5e. Nappasin sellasen ja lepuutettiin tovi jalkoja. Sitten ostos-tv:stäkin tuttu lausahdus, eikä tässä vielä kaikki ja suuntasimmekin seuraavaksi taas uudelle aukiolle.

Seuraavalla isolla aukiolla oli ihan helevetin iso Espanjan lippu. Lippu oli varmaan isompi kun meidän kämppä.

Jännä patsas matkan varrelta.

Espanjan lippu, jonka mittasuhdetta oli mahdoton sanoa.

Lipulta oli jonkin verran matkaa kaupungintalolle ja taas käveltiin. Matkan varrella oli museo, joka ihan surutta voitiin skipata eikä harmittanut pätkääkään.

Vissiin joku museo.

Madridin kaupungintalo. Ylös torniin olisi päässyt muutamalla eurolla, mutta ei keretty kun paikka meni kiinni ja ei välttämättä olisi edes kiinnostanut.

Kaupungintalon torniin olisi päässyt parilla eurolla, mutta totesin rakennuksen olevan melkein yhtä korkea kuin muut talot, joten näkymät ylhäältä ei varmaan olisi ollut kummoiset. Päätettiin skipata kun paikka meni muutenkin kiinni eikä edes olisi keretty. Lähdettiin etsimään iltapalaa ja sitten kohti hotellia. Iltapalalle menimme KFC:hen. Dat kanapalat. KFC on uusi burger king, eli sinne on aina pakko mennä vähintään kerran kun tulee ulkomaille. KFC:n rantautumista suomeen ootellessa. KFC:n vieressä oli myös apteekki mistä piti hakea Idalle yskänlääkettä. Myyjä puhui onneksi erinomaista englantia ja saatiin asia hoidettua ongelmitta.

Päivä 3. 10.6.2016 Perjantai

Perjantain lähdettiin liikkeelle about samaan aikaan kuin torstaina. Mentiin ekaks tsekkailemaan Retiro Park. Eli joku iso ja tärkeä puisto. Puistossa meni heppapoliiseja ja puiston "tärkeimmällä" paikalla oli iso lampi jossa turistit pääs soutamaan. Tässä vaiheessa totesin että jokaisessa kaupungissa on samat turistihuvit ja aina joku maksaa siitä että pääsee soutamaan. Itselle se on niin itsestään selvä asia että yleensä tulee suoraan skipattua. Ehkä kiinalaiset tykkää, tosin ne ei osaa soutaa.

Ostin tämmöisen hienon madrid pussukan kameratarvikkeille jotta välttäisin maauimala-efektin selässä repun takia.

Jengiä soutelemassa altaassa.

Altaan toisella sivustalla ollut patsas. "Monumento Alfonso XII"

Puisto oli aikas iso ja käveltiin eteenpäin. Seuraavaksi vastaan tuli suihkulähteellä varustettu lampi jossa oli kilpikonnia. Lammen vieressä oli lasinen pytinki "kristallipalatsi" jossa sisällä oli mm. vanhoja esineitä. Vuodelta 1970 jotain telkkareita ja puhelimia yms.

Toinen vesieste kyseisessä puistossa.

"Kristallipalatsi" joka toimi floora ja fauna näyttelytilana joskus 1800 luvulla.

Sisällä oli aikas helvetin kuuma. Vähänku ois ollu suurennuslasin alla.

Puistossa hujahti aika pitkä tovi, joten käveltiin Madridin päärautatieaseman vieressä olleen rinkelin ohitse ja päätettiin mennä syömään. Aseman lähellä oli Lizarran, en siis tiennyt miten siellä toimitaan mutta tiesin vaan että siellä on halpaa kaljaa ja tapaksia niin mentiin sinne. Tarjoilija oli joku nuori jäbä ja puhu hyvää englantia, helpotti aika paljon kun se kertoi miten homma toimii. Otat siis tiskiltä itse haluamasi tapakset, sen jälkeen jätät lautaselle tapaksessa olleen tikun ja maksat tikkujen mukaan. Lyhyt tikku on halvempi ja pitkä tikku kalliimpi. Tyyliin lyhyt tikku 1,2e ja pitkä 1,8e. Tähän päälle vielä 1,5e kalja niin 12e sain aikamoisen setin. Samassa raflassa oli jotain aasialaisia turisteja joista yksi sai kohtauksen. Kuulin vaan kovan kopsahduksen ja näin hennon mimmin makaamassa lattialla. Sen kaverit siinä sitten paniikissa läpsytteli sitä naamalle ja onneksi se virkosi. Ois voinu käydä huonosti. Luultavasti se ei ollut tajunnut vaan juoda tarpeeksi vettä koska ulkona on niin kuuma, tai ainakin itse kärsin tyyliin kokoajan nestehukasta vaikka kannoin 2 litran vesipulloa josta naukkailin aina tarvittaessa.

"rinkeli" joka oli merkattu nähtävyydeksi karttaan? En jaksanut mennä 5 kaistan ylitse katsomaan mitä siellä ois ollut.

Erinomainen tapas setti Lizarranissa edukkaaseen 12e hintaan.

Vedestä vielä sen verran, että kaikkialla manner Espanjassa pitäisi kuuleman mukaan olla hyvää juomavettä hanassa, joten joinkin koko Madridin ajan pelkkää hanavettä. Tässä myös säästi rahaa ja vaivaa kun ei tarvinnut ostella vesipulloja koko ajan. Ainoa huono puoli oli että vesi maistui aikalailla samalle kuin olisi juonut uima-altaan kloorivettä.

Safkan jälkeen todettiin että ollaan about nähty kaikki päänähtävyydet mitä karttaan oli merkattu ja päätettiin mennä merimuseoon. Merimuseo oli ihan mielenkiintoinen eikä se maksanut juuri mitään. Sisällä tosin oli vain laivojen pienoismalleja mutta oli ihan jännää katsoa miten laivoja oli väsätty ja mitä ne pitivät sisällään. Varsinkin kun on katsonut black sails tv-sarjaa.

Metroa venailemassa.

Läpileikkaus "galleon" laivatyypistä merimuseossa.

Maailman ensimmäinen kartta merimuseossa, johon oli piirretty muistaakseni amerikka.

Iltapäivästä kokeilimme vielä onneamme ja menimme uudestaan kuninkaanlinnalle. Se olikin auki ja vielä aika myöhään. Mentiin siis sisään tsekkaamaan meiningit. Käytin ihan surutta opiskelijakorttia vaikka se oli vanhentunut ja hyvin skulasi.

Sisällä palatsissa ei tietenkään saanut kuvata, kuten yleensä mutta voin sanoa että sisällä näytti tismalleen samalta kuin niissä muissakin. Tuntuu että näistä ei saa enää mitään irti kun on jo käynyt niin monessa samanlaisessa paikassa.

Kirkko kunkunlinnaa vastapäätä.

Kunkunlinna.

Illasta menimme vielä käpyttelemään pitkin Gran viaa mikä oli itseasiassa aika hieno katu. Tosin liikkuminen väenpaljoudessa oli hieman hankalaa. Piti myös saada jotain iltapalaa ja olin nähnyt Taco Bellin mainoksen metroasemalla. Spottailinkin toiveikkaana jos vastaan tulisi Taco Bell. Ja sehän tuli. Tai olin jo luovuttamassa mutta sitten silmään osui yhdellä sivukujalla Taco Bellin vaatimaton logo. Pakko oli mennä. Otettiin kunnon setit, tuplatiimiboxi tai joku vastaava missä oli tyyliin kaikki niiden tuotteet yhessä paketissa. Taco Bellissä oli myös menossa Happy Hour!?? 4e olisi saanut kolme tuoppia kaljaa ja kunnon tacosetin. Ihan älytöntä, suomeen samat kiitos. Paikka olikin törkeän täynnä. Mikäs siinä.

Gran Vialla.

Madridin "times square"

Madridia.

Tyytyväisenä tako kellossa.

Safkan jälkeen käveltiin vielä parin pikkukujan ohitse ja lähdettiin unten maille.

Päivä 4. 11.6.2016 Lauantai

Jännä päivä tiedossa. Tsekkailtiin hotellista pihalle ja lähdettiin etsimään Sixtin toimistoa. Paikka löytyi helposti, se oli juuri siinä missä pitikin. Ohjeet netistä pitivät jälleen paikkansa. Paikalla oli törkeä ryysis ja mulla oli ihan jäätävä kusihätä. Kun meidän vuoro viimein koitti virkailija päätti pitää selkeesti kahvitauon. Venattiin tyyliin 15 minsaa ilman palvelua ja just sillon siellä kiskassa ei ollut ketään muita. Mitäs helvettiä nyt. Siinä sitte pidättelin kusta ja kiroilin mielessäni. Lopulta kummiskin päästiin itse asiaan ja esitin autonvuokraus paperit mitkä olin suomesta saanut. Virkailijatyttö puhui vähän oudosti englantia ehkä jopa puolet espanjaa koska en tahtonut millään ymmärtää. Joku ongelmahan tässä oli heti, sillä auto maksaisi kuulemma ainakin 100e enemmän mitä papereihin oli merkattu. Olin silleen että hei mä haluun tän hinnan mikä näissä mun papereissa on. Ei kuulemma onnistu, vaan piti ottaa upgrade seuraavaan autoon.... 

Oisko sitten ollu niin että ei oltu ihan lopullista varausta tehty vaan autoja annetaan sen mukaan mitä on saatavilla. Auto oli kummiskin pakko ottaa joten ei jäänyt vaihtoehtoja. Meille tarjottiin bensalla kulkevaa ooppelia tai dieselillä kulkevaa Citröen Picassoa. Hölötin että kyllä salee bensaversio käy hyvin mutta virkailija halusi ehdottomasti tarjota kiisselillä käyvää itikkaa kun kuuli että olemme menossa lissaboniin. En jaksanut enää marmattaa ja sanoin että joo no laita sitten. Tuntu että ei ole mitään väliä mun mielipiteellä vaan tää on nyt sit se auto. Sen jälkeen piti vielä käydä kaikki vakuutushommelit läpi ja sanoin kaikkeen vaan että ei helvetissä kun tää maksaa muutenkin jo mansikoita. Kun tyttö näki meidän passit se rupes hehkuttamaan että oli just käynyt Helsingissä jollain festareilla ja jossain saaressa eikä kumpikaan meistä ees tiennyt mitä ne on. Oltiin vaan silleen joojoo tosi hyvä meininki auto tänne ja mul on kusihätä. Siinä sit kieltäydyin kaikesta ylimääräisestä mahdollisesta. Sanoin että mulla on oma navigaattori mukana kun se yritti myydä sellasta extrana ja lopulta totesi että autossa on myös integroitu navi. 

Okei no jonkun 20 minsan näpräilyn jälkeen piti laittaa veloitus luottokortille. Mun kortti ei kuulemma käy. Mietin et mitä ihmettä ja muistin että en ollut nostanut luottorajaa... Olisi pitänyt saada 800e katevaraus kortille ja mulla oli tyyliin nollarajat reissun takia. Fail. No laitettiin Idan kortti ja se onneksi kävi. Oli mulla pankkitunnarit kyllä mukana mutta ois ollu säätämistä pyytää että saanko lainata sun konetta ja nostaa rajoja pliis. Sit se mimmi alkoi taas hehkuttamaan Helsinkiä, se oli vissiin oikeesti tykännyt. Yritin olla siinä vielä niin mukava kuin tulipalokusihädässä voi vaan olla ja sit kysyin missä on WC. sellainen kuulemma löytyisi parkkihallista ja lähdettiin aika vikkelään kipittämään kun oltiin käyty vielä loppuun läpi vuokrausehdot autolle. WC löytyi uusilla ohjeilla ja sit aloin jo rauhoittumaan vaikka jännä osuus oli vasta edessä. Kortille tosiaan tuli 400e ylimääräinen katevaraus joka palautetaan kun auto on palautettu ehjänä takaisin.

Auto löytyi parkkihallista ja ekaks kirosin miten helvetin iso auto me saatiin. Kaks matkustajaa, kaks rinkkaa ja joku 6 hengen perheauto tyylinen kärry. Kiva semmosella suhailla lissabonissa. Ei saaaatana. No ei voinu enää mitään näillä mennään mitä on saatu. Alettiin sitten syynäämään autoa läpi jotta voidaan varmistaa sen olevan ehjä. Sixtillä auton viat on kirjattu vuokrauskuittiin, joten siitä oli helppoa tsekata onko autossa mitään ylimääräisiä ruhjeita mistä pitäisi ilmoittaa. Jos niistä ei käy vuokratessa ilmoittamassa voi autoa palauttaessa joutua maksamaan lommoista joita ei ole aiheuttanut. Kaikki vaikutti olevan OK, lyötiin kamat kyytiin ja hyppäsin rattiin.

Itikka ekalla pysähdyspaikalla.

Laitettiin navigaattoriin ensimmäinen pysäkki, joka sattui olemaan Maquedan linna. Lähdin ajamaan Madridin juna-asemalta poispäin noin viisikaistaista tietä. Ajelin suht rauhassa jotain 40km/h, kukaan ei tööttäillyt mutta jengiä paineli ohitse aika tiuhaan tahtiin. Kuumottuneena katsoin vuorotellen auton navia ja meidän omaa navia. Ei ollut mitään hajua mihin suuntaan meidän pitäisi mennä. Ajoin parista risteyksestä ohitse ja sitten mentiin johonkin tunneliin missä sai ajaa 60km/h. Tunnelissa oli ihan leppoista ajaa kun oli paremmin tilaa eikä liikennevaloja. Siinä sitten päätin seurata auton navia, se selkeästi tiesi mihin ollaan menossa. Vedettiin pieni lenkki ja päästiin isommalle tielle missä sai painella melkein satasta. Koska jännitti snadisti, tuli taas törkeä kusihätä ja piti päästä kepilliselle.

Yhtäkkiä tajusin että tien reunassa on huoltsikka mihin on helppo pysähtyä, joten vedin parin kaistan ylitse ihan täysiä ja äkkijarrutus. Snadi kuumotus jälleen. Jätin Idan autoon, ei uskallettu jättää autoa vielä yksin ja lähdin veskiin. Vessan jälkeen kävin nappaamassa huoltsikalta banaania, coca-colaa, leipää yms evästä, että nälkäkiukku ei pääse iskemään. Ei nimittäin ollut aavistustakaan missä seuraavan kerran syödään. Huoltsikalta päästyä seurailin meidän omaa navigaattoria mikä näytti kaikista luotettavimmalta ajan ja kilometrien perusteella. Huristeltiin kaksi ja välillä kolmikaistaista moottoritietä noin 120km/h nopeudella Maquedan kylään. Navigaattori näytti kiltisti mihin meidän piti mennä ja motarilla ajelu oli melkein samanlaista kuin olisi ajellut suomessa.

Citikka oli itseasiassa ihan mukava pitkän matkan auto. Kyyti oli melko tasaista eikä se pitänyt edes kovaa meteliä. En kyllä ikinä muuten ostaisi tämmöistä autoa mutta tässä se tuntui toimivan ihan jees. Kun saavuimme Maquedan kylään, oli siellä yhtä hiljaista kuin pielaveden keskustassa, ellei jopa hiljaisempaa. Ei ketään missään. Näimme Maquedan linnan pienen nyppylän päällä ja ajoimme ensiksi sen ohitse. Sen jälkeen käännyttiin kylälle ja etsittiin lähistöltä parkkipaikka. Mitään kylttejä täällä ei ollut, joten oletin että voidaan jättää auto ihan mihin huvittaa. Jätettiin se jonkun toisen auton perään ja käveltiin linnalle.

Maquedan linna.

Sisäänkäynnillä odotti suljettu ovi.

Sisäänkäynnillä meitä odotti suljettu ovi. Ihmettelin että mitäs hittoa. Käveltiin linnan kulmalle, eikä sielläkään näkynyt avointa ovea. Ei ketään missään. Jaa. Ei vissiin ole kummoinen turistikohde. Kävin taas kusella linnan nurkalla ja ajattelin että varmaan siestan takia linna on kiinni. Ei siellä edes ollut mitään lappuja joten annettiin olla. Paikalle saapui myös joku moottoripyöräjengiläinen nomad liivi selässä ja taisi sekin kohautella olkapäitään kun paikka oli kiinni. Jatkettiin matkaa.

Rollin.

Olin sen verran katsonut tripomatic sovelluksesta etukäteen pysähdyskohteita, että navigaattoriin oli helppoa lyödä aina seuraavan kylän nimi. Ei tarkkoja katuja, vain kylän keskusta. Seuraavaksi suuntasimme kohti Oropesan kylää. Matkasimme siis kohti lissabonia ja tarkoitus oli viettää yö Caceresissa ja matkan varrella tutustua paikallisiin kyliin. Oropesassa olikin jo sen verran kova nälkä että päätimme syödä. Paikka oli muutoin yhtä kuolleen oloinen kuin Maqueda, mutta "keskustassa" oli yksi ravintola ja kahvila, jotka molemmat olivat auki. Paikalla oli myös muutamia turisteja, mikä sinänsä oli yllättävää.

Istahdettiin ravintolan pöytään ja saatiin englanninkieliset menut. Jopas jotakin. Tilasin jonkun lihapadan ja Ida otti kalan. Kala oli kuulemma hyvää, lihapata ei niinkään.

Oropesan keskusta.

Lihapata ala oropesa.

Kokonainen fisu.

Pysähdyttiin oropesaan koska sielläkin oli linna. Nostettiin kylän automaatista lisää käteistä, vaikka masiina muutoin vaikutti ihan helvetin epäilyttävälle ja kämäselle. Uskallettiin kuitenkin ja hyvin toimi.

Safkan jälkeen ajettiin autolla linnan pihaan. Matkaa oli siis ehkä maksimissaan 100 metriä, mutta haluttiin siirtää auto lähemmäs kadun varresta. Linnan ovella kävi sama kuin maquedassa. Ovi oli kiinni.... Siellä kuitenkin oli lappu missä luki espanjaksi aukioloajat. Aamupäivällä auki, sekä iltapäivällä viiden jälkeen. Kello oli jotain muutamaa minuuttia vaille viisi, joten odoteltiin ovella. Noin 5 minuuttia yli viiden paikalle kaahasi auto ja sieltä hyppäsi äijä avaamaan ovia. Toiset espanjalaiset näytti sille kelloa ja naureskeli, ei taida olla kovin tarkkaa linnan auki pitäminen. Sisään maksoi kohtuulliset 3e ja mentiin kierrokselle. Maisemat linnasta oli ihan makeet, tosin kaikkialla todella kuivaa ja kuolleen näköistä. Linna itsessään oli taas kerran samanlainen kuin ne muutkin. Silti jotenkin tykkäsin.

Oropesan linnake.

Linnan tornissa.

Linnan sisäpiha.

Linnan muuri.

Maisemat linnan tornista.

Linnan kylkeen oli pykätty iso hotelli missä olikin aika paljon turisteja. Outo paikka majoittumiselle, koska itse kylässä ei ollut yhtään mitään nähtävää linnan lisäksi. Ainakin briteistä tullut audi oli pysäköitynä pihaan ja linnan tornista näin ison uima-altaan hotellin takapihalla.

Seuraava etappi olisi Trujillon kylä. Välimatkat näiden kylien välillä oli jotain alle 100km, joten ei ajettu isoja siivuja kerrallaan. Toki koko päivän matkat oli lähempänä 400 kilometriä ja aikaa palaisi.

Saavuttiin trujillon kylään joskus seitsemän aikaan. Linna näkyi kauas alas, mutta kuten yleensä pitäisi sinne kavuta. Sain jotenkin ihmeellisesti näprättyä navigaattoriin haluamamme osoitteen ja lähdettiin seuraamaan sitä. Ajettiin ainakin ensiksi väärään paikkaan ja lopulta pääsimme oikealle polulle. Siinä vaiheessa rupesi kyllä jo mietityttämään että mitä helvettiä saako täällä ees ajaa. Sellaisia pieniä mukulakivikatuja, että kun autolla ajat niin molemmista peileistä on 5cm talon seinään. Sen lisäksi tiet olivat yksisuuntaisia, jyrkkiä yms. Sairaan kuumottavia. Kaikenlisäksi oltiin vaihdettu juuri kuskia ja Ida oli ratissa. Navigaattori kummiskin näytti kinttupolut autoteiksi ja oli siellä joku muukin ajanut. Usko meinasi loppua kesken jo pari kertaa, mutta kun perästä puski autoa niin ei voinut kun jatkaa eteenpäin. Saatiin todella snadiin koloon auto parkkiin vähän matkan päähän ja päätettiin kävellä siitä linnalle, koska tiet olivat niin uskomattomia.

Kun päästiin viimein linnan ovelle, oli taas sellanen ehhelvetti fiilis. Autolla olisi päässyt suoraan ovelle. No sen verran oli tuuria matkassa, että linna oli vielä auki. Sisäänpääsymaksukin oli jotain alle 2e. Mentiin taas kierrokselle.

Trujillon linna.

Maisemat trujillon linnalta kylään.

Toiseen suuntaan.

Trujillon linnassa ei ollut sisätiloja, vaan siellä pääsi periaatteessa ainoastaan kävelemään muureilla. Nähtävää ei ollut paljoakaan, joten kierrettiin semi nopeesti ja jatkettiin kohti Caceresin kaupunkia, jossa meillä oli majapaikka varattuna. Kuumotukset jatkui kun piti löytää alas kukkulalta autolla pieniä polkuja pitkin. Ihme kyllä selvittiin ilman ainoatakaan naarmua ja saavuttiin noin klo 21 aikaan Caceresin hotellille.

Oltiin varattu vähän laadukkaampi hotelli missä on uima-altaat yms. Harmikseni uima-allas oli kuitenkin suljettu jo klo 19??? Aika aikaisin... Syötiin hotellin baarissa päivällinen. Otin kolmen ruokalajin illallisen, Gazpacho keittoa, kanaa ja joku jälkkärijuttu. Juomaksi olutta ja kaiken sai jollain 20e. Ihan jees.

Hotellin allas-alue iltavalaistuksessa.

Laivan baari esitti venettä.

Pramea hotellihuone.

Booking.comissa luki että hotellissa puhutaan englantia. Kukaan virkailijoista ei kuitenkaan puhunut englantia juuri ollenkaan ja vastaanotto oli mielestäni melko tyly. Ei mitään infoa koska pitää kirjautua ulos, kuuluuko aamupala hintaan, milloin allas on auki, mistä saa pyyhkeet, mihin voidaan jättää auto jne. Itse paikka kyllä oli todella hieno, mutta respan virkailija oli täysi tollo. Saatiin kuitenkin selvitettyä puoliksi espanjalla ja puoliksi englannilla, että auton jättäminen pihaan on ihan ok ja siitä ei tarvitse maksaa mitään.  Baarin puolella oleva tarjoilija osasi myös auttavasti englantia, mutta olikin jo sitten paljon mukavampi kaveri. Saatiin pöytä tv:n vierestä, jossa näkyi fudismatsi. Kyselin sitten baarimestarilta mihin voidaan jättää auto, milloin allas on auki ja kaikki mitä olisin respassa halunnut tietää tuli selvitettyä baarin puolella. Käy se näinkin.

Päivä 5. 12.6.2016 Sunnuntai

Hotellihuoneessa meillä oli pieni parveke, mutta ei keretty istuskelemaan siellä. Aamulla kirjauduttiin ulos ja pakattiin auto. Sen jälkeen kuitenkin mentiin hotellin puutarhaan uima-altaalle löhöämään. Otettiin ns. laiska aamu. Uitiin ja otettiin aurinkoa. Klo 13 aikaan syötiin jälleen hotellin baarissa. Tällä kertaa tosin tilattiin safkat ulos terassille. Sen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Meridan UNESCO kohdetta.

Hotellin puutarha oli aika mukava.

Pikkuruinen parveke.

Maisemat parvekkeelta suoraan moottoritielle josta olimme tulleet. Hotelli oli siis ihan ok sijainnilla autoilijan kannalta.

Merida oli merkitty UNESCON kohteeksi. Siellä pitäisi olla joku roomalaisteatteri ja akvedukti. Löydettiin navigaattorilla hyvin perille, mutta kun ajelimme kaupungin läpi ei autosta katsoen näkynyt yhtään mitään katsottavaa. Jossain vaiheessa vastaan ajoi turistijuna ja ajateltiin että etsitään parkkipaikka. Saatiin auto parkkeerattua kadun varteen joka oli melko täynnä ja menimme ihmettelemään parkkimittaria. Joku ohi kävellyt tyyppi tuli heiluttamaan meille sormea että "no pay domingo" tai jotain ja tajuttiin että ei varmaan tarvii maksaa mitään koska sunnuntai. Jätettiin auto sitten siihen ja käveltiin jonkun sillan / linnakkeen luokse mikä oli tyyliin ainoa mitä kylässä nähtiin.

Tultiin linnan luukulle ja kysyin puhuuko virkailija englantia. Ei. No niinpä niin. Siinä sitten taas auttavalla espanjalla saatiin selvitettyä että voidaan ostaa single, multiple tai joku combo lippu kaupungin nähtävyyksiin. Saatiin myös nähdä kartasta missä kohteet sijaitsee. Siinä sitten selvis että meillä menee varmaan koko päivä löytää ne kaikki kun autolla kaupungissa ei voinut liikkua. Päätettiin ottaa single lippu ja käydä seuraavassa paikassa taas single lipulla jos sellainen löydetään. Näytin taas opiskelijakorttia joka oli vanhentunut ja kyllä kelpasi. Säästin selvää rahaa. Linnakkeessa ei oikeastaan ollut mitään erityistä. Siellä oli hieno kaivo jonne pääsi kävelemään sisään. Muuten ei kummempia. Lämpötila oli varmaan jotain +40c joten ei ollut kovin mukavaa edes olla ulkona. Huomas kyllä että paikka ei ollut mikään ihan tavallinen turistimesta, koska oltiin jälleen tyyliin ainoat ihmiset koko paikassa. Meidän jälkeen taisi tulla yksi perhe sisään. Linnan sisäpihan toisessa päässä oli entisajan asuihin pukeutuneita ihmisiä jotka sanoivat meille terve. Morottelin takaisin ja käveltiin toiseen suuntaan. Päädyttiin vessalle, jonka edessä oli tosi kämähtäneen näköinen "limukone" koneesta sai tosin vain vettä. Idaa janotti ja oli pakko kokeilla. Eurolla koneesta kilahti pihalle jääkylmä vesipullo! Hauskaa.

Autossa oli kaikki mittarit digitaalisia.

Joku vanha muinainen silta.

Linnakkeen sisäpiha oli toiminut sotilaiden kotina. Olisiko ollut että peräti 17 000 sotilasta olisi majoittunut täällä.

Linnakkeen kaivo taikka kellari oli maan alla viileydessä.

Meillä oli mennyt varmaan kaksi tuntia linnakkeen kiertämiseen ja siihen että ajettiin autolla ympäri Meridaa etsien niitä nähtävyyksiä. Totesin että paska mesta ja jatkettiin matkaa näkemättä ikinä akveduktia taikka roomalaisteatteria. Meidän auton integroitu navigaattori huuteli lisäksi ajo-ohjeita espanjaksi joten sekin piti mykistää. Jatkettiin seuraavaksi kohti Portugalia ja Evoran vanhaa kaupunkia.

Ylitettiin raja ihan huomaamatta. Yhtäkkiä vaan autot muuttui P-merkkiseksi ja kylttien tekstityyppi vaihtui. Evoran laitamilla käytiin jossain isommassa kaupassa. Ostettiin eväitä, koska ei taaskaan ollut hajua milloin syödään seuraavan kerran. Myyjä puhui jopa englantia. Kaupasta ajettiin Evoraan ja saatiin auto parkkiin sellaiseen paikkaan, että pysäköinnistä ei tarvinnut maksaa. Evora oli hieman helpomman oloinen kylä. Se oli suurimmaksi osaksi tasamaalla. Käveltiin autolta noin kilometri ylämäkeen. Tiesin että Evorassa olisi joku kirkko. Muuta en paikasta tiennyt. Löydettiin kirkko, mutta harmiksi se oli kiinni. Meinasin jo kääntyä ja lähteä pois, mutta kuitenkin uteliaisuus voitti ja halusin vielä kurkata kirkon kulmalle ja tällä kertaa se kannatti. Kulmalta löytyi joku antiikkinen kyhäelmä, iso aukio ja muita ihmisiä. Oltiin selkeesti tultu johonkin kaupungin "keskustaan". Käytiin vähän pyörimässä siinä otettiin parit valokuvat ja löydettiin myös ilmaiset vessat. Evorassa meillä ei mennyt kauaa aikaa ja jatkettiin sitten kohti Lissabonia. Tarkoitus oli keretä illaksi perille ja kello oli jo kuitenkin jotain 19.00.

Joku muinainen pytinki Evoran "torilla".

Maisemema kielekkeeltä.

Linnake evoran keskustasta poispäin.

Juuri kun olimme lähdössä pois, näimme Evorassa vielä ylläolevan linnan. Ajettiin nopeasti sen pihaan, mutta linna oli kiinni ja jatkettiin matkaa.

Laitettiin navigaattoriin meidän hotellin osoite mikä oli varattu caceresissa etukäteen. Seurattiin navigaattoria ja kylttejä lissaboniin. Matkan varrella oli myös tietulli. Olin vähän pihalla mihin luukuista pitää ajaa, mutta koska oltiin käyty amerikassa aiemmin jossa on myös tietulleja, tiesin että vasemmanpuoleiset kaistat on varattu paikallisille, joilla on automaattiset maksulaitteet ja näin tulleista voi ajaa suoraan läpi. Suuntasin siis oikeanpuolimmaisille kaistoille ja katsoin kylttejä. Mentiin käteisluukulle jossa oli automaatti mihin pystyi maksamaan käteisellä. Ohjeet oli englanniksi, joten ei suurempia ongelmia. Tietullit olivat jotain 5-7e luokkaa. Ei siis ihan halpaa.

Tässä välissä päätin tankata kun tankissa oli enää 1/4 bensaa jäljellä. Ajettiin huoltsikalle ja katsottiin hetki miten muut hoitaa tankkaamisen. Auto ajettiin mittarille, tankattiin täyteen ja sen jälkeen auto jätettiin tankin kohdalle ja mentiin sisälle maksamaan. Tein siis itse saman ja myyjä puhui vielä hyvää englantia. Portugalissa osattiin paremmin englantia kuin espanjassa omien kokemusten mukaan. Oli myös ihan ok ajaa auto bensamittarille tankki väärällä puolella, koska letkuja pystyi vetämään niin paljon. Enpä ole ikinä kokeillut voiko samoin tehdä suomessa. Täytyy joskus kokeilla. Bensa oli aika halpaa. Tai dieseliä tankattiin niin täysi tankillinen maksoi vain vähän päälle 40e.

Lopulta tultiin Lissabonin "ovelle" nimittäin isolle punaiselle sillalle. Tie alkoi haarautua varmaan 20 kaistaiseksi ja olin ihan pihalla että mikä helvetti näistä nyt on oikea kaista. Syy tosin selvisi hetken päästä kun näimme nyppylän takaa paljastuvan tullin. Kyseessä ei ollut tietulli, vaan ilmeisesti sillankäyttömaksu. Hinta oli jotain 1,8e ja jännityksessä annoin 10e setelin. Tällä kertaa luukulla oli ihan ihminen. Tässä vaiheessa myös huomasi että Portugalilaiset ajaa ihan miten sattuu ja koska oli hirveä ryysis se ei helpottanut yhtään. Jengi poukkoili eestaas ja kerran ohitse ajoi poliisiauto vilkut päällä. Varmaan oli tullut kolari. Taisin myös lukea wikipediasta että portugalilaiset on tilastojen valossa eniten kolaroivaa porukkaa euroopassa. Joopa. Ajettiin sitten tämän punaisen sillan yli, joka kieltämättä muistutti vastaavaa jenkkilässä vaikka en sitä olekaan nähnyt. Silta oli lissaboniin päin mentäessä kolmikaistainen, joten tilaa oli hyvin. Kaistat oli kuitenkin todella kapeita.

Tietulliin jonottamassa iltaryysiksessä.

Jeesuspatsas.

Sillan ylitys iltahämärässä.

Mikälie akvedukti, jonka alitse ajoimme.

Seurailtiin sitten navigaattoria ihan hiessä ja taas rupes jännäkusi heräilemään. Lissabonin tiet oli kapeita, siellä sai ajaa mielestäni melko kovaa ja tiet mutkitteli mäkisessä maastossa. Tälläkin kertaa kävi tosin sellainen tuuri, että Hotellille pystyi melko pitkälti ajamaan vain isoja teitä. Hotellin pihassa oli iso parkkipaikka, johon jätimme auton ja mentiin sisään selvittelemään asioita. Portugalissa jengi tuntui puhuvan paremmin englantia ja respassa ei ollut mitään ongelmia. Saatiin kuulla maanantaina on joku pyhäpäivä ja siksi pysäköinti olisi ilmaista. Jees. Kuumotti kyllä että onko oikeasti kun virkailija ei osannut selittää miksi se on ilmaista. Pakko oli kysyä ootko varma tyylisesti. Olin lukenut hotellista huonoja arvioita, mutta mielestäni hintalaatusuhde oli varsin ok. Kello oli melkein jo 22.00 joten dumpattiin kamat huoneeseen ja mentiin alakertaan. Hotellin piha ja lähiympäristö vaikutti todella kuolleelta, joten käveltiin hotellin ravintolaan. Siellä oli buffet ja koska oli törkeä nälkä mentiin syömään vaikka ei ollut hajuakaan mitä se maksaa. Vedettiin masut täyteen ja kun tuli maksun aika hinta olikin vain 30e. Jotain 15e per nassu, joten ei todellakaan paha. Ruoka itsessään nyt ei ollut normi silja-linen buffettia kummoisempi, mutta ainakin saatiin ruokaa. Sitten mentiinkin väsyneenä jo nukkumaan.

Lissabonin hotellihuone ja vaatteet kuivumassa lattialla.

Maisemat hotellihuoneesta.

Hotelli ulkoa.

Hotellissa oli myös uima-allas, mutta sekin oli jo mennyt kiinni. Perskule. En taaskaan päässyt ilta-uinnille.

Päivä 6. 13.6.2016 Maanantai

Herättiin vähän myöhemmin koska aamupala ei kuulunut huoneen hintaan. Päästiin liikkeelle varmaan vasta puolenpäivän aikaan koska väsytti. Metroaseman lähellä oli ilmeisesti härkätaisteluareena, tai ainakin siltä se näytti.

Lissabonin hotellin lähellä ollut härkätaisteluareena.

Mentiin metrolla Lissabonin tärkeimmälle aukiolle. Aukiolla oli iso katsomo futisfaneille ja tietysti selfie-stick kaupittelijoita. Aukiolta lähte ilmeisesti pää-kävelykatu, jonka melkein alussa oli isohko kahvila. Jäätiin siihen heti aamiaiselle. Sanoin ensin että otetaan kaikki mukaan, en tosiaan tiedä miksi ja jäätiin silti syömään paikanpäälle. Tyypit kahvilassa osas hyvin englantia, joten ei ollut sen suhteen mitään ongelmia.

Aukio ja kävelykadun alku mahtavan portin jälkeen.

Ensimmäinen varsinainen nähtävyys oli listalla Sao Jorgen linna. Käytettiin taas Promptguidesin 3-päivän opasta. Ne on törkeän hyviä. Tosin varmaan ekan kerran ikinä luin siirtymisohjeet kohteeseen. Piti ottaa ratikka. Löydettiin jopa oikea pysäkki mutta noin 15minsan odottelun jälkeen joku nainen sanoi venanneensa pysäkillä 40 minsaa eikä ratikkaa ollut ikinä tullut. Mitä ihmettä. Olin jo 10 minsan kohdalla kelannut lähteä menemään mutta nyt ainakin häivyttiin. Lähdettiin siis kuinkas muutenkaan kuin kävellen. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa riksakyyti. En kysynyt hintaa.

Kävellen oli ehkä jopa mukavampi mennä, tosin jouduttiin kävelemään ylämäkeen. Matkan varrella törmäsimme Lisboa -katedraaliin. Se oli listallamme myöhemmin. Ilmaisesti linnalta olisi pitänyt kävellä alas tätä kautta, mutta mikäs siinä. Käytiin kurkkaamassa sisätilat ja jatkettiin kohti linnaa.

Lissabonin katedraali.

Matkalla ylös vastaan tuli paljon ravintoloita ja muutamassa grillattiin kalaa ulkona. Paljon pikkuruisia ravintoloita ja kahviloita riitti oikeastaan koko matkan ylös. Savua tuli aika paljon kun yhdessä kohdassa oli kolmella ravintolalla grillit samaan aikaan tulilla. Ehkä ruoka oli hyvää mutta istuminen siinä savussa olisi ollut ankeaa.

Grilli tulilla.

Lopulta päästiin linnalle ja sisällä käytin taas vanhentunutta opiskelijakorttia. Toimi  taas. Päästiin linnaan sisälle ja sieltä avautuikin maisemat Lissaboniin.

Lissabon ja silta.

Linnalla oli myös vapaana riikinkukkoja, samaan tapaan kuin korkeasaaressa. Jengihän oli sitten pysähtynyt kuvaamaan näitä lintuja ihan fiilareissa. Itse olin fiilareissa siitä että lintu oli levittänyt pyrstönsä ja viekoitteli naaraslintua. Näytti semi jännältä kun se pörhisteli sulkiaan. Kävelimme jonnekin sivuun missä meidän lisäksi oli vain yksi toinen turisti ja tämä lintu. Sain vielä ihan rauhassa kuvailla sitä. Kun tultiin linnan pihalle ylemmälle tasolle siellä oli toinen lintu tekemässä samaa pululle ja varmaan 30 turistia ringissä.

Viekoitteluhommia.

Itse linnassa ei ollut mitään erikoista. Samoja vanhoja kippoja mitä olen jo nähnyt satoja muuallakin, sekä linnan kivimuurit. Meh. Taas tukkimiehen kirjanpitoon viiva ja paikka jonne ei varmaan lähitulevaisuudessa tarvitse uudestaan tulla. Ei kuitenkaan mitään huonoa sanottavaa paikasta.

Itse linna.

Linnassa ei ollut juuri yhtään ryysistä mikä oli hämmentävää. Toki alue oli iso ja jengi oli hyvin hajautunut. Sai aika rauhassa kierrellä. Kun oltiin katottu maisemat lähdettiin käppäilemään alaspäin. Mentiin ihan randomille jotain välistä minne nenä näytti ja vastaan tuli katu minkä about jokainen seinä oli maalattu tai tägätty. Miten sen haluaa sanoa. Otin kuvan koska ne oli jopa ihan hienoja.

Maalattu tai tägätty katu Lissabonissa.

No sitten iski nälkä ja piti syödä. Mentiin pääkävelykadulta yksi risteys sivuun ja vastaan tuli ravintola minkä menu oli suomeksi. Suomijuntteiltiin ja mentiin siihen syömään. Otin lohta ja safka oli ihan ookoo hintaan nähden. On sitä tullu paskempaakin saatua. Tilasin tosin listalta miekkakalaa ennen lohta ja se oli kuulemma loppu. Nää on taas näitä mestoja millä on 1000 eri annosta listalla. Silloin ei yleensä saa hyvää. Eikä halvalla muutenkaan saa hyvää.

Viimeinkin kun päästiin alas maantasalle ja oltiin saatu safkattua käytiin kurkkaamassa Lissabonin "most iconic landmark" joka sattui olemaan hissi. Eiffelin tornin pääjehun oppipoika oli oppaan mukaan ollut tämän hissin pääarkkitehti. Hissiin oli aika pitkä jono, joten ei jaksettu mennä ajelemaan sillä. Hissin käyttötarkoitushan oli nostaa porukkaa maantasalta ylemmälle tasolle jos ei jaksanut kävellä mäkisiä katuja.

Lissabonin "tunnetuin" nähtävyys. Santa Justa -hissi.

Hissin jälkeen etsittiin ratikkapysäkki mistä pääsisi Belemiin. Missattiin eka ratikka koska mietittiin mikä meidän pitää ottaa ja samalla riksakuskit sivussa huuteli että Belemiin olis päässy. Ei menty, koska oltiin ostettu Lissaboniin parin päivän lippu julkiseen liikenteeseen. Belem oli noin 30 minuutin matkan takana.  Belemissä oli tosin paljon nähtävää. Heti päättärillä oli StarBucks mistä napattiin juomat. Saatiin myös jotkut ilmaiset maistiaiset ja tuli pienet makeisöverit.

Päättärin vieressä oli myös helvetin iso Jeronimoksen luostari. Sen yhteydessä ollut kirkko oli auki, vaikka oppaan mukaan sen piti olla kiinni. No hyvä meille.

Luostarin kirkko.

Itse luostari oli todella iso.

Luostarilta käveltiin pienen puiston lävitse löytöretkille pystytetylle monumentille. Sen päällä oli pienenpieni näköalatasanne ja sinne pääsi opiskelijahintaan parilla eurolla. Vilautin taas vanhentunutta korttia ja päästiin sisään vaivatta. Meidän takana tuli joku tyttö joka sanoi että hän on myös opiskelija eikä edes näyttänyt koko korttia. Silti se pääsi sisään opiskelijahinnalla... Ei taida paljon kiinnostaa. No mut ei se multa ollut pois. Ylhäältä oli taas ihan kivat maisemat, joskaan en tykkää korkeista paikoista. Silti piti päästä.

Maisema ylhäältä keskustaan päin.

Löytöretkien monumentti.

Seuraavaksi käveltiin belemin tornille, joka oli yllättävän kaukana kaikesta. Kun viimein päästiin perille se paska oli kiinni maanantaisin. Ei päästy sisään. Kello rupesi jo olemaan aika paljon joten hengailtiin hetki puistossa joka oli tornin vieressä ja lähdettiin takaisin hotellille. Hotelliin pääseminen kesti jotain 1,5 tuntia. Oltiin varttia vaille yhdeksän perillä ja kerkesin vielä pulahtamaan uima-altaaseen. Ulkona oli ehkä jotain 22c ja aurinko oli laskenut joten ei ollut lämmin tai mikään allaskeli, mutta pakko se oli käydä kun kerran oli mahdollisuus. Altaalla ei ollut ketään muita kuin me, joten ainakin sai olla rauhassa.

Belem torni on myös UNESCO kohde.

Oltiin kävelty taas itsemme puhki joten ruokaakaan ei jaksanut etsiä. Mentiin hotellin buffettiin tankkaamaan. Onneks oli eri safkat kuin edellisenä päivänä. Safkan jälkeen siirrettiin meidän auto hotellin parkkihalliin koska seuraavana päivänä pihalla pysäköinti olisi maksullista. Parkkihalli oli ihan sairaan hämärä mesta. Mentiin jollain henkilökunnan tavarahissillä ylös ja ihmeteltiin mihin hittoon pitää mennä. Tultiin tyyliin jonkun keittiön ohi ja löydettiin respaan. Sitten mentiinkin taas nukkumaan.

Päivä 7. 14.6.2016

Käveltiin aamulla hotellin parkkipaikan läpi ja huomasin että tien toisella puolella on kahvila. Päätettiin vetää aamupalat heti siinä. Olin saanut yön aikana kurkun kipeäksi joten olo oli hieman flunssainen ja väsynyt. Onneksi ei kuitenkaan liian kipeä olo ollut, koska piti sykkiä kaikki nähtävyydet. Kahvilassa ensin tehtiin tilaus ja sitten ne kuitenkin unohti tuoda kahvia. Ihme hommaa. Myös lasku piti käydä erikseen pyytämässä koska sitäkään ei saatu odottelusta huolimatta. Ärsyttävää.

Haluttiin vaihteluksi jotain muuta tekemistä joten päätettiin mennä Lissabonin akvaarioon. Sitä oli kehuttu jossain artikkelissa todella hyväksi, joten odotukset oli suuret. Paljastettakoon jo nyt, että paikka ei mielestäni ollut kummoinen. Okei akvaarion päätankki tai pääallas oli kyllä iso ja vaikuttava, mutta kaikki muu oli melko mitätöntä. Verrattuna mihin, en osaa sanoa. Ehkä jenkeissä olen käynyt isossa akvaariossa. Tulipa kuitenkin nähtyä otuksia mitä en ole koskaan nähnyt. Ainakin iso mustekala ja helvetin iso sekä oudonnäköinen kala minkä nimesin "mothershipiksi". Sen oikea nimi selvisi vasta suomessa mikä on möhkökala. Möhkökalat voi wikipedian mukaan kasvaa joka 3 metriseksi. Joka tapauksessa paikka oli mielestäni ihan kiva ja vierailemisen arvoinen. Olisihan fisuja voinut tuijottaa useammankin tunnin.

Noniin hetki taaksepäin. Siis lähdettiin aamupalan jälkeen metrolla kohti akvaariota. Tultiin ensin "park of the nations" nimiselle paikalle. Nimi tulee siitä, että paikalla oli kaikki maailman liput vedettynä salkoon. Metroasema millä jäimme pois oli myös useampia korkeita taloja, kauppakeskus ja mikä yllättävää todella tasaista maata. Ei ollenkaan korkeusvaihteluita niinkuin keskustassa.

Ostari Lissabonissa.

Tämmöinen taideteos oli "puistossa"

Park of the nations ja liput vasemmalla.

Lopulta löydettiin oikeaan paikkaan, jouduin tosin turvautumaan puhelimen GPS karttaan koska paikassa oli todella huonot opasteet, tai sitten tulimme sellaisesta suunnasta josta ei olisi pitänyt. Lippuluukulla vilautin taas vanhentunutta opiskelijakorttia ja ei ongelmia.

Merimaailmassa oli siis tosiaankin yksi iso allas jonka ympäri pystyi kävelemään. Rakennus oli jaettu kahteen kerrokseen. Ensiksi käveltiin yläkerrassa kierros altaan ympäri ja altaan jokaisessa nurkassa oli eri teema. Yksi kulma edusti kylmää pohjoista, toinen tropiikkia jne. Paikassa oli kalojen lisäksi myös pingviinejä ja saukkoja. Olin lukenut jostain että iso allas olisi jaettu neljään eri vyöhykkeeseen joissa kaikissa olisi oma lämpötila läpinäkyviä levyjä käyttäen jolloin tulee vaikutelma, että koko allas on yhtä kokonaisuutta. Samassa tekstissä myös sanottiin että levyjä ei havaitse silmällä. Yritin tsiigailla miten kalat ui altaassa ja en ainakaan huomannut että välissä olisi mitään levyjä. Muutama kala meni mielestäni altaan ympäri mutta eipä näistä tiedä.

No morjensta vaan sulleki.

"The Mothership" eli suomeksi Möhkökala.

Kun yläkerta oli kierretty siirryttiin alakertaan, jossa oli pienemmissä tankeissa lisää kaloja. Muunmuassa mustekala ja Nemo.

Nemot uimassa.

Akvaariossa vierähti tunti jos toinen ja kun lopulta päästiin ulos päätettiin mennä takaisinpäin gondolihissillä mikä oli melko lähellä sisäänkäyntiä.

Gondolikyyti

Gondolista, sekä tietysti rannasta näkyi Euroopan pisin silta, jolla on pituutta peräti 17,2km. Köysihissin toisesta päästä käveltiin tovi takaisinpäin metrolle ja matkalla olikin useampia ravintoloita vailla asiakkaita. Jäimme yhteen näistä. Tarjoilija oli erittäin mukava ja ruokakin mukiinmenevää.

Euroopan pisin silta. 17,2km pitkä.

Paluumatkalla metrolle kipaistiin vielä ostoskeskuksesta hakemassa aurinkorasvaa. Sen jälkeen kurkkukipu ja flunssa alkoi painamaan pahemmin. Päivää oli vielä reilusti jäljellä ja nähtävää olisi riittänyt. Päätin sykkiä. Lähdettiin uudestaan Belemille katsomaan jahka torni olisi auki ja siinä vieressä oli myös sotamuseo mikä kiinnosti. Matkaan tärväytyi taas varmaankin 1,5 tuntia. Kun päästiin viimein perille mentiin ensiksi sotamuseoon. Sinne pääsin jälleen opiskelijakortilla mutta paikan sisältö oli pieni pettymys. Kaikki tekstit olivat portugaliksi, ei sanaakaan englantia. Paikka vaikutti aluksi todella isolta, mutta pian selvisi että nähtävää ei ollut juuri ollenkaan. Pari hassua asetta ja kulkupeliä. Jopa haminan sotamuseo taitaa olla parempi.

Sotamuseon pihalta.

Tässä paikan ainoat kulkupelit. Ei edes tankkeja.

Museon jälkeen kello oli puoli kuusi ja kelasin että keretään hyvin Belemin torniin. Muistaakseni prompguidessa jopa luki että se on kuuteen asti auki. Mentiin tornin eteen ja todettiin että se on mennyt viideltä kiinni. No voi helvetti. Hirveä matka ja sit se on kiinni toistamiseen. Antaa olla. Joku äijä tuli kysymään multa jotain, en tajunnut mitä se sanoi, flunssa painoi päälle ja ketutti vielä tornin kiinni oleminen joten tiuskaisin vain että ei kiinnosta ja heippa.

Todettiin että turha reissu ja lähdettiin takaisin. Ostettiin puiston kulmalta frozen youghurttia lievittämään tuskaa. Paluumatkalla ratikkapysäkillä venattiin taas joku 10-15minsaa niin että ratikkaa ei ikinä tullut. Mikähän mahtoi olla, ei selvinnyt ikinä. Käveltiin sitten seuraavalle pysäkille mistä ratikka oli ainakin aiemmin kulkenut. Pysäkillä oli jäätävä ryysis joten ärsytti sekin kaiken muun päälle. Näin että takaa tulee vanha tyylikäs ratikka millä Ida halusi muutenkin ajaa. Yritettiin hypätä kyytiin ennen pysäkkiä mutta kuski viittoi menemään pysäkille joten mentiin kiltisti. Tällä kertaa onneksi kävi tuuri, tai sitten kuljettaja oli mukava ja ajoi meidän kohdalle, en tiedä. Joka tapauksessa ratikka pysähtyi niin että olin ensimmäisenä ovella. Päästiin sisään ja valittiin tietysti istumapaikat koska matka oli pitkä. Huomasin vielä että ikkunat saa auki ja ikkunaa nysvätessä joku ystävällinen tyyppi mun takaa auttoi sen ylös. En tiedä oliko paikallisia vai kuka, mutta sitten kelpasi ajella.

Lissabonin vanhoja ratikoita on käytössä vielä muutamia. Tultiin tämmöisellä Belemistä keskustaan.

Keskustassa käytiin vielä katsomassa yksi aukio joka meiltä oli jäänyt huomaamatta. Sen jälkeen piti saada reissukebabia, koska KFC ja Taco Bell tuli koettua. Etsittiin kebabmesta mistä otin perus kebun ranuilla ja ai että se maistui hyvältä. Ulkomailla kebab on lähes aina maukkaampaa. En tiedä miksi.

Aukio keskustan tuntumassa.

Kebabin jälkeen matkattiin hotellille nukkumaan. Lissabonista jäi aika hajanainen kuva, kaupunki on todella iso ja laajalle levinnyt. Maisema vaihtuu todella paljon riippuen mihin menee.

Päivä 8. 15.6.2016

Aamulla nukuttiin pitkään, koska aamupala ei tosiaan kuulunut huoneen hintaan. Vaikka flunssa painoi päälle halusin välttämättä käydä uimassa, koska siihen oli mahdollisuus. Pulahdin siis kylmään veteen mukisematta ja hipsin uikkareissa takaisin omaan kerrokseen portaikkoa hyväksi käyttäen. 

Kirjauduttiin ulos noin klo 12 aikaan ja vietiin rinkat autoon jemekseen. Meillä oli vaatteita tasan 8 päiväksi, joten nyt olisi tarvinnut pyykätä. Kysyttiin respasta missä voidaan pestä pyykkejä ja saatiin kuulla että härkätaisteluareenan alla olisi ostoskeskus. Otettiin likaiset vaatteet prisman muovipusseissa kantoon ja lähdettiin selvittämään asiaa.

Rakennuksen alla tosiaan oli ostari. Löydettiin myös pesula jonka työntekijät olivat maininneet. Menimme tiskille ja siellä oli vanhempi nainen joka selvästi osasi muutaman sanan englantia mutta ei puhunut sitä. Kysyimme voiko hän pestä pyykit ja milloin ne on valmiita. Vastaus oli että seuraavana päivänä kello 9 illalla. Sanoin että tarvitsemme pyykit parin tunnin päästä, johon hän pudisteli päätään ja totesi että only one machine. Siis pesula, jossa oli yksi toimiva pyykinpesukone? No tiedä sitten mikä homma, mutta todettiin että ei onnistu ja annettiin olla. Mietin siinä vaiheessa että missä helvetissä me pestään pyykkiä kun tarkoitus oli ajaa Albufeiraan Algarveen koko päivä ja tulla perille vasta illalla. Eipä siinä jäänyt sitten vaihtoehtoja kuin nyrkkipyykki tai uusien vaatteiden ostaminen. 

Päädyttiin ostoksille. Löydettiin alusvaatekauppa missä oli miesten ja naisten vaatteita. Alusvaatteiden lisäksi siellä oli t-paitoja, joten ostin yhden ruman paidan 10e. En edes olisi halunnut koko paitaa, mutta vaihtoehtona oli kulkea saatanan hikisessä t-paidassa joten ostin pois. 

Seuraavaksi hieman seikkailtiin ostarilla ja tultiin ympyrän muotoiseen tilaan mikä oli ns. ravintolamaailma. Paikassa oli ainakin 8 eri ravintolaa ja tilan keskellä pöytiä mihin sai mennä syömään. Valitsin kreikkalaisen ravintolan ja kun luulin tilaavani kanavartaita kysyi tyyppi että lohi vai kasvis varras ja sanoin että lohi. Hetken päästä sain lohivartaita ja salaattia. Aika hyvä setti. Ei oo suomessa montaa pikaruokalaa mikä tarjoaa näin terveellistä lounasta.

Ostarilla vedetty lohivarras setti. Kylkeen salaattia ja bataattilastuja.

Mahat täynnä ostettiin vielä kaupasta vettä ja sitten marssittiin takaisin hotellille. Maksoimme pysäköinnistä ja ajoimme ulos. Oli mun vuoro ajaa. Laitoimme navigaattoriin ensimmäisen osoitteen joka oli Sines. 

En ollut kerennyt kattomaan netistä yhtään mitään infoja Sinesistä. Laitettiin paikka naviin vain siksi, että kaupunki oli rannikolla ja yleensä rantakaupungit on ihan siistejä. No kun saavuttiin Sinesiin ei siellä näkynyt yhtään mitään mielenkiintoista. Kunnon tuppukylä. Nähtiin että kaupungissa on satama, mutta sinne ei mennyt selkeää autotietä. Taas oli jäätävä kusihätä ja kävin heittämässä vedet jonkun aution näköisen talon nurkalle... Oltiin mestoilla varmaan max 10 minsaa ja tsiigasin seuraavan etapin naviin. Tämän päivän ajomatka olisi muutenkin pisin mitä tulemme ajamaan, joten ihan hyvä että tänne ei tuhraantunut enempää aikaa.

Pysähdyttiin pikaisesti mäkkärissä ja otettiin välipalaksi parit hampparit. Portugalissa muuten juustohampurilainen maksoi 1,1e. Kalliimpaa kuin suomessa. HUH.

Sinesin satamaa. Aika autiota.

Sinesistä jatkettiinkin sitten navigaattorin opastaman polun ulkopuolella. Katsoin offline-kartasta missä tie menee lähimpänä rannikkoa. Tie jolle lopulta päädyimme oli todella kapoinen asfalttitie, kuitenkin päällystetty mikä oli jo bonus, ja hiljainen. Ei mennyt montaa autoa ohitse.

Yksi risteys vei kohtaan josta näki paremmin merelle. Pysähdyttiin nopeasti kurkkaamaan. Tien päässä oli pari asuntoa, joista roikkui ilmeisesti verkkojen tai muiden pyydysten kellukkeita. Nappasin näistä kuvan. Myös maisema oli hieno, koska ekaa kertaa nähtiin korkeat kalliot ja suuri pudotus mereen.

Random kalastajakylä - eimissään.

Kallionkielekkeet ja Atlantti.

Punainen haikala lepäämässä pysähdyspaikalla.

Jatkettiin matkaa ja ajeltiin todella mutkaista tietä ylöspäin ja sitten alaspäin. Tie meni kallionkielekkeen reunalla joten siitä ei kannattanut ajaa ulos. Maisemat oli sanotaanko ihan kivat. Pysähdyttiin muutamassakin kohtaa kurkkimassa pikaisesti maisemat ja sitten jatkettiin kohti Sagresia - maailman laitaa.

Saavuttiin Sagresiin joskus viiden kuuden aikaan iltapäivästä. Ajettiin suoraan niemen kärkeen, jossa oli majakka ja linnoitus. Sisäänpääsymaksu oli aikuiselta 3e ja opiskelijalta 1,5e. Vilautin vanhentunutta opiskelijakorttia ja NYT, nyt sitten reilu viiskymppinen portugalilaisakka syynäs kortit pirun tarkkaan ja totes että mun ei oo voimassa. Yritin vielä selittää että en oo saanut yliopistolta uutta korttia että eiks nyt tän kerran mut ei. Maksoin sitte kiltisti 3e. Sinänsä ihan se ja sama. Toisaalta paikassa ei ollut mitään nähtävää. Linnan muuria ja hienoa kallionkielekettä. Kierrettiin koko mesta ja oltiin silleen tässäkö tää oli. Toki maisemat oli ihan hienot mutta ei siellä oikeesti mitään muuta ollut.

Maisemat maailman laidalta toiseen suuntaan.

Tämmöistä korkeaa kalliota.

Vaatimaton majakka siihen nähden mitä olin odottanut.

Toinen puoli ja kivinen ranta.

Kello alkoi olemaan jo paljon. Jotain 19.00 Ajettiin autolla vajaa kilometri linnakkeelta poispäin ja bongasin paikan nimeltä "best burgers ever" koska ei oltu syöty aikoihin jäätiin siihen. Omistaja taikka tarjoilija puhui hyvää englantia. Tilasin sagresin oman bissen ja lord of the rings nimisen burgerin. Kohtuullisen odottelun jälkeen eteen kiikutettiin hampurilaiset. Mietin taas että jos paikan nimi on best burgers ever miksi tyyliin mikään ei ole itse tehtyä. Hampurilaisen kannet, ranskalaiset ja sipulirenkaat nyt ainakin olivat puolivalmisteita. Pihvistä en osannut sanoa, mutta en olisi ihmetellyt vaikka sekin olisi ollut valmista tavaraa. No burgeri maistui ihan kohtuulliselta ja sain mahan täyteen. Jätin kuitenkin ranskalaiset syömättä koska nyt ei enää pystynyt. Niitä oikeesti tungetaan melkein jokaiseen safkaan. Hampurilaisen nimi lorf of the rings tuli muuten niistä sipulirenkaista. Burgerin väliin oli tungettu joku 3 sipulirengasta ja bbq soossia. Kunnon rasvaläjä.

Sagresista meillä oli vielä vajaa tunnin matka Albufeiraan. Pimeä kerkesi tulla yhdeksän aikaan ja ei oltu löydetty perille. Oltiin kuitenkin juuri tultu Albufeiraan pimeän laskeuduttua joten ei sinänsä ollut mitään stressiä enää. Aloin kuitenkin jännittämään kun hotellille oli matkaa enää 200 metriä ja ajettiin tyyliin keskellä ei mitään. Aloin jo miettimään pahimpia skenaarioita että hotellia ei olisi oikeasti edes olemassa, tai olisimme väärässä osoitteessa ja että yö pitäisi viettää autossa. Navigaattori kierrätti meidät vielä jostain ihme reittiä, oltaisiin voitu ajaa suoraan mutta kierrettiin 100 metrin lenkki turhaan. Hotellissa oli onneksi iso neonvihreä kyltti joka näkyi kauemmas ja se tiesi sitä että löydettiin perille. Heitettiin auto pihalle parkkiin ja kirjauduttiin sisään.

Päivä 9. 16.6.2016 Torstai

Hotelli oli ehkä paras missä olen omilla reissuilla koskaan ollut. Huoneesta ei oikeastaan löytynyt mitään huonoa sanottavaa, paitsi se, että pistorasioita ei ollut montaa. Olisiko ollut peräti 1kpl. Auton pysäköinti hotellin pihassa oli ilmaista ja paikkoja oli reilusti. Huoneessa oli myös oma parveke, tosin parkkipaikalle ja itse huone oli todella iso. Huoneessa oli myös kunnon ilmalämpöpumppu, joten se viilenti huoneen kivasti. En tiedä pitikö booking.comin hinnat paikkansa, mutta huonetta varatessa sen alkuperäinen hinta oli 900e ja saatiin se varatessa 180e. Aika hyvä diili jos näin oli.

Iso huone Albufeirassa.

Oma parveke ja näkymä parkkipaikalle.

Majesteettinen vessa. WC oli tyyliin saman kokoinen kuin meidän nykyinen keittiö.

20-30e lisää olisi muistaakseni saanut merinäköalan mutta säästettiin sekin raha, mitäpä sillä näköalalla olisi tehnyt. Hotellihuoneeseen tosiaan kuului aamupala joka oli epämiellyttävän aikaisin. Se loppui jo klo 10. Herättiin sitten ajoissa yhdeksältä ja mentiin aamiaiselle. Buffet oli aika kattava, mutta suurin osa ruuasta oli melko äklöttävää. Sellaisia kuin aamupalat nyt yleensä ulkomailla ovat, kroissantteja, makeita kakkuja ja pullia, hedelmiä, jugurttia yms. Hirveästi rasvaa tai sokeria. Makkaraa, pekonia ja munakastakin oli tarjolla.

Kaikki vaatteet oli jo hikoiltu likaiseksi joten nyt oli viimeinkin pakko pestä pyykkiä. Kysyttiin hotellista voisiko ne pestä meidän pyykit ja respan työntekijä kehui että kyllä se onnistuu katsokaa kaapista löytyvästä listasta hinnat ja jättäkää pyykit koriin. No arvelin jo etukäteen että hinnasto on varmaan tyypillinen hotellihinnasto, eli per vaate pitää maksaa. Katsottiin listaa ja asia oli juurikin näin. Sukka 1e, paita 4e jne. Eli 8 päivän vaatteet per henkilö olisi maksanut varmaan 200e. Ei tule kauppoja. Lueskelin seuraavaksi netistä että Portugalissa itsepalvelupesulat ovat todella harvinaisia. Sen jälkeen kuitenkin googletin albufeirasta self service pesuloita ja löysin trip advisorista asiaa koskevan viestiketjun. Jostain sieltä bongasin itsepalvelupesulan osoitteen ja nimen. Kun laitoin sen googleen löysin paikan.

Lähdettiin autolla etsimään paikkaa. Matkaa hotellilta oli noin 3 kilometriä joten onneksi oltiin autolla. Meidän hotellissa olisi ollut ilmainen bussikuljetus kylille mutta tällä kertaa oli niin paljon helpompaa kun pääsi kulkemaan omalla autolla. Hetken pyörimisen jälkeen löydettiin paikka. Olin niin onnellinen että internet on olemassa. Saatiin auto parkkiin oven eteen ja mentiin pesemään vaatteet. Hintaa pyykille tuli jotain 12-13e kuivauksineen pesuaineineen.

Pyykkäämisen jälkeen käytiin lidlistä ostamassa eväitä. Oltiin pesulaan tullessa ajettu lidlin ohi joten se oli helppo valinta. Ostettiin vettä, maitokahvia, myös olutta ja siideriä koska hotellihuoneessa oli minibaari. Kaupan jälkeen mentiin takaisin hotellin allas alueelle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Grillailtiin itseämme tovi ja uitiin. Hotellissa oli myös sauna, joten kävin tilaamassa respasta sen. Sauna oli ilmainen. Respa sanoi että 30minuutin päästä sauna on valmis. Kävin kurkkaamassa noin 30 minsan päästä ja saunassa oli huikeat 50 astetta. Ehkä heille se oli valmis. Katsoin kuitenkin että kiuas on helo kiuas, samanlainen mitä suomessakin ja ajattelin että odottelen lisää niin sauna oikeasti lämpeää. Mikä oli yllättävää niin se, että saunassa sai heittää löylyä! Lattialla oli jokin ruukku täynnä vettä ja siinä puinen kauha. Kiuas näytti kuitenkin todella kärsineeltä ja kivet oli ladottu väärin, vastukset pilkotti pinnalla.

Odottelin noin tunnin ja päästiin löylyihin. Oli saunassa ainakin 70 astetta, joten melko lähellä suomalaista saunaa. Löylyttelin tunnin tai pari ja kävin samalla uimassa altaalla. Tämä oli ihan mukavaa koska uima-allas oli jostain syystä todella kylmä. Flunssa painoi pahasti päälle mutta silti oli pakko saunoa ja uida. Tuntui että se jopa helpotti.

Kun oltiin tarpeeksi huilattu päätettiin käydä tutkimassa lähistön ranta. Hotellin kuvauksessa oli mainittu että rannalle alle 800 metrin matka. Hypättiin autoon ja ajettiin hieman lähemmäs rantaa koska illalla oli tarkoitus käydä vielä Albufeiran keskustassa. Ranta ei olut kuitenkaan ihan sellainen mitä kuvittelin. Jotta rannalle olisi päässyt, piti laskeutua puuhun sidottua köyttä pitkin alas kalliota pitkin. Mitä ihmettä ja hotelli vielä mainostaa tätä. Olisi varmaan tehnyt tiukkaa jollekin perus 40 vuotiaalle äijällekin mennä siitä kohtaa alas saatikka sitten että joku vanhus olisi mennyt siitä. Ei menty itsekään alas siitä koska tie vaikutti niin hankalalle, tai alas olisi ehkä päässyt mutta ylös olisi voinut olla vaikeaa. Oltais varmaan jääty alas joten jätettiin välistä.

Käveltiin sitten kallioiden päällä ja katseltiin maisemia. Paikkaa ei oltu mitenkään merkitty, joten reunalle ei edes uskaltanut mennä sortumisvaaran takia. Nähtiin että alhaalla on pieni salainen hiekkaranta jonne menee portaat jostain! Etsittiin nämä portaat ja laskeuduttiin alas salabiitsille.

Biitsi alhaalla oli ihan sairaan makea. Ilta aurinko ei sinne enää paistanut mutta ei haitannut. Tämä pikkubiitsi oli täysin kallioiden ympäröimä ja mikä oli yllättävää kun laskeuduttiin portaat alas, että kallioiden välissä on suuaukko, josta vesi pääsee vellomaan vapaasti. Käveltiin pitkin rantaviivaa ilman kenkiä ja lämmin hiekka tuntui hyvältä jaloissa. Meri kuitenkin yllätti meidät ja seuraavaksi paikalle pyyhkäisi niin iso aalto pienen pienestä aukosta että housut kastui. Eipä siinä olisi uskaltanut mennä uimaan, aalto olisi voinut napata aukosta merelle ja sieltä ei kyllä olisi päässyt mitenkään rantaan. Näin myös ravun vaeltamassa koloonsa.

Maisemat kallioiden päällä.

Väleissä oli biitsejä,  tosin ilman ihmisiä. Ei tuonne välttämättä edes pääse mitenkään.

Salainen laguuni minne johti portaat. Olimme ainoat ihmiset paikalla.

Kolo josta meri pääsi virtaamaan.

Tästä olisi pitänyt mennä vasemmalla näkyvää ohutta käyttä hyväksi käyttäen alas. Kuva ei näytä kuinka korkea pudotus oikeasti on.

Kun biitsit oli tsekkailtu lähdettiin autolla katsastamaan Albufeiraa. Ensimmäinen kohde oli satama, joka oli puhelimen matkaoppaassa näkemisen arvoinen paikka. Itse satama oli ihan perus, mutta siellä oli kivoja värikkäitä taloja.

Vesijeteille oli omat parkkipaikat.

Satamassa oli värikkäitä taloja.

Satamassa oli myös useampia ravintoloita ja päätettiin samalla syödä, koska ei oltu syöty kuin eväitä ja nälkä oli aika kova. Tässä vaiheessa tapahtui reissun ehkä ärsyttävin asia. Ei oltu syöty reissussa vielä kertaakaan pizzaa joten päätettiin tilata pizzaa. Heitin jo tilausvaiheessa että nää kuvat näyttää ihan pakastepizzalta mut olin luottavainen että saataisiin oikeat pizzat. Hetken odottelun jälkeen meidän eteen kiikutettiin ihan oikeasti pakastepizzat. Siis mitä. Anteeks. Jos ei olis ollut niin kova nälkä oisin sanonu että pitäkää pizzanne mutta kun sitä kerran odotettiin ja oli hirveä nälkä niin en jaksanut edes valittaa. Pakastepizza, samaa paskaa mitä saa lidlistä, maksoi lämmitettynä 8,5e tässä "ravintolassa". Itse en edes kehtaisi pitää ravintolaa jossa lämmitän pakasteita. Mitä järkeä. Tuli vain paha mieli. Vai onko tämä vain tyypillinen turistikusetus. En tajua.

Veneitä Albufeiran satamassa.

Satamasta lähdettiin katsastamaan "the strip" niminen kävelykatu, joka on koristettu monilla neonvaloilla ja puhelimen oppaassa sanottiinkin "Join the madness". Pakastepizzasta jäi vielä vähän nälkä ja törmäsin 24/7 self service kioskiin yhden korttelin ennen stripin alkua. Paikassa oli mm. automaatti mikä duunasi hodareita. Päätin kokeilla ja nakkasin 2e kolikon sisään. 30 sekunnin odottelun jälkeen masiinan luukkuun tipahti muovipussissa lämmin hodari sinapilla ja ketsupilla varustettuna. Haha.

Itsepalvelu ruokamasiina.

Strip oli ihan kiva katu, tosin sen varrella oli varmaan 50 baaria täynnä humalaisia turisteja. Selkee dokausmesta. Neon valoilla koristellut kyltit vilkkuivat ja joku äijä ryntäsi kulman taakse oksentamaan. Pysähdyttiin noin puolessa välissä syömään letut ja vohvelit. Otin teetä koska flunssa painoi edelleen päälle. Käveltiin stripin loppuun ja takaisin autolle maisemia ihmetellen. Sitten olikin jo aika lähteä takaisin hotellille nukkumaan koska väsytti niin paljon flunssan takia.

Cocktail baareja oli useita.

#swag #yolo

Iltahämärässä katu oli hieno kaikkine kyltteineen ja valoineen.

Oltiin aikaisemmin katsottu hotellilta lähtiessä että siellä järjestetään bbq ilta ja livemusiikkia. Hinta olisi ollut jotain 25e henkilöltä, todennäköisesti se olisi ollut 100x parempi kokemus kuin meidän kämäiset pakastepizzat. Tosin jos oltaisiin jääty sinne olisi jäänyt satama ja strip näkemättä. Kurkattiin kuitenkin miltä hotellin uima-allas alue näytti iltavalaistuksessa. Korkkasin vielä lidlistä ostamani oluen hotellihuoneessa mutta jätin sen lopulta juomatta koska olin niin poikki. Todella harvinaista että jätän oluen juomatta.

Bändi vasemmalla ja bbq-juhlat päädyssä.

Päivä 10. 17.6.2016 Perjantai

Käytiin syömässä aamupala ja roudattiin kaikki kamat autoon. Sen jälkeen kirjauduttiin ulos ja mentiin uima-altaalle nautiskelemaan. Tänään oli vähän lämpimämpi päivä, joten pulahdin altaassakin.

Hotellin iso allas oli aika kylmä.

Tarkoitus oli ajaa sevillaan ja  varasinkin meille taas hotellin etukäteen edellisenä iltana. Laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Faro, joka on Algarven hallinnollinen keskus noin 100 000 ihmisellä.

Ensimmäinen ongelma oli saada auto parkkiin. Parkkiruudut oli ihan helvetin pieniä ja meidän laiva ei meinannut mahtua mihinkään. Kun viimein saatiin auto pikkuruiseen ruutuun joku vanhempi äijä tuli varmaan 80 luvun ruosteisella ja törkeän huonokuntoisella lava-autolla ahtaaseen väliin meidän viereen. Kun se nousi ylös tyyppi unohti laittaa käsijarrun päälle ja auto lähti valumaan snadisti takaisinpäin osuen meidän auton peiliin. Osuma ei ollut onneksi kova, sillä muuten olisin mennyt huutamaan että mitä helvettiä. Ida hikeentyi ja pysäytti koko liikenteen peruuttamalla ruudusta pois. Itse kävelin sillä aikaa isomman parkkiruudun kohdalle varaamaan sitä. Joku äijä olisi halunnut ajaa ruutuun mutta näytin että auto on tulossa. Taisi suuttua mutta ei ajanut päällekään. Saatiin sitten auto isompaan ruutuun ja käytiin hakemassa parkkilippu.

Farossa tuuli aika kovaa. Jäätiin heti ensimmäiseen ravintolaan ja tilattiin pastat. Pastat oli taas kunnon skeidaa. Samakun ois keittäny ite himassa pastat ja kaatanu päälle purkillisen uncle benin valmista soosia. Tämä herkku maksoi jotain 12e.

Farossa.

Safkan jälkeen haettiin turisti-infosta kaupungin kartta ja käveltiin vähän ympäriinsä. Tuntui että koko kaupungissa ei ole juuri mitään nähtävää. Sinänsä siis ihan sama oltiinko Farossa vai Albufeirassa. Luulen että Albufeira oli jopa mukavampi paikka yöpyä.

Ilmeisesti Faron kirkko.

Ravintoloita kävelykaduilla.

Puisto. Joo ei täällä kyllä mitään muuta nähtävää ollut.

Kauppakatu Farossa.

Saatiin tuhrattua Faroon useampi tunti ja sitten jatkettiinkin kohti Sevillaa. Kun päästiin Espanjan puolelle takaisin oli taas aika tankata. Heti kun tultiin espanjan puolelle ei huoltamotyöntekijä ymmärtänyt englantia sanaakaan. Saatiin kummiskin tankki täyteen, Idalle suklaata ja minä ostin 5e aurinkolasit jotka tosin naarmutin parissa päivässä.

Sevillassa oli taas vähän hektisempää ajaa isossa kaupungissa ja ajoinkin pari kertaa risteyksestä ohi. Tästähän saatiin sitten tappelu aikaan kun en saanut kartturilta ohjeita ja itsekin ihan hermostuneena ajoin muiden kaahareiden seassa. Kolmannella kerralla saatiin auto oikeaan liittymään ja löydettiin hotelli.

Hotellin respanainen puhui hyvää englantia joten ei ollut tällä kertaa ongelmia. Kukaan muu henkilö hotellissa ei kuitenkaan osannut englantia joten aina kun piti selvittää tai kysyä jotain paikalle kutsuttiin tämä nainen. Onneksi se oli töissä aina kun asiaa oli.

Sevillan hotelli oli ihan ok arvosteluista huolimatta ja sänky oli "king size"

Olin taas lukenut huonoja arvioita hotellista booking.comissa mutta päätin silti varata paikan koska se oli ison tien varrella. Autolla oli todella helppo saapua paikkaan ja saatiin myös pysäköidä pihassa. Huoneen sänky oli aivan hemmetin leveä. Ida mahtui siihen jopa poikittain kokonaan. Olipahan tilaa.

Kello oli jotain 9, mutta koska kelloja siirrettiin tunnilla maan vaihtumisen takia, ei pimeää tulisi ennen kymmentä. Lähdettiin kävelemään karun näköistä seutua tutkien. Olin lukenut arvosteluista että hotellin lähellä ei olisi mitään ravintoloita mutta en suostunut uskomaan. Katsoin puhelimen kartasta että noin kilometrin päässä olisi jotain kuppiloita. Käveltiin sinne ja sieltähän löytyi joku ravintola.

Paikassa oli 4 työntekijää, mutta kukaan ei osannut englantia. Ei tietenkään ollut enkkumenujakaan joten sit piti vaan elekielellä yrittää selviytyä. Tyypit oli kuitenkin tosi ystävällisiä ja yksi näyttikin syömisliikkeitä. Olin että si si ja päästiin pöytään. Seuraavaksi kaveri sanoi yhden sanan englantia "chicken" johon sanoin että joo kyllä kiitos ja "patatas". Oluen osasinkin tilata mutta saatiin kaksi vaikka halusin yhden. No ei se mitään. Hetken odottelun jälkeen saatiin kanapihvit jotka oli paistettu voissa ja lohkoperunoita. Kyllä kelpasi siinä vaiheessa. Ei ollut mitään hajua mitä safka edes maksaa, mutta ajattelin että ei se voi maksaa paljoa. Eikä maksanut. Osasin taas tilata fraasien avulla laskun "la cuenta por favor". Kummankin safkat, leivät, oliivit, kaksi kaljaa ja limu maksoi 20e ja jotain senttejä. Laitoin tipiksi kaikki hilut mitä lompsasta löytyi koska saatiin ruokaa ja olin tyytyväinen suoritukseen. Kun käveltiin takaisin hotellille huomasin että sitä vastapäätä olisi ollut kaksi ravintolaa... Ihan turhaan käveltiin kilometri.

Päivä 11. 18.6.2016 Lauantai.

Booking.comissa oli valitettu että meidän hotelli on liian kaukana keskustasta. Noin 30 minuuttia. No ei se kyllä minun mielestäni ole matka eikä mikään kun omasta himasta Helsingin keskustaan menee vähintään sama aika. Ja muutenkin ollaan koko päivä kummiskin keskustassa niin ei sitä matkaa joudu kulkemaan kuin aamulla ja illalla. Oltiin taas ihan poikki, joten mentiin vasta myöhään aamupalalle ja päästiin liikkeelle varmaan vasta puoli 12. Hotellia vastapäätä oli kätevästi bussipysäkki joten mielestäni kaikki oli erittäinkin hyvin. Kysyttiin respasta ainoalta englantia puhuvalta tyypiltä mikä bussi meidän pitää ottaa. Bussi tuli muutaman minuutin odottelun jälkeen ja ostettin lippu kuljettajalta.

Matka keskustaan vei tosiaan noin puoli tuntia mutta saihan siinä samalla katsella maisemia. Päätepysäkki oli keskustassa, joten sitäkään ei ollut vaikea löytää. Sevilla oli todella iso kaupunki ja välimatkat yllättävän pitkiä. Käytiin ekaksi tsekkaamassa Plaza de espana, joka oli siis iso aukio.

Aukio.

Rakennus aukiolla oli valtava ja hienokin.

Toinen sivu aukiosta.

Aukiolta käveltiin Maria Luisa -puiston läpi tähyilemään taidemuseota ja argeologista museota ulkoa. Ei jaksettu mennä sisälle. Sieltä käveltiin Alcazarin palatsille päin. Ida nappasi stabusta juoman ja hengähdettiin hetki ilmastoinnin alla. Ulkona oli 33c lämmintä, ei pilviä eikä tuulta.

Puisto jonka läpi kävelimme.

Joku pytinki matkan varrelta.

Keskustassa olleen kirkon kylki.

Ennen palatsiin menoa piti saada ruokaa. Kirkon lähettyvillä olikin useampia ravintoloita ja valitsin jonkun random tapasmestan. Tilasin sitten noin viittä eri tapasta, joista lopulta suurin osa oli pettymyksiä. Tai oikeastaan lähes kaikki. Gazpacho keitto oli sentään hyvää. Sain Espanjalaista perunamunakasta, se ei maistu juuri millekään, kanaa ja possua ranskalaisilla sekä olutta. Lihat oli tosiaan tosi huonoista kohdista, rasvaisia ja jänteisiä. Kastikkeet oli pahoja ja ranskalaisia en ees pystynyt syömään kun ällötti. Näistä huveista maksoin jotain 20e.

Palatsin sisäänpääsymaksu oli törkeän kallis ilman opiskelijakorttia, mutta taas kävi tuuri ja sitä ei sen kummemmin tsekkailtu. Päästiin siis molemmat sisään muutamalla eurolla. Palatsi oli ihan hieno, tosin niin iso että siitä ei saanut minkäänlaista järkevää kokonaiskuvaa ja rakennuksen sisällä itsessään ei ollut mitään nähtävää.

Palatsin sisäpiha oli tyylikäs.

Mosaiikkiseinät oli myös hienoja.

Palatsin sisällä oli suuri puutarha.

Palatsin alla oli tämmöinen erikoinen mesta. Jäi vähän arvoitukseksi mikä se oli.

Yksi osa palatsia.

Palatsin jälkeen haluttiin mennä Sevillan katedraaliin mutta se oli jo kiinni. Pääsimme kuitenkin käymään itse kirkon puolella jostain ihmeen sivuovesta ja mitä oikeasti missasimme oli ns. cultural visit. Mitä sitten pitikään sisällään.

Kirkon sisältä.

Taas oli aika huilata ja mentiin samaan starbucksiin missä oltiin jo aiemmin käyty. Tilattiin vanilla frapputziinot. Oli hyvää. Huilitauon jälkeen käveltiin härkätaisteluareenalle, jonne pääsi käymään vain opastetulle kierrokselle. Päästiin taas opiskelijahintaan ja kierros kesti noin 50 minuuttia. Kierros sinänsä oli vähän tylsä, koska opas puhui samat asiat espanjaksi ja englanniksi. Pääsimme näkemään itse härkätaisteluareenan ja lisäksi siellä oli pieni museo kuuluisista härkätaistelijoista ja niiden varusteista. Saimme myös tietää miten itse taistelu toimii.

Härkätaisteluareenalla.

Museossa oli parhaiten taistelleiden härkien päitä.

Härkätaistelijan asu.

Kierros kesti vajaan tunnin ja sen jälkeen mentiin katsomaan lähellä olevaa tornia, Torre del oro tai joku vastaava. Se oli tosin jo mennyt kiinni. Nälkäkin iski jälleen ja menimme syömään paellat. Safkan jälkeen pyörähdimme vielä Plaza Nuevalla. Sieltä otimme ratikan bussiasemalle.

Sevillan torni.

Kaupunkia halkova joki.

Plaza Nueva -aukio.

Bussipysäkillä olimme hieman pihalla mistä meidän bussi oikein lähtee. Käveltiin kaksi kertaa eestaa koko laituri läpi, joka oli siis noin 100 metriä pitkä ja ei löydetty meidän bussia. Sit oli pakko kysyä toisen bussin kuljettajalta mutta se ei puhunut englantia. Se kuitenkin tajusi kun sanoin "dos dos" eli 2 ja 2, eli 22. Kuljettaja viittoi että tien toisella puolella on pysäkki. Mentiin sinne ja siitä se meidän bussi lähtikin. Mietittiin vaan että voiko olla, koska se menee väärään suuntaan. Hypättiin kuitenkin kyytiin ja koska pysäkki oli päätepysäkki bussi kävi vain ajamassa liikenneympyrässä lenkin ja lähti sitten kuitenkin oikeaan suuntaan. Onnistuttiin vielä jäämään oikealla bussipysäkillä pois koska oltiin edellisenä päivänä ajettu autolla siitä ohi kolmesti.

Päivä 12. 19.6.2016 Sunnuntai.

Aamulla tehtiin sama mikä aiemmin, eli vietiin kamat autoon ja kirjauduttiin ulos, jonka jälkeen jäätiin nauttimaan hotellin uima-altaasta. Oltiin altaalla melko pitkään. Jossain vaiheessa paikalle pölähti noin 20 espanjalaisnuorta uimaan ja voi sitä metelin määrää. Kaiken lisäksi allas alueella oli rajoitus 10 ihmiselle. Kukaan niistä ei käynyt edes suihkussa ennen uimista. Ai ai ai, kyllä katsoin vihaisesti mutta eipä asia minulle kuulunut. 

Lähdettiin iltapäivästä ajelemaan kohti Gadizia. Gadizissa ensitöiksemme syötiin. Saatiin auto parkkiin maanalaiseen halliin jossa oli reilusti tilaa. Ravintolassa kukaan ei puhunut englantia, mutta menu oli varustettu kuvilla joten onnistuttiin tilaamaan safkaa. Sain tällä kertaa taas ranskanperunoita ja jotain friteerattua kalaa mikä maistui melkeinpä pahalle. Yhh. Kaiken kruunasi menussa ollut jälkiruoka. Se oli lidlin paahtovanukas jonka päälle oli ripoteltu kanelia. Tiesin sen, koska ollaan kerran ostettu niitä lidlistä ja ne on aika pahoja. Ei hitto taas sain maksaa joku 15e ruuasta mistä en tykännyt yhtään. Gazpacho keitto tosin oli taas ihan hyvää. Keitto oli aina onnistunut.

Ajettiin autolla Gadizin toiselle puolelle ja sielläkin oli maanalainen parkkihalli. Jätettiin auto sinne ja lähdettiin käpyttelemään. Käveltiin ensiksi Kaupungin kärjessä olleella majakalla katsomassa maisemia. Biitsi oli ihan täynnä jengiä ja oltaisiin toki voitu pulahtaa mutta jätettiin välistä kun kamat jäi autoon.

Gadiz.

Biitsi täynnä jengiä.

Gadizin majakka niemen kärjessä.

Tämmöistä kapeaa muurinreunaa pitkin käveltiin majakalle melko pitkä matka.

Majakalta sykähdimme vielä Gadizin kirkolle, jonne päästiin sisään opiskelijahintaan. Samaan hintaan kuului myös vierailu kellotornissa. Kirkko itsessään ei ollut muita erikoisempi, mutta vierailu kellotornissa oli ihan kiva. Ylhäältä oli hyvät maisemat kaupunkiin.

Gadizia ja silta jonka läpi ajettiin.

Jollain oli kiva uima-allas katolla.

Toinen kellotorni.

Gadizin maisemat kellotornista.

Gadizissa meillä meni aika kauan ja koska uima-altaallakin oltiin pitkään alkoi ilta lähestymään ja jatkettiin matkaa kohti Algecirasia jonne oltiin tehty seuraava huonevaraus.

Mikälie merkki keskellä peltoa?

Moottoritie on kuuma.

Ajettiin pitkin mäkistä tietä jonkun korkeamman nyppylän päälle. Sen yläpäässä olikin pysähdyspaikka jossa pysähdyimme nappaamaan parit valokuvat ja ihmettelemään menoa. Joku asuntoauto oli ajanut ihan meidän perseessä kiinni ja jossain vaiheessa ylämäkeä Ida avasi ikkunan ja näytti keskisormea kuljettajalle, Ida siis ajoi. En ymmärrä mikä siinä turvavälin pitämisessä on niin vaikeaa.

Maisemat ylhäältä. Mietin onko tuo näkyvä kukkula Afrikkaa vai Gibraltaria.

Lähempää.

Saavuttiin Algecirasiin joskus ysin aikaan illalla. Tämä hotelli oli ihan keskustassa, joten meillä oli pienoisia ongelmia löytää parkkipaikkaa. Autoja oli ihan törkeän paljon ja kun viimein saimme auton ruutuun oli siinä vieressä joku kyltti mikä oli vain espanjaksi. Ei uskallettu jättää autoa siihen ja kytättiin että joku lähtee pois tien toisella puolella olleista ruuduista. Saatiinkin hetken päästä tuurilla siirrettyä auto sinne. Tämäkään ei vaikuttanut kuitenkaan hyvältä paikalta, joten jätettiin auto siihen siksi aikaa että käytiin kirjautumassa hotelliin ja kysymässä mihin voidaan pysäköidä auto.

Tämä hotelli oli reissun ankein, mutta koska oltaisiin vaan 1 yö niin ihan se ja sama. Respan tyyppi ei puhunut kunnolla englantia, mutta osasi sen verran neuvoa, että muutama sata metri eteenpäin on parkkihalli minne auton voisi jättää. Olinkin itse asiassa bongannut sen hallin kun ajoimme hotellin edessä ympyrää pidemmän aikaa. Heitettiin kamat meidän murjuun ja käytiin siirtämässä auto halliin. Hallin luona piti selvittää paljonko pysäköinti maksaa ja paikalla oli joku siivoaja taikka vartija jolta asiaa tiedustelin. Hän ei osannut myöskään englantia, mutta tajusi kuitenkin mitä yritämme kysyä ja näytti hinnastoa. Jotain 13e / 24h. Tämä tieto riitti meille ja ajoimme auton parkkiin. Oltiin sen verran fiksuja että jätettiin suurin osa vaatteista autoon ja otettiin vain tarvittavat mukaan, koska parkkihallilta oli vajaan 10 minuutin kävely hotellille. Ainakin auto olisi turvallisessa paikassa yötä ja oli helpottunut olo.

Piti saada vielä iltapalaa ja koska kello oli jotain 22 syötiin kebabia. Hotellin lähellä oli kebabmesta mistä saatiin mixed kebab jollain 5e. Se kelpasi tähän väliin. Kun päästiin viimein hotellille Ida kuitenkin totesi unohtaneensa hammasharjan joten piti kävellä uudestaan autolle. Lähdin mukaan koska oli jo pimeää ja autolle oli aika pitkä matka. Lopulta kuitenkin päästiin nukkumaan. Huoneen ilmastointi rämisi ja rykäisin sen irti keskellä yötä jotta mökä loppuisi.

Oltiin aika korkealla ja huoneesta oli maisemat Algecirasin satamaan.

Ankea murju.

Päivä 13. 20.6.2016 Maanantai

Aamulla herättiin suht ajoissa, olin laittanut kellon soimaan jotta keretään käymään Gibraltarilla. Tänään pitäisi myös palauttaa auto Malagaan kello 20.00 mennessä, joten aikaa ei kuitenkaan olisi liikaa. Saatiin auton pysäköinti maksettua automaatissa ilman ongelmia ja hinta oli tosiaan 13e ja risat. Siitä sitten ajeltiin kohti Gibraltaria. Olin koko edellisen illan Googlettanut ahkerasti miten sinne kannattaa oikeasti mennä ja löysinkin hyviä vinkkejä. Matkalla Gibraltarille toivoin että tulisipa vastaan Lidl, jotta voidaan käydä ostamassa aamupalaa ja kuin ihmeen kaupalla eteen tuli Lidli. Haettiin sieltä sitten eväät ja jatkettiin. Olin lukenut netistä että jonot Gibraltarille voivat olla törkeän pitkät ja satunnaisten autojen tarkastamisen takia aikaa voisi palaa jopa 3 tuntia, joten järkevämpää oli jättää auto parkkiin La linealle, joka on siis espanjan puolella mutta ihan rajan lähellä. Yhden kerran jouduttiin tsekkaamaan puhelimen kartasta missä La linean parkkipaikka on ja löydettiin se sen jälkeen helposti. Parkkipaikka oli iso ja sinne mahtui reilusti autoja. 

Gibraltar kuuluu siis englannille ja se ei ole schengen aluetta, joten sinne on rajatarkastukset. Jätettiin auto espanjan puolelle parkkiin ja käveltiin tulliin. Tämä tullitarkastus oli lähinnä muodollisuus eikä virkailija käytännössä katsonut kenenkään papereita. Käveltiin vain suoraan sisään. Auton jättäminen espanjan puolelle oli varmasti todella fiksua, koska jono Gibraltarin portilla oli ihan jäätävä. Me päästiin sisään ihan muutamassa minuutissa. Olin myös lukenut että rahaa ei kannata vaihtaa jos viipyy vain päivän, koska lähes kaikki paikat ottivat vastaan euroja. Mielestäni todella hölmöä että Gibraltarilla on oma valuutta.

Maisemat hotellin ikkunasta aamulla.

Gibraltar pilvien peitossa.

La linea, eli raja josta Gibraltarille käveltiin sisään.

Gibraltarilla on myös oma lentokenttä ja sieltä lähteekin Britanniaan lento kerran päivässä. Olisiko ollut jopa niin että eri kaupunkeihin vielä samana päivänä lähtee eri lentoja. No kuitenkin kun päästiin rajamuodollisuuden ohitse hypättiin bussiin. Bussilippu oli 2e ja tiesin myös millä numerolla päästään keskustaan, kiitos ahkeran googlettamisen. Keskustaan olisi voinut myös kävellä, mutta se olisi kestänyt noin 20 minuuttia. Bussi oli mukavampi. Gibraltarille vievä ainoa tie ylittää lentokentän, joten bussi, sekä jalankulkijat menevät kaikki kiitoradan ylitse. Tie on luonnollisesti poikki silloin kun lentokone lähtee tai laskeutuu. 

Keskustassa kerkesimme hieman pälyilemään ympärillemme kun sitten jo aika haipakkaa lähdettiin kävelemään kohti kaapelihissiä, jolla kukkulan laelle pääsee. Käytiin turisti infosta hakemassa vielä kartta, jotta löydetään perille. Köysihissin alapäässä oli useampia tyyppejä tarjoamassa "The rock touria" eli kierrosta vuorella. Kelattiin että ei varmaan oteta mitään sellaista kun ollaan ennenkin selvitty itse. Köysihissi oli ihan hemmetin kallis. Otettiin menopaluu liput opiskelijahintaan ja sekin maksoi jotain lähemmäs 40e yhteensä. Vajaa 20e kummaltakin. Joku suomalaisperhe oli meidän takana tulossa myös ylös kun jonotettiin vielä hetki hissiin.

Gibraltarin aukio.

Gibraltarilla oli pitkä kävelykatu.

Köysihissillä menossa ylös.

Gibraltarin vuorella elää euroopan ainoat vapaat apinat ja ne ovat tottuneita ihmisiin. Kaikkialla olikin varoituskylttejä että älä pidä ruokaa mukana tai laukkua avoinna ja varo apinoita, sillä ne ovat villejä. Heti ylhäällä vastaan tulikin apinoita ja ihmiset jäi tietysti kuvailemaan niitä.

Eräällä naisella oli avoin iso käsilaukku olalla ja yksi isompi apina päättikin heti ryöstää laukun. Laukku siis tippui maahan kun nainen säikähti apinen käydessä päälle. Sen jälkeen nainen kirkui ja olikin jo kaukana. Apina kaivoi kassista rauhassa jotain lääkkeitä ja aurinkorasvapurkin. En tiedä söikö apina nappuloita. Ylhäältä oli todella upeat maisemat. Pilvet näyttivät menevän ihan vierestä ohitse. Gibraltarin kivi oli reippaat 426 metriä korkea.

Apinat varastivat laukun naiselta ja penkoivat sieltä aurinkorasvaa sekä lääkkeitä.

Näin korkealla oltiin. Snadisti ehkä jopa pelotti.

Gibraltarin apina hengailemassa.

Vuori halkoi pilviä.

Gibraltaria. Nyppylän takana voi erottaa pitkän viivan, joka on lentokenttää. Sen jälkeen alkaa raja.

Maisemat näköalatasanteelta.

Maisemia olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan, mutta koska auto piti palauttaa illaksi päätin että kävelemme ensin vuoren toiselle puolelle O'Hara's batterylle, jossa oli siis tykkejä sota-ajoilta. Tässä vaiheessa tajusin että opastettu taksikierros olisi todellakin voinut olla asiallinen. Vuorella meni kapeat tiet, mutta siellä pystyi ajamaan autolla. Aika moni olikin tullut tämmöiselle kierrokselle. Me kuitenkin käveltiin ja kesti varmaan puoli tuntia päästä batterylle ylämäkeen hirveässä paahteessa, joten voinet arvata miten hikinen olin. Tykkien luota näki myös Gibraltarin toiseen kärkeen, jossa sijaitsi ns. Europa point. Siellä oli siis majakka. Olisin halunnut käydä paikanpäällä, mutta ei oltaisi mitenkään keritty. Itse asiassa Gibraltarilla oli todella paljon näkemistä ja siellä olisi voinut viettää toisenkin päivän helposti.

Apinat eivät olleet agressiivisa mielestäni vaikka niillä oli poikasiakin.

Tykki O'Hara's batteryllä.

Europa point ja majakka kärjessä, sekä kaukana erottuva nyppylä on jo Afrikkaa.

Toinen virhe minkä tein oli että laitoin päiväksi jalkaan sandaalit. Hikoilin niin paljon että jalathan siinä sitten alkoivat hinkkaamaan sandaalien remmeihin ja iltapäivästä jaloissa olikin rakot. Käveltiin yli tunti tykistöltä toisen maailmansodan aikaisille tunneleille, joihin ei edes lopulta keretty koska meni niin kauan aikaa. Käytiin kuitenkin toisissa sotatunneleissa, mitkä oli rakennettu sitä ennen. Sisäänpääsymaksu oli törkeä. Jotain 15-20e henkilöltä. Mentiin kuitenkin koska oltiin sinne asti kävelty.

Gibraltarin lentokenttä kukkulan toisella puolella, sekä kaupunkiin johtava tie lentokentän lävitse.

Sotatunneleiden figuureja.

Ihan kivat puolustusasemat pojilla ollu.

Tunneli oli tunneli, ei siellä hirveästi nähtävää ollut, joten en nyt tiedä oliko lähellekään vastinetta rahoille. Sama lippu kuitenkin kävi "Moorish Castlessa" eli jossain pienessä linnassa mikä oli paluumatkalla alas.

Oltiin tosiaan ostettu köysihissiin menopaluulippu, mutta ei ollut mitään järkeä lähteä enää kapuamaan sinne takaisin, koska oltiin tultu alas jotain 40 minuuttia niin ylös olisi mennyt ainakin tunti ja tunnin päästä meidän piti jo olla lähtemässä autolle. Käveltiin siis alaspäin ja tsekkailin kokoajan reittiä puhelimesta. Joku taksikuski oli huudellut että ylös ei pääse jalkaisin niin mietin päästäänkö me alas ilman että oikeasti mennään kaapelihissille, mutta koska paikkaan ajoi koko ajan autoja niin pakkohan sieltä on päästä myös jalkaisin, haloo.

Pääsimme samalla lipulla Moorisin linnaan sisälle.

Meidän kalliilla lipulla olisi päässyt myös jonnekin kolmanteen paikkaan joka olisi ollut täysin vuoren toisella puolella, joten sekin jäi käyttämättä köysihissin paluumatkan lisäksi. Käveltiin alaspäin kokoajan ja yhdessä kohtaa keskellä ei mitään tuli vastaan liukuportaat. Päästiin sitten niilläkin alaspäin. Hauska homma. Koska Gibraltar on Brittien hallussa, löytyi kaupungista myös tyypilliset punaiset puhelinkopit.

Liukuportaat ylös ja alas keskellä ei mitään.

Gibraltarin kävelykadulla.

Brittien legendaariset punaiset puhelinkopit.

Gibraltarin torilla taikka aukiolla.

Viimeinkin kun päästiin takaisin alas hypättiin bussiin joka vei meidät takaisin rajalle. Ulos pääsi yhtä helposti kuin sisään, kävelemällä suoraan. Rajatarkastus oli vain muodollisuus jos paikassa vieraili kävellen.

Kello oli neljä eikä oltu syöty koko päivänä muuta kuin lidlin eväät. Nälkä oli siis aika paha ja heti rajan ulkopuolella oli burger king, sekä mälkäri. Tuli heikko hetki ja mentiin Burger Kingiin. Sinänsä se oli ihan ok, koska myyjä puhui englantia sopivasti ja sain tilattua kana wrapin salaatilla. Ranut siis vaihdettiin salaattiin mikä oli tosi virkistävää. Jälkkäriksi oli pakko ottaa vielä Oreo sheikki, eli sellainen oreo kekseistä duunattu pirtelö.

La linealta ajettiinkin sitten ihan täysiä kohti Malagaa. Ei keretty enää pysähtymään missään. Väliin jäivät Fuengirolat ja Marbellat. Olisi ollut kiva ajaa niidenkin läpi mutta nyt ei vaan keretty. Ajettiin matkalla kolmen tietullin läpi ja hinnat kasvoivat kokoajan. Eka pätkä oli 2e, sitten 5e ja 7e. Malagaan löytäminen ei ollut ongelma ja oltiin tuntia aikaisemmin eli seitsemältä kaupungissa. Tämä oli juuri oikeaan aikaan, koska piti vielä tankata auto ja löytää parkkihalli mihin auto palautetaan. Räplättiin kaikki navigaattorit läpi että mistä ihmeestä löydämme kaupungista bensa-aseman, koska matkalla ei enää tullut yhtään asemaa jossa olisi ollut fiksua tankata. Tässä vaiheessa onneksi auton omasta navigaattorista oli hyötyä ja se osasi kertoa meille mihin päästään tankkaamaan. Bensis oli vieläpä ihan lähellä. Ajoin taas ohitse taikka väärin ainakin kaksi kertaa, mutta lopulta onneksi löysimme bensa-aseman ja saatiin tankki täyteen. Auto tosiaan piti palauttaa tankki täynnä.

Viimeinen steppi oli saada auto Sixtin autotalliin. Olin saanut muutamaa päivää aiemmin ohjeet sähköpostilla ja parkkihalli löytyikin niillä helposti. Viimeinen kuumotus tuli ehkä 30 metriä ennen parkkihallia kun olin vaihtamassa oikeanpuolimmaiselle kaistalle joku tyyppi ajoi väkisin eteen ja sen jälkeen hakkasin tööttiä niin helvetisti. Äijä pyöritteli päätään ja levitteli käsiään jonka jälkeen ajoin sen eteen. Kiva kun ois kolaroinut vikalla 30 metrillä, siinä sitten molempien sydän pamppaili. Parkkihallissa taas ei ollut mitään hajua mihin ruutuun auto pitää jättää, joten laitettiin se vain johonkin. Ilmeisesti kaikki ruudut olivat Sixtin käytössä.

Mikäli oikeanpuolimmainen luku lähti nollasta, tuli koko matkalle mittariin 1679,7km.

Otettiin kamat autosta kantoon ja katsottiin että sinne ei jäänyt meidän tavaroita. Käveltiin talon ympäri sixtin toimipisteeseen ja palautettiin avaimet. Virkailija ei tietenkään tullut tarkastamaan autoa, oletettiin vain kaiken olevan ok ja niin taisi ollakin. Puoli tuntia etukäteen palautettiin auto. Eipä siinä jäänyt liikaa aikaa.

Oltiin varattu hotelli mahdollisimman läheltä juna-asemaa, koska reissun ainoa junamatka tehtäisiin Malagasta Barcelonaan. Käveltiin hotellille, joka oli oikeasti miellyttävän matkan päässä asemalta ja Sixtikin oli asemalla niin ei tarvinnut hikoilla liikoja. Hotellin huone oli melkein samaa laatua kuin Algecirasissa, ehkä hieman parempi.

Malagan huone juna-aseman lähellä.

Kiinnitin jossain vaiheessa automatkaa huomiota radioon ja siellä mainostettiin MR noodles nimistä ravintolaa. Googletin sitten huvikseen missä sellainen paikka olisi Malagassa ja löysin että alle kilometrin päästä löytyisi. Käveltiin sinne iltapalalle ja saatiin nuudeliannokset. Paluumatkalla vastaan tuli vielä isompi kauppa josta ostettiin vettä ja sitten mentiinkin nukkumaan, paitsi että en mennyt heti. Iski ripuli. Juoksin koko illan vessassa ja mietin mistä ihmeestä se tuli. En keksinyt mitään muuta syytä kuin että olisin huomaamattani nuollut likaisia sormiani tai sitten Burger Kingin orea shake jota mun vatsa ei kestänyt. Onneksi ripuli helpotti yöllä ja aamulla siitä ei enää ollut tietoakaan.

Päivä 14. 21.6.2016 Tiistai.

Malagan hotellissa meillä ei myöskään ollut aamupalaa. Taas oli aivan kauhea väsymys joten nukuttiin melko pitkään, varmaan jonnekin 11. Kun viimein päästiin ylös käytiin eka kysymässä respasta miten päästään Malagan linnalle. Respan tyyppi ei vissiin ihan kunnolla puhunut englantia koska ensiksi se piirti karttaa viivan, että me voidaan kävellä sinne. No totta helvetissä mä osaan kartan kanssa kävellä mihin vaan mutta halusin mennä bussilla. Seuraavaksi se rupesi Google Mapsista etsimään busseja, jännä kun ei tiennyt. Luulisi että siinä hotellissa majoittuisi muitakin ulkomaalaisia turisteja jotka haluaa käydä kyseisessä linnassa ja että se olisi ihan vakio kamaa. Ei selkeesti ollut. No saatiin kummiskin tietää mikä dösä ja mistä se lähtee. Seuraavaksi marssittiin ostamaan aamupalaa seuraavan korttelin kulmalla olleesta kaupasta. Pakattiin eväät laukkuihin ja jäätiin odottelemaan bussia pysäkille joka oli kivasti kaupan edessä.

Hetken päästä bussi tuli ja ostettiin liput kuljettajalta. En ollut tajunnut kuitenkaan kysyä millä pysäkillä meidän pitää jäädä pois, joten kaivoin puhelimen GPS kartan ja yritin veikkailla millon meidän about kannattaa jäädä pois. Kun sopiva kohta löytyi päätettiin pysähtyä syömään aamupalaeväät. Pysäkin vieressä oli mukava pikku puistikko, joten mentiin sinne syömään.

Kun saatiin eväät syötyä lähdettiin kohti linnaa. Linnoja oli itseasiassa kaksi. Toinen kukkulalla ja toinen alhaalla. Ajattelin että voidaan hyvin skipata ylempi linna koska ollaan jo nähty niitä niin paljon. Ei kuitenkaan ollut mitään hajua mistä kumpaankaan pääsi, joten seurattiin vain teitä mitkä veivät ylöspäin. Matkan varrella oli hienot maisemat Malagaan. Ylös kesti ihan hemmetin kauan kävellä ja jossain puolessa välissä tajusin että ollaan kokoajan menossa sille ylemmälle linnakkeelle. No siinä vaiheessa se olikin sitten ihan se ja sama. Käveltiin ylös asti.

Maisemat näköalatasanteelta Malagaan.

Ylhäältä näkyi myös härkätaisteluareena.

FishEye.

Kun viimein tultiin sisään linnalle oli luukulla tumma nainen. Joku ruotsalaispariskunta meni ennen meitä tilaamaan naiselta liput. Nainen lompsi ulos kopistaan ja syötti kolikot itsepalveluautomaattiin, eli selvästi voitiin ostaa liput itse. Kun Ruotsalaiset oli saaneet lipun sanottiin että kaksi opiskelijaa. Tyyppi sanoi että joo opiskelijahinta ja pyysi nähdä meidän opiskelijakortit. Koneessa myös luki student ticket. Sen jälkeen ojensin sille 5e setelin, opiskelijalippu oli siis jotain 80cnt. Sen jälkeen nainen kuitenkin painoi aikuisen lippua ja antoi meille liput + 50cnt. Tuijotin niitä epäuskoisena ja kysyin että miksi ihmeessä et antanut niitä opiskelijalippuja? Sen jälkeen tämä nainen kysyi että ai olisitteko halunnut opiskelijaliput? MITÄ. Ois tehny mieli läpsästä naamaan ja sanoa että herää pahvi. Sitten sovittiin että hän antaa meille vaihtorahat kun ollaan kierretty linna. Tyyppi pyysi että annetaan sille se 50cnt kolikko, joten maksettiin 5e. Sanoin että OK rahat takaisin kun palataan ja lähdettiin katsastamaan paikkoja. Kunnon urpo.

Sisältä linna oli aikalailla samanlainen kuin ne muutkin. Kivimuureja ja jotain taloja muurien sisäpuolella.

Linnan muuri.

Linnaa.

Maisemat linnan sisältä Malagaan.

Oli kuuma ja väsytti. Lähdettiin pois linnalta ja mentiin kysymään vaihtorahoja. Saatiin vaihtorahaa takaisin olisiko ollut 2,5e. Katsoin taas rahoja ja laskin nopeasti: 80cnt x 2 + 2,5e = 4,1e. Missä loput 90cnt?? Ei voi olla niin vaikeaa laskea, mikä ihmeen logiikka tää nyt on. No en jaksanut enää vääntää kättä koska oli niin pienistä summista kyse. Lähdettiin menemään. Todennäköisesti oltais jouduttu odottelemaan lisärahoja joku puoli tuntia ja vielä laskemaan ruutupaperilla paljonko pitää saada rahaa takaisin 5e jos ostaa kaksi opiskelijalippua. En tiedä oliko se nainen tyhmä vai mitä se ajatteli.

Laskeuduttiin linnalta alaspäin ja yritettiin suunnistaa alapuolella olevaan linnaan johon oli oma sisäänkäynti. Löydettiin sisääntulo yllätävän helposti. Siellä oli samanlaiset automaatit joten nyt en olisi antanut tyypille rahoja vaikka olisi pyytänyt. Ostettiin reduced ticketit ja vilautettiin opiskelijakortteja. Ei ongelmaa. Olisi pitänyt ylhäällä tehdä sama jos olisi tajunnut että se on itsepalvelukone. Alempi linna oli hieman hienompi kuin ylempi, tosin maisemat ei ollut niin hienoja.

Linnan sisäpihaa

Tässä linnassa oli jopa likainen lampi.

Alemmalla linnalla oli myös tämmöinen näköalapaikka suihkulähteellä.

Myöskään tässä linnassa ei ihan hirveän kauaa mennyt. Linnan sisäänkäynnillä oli jotkut kaivaukset menossa. En tiedä onko ne olleet siinä jo vuosia vai milloin mutta joku amfiteatteri systeemi siinä jokatapauksessa oli.

Amfiteatteri Malagassa.

Seuraavaksi tsekattiin Malagan kirkko ja sitten olikin aika syödä. Käveltiin pitkin Malagan katuja kunnes vastaan tuli joku sporttibaari. Katsoin että aika fiinin näköistä safkaa yhellä pariskunnalla pöydässä ja hinnatkaan ei päätä huimanneet. Päätettiin jäädä siihen. Tämä oli oikeasti reissun paras valinta ja täysin tuurilla. Tarjoilija puhui lähes täydellistä englantia, olisiko ollut vaihto-opiskelemassa tai jotain. Nuori kaveri kuitenkin tarjoilemassa. Tilasin tonnikalapihvin mediumina ja Idalle lohipihvi. Juotavaksi saatiin säädettyä valkoviiniä, valkoista sangriaa ja olutta. Kaikki hienosti koska kaveri puhui englantia hyvin. Sopivan odottelun jälkeen sain reissun parhaan aterian eteeni. Tonnikalapihvi oli sopivan iso ja oikeasti medium. Sen kyytipojaksi oli oikeita perunoita pyöreinä viipaleina sekä jonkinlaista kaalisalaattia. Kyllä kelpasi.

Heitin tarjoilijalle ruuan jälkeen että tää oli paras safka mitä ollaan saatu 2 viikon aikana että heitä kokille terveiset ja se tietysti ymmärsi eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Viimeksi kun yritin jotain small talkia heittää ravintolassa piti tarjoilijalle kertoa uudestaan kun se ei varmaan olettanut että sanon muutakin kuin kiitos tai ok. Olin niin fiilareissa ruuasta että päätettiin ottaa jälkkärit. Tarjoilija totesi että tilaamani jälkkäri on aika iso mutta heitin takaisin että "I can handle it" ja hetken päästä eteen tuli suklaakakkupala jäätelöpallolla. Söin kaiken. Lasku oli jotain yhteensä 40e viineineen ja jälkkäreineen joten ei todellakaan paha. Ei harmittanut yhtään maksaa. Taidettiin jopa antaa tippiä höveleinä.

Malagan katedraali.

Malagassa jossain aukiolla.

Taideteos. On nää kuvatekstit kyllä hyödyllisiä näissä.

Malagan shoppailukatu.

Kierreltiin tovi Malagan keskustassa ja päätettiin vielä illaksi kävellä takaisin hotellille. Sitä ennen halusin kuitenkin käydä katsomassa yhden biitsin Malagasta. Ei tosin taaskaan keretty uimaan. Syötiin sen verran myöhään että enää ei tehnyt mieli mitään. Käytiin katsomassa Malagan juna-asemaa, koska siellä piti olla aamulla kello 8. Juna-asemalla todettiin että kaikki kaupat on aamulla kiinni. Aukeavat vasta joskus 10 aikaan. Tosi outoa. Sen jälkeen kipitettiin meidän hotellin lähellä olleeseen kauppaan ostamaan iltapalaa ja todettiin että sekin on aamulla kiinni. Ainoa vaihtoehto oli tulla siis aamulla asemalle ja toivoa että sieltä saa ruokaa jostain.

Tällä biitsillä oli illasta jo aika hiljaista. Ehkä härkätaisteluareenan luona olleella biitsillä olisi ollut kovempi meno.

Maisemat hotellin ikkunasta.

Päivä 15. 22.6.2016 Keskiviikko.

Herättiin aamulla seitsemän aikaan ja tietysti väsytti. Illalla oli vielä valvottanut fudismatsin takia ja oli semi ryytynyt olo. Ei oikein tarvinnut tehdä muuta kuin nousta ylös kirjautua ulos ja kävellä juna-asemalle. Kerrankin kävelymatka rinkkojen kanssa oli inhimillinen. 

Juna-asemalla oli tarkoitus ostaa eväitä, koska edessä oli melkein 6 tunnin junamatka. Vaikka asema oli todella iso, tyyliin ainoa paikka mikä siellä oli auki oli joku pienehkö kahvila. Tietysti kaikki ihmiset olivat siellä ostoksilla. Ostettiin siitä junamatkalle kolme patonkia, salaatit ja juotavaa. Hinta 30e. Jaaha. Eli samat hinnat kuin suomessa jossain lentokentällä. Siinäkään kahvilassa tyypit ei ihan kunnolla osannu englantia ja oli pieniä vaikeuksia saada kaikki mitä haluttiin. Esimerkiksi kun tilasin "salad box" tyyppi yritti tunkea meille hedelmiä rasiassa. Se olisi ollut tietenkin "fruit salad" mutta eikös tavallinen salaatti ole ihan vaan salad, vai ehkä green salad. No en tiedä mikä logiikka siinä sitten oli mutta saatiin kummiskin mitä haluttiin.

Seuraava jännitys oli päästä junaan. Olin nimittäin ostanut jo suomesta meille mobiililiput renfen sivuilta, joka on siis paikallinen VR. Renfen sivut olivat puoliksi espanjaksi vaikka olin klikannut enkkulippua. Eli sama meininki oli alkanut jo nettisivuilta periaatteessa, puolet espanjaa ja puolet englantia. Onneks tietotekniikkaguruna tajusin että Renfen liput on mobiililippuja ja osasin ladata ne mobiiliappiin. Laitettiin kummankin puhelimeen varmuuden vuoksi. Portilla laukut piti läpivalaista, mutta huomattavasti kevyemmin kuin lentokentällä. Olin lukenut netistä etukäteen että tähän kannattaa varata enintään 30 minuuttia aikaa koska turvatarkastuksessa etsitään lähinnä aseita, veitsiä ja pyssyjä. Siinä hommassa ei siis kauaa kestänyt.

Päästiin asemalaiturille ja itse laitureita ei ollut kovin montaa. Meidän juna oli siis helppo löytää. Juna mikä menee Malagasta Barcelonaan on espanjalainen high speed train, eli luotijuna joka kulkee jopa 300km/h. Noin 20 minuuttia ennen lähtöä päästiin nousemaan junaan. Näytin mobiililippua luukulla, virkailija skannasi sen ja ei mitään ongelmia, voitto! Juna oli sisältä siisti ja olipa junassa myös ravintolavaunu.

Espanjalainen luotijuna.

Sisällä oli hyvät tilat. Jokaisessa istuimessa oli 2 pistorasiaa, joten läppäriä tai puhelinta pystyi lataamaan matkan aikana.

300km/h Malagasta Barcelonaan.

300km nopeutta ei näissä luotijunissa paljoa tunne. Myös kiskot kaartuvat aina käännöksissä hieman, jotta juna pysyy kiskoilla. Juna pysähtyi matkan varrella muutamilla pienemmillä asemilla. Ajoimme melkein Madridin kautta, mutta juna ei pysähtynyt Madridissa lainkaan mikä oli mielestäni aika jännää. Ajoimme vain kaupungin vierestä. Matkassa kesti siis vajaa kuusi tuntia ja oltiin Barcelonassa noin puoli kolme. 

Barcelonan asemalla oli ihan helvetisti jengiä. Taas piti olla kädet taskulla että kukaan ei pölli kamoja. Käytiin nopeasti aseman pihalla ottamassa kuva rakennuksesta ja koska päivä oli pitkällä oli ulkona luonnollisesti melko lämmin. Jotain 30 astetta. Pelkästään siinä jo iski ahdistus rinkan kanssa. Mentiin sisälle ja etsittiin mistä lähtee metro. Sama kaava toistui myös Barcelonassa mihin olen kiinnittänyt hieman huomiota, lippuautomaatit ovat aina tietysti sisäänkäynnin luona, joten käveltiin vain metrolle ja siellähän niitä automaatteja sitten oli. Päätettiin ostaa 4 päivän liput. Lippuun olisi saanut halutessaan lentokenttämetrolipun, mutta ei tiedetty suoraan mennäänkö metrolla vai taksilla joten otettiin vaan perus 4 päivän liput. 

Barcelonan juna-asema.

Olin varannut Barcelonan majapaikan jo suomesta, sillä tietääkseni Barcelonassa on todella kallista jos paikan varaa vasta viimehetkillä. Lähdettiin siis suoraan suunnistamaan hienojen tulostettujen Google Maps -karttojen avulla. Oikean metroaseman löytäminen ei ollut mikään ongelma. Kun päästiin asemalta ulos helle hyökkäsi taas päälle, mutta tällä kertaa löysin heti katujen nimet ja osasin lähteä oikeaan suuntaan. Kerrankin kävi tuuri. Metroasemalta majapaikkaan ei myöskään ollut onneksi kovin pitkä matka.

Vasta perillä tajusin, että olin varannut meille huoneen opiskelija-asuntolasta. No se ei kyllä haitannut mitään, hauska juttu vain. Saatiin huoneen avaimet ja infoa: rakennuksessa olisi pesula kellarissa (hemmetin hyvä), jokaisessa kerroksessa oli keittiö ja jääkaappi, sekä katolla uima-altaat. Kiva. Huone itsessään oli tosi pieni, mutta moderni ja hyväkuntoinen, joten se kelpasi meille hyvin.

Barcelonan pikkuruinen opiskelijakämppä.

Myös WC oli pieni.

Käytiin katsastamassa allas-alue ja keittiö kun oltiin saatu rinkat purettua kaappeihin. Varmaan eka kerta ikinä kun käytettiin kaappeja ja vaan siksi että huone oli niin pieni. Koska oltiin herätty niin ajoissa päätettiin ottaa vähän rauhallisemmin. Uima-altaalla oltiin joku pari tuntia ottamassa aurinkoa ja tietysti uimassa. Vesi oli lämpimämpää kuin muissa altaissa mutta se ei vaikuttanut kovin puhtaalta. Sitten käveltiin vaan lähialueelle katsomaan ravintola tarjontaa ja jäätiin syömään randomilla. Tilasin "big beerin" jonka luulin olevan 0,5l mutta sainkin litran tuopin. No mikäs siinä. Safkaksi valkkasin nuudelipaellan, koska riisiversio oli jo kokeiltu. Tämä oli hyvä veto, sillä sapuska oli oikeasti aika maukasta tällä kertaa verrattuna sevillan kuivaan riisimössöön. Nautiskelin sitten litran bissen rauhassa ilta-auringossa.

Big beer

Saatiin majapaikasta pieni lehtinen missä oli karttaan merkattu lähialueen ravintoloita ja kauppoja. Tämä oli ihan törkeän kätevä ja en ymmärrä miksi kaikissa hotelleissa ei ole samanlaista tervetulo lappusta. Nähtiin paperilla Lidli, joka sattui olemaan ihan nurkan takana. Tarkastin vielä puhelimen GPS kartasta, että lidli oikeasti on siellä. Tämä karttasovellus oli muuten MAPS.ME niminen. Se on ollut todella kätevä reissuilla. Kaikki kartat voi ladata etukäteen offline-tilaan ja sitten käyttää vain GPS paikannusta. Kartoissa on myös merkattuna nähtävyyksiä ja kauppoja.

Loppuilta oltiin tyyliin huoneessa laittamassa edellisen päivän valokuvia joita en ollut jaksanut siirtää väsymyksen takia. Käytiin myös pesemmässä vaatteet hostellin pesutuvassa. Se oli itseasiassa aika kätevää. Ei tarvinnut lähteä mihinkään kauas, eikä maksanut paljoa ja ei myöskään tarvinnut ostaa enää uusia vaatteita.

Päivä 16. 23.6.2016 Torstai

Barcelonan majapaikkaan olin ostanut aamupalan, sillä se maksoi vain 5e henkilöltä. Aamupala tarjoiltiin "opiskelijakahvilassa" jossa oli linjastot, samaan tapaan kuin koulussa. Meillä oli aamupalakuponki, josta sai valita kolme tuotetta ensimmäisestä kategoriasta ja kaksi tuotetta seuraavasta. Kävin pikaisesti aamu-uinnilla. Se virkisti. Uintihommien ja kuivattelun jälkeen suunnattiin Sagrada Familialle, joka oli mukavasti kävelymatkan päässä majapaikasta. 

"Torre Agbar" -pilvenpiirtäjä näkyi myös hostellilta.

Matkalla Sagrada Familialle kävelimme kansallisteatterin ohitse.

Sagrada Familia oli helppo löytää, koska se näkyy aika kauas nostokurkineen päivineen. Paikalla oli ihan hemmetisti turisteja. Paljon enemmän kuin missään muualla tähän asti. Nyt meno rupesi olemaan jo samanlaista kuin Pariisissa tai Roomassa. Löydettiin lippuluukku ja haukoin hetken happea: lippu maksoi opiskelijaltakin noin 18e. Lisäksi seuraava vierailuaika olisi vasta 3,5 tunnin päästä. No kai tämä oli nähtävä, joten ostettiin liput ja lähdettiin katselemaan muita nähtävyyksiä siksi aikaa.

Sagrada Familia.

Oltiin saatu Hop-on Hop-off bussikartta missä näkyi kätevästi kaikki nähtävyydet. Käveltiin vain siis tietä eteenpäin ja vastaan tuli muutamia Gaudin suunnittelemia rakennuksia. Lisäk talot ylipäätään vaikuttivat aika hienoilta ulkoa. 

Linnatalo keskellä Barcelonaa.

Joku pytinki.

Pysähdyttiin myös syömään lounasta. Vedettiin jossain random mestassa missä oli 3 ruokalajia jollain 12e. Kaikki oli muuten ihan ok, paitsi että laskun saamisessa sai taas odotella helvetin kauan. Sen olen myös oppinut että pitää vain rohkeasti huutaa jos palvelua ei tahdo kuulua. Tässä olisi ravintoloilla selkeästi parannettavaa, jossain tutkimuksessakin oli todettu, että pahin feilaaminen tapahtuu juuri laskun maksussa kun asiakas haluaisi poistua mutta ei saa maksettua. Laskun kanssa ei siis pidä vitkutella. 

Seuraavaksi käveltiin Barcelonan yliopiston ohitse kohti La Rabmlaa. Käytiin myös Dunkin coffeessa joka oli ilmeisesti Dunkin donuts, mutta jostain syystä coffee nimellä. En tiedä miksi. Halusin kylmän jääkahvin, mutta tulin tilanneeksi lämpimän vahingossa ja kesken valmistuksen huusin että haluankin kylmän juoman. En tiedä menikö tarjoilijatyttö sekaisin tästä vai vittuuntuiko, mutta sain todella pahanmakuisen kahvijuoman. Siis about saman kuin olis seisottanut laihaa kahvia päivän ja sitten laittais jääpaloja sekaan. Juomasta selkeesti puuttui makusiirapit yms täytteet. Eikä jäitäkään oltu murskattu. Jotain vikaa siinä nyt vaan oli. Ja maksoin siitä vielä 4e... Ehh...

Barcelonan yliopisto.

Gaudin suunnittelema luurankotalo lohikäärmekatolla.

Seuraava pytinki mahtavilla parvekekaiteilla.

Lisää Gaudin juttuja.

Matkaoppaassa oli kuva näistä pylväistä, joten otin kuvan.

Oltiin saatu jo 3 tuntia tuhlattua, joten hypättiin seuraavaksi vaan metroon ja mentiin takaisin Sagrada Familialle. Sisäänkäynnillä piti vielä jonottaa lyhyt jono ja sitten päästiin alueelle. Järjestely oli sinänsä mielestäni hyvä, että ei tarvinnut odotella turhaa ja sisällä ei ollut liian ahdasta. Kirkko oli mielestäni hienoin missä olen ikinä käynyt. Jotenkin sisätiloista tuli vain mieleen joku Game Of Thrones tai Taru sormusten herrasta. Sisällä kaikki elementit olivat geometrisia eikä mitään kaiverrettuja outouksia. Myös värit olivat vaaleita ja ikkunoista tulvi sisään eri värejä. Ulkoa kirkko olikin sitten taas täynnä kaiverruksia ja ties mitä ihmeitä. Se oli aika hieno. Toivottavasti saavat joskus valmiiksi kyseisen rakennuksen.

Pääovi.

Sisällä oli jännä tunnelma.

Ikkunoista tulvi sisään eri värejä.

Katossa ei ollut tyypillisä maalauksia vaan geometrisiä kuvioita.

Toisesta suunnasta tuli lämpimiä värejä.

Jeesuspatsas oli laitettu naruilla roikkumaan karusellin katokseen.

Ja pakollinen fish eye loppuun.

Kirkolta käytiin katsastamassa La Rambla, eli suurehko kävelykatu, jolla liikkuu myös paljon taskuvarkaita. Pidin kättä taskulla ja pälyilin epäilevästi ympärilleni. Huomattiin pari tyyppiä jotka selkeesti vaan kyttäs keneltä vois pölliä kamaa. Olin myös teeveestä katsonut scam city nimisestä ohjelmasta Barcelona jakson, missä joku brittiäijä esitteli Barcelonan rikollista puolta. Se ei ainakaan helpottanut epäilevää fiilistä. La ramblalla oli vielä törkeen paljon jengiä. 

Yhestä välistä bongasin kauppahallin ja ne on yleensä kivoja paikkoja. Mentiin siis sinne. Kauppahallissa myytiin makkaroita, juustoja, kalaa, hedelmiä kaikkea mitä niissä nyt yleensä myydään. Olisi siellä myös voinut syödä ja juoda jossakin mutta oltiin jo keretty syömään. Yleensä juuri näissä kauppahalleissa ruoka on tuoretta ja hyvää, samaa mitä paikallisetkin syövät. Ehkä ensi kerralla sitten. Ostin kuitenkin kokonaisia kookoksen paloja, koska en ollut muistaakseni koskaan ennen maistanut kokonaista kookosta. Palat oli jostain syystä tosi kuivia, en tiedä onko kookoksen liha aina niin kuivaa ja se maistui no, todella kuivalle kookokselle. Järsin niitä muutamat kävellessä mutta varmaan puolet jäi lopulta syömättä.

La Rambla kävelykatu.

Kauppahallin lihaosastolla.

La ramblan päässä tultiin uuden maailman muistomerkille. Tikun nokkaan oli laitettu Columbus osoittamaan kohti "new worldia" eli ilmeisesti amerikkaa. Monumentilta alkoi satama, joten päätettiin kiertää se samalla vaikka oppassa sitä ei oltu merkattu.

Columbus osoittelemassa uuteen maailmaan.

Barcelonan satama alkoi tästä. Taustalla myös köysihissi.

Barcelonan satamassa oli muutamia isompiakin veneitä.

Talo sataman kohdilla. Selkee.

Satamakatua.

Sataman toisella puolella jonne siis lopulta päädyimme alkoi iso hiekkaranta mikä olikin sitten ihan täynnä jengiä. Myös tie mikä vei rannan suuntaan oli aikamoista hullunmyllyä. Vieri vierekkäin oli hemmetisti tummia katumyyjiä. Täällä ne tosin ei ollut ns. riivaajia, samaan tapaan kuten pariisissa. Saatiin ihan rauhassa kävellä kadun läpi, mutta en kyl yhtään ymmärrä että jos vierekkäin on 100 myyjää ja jokatoisella on samat feikkituotteet myynnissä miten kenellekkään riittää markkinoita?

Katumyyjiä Barcelonan satamassa.

Barcelonan biitsi oli ihan täynnä jengiä. Ei keretty uimaan.

Biitsi toiseen suuntaan ja purjeen muotoinen talo.

Biitsiltä oli tosi pitkä matka lähimmälle metroasemalle, joten päätettiin ottaa randomilla seuraava bussi siihen suuntaan. Kävi taas ehkä jopa tuuri, mutta dösä mihin hypättiin pysähtyi ihan metroaseman vieressä. Ei tarvinnut kävellä 2 kilometrin matkaa. Metrolla päätettiin sykähtää Guellin puistoon, jossa on kuuluisa serpenttiinituoli ja lähes kaikki Barcelonan esitekuvat on napattu kyseisestä kohtaa.

Metrossa on tunnelmaa.

Guellin puistoon oli taas hemmetin pitkä kävelymatka lähimmältä metroasemalta. Kun tultiin perille oli puiston pihassa joku lippukioski. Kelasin että eihän nyt julkinen puisto voi olla maksullinen. Jotkut toiset tyypit meidän takana mietti vissiin samaa kunnes yksi kävi kysymässä ja totesi sitten vaan että puisto on ilmainen. Ei jääty sen enempää selvittämään mikä lippukioski se sitten oikein oli ja marssittiin sisään.

Puistossa oli rehevää.

No noin 100 metrin päässä jo selvisi että lippukioski oli itse Gaudin puistoon, joka oli pienempi rajattu alue. Katsottiin että puisto on ensinnäkin todella pieni ja sen pystyi näkemään myös ilman että ostaa 8e lippua. Toki varmaan Gaudin kotiin olisi päässyt vierailemaan sisään, mutta tätä ei tajuttu silloin. Mietittiin vaan että ei varmaan jaksa maksaa 8e siitä että pääsee istumaan serpenttiinituolille. Katseltiin sitä sitten vähän kauempaa.

Serpenttiinituolia Guellin puistossa.

Serpenttiinituoli ja paljon jengiä tiukassa auringonpaisteessa illalla.

Tuon ruudullisen tolpan kohdalta on lähes kaikki Barcelonan mainoskuvat otettu.

Käveltiin puistoa vähän ympäri ja sitten bongasin ylhäällä jonkun viewpointin, minne oli tietysti pakko päästä.

Nappasin matkalla palan kaktuksesta.

Maisemat näköalapaikalta.

Barcelona koko komeudessaan.

Serpenttiinituoli.

Toisesta suunnasta.

Park Guell

Gaudin koti ilmeisesti?

Kierreltiin siis puiston ihmetykset läpi ja sitten päätettiin lähteä hostellille. Kello oli jotain 8 illalla ja aurinko oli laskemassa. Käytiin vielä paluumatkalla kaupassa ostamassa karkkia. Päätettiin myös syödä jossain hostellin lähellä olevassa ravintolassa, koska siellä oli itse asiassa ihan ok tarjonta. Tultiin joskus kymmenen aikaan hostellin metroasemalle ja jäätiin syömään kiinalaisten pitämään paikkaan. Kiinnitin myöhemmin huomiota että varmaan kaikissa paikoissa sillä alueella oli kiinalaiset omistajat. Joku kiinakortteli?

Tilasin salaatin, spaghetti bolognesen ja oluen. Hintaan 10e. Ida sai jotain sukkahieltä haisevaa pastaa mikä jäi lopulta syömättä. Tuli paha mieli siitä ruuasta. Kävin maksamassa tiskillä jotta päästään helvettihin ja toiste ei muuten menty tähän paikkaan.

23.6 on barcelonassa ST.John's night, jolloin paikalliset juhlivat uudenvuoden tapaan kesän pisintä päivää. Kaikkialla ammutiin raketteja ja kuului kova pauke. Googletin tämän tapahtuman vasta hostellilla ja siellä sanottiin että tuskin saat unta, joten kannattaa liittyä seuraan! Oltiin kuitenkin niin hajalla päivän menoista että jäätiin vaan nukkumaan. Pauke tosin häiritsi oikeasti nukkumista jonkin verran ja mua harmitti että en jaksanut enää lähteä radalle.

Päivä 17. 24.6.2016 Perjantai

Perjantai alkoi leppoisasti aamupalalla ja uima-allas hommilla. Levyteltiin poolilla useampi tunti. Kelasin tässä vaiheessa että on jo sen verran hyvä pohjarusketus että en tarvitse aurinkorasvaa. Väärin urpo. Käytä aina sitä rasvaa vaikka olisi minkälainen rusketus ulkomailla. Suomessa sitä ei ehkä tarvitse.  Kerettiin siis molemmat palaa selästä ja rinnasta semi pahasti. Sen jälkeen olikin aika tukalaa. Hienosti, että olin kerennyt lomalla olemaan flunssassa, ripulissa, saamaan rakkulat jalkoihin ja nyt vielä polttamaan itseni. Koko täydellinen repertuaari. Enää puuttui että jotain olisi pöllitty mutta onneksi selvittiin ilman sitä.

Hostellin katolta oli oikeasti varmaan tyyliin kaupungin parhaat maisemat.

Maisemat rannalle päin.

Pooli virkistysalueella hostellin katolla.

Hostellissa oli myös kolme muuta rakennusta, jotka olivat paljon matalampia kuin meidän. Kaikissa oli uima-allas katolla.

Vesi oli tällä kertaa aika lämmintä, mutta likaista.

Altaalla ollessa ajattelin että kyllä oma mökki on paras paikka. Ei yhtään muita turisteja ja saa olla ihan rauhassa. Eipä kyllä ole uima-allasta mutta on sauna ja rauha. Toki kylpytynnyri pelastaisi senkin.

Kun oltiin tarpeeksi kauan rötvätty altaalla piti taas lähetä katsomaan nähtävyyksiä. Käveltiin ensin riemukaarelle, joka olikin yllättävän kaukana. 

Barcelonan riemukaari.

Riemukaarelta lähti iso kävelykatu kohti puistoa ja Barcelonan eläintarhaa, joka oli myös merkattu matkaoppaaseen. Tällä kertaa skipattiin eläimet, koska Prahassa tuli käytyä eläintarhassa.

Kävelykatu joka lähti riemukaarelta.

Joku jännä pytinki puiston alussa.

Aina samat huvit turisteille kun on vähänkin isompi lampi: soutaminen. Suurin osa ei edes osannut soutaa oikein.

Puistossa vain harhailimme sinne tänne, kunnes näin jonkun kultaisen systeemin yläilmoissa. Kun käveltiin katsomaan mikä se on, oli paikalla todella iso suihkulähde. Se oli aika hieno.

Golden statue of aurora -monumentti Barcelonan puistossa.

Kalansilmäkuva samasta suihkulähteestä.

Myös ylös pääsi kapuamaan ilmaiseksi, joten pakko oli mennä.

Puistosta käveltiin taas vähän minne sattuu. Käytiin kurkkaamassa Barcelonan katedraalia, jonne maksoi sisään hävyttömät 6e ja ei haluttu taaskaan maksaa. Ihailtiin sitten kirkkoa vain ulkoa ja jatkettiin eteenpäin. Päädyttiin lopulta takaisin La Ramblalle. La Ramblalla oli paljon ravintoloita joten oli myös aika syödä. Hinnat tosin olivat astronomiset, kuten Prahassa käydessämme joku nainen totesi. Kävi kuitenkin sen verran tuuri, että löydettiin tapas buffet. Buffet maksoi 13,95e. Siihen päälle vielä juomat ja jälkiruoka eurolla. Alle 20e safkat buffetista siis. Jäätiin siihen. Ruokaa oli paljon ja erilaista, mutta maut eivät olleet kummoisia mielestäni. Ihan kiva setti kuitenkin.

Barcelonan katedraali oli vähän vaatimattomampi kuin Sagrada Familia.

Joku rakennus jossain Barcelonassa.

Tapas buffetissa.

Ribsejä, minihampurilaisia, salaatteja, tapasleipiä, tacoja, lihapataa. Kaikkea löytyi.

Kun saatiin mahat täyteen hypättiin metroon ja ajettiin lähimmälle mahdolliselle pysäkille Barcelonan linnoitukselle, tai niin ainakin luulimme. Ylös olisi mennyt ns. funicular ihan viereisestä oviaukosta mistä pääsee ulos. Me kuitenkin kärsimättöminä kävelimme ulos ja sitten lähdettiin tarpomaan ylämäkeen taas. Tämä oli virhe, mutta koska ei nähty funicularin sisäänkäyntiä oli pakko kävellä. Hajoiltiin ylämäkeen kävellessä ja taisi siinä pieni riitakin tulla. Lopulta päästiin kuitenkin köysihissille joka veisi loppumatkan linnoitukselle.

Köysihissi oli ihan törkeän kallis, taas kerran, mutta nyt maksettiin koska oltiin sinne asti tassuteltu. Ylös oli ihan mukava mennä hissin kyydissä kahdestaan. Kuitenkin ylhäällä oli toinen lippuluukku ja tietysti linnakkeeseen oli oma maksu. Siinä vaiheessa mietin vain että maksoi mitä maksoi nyt mennään kun tänne asti piti raahautua. Onneksi lippuluukulla myyjä sanoi että niillä on nuorisolippu alle 30 vuotiaille ja me ei näytetä kolmekymppisiltä, joten päästiin sisään olisiko ollut 3e henkilö.

Barcelonan linna "Mont Juic".

Maisemat lentokentän suuntaan.

Linnakkeella oli myös tykkejä.

Onneksi linna ei maksanut enempää, sillä täällä oli vielä vähemmän nähtävää mielestäni kuin muualla. Pari kämäistä näyttelyä jotka vaan ravattiin läpi. Kierrettiin linnan muurit pikapikaa ja päätettiin mennä pois.

Köysihissillä jengi venas aina omaa kopperoaan. Jännää. Kummiskin kun oltiin lähdössä niin juuri ennen ovien sulkeutumista kyytiin hyppäsi kaksi keski-ikäisen näköistä tyyppiä. Siinä sitten kuuntelin että ne puhui englantia keskenään kunnes nainen tokaisi miehelleen "look he has a go pro" jonka jälkeen mies totesi "do you have any tips" ja siitä sitten alkoi keskustelu. Tyypit oli kotoisin texasista ameriikoista, joten oli pakko heittää small talkkia. Sanoin että eipä juuri ole vinkkejä, koska kameraa on niin helppo käyttää. Amerikkalaiset kehuivat Barcelonan ilmastoa raikkaaksi. Mietin vain että mitäs hitsiä meidän mielestä täällä on ihan helvetin kuuma, mutta ilmeisesti Texasissa on vielä kuumempi. Aika brutaalia. Juteltiin siinä sitten niitä näitä kunnes päästiin alas.

Köysihissin alapäästä lähti se Funicular sitten alas. Tottakai tällä kertaa mentiin sen kyydissä alas. Samaan junaan tuli myös joku englantia puhuva pieni poika joka tokaisi "there is no driver" ja vaikutti ehkä vähän hätääntyneeltä. Me vaan hymyiltiin ja repeiltiin mielessämme.

Vielä piti illaksi sykkiä "Magic fountainille". Magic fountain on siis suihkulähde joka aktivoituu vain illalla hämärän laskettua. Sen jälkeen se pitää äänillä ja valoilla varustetun esityksen. Kun saavuttiin läheiselle metroasemalle bongattiin ekaksi härkätaisteluareena.  Arenas de barcelona, eli härkätaisteluareena on nykyisin ostoskeskus. Siitä alkoi iso ja leveä tie kohti suihkulähdettä. Myös mielestäni kansallismuseo oli tämän tien päädyssä, tai ainakin siinä oli joku hemmetin iso ja komea rakennus.

Härkätaisteluareena.

Kansallismuseo.

Pilarit kansallismuseolla.

Taikasuihkulähde, eli Magic Fountain.

Kello oli puoli yhdeksän ja matkaoppaamme mukaan suihkulähteen pitäisi aktivoitua kello 9. Päätettiin jäädä odottamaan, koska tien alussa oli kahvila. Nappasin siitä oluen ja jäätiin odottelemaan esityksen alkamista. Ja voin sanoa että kyllä kannatti. Suihkulähde oli tosi makea.

Esitys kuitenkin alkoi vasta 21.30. Paikalle oli siihen mennessä kerääntynyt jo satoja ihmisiä tuijottamaan tätä suihkulähdettä. Hassu meininki. Paikalla oli myös tosi paljon katumyyjiä joilta sai selfie tikkuja, olutta ja muita tärkeitä tavaroita. Meiltä kysyttiin varmaan 7 kertaa puolen tunnin sisällä ostammeko selfie tikun. Onneksi nämä tyypit eivät tyrkyttäneet kamojaan.

Kaljaa huiviin. Ja palanut naama.

Suihkulähde aloittamassa esitystään.

Näin paljon jengiä oli saapunut katsomaan suihkulähdettä.

Illan hämärtyessä valotkin alkoivat näkyä paremmin.

Komea on.

Puolen tunnin jälkeen ei jaksettu enää katsoa muuttuvia vesipatsaita vaan päätettiin lähteä menemään. Oltiin kummatkin ihan täynnä päivän buffetista joten ei jaksettu enää mennä syömään. Käytiin hostellin lähellä olevassa kaupassa ostamassa keksejä ja löysin myös jotain nuudeleita mitä en tietenkään ollut maistanut. Ostin sellaisen iltapalaksi. Tämäkin kauppa oli kiinalaisten pitämä. Tosi paljon kiinalaisia Barcelonassa. Nuudeleille kävin keittämässä vettä hostellin keittiössä. Silloin siellä ei ollut ketään ja sain olla ihan rauhassa.

Päivä 18. 25.6.2016 Lauantai

Viimeinen kokonainen päivä lomalla. Aloitettiin aamu lähtemällä suoraan Camp Noulle, eli Barcelonan ja Messin kotistadionille. Skipattiin uima-allas aamu ruuhkan välttämiseksi. Stadion oli aika helppo löytää. Sisäänpääsymaksu kierrokselle oli kuitenkin todella kallis. Opiskelijahintakin oli lähempänä 20e. Vilautin vanhentunutta opiskelijakorttia jälleen ja myyjä jopa hieman syynäsi sitä mutta ei sanonut mitään. Saatiin opiskelijaliput. Sisäänkäynnillä meitä kuitenkin pyydettiin näyttämään opiskelijakortit uudestaan. Kuumotus. Tarkan näköinen jamppa tsiigasi kortteja mutta ei sanonut mitään. Päästiin sisään. HUH. Säästin selvää rahaa.

Sisällä oli ensiksi Barcelona museo, pokaaleja, kenkiä, paitoja ja historiaa. Sen jälkeen pääsi kiertämään itse stadionilla. Stadion oli noin 100 000 paikkainen ja tuntui aika isolta. Ehkä se olisi tuntunut isommalta jos olisi ollut oikeassa pelissä. Kierrettiin ensiksi keskivaiheilla stadionia, sitten laskeuduttiin alas nurmikon tasolle josta pääsi sisään katsomaan pelaajien pukuhuoneita ja vierasjoukkueen suihkutiloja. Sieltä matka vei ylös selostajien ja toimitsijoiden koppiin, sekä ylälehtereille. Sen jälken kierros olikin käytännössä ohitse ja tulimme FC Barcan fanikauppaan. Pelipaidat oli jotain 100e kpl joten jäi hyllyyn. 

Camp Nou stadion.

Jonkun pelaajan nappikset. Jee.

Stadion.

Vaihtopenkki.

Stadionilla oli myös pieni kappeli missä pelaajat saivat rukoilla ennen matsia.

Vierasjoukkueen suihkutiloissa oli myös poreallas. Saunaa en nähnyt missään.

Stadionkierroksen jälken olikin jo kova nälkä. Oltiin nähty KFC La Ramblalla joten päätettiin että mennään sinne. Pakko oli saada vielä kanapaloja. Matkalla käytiin jollain aukiolla mikä oltiin missattu.

Aukio La Ramblan luona joka oltiin missattu.

Piti vielä kerran päästä KFC:hen syömään kanapaloja.

Tässä vaiheessa päätettiin myös käydä ostamassa tuliaiset ja tuomiset kauppahallista jossa olimme aiemmin käyneet. Ostin kaksi pakettia metukkaa, parit juustot ja vielä saman tien juotavaksi kookosjuoman. Se oli muuten todella hyvä.

Koska oltiin tultu La Ramblalle, päätettiin vielä käydä merimuseossa koska aikaa oli. Merimuseo oli Ramblan sataman puoleisessa päädyssä. Sinne pääsi myös opiskelijakortilla halvempaan hintaan ja museo sisälsi käynnin oikeassa laivassa joka oli parkkeerattu satamaan. Olimme nähneet tämän laivan jo toisena päivänä ulkoa ja mietin silloin pitäisikö mennä. Onneksi ei menty koska se kuului tähän lippuun. Merimuseo oli erilainen kuin Madridissa. Täällä oli ihan oikeita isoja laivoja sisällä.

Merimuseossa oli oikeaan puunrunkoon veistetty kanootti.

Sisällä oli todella iso kopio Don Juanin laivasta.

Joku muinainen purjealus.

Merimuseolta käveltiin laivalle johon sisäänpääsy sisältyi. Laiva oli aika pieni, ei mitään ihmeellisempää nähtävää. Kyseessä oli Santa Eulalia kuunari.

Laiva johon merimuseon lipulla pääsi.

Sisätiloissa oli vähän sekavan näköistä.

Siitä sitten kipitettiin hostellille takaisin. Käytiin kuitenkin syömässä vielä vähän kauempana, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Tilasin tomaattia ja mozarellaa, sekä jonkun pastan. Maksoi taas tyyliin kympin mutta enempää en olisi edes pystynyt syömään. Lisäksi safkat oli taas puolivalmisteita, juustot oli pudotettu suoraan jostain muotista, eli niitä ei oltu edes itse leikattu. Semmosta.

No safkan jälkeen mentiin nauttimaan vielä ilta-altaasta. Uin hetken kunnes ranskalainen porukka rupesi ärsyttämään. Tyypit veti kaljaa altaassa ja poltti tupakkaa. Kukaan ei käynyt suihkussa ja lisäksi ne roiskutti vettä. Siis todella ärsyttävää. Aurinkoakaan ei enää uskaltanut ottaa kun olin palanut. Kuivasin siis itseni kun sain tarpeeksi ja tulin seuraavaksi kameran kanssa kuvailemaan vielä Barcelonaa iltavalaistuksessa. Kaupunki oli kyllä todella hämärä. Ihmettelin miten näin isossa kaupungissa on niin vähän valoja. Mutta kai siinä sitten säästää sähköä tai jotain.

Meidän hostelli.

Iltahämärässä edes Sagrada Familialla ei ollut valoja mikä yllätti.

Tämä toimistotalo taas oli hienosti valaistu.

Meren suuntaan ei myöskään juuri valoja näkynyt. Todella pimeää.

Kun olin kuvaillut tarpeeksi mentiin pakkaamaan kamat ja valmistauduttiin lähtöön. Käytiin vielä respasta kysymässä paljonko taksi maksaa ja kauan se kestää. Olin ajatellut että voitaisiin mennä metrolla mutta sitten kuitenkin rupesi keljuttamaan ja aattelin että taksi ois parempi. Joku brittiläinen akka sattui kuulemaan kun kyselin lentokentästä ja kysyi ollaanko me menossa. Todettiin että joo kummankin pitää olla aamulla tosi ajoissa kentällä, joten sovittiin treffit ala-aulaan 15 yli 5.

Päivä 19. 26.6.2016 Sunnuntai

Kotiinlähtöpäivä. Herätyskello soi 4.45 ja siinä sitten pikapikaa tein tarvittavat asiat. Kävin keittiön jääkaapista hakemassa tuliaiseksi tarkoitetut makkarat. Menin yökkäreissä koska oletin että siellä ei ole ketään siihen aikaan. Väärin meni, joku jäbä oli syömässä siellä. Varmaan oli tullut baarista. Toivotin vain hyvät huomenet ja poistuin pikapikaa paikalta.

Brittiläiset odottivat ala-aulassa kuten oli sovittu ja mentiin hostellin edessä olleelle taksitolpalle venailemaan. Respan tyyppi oli illalla sanonut että ei tarvitse varata tai soittaa taksia etukäteen. Takseja ei kuitenkaan näkynyt mikä johtui siitä että oli lauantai-sunnuntai välinen yö ja jengi oli tietysti baarista tulossa tähän aikaan. Meillä kävi tuuri ja joku tyttö tuli hostellille taksilla. Päästiin jonkun 10 minsan venailun jälkeen siis matkaan. Onneksi meillä ei ollut mikään hätä.

Matkalla varmaan 20 ihmistä yritti viittoa taksia pysähtymään. Jurrisia ihmisiä käveli pitkin katuja ja elämää oli vaikka kuinka viideltä aamulla. Taksikuski kaahasi vielä kuin hullu. Oikeasti jopa ehkä vähän pelotti olla sen kyydissä. Suomessa ei varmasti saa kaahata noin kovaa. Lentokentälle saapuessa mittarissa oli 36e. Ei paha. Laitettiin se puoliksi, joten kumpikin antoi 20e setelin ja saatiin 2e vaihtorahat kummallekin. Hyvin meni. Toivotettiin hyvää lentoa ja erkaannuttiin. Ei siis puhuttu matkalla niiden kanssa yhtään mitään, enkä olisi jaksanutkaan koska aamuväsy.

Lentokentällä meillä oli vielä reilusti aikaa ostaa tuliaiseksi viinejä. Shoppailin siinä sitten 80e viiniä. Näytin myyjälle espanja - suomi sanakirjasta kohtaa "täyteläinen" koska halusin ostaa kaksi täyteläistä viiniä. Myyjä katsoi sanaa ja kysyi myös toiselta myyjältä. Sen jälkeen he totesivat englanniksi että sana ei oikeastaan tarkoita mitään. Sitten käytiin läpi ihan englanniksi viinityyppejä ja kun hän mainitsi sanan intense wine, sanoin että joo sitä. Sen jälkeen löytyikin kaksi pulloa intensiivistä viiniä.

Ida shoppasi vielä lentokentän FC Barcelona kaupasta kaksi kaulahuivia, toisen itselleen ja toisen tuliaiseksi. Olin jostain syystä unohtanut ladata mun läppärin edellisenä iltana, joten piti vielä saada konettakin ladattua. Ainoa pistorasia löytyi jonkun kaupan oven edestä, joten parkkeerasin siihen melkein tunniksi. On se hyvä että Helsinki-Vantaalla on paljon pistorasioita ja se on mun mielestä aika fiksua. Lentokoneen portti löytyi ongelmitta ja päästiin matkaan. Kerrankin oli ihan kiva fiilis päästä kotiin.

Loppusanat.

Espanjan RoadTrip oli todella mukavaa vaihtelua Interrail reissaamiseen. Matkassa ehkä tylsää oli se, että maa tai kieli ei vaihtunut kuin kerran. Muuten autolla oli mukava liikkua kun sai mennä milloin halusi ja minne halusi. Toki auton kanssa sai kuumottua todella monta kertaa mihin sen voi jättää yöksi että sitä ei hinata pois, pölliikö joku auton tai kolaroidaanko sillä. Onneksi mitään näistä ei käynyt. Auton mittariin tuli noin 1700 kilometriä ja autolla ajettiin viitenä eri päivänä.

Yleisesti kummassakin maassa Espanjassa ja Portugalissa oli helppoa asioida, suurin osa puhui englantia, joskin mielestäni Espanjassa huonommin kuin Portugalissa. Maat olivat samassa lokerossa Italian ja Ranskan kanssa, joskin paljon poikkeuksia myös oli. Mielestäni Espanja ja portugali olivat ilmapiiriltään rennompia ja ihmiset yleensä ystävällisempiä vaikka eivät mitään ymmärtäneetkään.

Espanjassa ja Portugalissa hintataso oli hieman halvempaa kuin suomessa, ei mielestäni kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Booking.comista oli helppoa valita hotelli aina edellisenä iltana ja liikkua sitten sen mukaan.

Tällä kertaa myös aivan kaikki reissussa oli itse säädettyä ja se toi ainakin vapauden valita juuri sellaisen majapaikan kuin itse haluamme. Sixtin kanssa auton vuokraus ei mennyt ihan niinkuin olin toivonut koska saatiin 120e kalliimpi auto. Toki se oli varmasti paljon parempi ajettava ja säästimme muutamia senttejä polttoaineessa.

Reissun tarkka reitti meni siis lopulta näin:

Reissun tarkka reitti.

Reissun kokonaisbudjetti per henkilö oli 2118,05€

Budjetti sisälsi aivan kaiken, matkat, majoitukset, tuliaiset, ruuat, yms. Selvisimme sen suuremmitta kommelluksitta, mitään ei pöllitty, mitään ei hajonnut ja tulimme ehjänä takaisin. Ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnittelemaan!


Ja vielä legendaarinen reissuvideo: