Pohjoisterritorio - Matarankan kuumat lähteet ja Kakadun luonnonpuisto

Matka jatkui Mt Isan kaupungista erämaan halki pohjoisterritorion puolelle. Coronan takia rajalla meidät pysäytti poliisin ja armeijan yhteystyöllä toimiva henkilökunta. Rajapassit tarkastettiin, jotka olimme hakeneet netistä etukäteen ja käyneet tulostamassa Isan kirjastossa. Sen lisäksi passit tarkistettiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Ajoimme reissun pisimmän pätkän, noin 7 tunnin matkan Isasta pohjoisterritorion ensimmäiseen kylään Tennant Creekkiin. Matkalla ei ollut kuin pari huoltoasemaa ja erämaata. Missään euroopassa ei näe tämmöistä kuivuutta ja tasaisuutta. Sitä riitti silmän kantamattomiin. Liikennettäkään ei ollut paljon ollenkaan. Mielenkiintoista oli että pohjoisterritorion puolella nopeusrajoitus nousi 110km tunnissa 130 kilometriin. Ajelimme kuitenkin edelleen 110 nopeutta sillä 20 kilometrin nopeuden nosto kuluttaisi jo huomattavasti enemmän bensaa eikä tässä ollut kiire. Sen lisäksi nopeus etu olisi ollut marginaalista. 

Pääsimme perille Tennant Creekiin illasta ja majoituimme leirintäalueella teltassa. Tarkoituksena oli pysähtyä vain yöksi ja jatkaa aamulla matkaa joten no problemos. 

Aamusta matka kävi kohti Darwinia, pysähtyen ensiksi Daly Watersin legendaarisessa pubissa. En tiedä miksi pubi oli "legendaarinen" mutta ainakin sillä oli pitkä historia. Paikassa oli ollut anniskeluoikeudet miltei sata vuotta ja oli tyyliin alueen vanhin lisensoitu pubi. Kai se oli sitten sen lisenssin takia legendaarinen. No paikka ainakin oli vierailemisen arvoinen. Pubissa oli paljon krääsää. Katosta roikkui t-paitoja, pikkuhousuja, rintsikoita, seteleitä, kolikoita, lippalakkeja ja ties mitä. Lounastimme pubissa.

Daly Watersin pubista matka jatkui Mataranka nimiseen kylään. Matarankan kylällä oli huoltoasema ja pari hotellia, mutta varsinainen nähtävyys täällä oli luonnon lähde. Lähteen vesi oli super kirkasta ja ympäri vuoden yli 30 asteista. Lähteitä löytyy Matarankasta, sekä Bitter Springs nimisestä paikasta. Lähteet ovat noin 15 minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Kävimme ensiksi Bitter Springsissä joka oli noin 100-200 metrin mittainen uintipätkä. Lähde muodosti pienen joen jossa vesi virtasi ja siinä pystyi uimaan ja sukeltelemaan. Vesi oli mukavan lämmintä ja siinä oli kiva sukeltaa katsellen vedenalaisia maisemia. Ihan 5/5 kokemus. 

Ajoa erämaan halki.

Ei ristin sielua missään.

Daly Watersin pubi.

Pullokrääsää.

Pubia vastapäätä oli romuvarasto museo. Eli jonkin sortin museo missä oli paljon vanhoja autoja ja prätkiä ynnä muuta sekavaa.

Katos täynnä rantatossuja.

Esiintymislava.

Pubin sisällä.

Servo, eli huoltoasema.

Näyttely taikka museo pubia vastapäätä.

Illasta hurautimme Thermal poolseille joka oli lähteeseen rakennettu uintipaikka ihmisten toimesta. Lähteeseen oli merkitty vain nämä kaksi uimapaikkaa sillä muualla saattaisi olla makean veden krokotiileja. Thermal pools oli hienoinen pettymys vaikka se olikin saanut trip advisorissa 4/5 tähteä. Vesi oli toki samanlaista kuin bitter springissä mutta tämä muistutti enemmän uima-allasta. Sen lisäksi alueella oli miljoonan miljoonaa lepakkoa. Lepakon paskaa ja kusta oli jokapuolella. Välillä sitä tippui myös niskaan ja altaaseen. Haju sai aikaan pienet oksennusreaktiot. En ymmärrä miksi tämä oli arvosteltu niin hyväksi. Bitter springs oli yli 9000 kertaa parempi. Jäimme lisäksi alueelle yöksi sillä thermal poolsin vieressä oli pieni lomaresortti.

Lomaresortti olikin surkein camping alue vähään aikaan. Sieltä ei löytynyt "camp kitcheniä" eli keittiötä jossa olisi voinut valmistaa omaa ruokaa. Sen lisäksi pohja oli hiekkaa. Se tarkoitti sitä että nukuimme hiekkamaalla omassa teltassa kokaten omilla varusteilla. Onneksi olimme sentään varautuneet hyvin. Käyttöä tuli omille pöydille, tuoleille, valoille, retkikeittimille ja eväille jotka olimme ostaneet Isasta. Nimittäin tonnikalaa ja spagettia jota on helppo valmistaa missä tahansa. Eihän täällä mitään kauppojakaan ollut. Ei myöskään kännykkäverkkoa.

Seuraavana päivänä oli pakko käydä uudestaan uimassa Bitter Springsin lähteellä koska se oli niin siisti. Joku pikkutyttö sanoi nähneensä kilpikonnan ja näytti missä kohtaa se oli. Löysin pienen kilpikonnan lähteestä.

Bitter Springs luonnonlähde.

Veden alla oli kirkasta.

Thermal poolseilla puut olivat täynnä lepakoita.

Thermal pools ei tuntunut enää luonnonmukaiselta ja lepakoiden paskanhaju oli kuvottava.

Matarankasta matka jatkui kohti Katherinea, joka oli noin 1 tunnin matkan päässä. Katherine oli hieman isompi kylä ja siellä oli tarkoitus käydä kaupassa tankkaamassa varastoja ennen Kakadun luonnon puistoon siirtymistä. Olimme ostaneet 36 pulloa vettä, jotka hupenivat neljässä päivässä kahteen pekkaan kuumuuden takia. Ei ihme että ihmiset kehottavat varaamaan paljon vettä mukaan Australian retkille. 

Kakadun luonnonpuisto

Kakadusta en ollut kerennyt tekemään minkäänlaista suunnitelmaa sillä Matarankassa ei ollut verkkoyhteyttä. Olen tottunut selvittämään aina iltaisin seuraavan päivän ohjelman koska aina on ollut netti käytössä. Nyt ekaa kertaa Australian korvessa nettiyhteyttä ei yhtäkkiä ollutkaan. Kävimme siis Katherinen turisti-infossa kysymässä Kakadusta ja saimme sentään jotain ohjeita. Alueelle pitäisi ensinnäkin ostaa pääsylippu, joka olisi normaaliolosuhteissa kustantanut 80$ koronan takia lippu olisi kuitenkin ilmainen! Mainiota. Mutta en olisi tiennyt tästä lipusta mitään ilman turisti-infon ohjeita. Sen lisäksi saimme muutaman opaskirjan alueelle ja kun kysyin missä erityisesti kannattaisi vierailla oli ohje että lue tästä kirjasta, sillä se antaa parhaan kuvan alueesta. Siellä voisi kuulemma viettää viikon ja parasta olisi katsoa mikä itseä kiinnostaa.

No tämä osoittautui hyvin vaikeaksi tehtäväksi sillä alueella moneen paikkaan suositeltiin 4-veto autoa ja snorkkelia. Siis autolle snorkkelia jos täytyy ajaa vesistön yli ei moottori tukehdu. Tämä sulki meiltä monta paikkaa pois enkä uskaltanut lähteä sivuteille. Sen lisäksi Kakadussa ei ollut minkäänlaista verkkoyhteyttä, edes hätäpuhelut eivät kulje. Senkään takia riskejä ei viitsinyt ottaa turhaan. 

Jäimme yöksi leirintäalueelle joka oli tupaten täynnä. Ainoa vaihtoehto oli nukkua taas omassa teltassa. Eipä siinä mitään muttakun yölläkin on yli 30 astetta ja kosteus lähellä 100% niin hiki valuu kuin suihkussa vaikka olisi paikallaan. Siinä sitten kaikki lakanat ja vaatteet märkänä yritimme nukkua teltassa. 

Seuraava päivä oli vähän menestyksekkäämpi. Kävimme ainakin neljässä eri kohteessa katsomassa maisemia. Ensiksi oli Aboriginaalien luolia ja juhlapaikka. Sen jälkeen 5000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Sitten wetlandsiin eli suolle tai märkämaalle josta löytyi miljoona lintua. Kävimme myös jollain pienellä järvellä mutta sinnekään ei uskaltanut lähteä krokotiilivaroitusten takia.

Alueella oli kartan mukaan kaksi lomaresorttia joissa voisi olla yötä. Tarkoitus oli ajaa yöksi tähän toiseen resorttiin kun ilta alkoi hämärtyä. Yllätys olikin pienoinen kun pääsimme perille. Koko paikka, sekä huoltoasema olivat kiinni! Ihmettelin että mitäs perkelettä tämä on kun paikan ainoa resortti ja huoltoasema on suljettuna. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ajaa kohti Darwinia niin kovaa kuin pääsi jotta kerettäisiin ennen pimeää edes jonnekin. Autossa ei ole lisävaloja taikka kengurupuskuria jotka hyvin monelta täältä löytyy. Pimeässä ei siis kannata ajaa ja oli pienoinen kiire jonnekin yöksi. Toisaalta hätä ei ollut niin paha sillä Darwiniin ajaisi kahdessa tunnissa. Kerkesimme ajamaan noin tunnin ja matkan varrella oli ainakin kaksi majapaikkaa jotka molemmat olivat kiinni. Kaikki kiinni. 

Reilun 100 kilometrin päästä kun aurinko oli jo laskenut ja aikaa oli enää 15 minuuttia hämärässä löysimme auki olevan campgroundin. Siellä oli kuitenkin vastaanotto jo kiinni ja ovessa olevaan numeroon ei voinut soittaa koska kännykkäverkkoa ei ollut. Kävin kysymässä alueella olevilta ihmisiltä mitä kannattaisi tehdä ja he neuvoivat pystyttämään teltan ja maksamaan aamulla. No näin tehtiin. Saimme teltan pystyyn juuri ennen pimeää.

Pohjoisterritorio on täynnä isoja termiitin pesiä.

Kakadun luonnonpuistoa.

Tiet tuntuivat loputtomilta.

Jonkun eläimen pääkallo.

Kakadusta löytyy paljon Aboriginaalien kalliomaalauksia.

Kalliomaalauksissa oli paljon eläimiä ja kuvia syötävistä asioista.

Wetlands, eli suomaa joka oli täynnä lintuja.

Suomaa oli näin täynnä lintuja. En ole missään koskaan nähnyt näin montaa lintua samassa paikassa.

Aamulla kävin hoitamassa maksun ja ajoimme loppupätkän Darwiniin, toki aamu uinnin uima-altaan kautta. Darwinista varasin viikoksi hotellin, sillä kosteus ja kuumuus oli sietämätöntä. En olisi voinut nukkua teltassa enää yhtäkään yötä. Tällä viimeisellä leirintäalueella alkoi sataa keskellä yötä joten teltan luukut piti sulkea. Kuumuus nousi teltan sisällä varmaan 40 asteeseen ja kosteus sataan. Kaikki paikat märkänä ja hikeä sai pyyhkiä pyyhkeellä. Sen lisäksi telttamme pohja oli mennyt rikki jo ensimmäisellä käyttökerralla sademetsässä. Leirintäalue jolla olimme olleet yötä ei ollut lainkaan nurmikkoa vaan soraa. Soran päällä teltan pohjaan oli tullut paljon pieniä reikiä. Nyt sateen takia vesi pääsi teltan pohjan kautta patjaan joka oli läpimärkä. Sekin pitäisi kuivattaa jossain joten hotelli oli ainoa vaihtoehto varusteiden huoltoon. 

Nyt Darwinissa viikko varustehuoltoa ja nautiskelua jonka jälkeen olisi tarkoitus ajaa joko viimeinen tai toiseksi viimeinen etappi Adelaideen jonne matka päättyy. Jos tilanne Melbournessa kehittyy hyvään suuntaan saatamme jatkaa vielä sinne. Katsotaan kuinka käy!