Macdonnelin kansallispuisto ja iso kivi (Uluru)

Oli tarkoitus viettää Alice Springsissä vain kaksi yötä mutta sinne päästyäni kuulin että vieressä olisi Macdonnel niminen kansallispuisto. Olin jo tässä vaiheessa oikeastaan ihan kypsä ainaiseen ajamiseen mutta kun on kerran tänne asti tultu niin miksi ei nyt sitten kävisi katsomassa kaikki kotkotukset alueelta sillä takaisin en tule.

Toinen päivä Alice Springsissä meni siis päiväretkeen Macdonneliin. Kyseessä oli erittäin karua ja kuivaa kansallispuistoa. Kivikkoa, erämaata. Miten sen nyt kuvailisi. Ei ehkä sellainen paikka mistä itse nautin tai että olisin pitänyt sitä mitenkään erityisenä. Helvetin kuuma, hiekkakärpäsiä miljoonittain joista Australian sisämaa on tunnettu. Oikeastaan koko homma oli aika tukalaa. Paras paikka oli oikeastaan autossa turvassa kärpäsiltä ja ilmastointi täysillä. Olin tämänkin retken jälkeen aivan valmis jatkamaan matkaa kohti etelää jossa viilenisi. Vaikka tykkään yleensä lämpöisestä Australian kärpäset, itikat ja kosteus tekevät hommasta todella tukalaa.

No Macdonnelissa kävimme katsomassa kuivunutta jokea jonka päästä löytyi uimapaikka. Sanottakoon että Alice Springsin kohdalta ja alaspäin etelään kaikki vesistöt ovat hyytävän kylmiä. En siis mennyt uimaan eikä olisi jaksanut säätää kärpästen keskellä. Darwinissa sen sijaan uima-altaat olivat kuin linnun maitoa.

Puistossa oli pari lookouttia ja vielä yksi joen uoma. Moni näistä tuntui tykkäävän, itsellä jo pientä turnausväsymystä ja kärpäset ketuttaa.

Kuivunut joen uoma.

Tämmöistä älyttömän vaikeaa kivikasaa pitkin piti vaeltaa puoli tuntia kuumuudessa ja kärpästen syöttinä vain löytääkseni alla olevan uimapaikan.

Uoman päässä odotti tämmöinen näky. Pari ohikulkijaa sanoi "its worth it" mutta en nyt tiedä.

Macdonnelia. Kuivaa ja karua. Ei mitään missään.

Lookoutilla näkyi tämä joen uoma.

Lounas valmistui retkikeittiössä. Kärpäsiä oli kuitenkin niin paljon että homma oli yhtä helvettiä.

Tämä kanjoni oli siisti mutta hirveä kapuaminen.

Toinen uimapaikka. Vesi näytti likaiselta.

Tämä paikka oli nimeltään Ochre pits. Aboriginaalit ovat keränneet tästä okraa? Seinässä oli useampaa eri väriä, keltaista, valkoista ja punaista. Tätä on siis käytetty jossain rituaaleissa. Jäi vähän epäselväksi mikä tarkoitus kivikasalla oli.

Tämmöinen sininen lintu hakkasi automme ikkunaa. En tiedä tuijottiko se omaa peilikuvaansa vai mistä oli kyse.

Kolmas uintipaikka. Tämä sentään näytti kivalta, mutta vesi oli kylmää ja näytti siltä että kohta taas sataa joten oli kiire pois.

Matkalla takaisin Alice Springsiin.

Uluru

En ollut ollenkaan suunnitellut että kävisin Ulurulla eikä se koskaan ole ollut millään pakollisella bucket listilläkään. Se nyt vaan oikeastaan tapahtui. Olen tyytyväinen että tuli käytyä mutta helvetin kaukana se on kaikesta. Kyseessä on ihan pelkkä turistikohde. Tosi moni kehui että tämä on uskomaton paikka. Kivelle saapuessa fiilis oli kyllä hieman erikoinen. Tuntui että ollaan jännän äärellä. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna en voisi suositella tätä retkeä kenellekään. Sen lisäksi vierailu meni siltä osin mönkään että koronan takia kaikki majoituspaikat alueelta oli suljettu paitsi yksi ainoa hotelli joka olisi maksanut noin 600e kahdelta yöltä. Ei kiitos. Toinen vaihtoehto olisi ollut leiriytyminen teltassa minkä olisin normaalisti tehnyt mutta Ulurulle oli tulossa ukkosmyrsky joten telttailu ei nyt tullut kyseeseen. Sen taki en kerennyt vierailla kata tjutalla joka oli noin 50 kilometriä ulurulta. Niin lähellä mutta niin kaukana. 

Uluruun tutustuessa meni pari kolme tuntia. Auringonlasku jäi myös näkemättä sillä pilvet peittivät auringon. Majoitus hoitui tällä kertaa noin tunnin matkan päästä ulurusta tienvarsihuoltoasemalla tai karjatilalla joka tarjosi majoitusta vielä kohtuulliseen rahaan. Noin 85e yö. Tämä oli pakko maksaa myrskyn takia. Ja yöllä taivas repesi. Vettä tuli kuin saavista kaataen. Eli vähän ennen auringonlaskua oli jo pakko lähteä ajamaan alueelta pois sillä myrsky ja pimeys oli tulossa. Aamulla ei sitten enää tehnyt mieli lähteä ajamaan takaisin 1,5 tunnin ajoa kata tjutalle ja sitten olisikin pitänyt viettää toinen yö karjatilalla kalliiseen rahaan. Toisaalta toisena päivänä myös satoi vettä kaatamalla joten eipä siitä vierailusta mitään olisi tullut muutenkaan. Eli ihan tuhoontuomittu yritys. Luovutin homman suhteen sillä sää ei ollut otollinen ja lähdimme ajelemaan taas noin 7 tunnin matkaa Australian ja koko maailman opaalikaupunkiin Coober pedyyn.

Luulin tämän vuoren olevan Uluru sillä olen nähnyt kuvan jossain aikaisemminkin. Myöhemmin selvisi että kyseessä on Mount conner. Hienon näköinen maisema tienvarrelta kuvattuna.

Viimein Ulurulla loputtomalta tuntuneen tien jälkeen.

Tästä kohdasta on aikoinaan kävelty ulurun päälle. Nykyään kiipeäminen on kiellettyä.

Uluruun lähemmin tutustuessa.

Ulurussa oli paljon pieniä luolantynkiä joissa Aboriginaalit ovat viettäneet aikaa. Koloissa oli mm. alueet naisille, miehille, vanhuksille ja koulu lapsille.

Luolamaalauksia. Yksi käyttötarkoitus näille maalauksille on ollut lasten opettaminen. Kuvioilla on piirretty ja opetettu mistä löytyy ruokaa ja vettä. Kuinka metsästetään. Perimätietoa on opetettu ikäänkuin liitutaululle piirtäen.

Uluru vaihtoi väriä pilven tullessa auringon eteen.

Kerkesin juuri ennen myrskyä nappaamaan tämän ikonisen kuvan ulurusta.

Pilvien tultua taas eteen kallio vaihtoi väriä.

Horisontissa siinsi Kata Tjuta joka on vielä uluruakin isompi ja vähemmän vierailtu kohde. Kelien ja koronan takia sinne ei nyt vain päässyt. Niin lähellä mutta niin kaukana.

Olen kuitenkin tyytyväinen että täälläkin tuli käytyä. Uluru oli jonkun nettiartikkelin mukaan top 3 kohde paikoista joissa maailmassa tulisi vierailla. Mutta loppupeleissä kyse on isosta kivestä keskellä ei mitään.