Litchfieldin kansallispuisto ja ajomatka Adelaideen alkaa

Darwinissa vietetyn viikon jälkeen olin jo aivan valmis siirtymään vilpoisampaan tai ainakin kuivempaan ilmastoon. Ensiksi piti kuitenkin koukata Litchfieldin kansallispuiston kautta jota oli kehuttu enemmän kuin Kakadua. Voin vahvistaa että itselleni tämä puisto oli paljon parempi kuin Kakadu. Ajomatkat olivat lyhyempiä ja "nähtävyydet" olivat kompaktimmassa kasassa.

Litchfieldissä tuli käytyä katsomassa useampaa vesiputousta, uitua niiden seassa. Käytyä luontokävelyllä ja ihmeteltyä erittäin suuria termiittipesiä.

Litchfieldistä löytyi monta vesiputousta, uimapaikkaa ja luonnonihmettä.

Lepakot päiväunilla.

Tässä suurin koskaan näkemäni hämähäkki luonnossa. Kokoa noin aikuisen kämmenen verran.

Maisemat vesiputouksen huipulta.

Pohjoisterritoriosta löytyy miljoonittain termiittipesiä. Tämä pesä oli nimetty katetdraaliksi. Korkeutta noin viitisen metriä.

Tässä toinen iso pesä.

Termiitit töissä. Joku on tukkinut niiden oviaukon.

Tällä aukiolla kaikki termiittipesät näyttävät hautakiviltä. Ne ovat litteitä ja osoittavat kaikki samaan suuntaan. Tämä johtuu siitä että termiitit ovat olleet älykkäitä ja rakentaneet pesät niin että aurinko paistaisi niihin mahdollisimman vähän. Suurin paiste pesiin tulee siis vain aamuin ja illoin jotta pesässä ei olisi niin kuuma!

Ajomatka Adelaideen alkaa, miltei 4000 kilometriä asfalttia!

Ajomatka Darwinista on nyt aloitettu. Litchfieldin kansallispuistosta matka jatkui takaisin samaa tietä jota olimme jo kerran ajaneet 700 kilometrin verran. Tämä on päätie ja käytännössä muita mahdollisia reittejä ei ollut. Ensimmäinen pysäkki oli Katherinessa. Tämän olisi voinut oikeastaan jättää väliin jos olisin tiennyt että suurin osa paikoista on kiinni joko koronan takia, tai sitten kuumuuden. Oli tarkoitus nimittäin käydä Katherinen joella, mutta perille päästyä tuli todettua että helpoimmat reitit alueella ovat remontissa ja auki olisivat vain vaativimmat reitit. Katselin reittikarttaa jonka sain alueen rangerilta. Siinä sanottiin että mikäli lämpötila ylittaa 30 astetta on vaarallista lähteä kävelemään ja jos kuitenkin lähdet varaudu niin että sinulla on mukana litra vettä per tunti. Kävelyreitit olivat pituudeltaan jotain 6 kilometriä, joten ei ollut mitään järkeä lähteä edes yrittämään sillä lämpötila hipoi neljääkymmentä astetta!

Katherinessa ilma oli jo huomattavasti kuivempaa kuin Darwinissa mutta lämpöä oli vielä viisi astetta enemmän. Kuin olisi uunissa 40 asteessa. Toinen paikka jossa olisin halunnut vierailla oli nimeltään cutta cutta caves mutta myös se oli suljettu ilmeisesti koronan takia. Jäljelle jäi viimeinen kohde joka oli Katherinen hot springs. Kyseessä oli samanlainen lähde kuin Matarankassa joten uutuudenviehätystä ei enää ollut. Kävimme kuitenkin pulahtamassa lähteessä. Vesi oli jälleen lämmintä ja kirkasta. Sen jälkeen tunnustin tappion, hain kaupasta kaljaa ja menin hotellin terassille nautiskelemaan.

Pohjoisterritoriossa oluen ostaminen on muuten omituinen prosessi. Kun kaljakauppaan menee ovella on "alkopoliisi" joka tarkistaa passin, kysyy asuinalueen tai missä majoitut. Sen jälkeen passi skannataan ja tiedot otetaan ylös. Vaikka ostaisit vain pullon kaljaa. Kysyimme miksi täällä tehdään näin ja vastaus oli muistaakseni että Aboriginaaleilla on niin paljon alkoholiongelmia että he yrittävät varmistaa että alkoholia ei päädy heille ja se tulee vain omaan käyttöön. Pohjoisterritoriossa on suurin osa aboriginaaleista ja sen huomasi. Aboriginaalit ovat vähän "erikoisia" omaan silmään. Ne yleensä haisevat pahalta, kävelevät ilman kenkiä ja huutavat paljon. Myös tappelut Aboriginaalien kesken taitavat olla yleisiä. Todistin ainakin kerran tai kaksi kunnon leipaisua toisen naamaan.

Katherine Hot Springs.

Hotellin uima-altaalla oli leppoisaa.

Takaisin Tennant Creekiin ja kohti Alice Springsiä

Katherinesta matka jatkui takaisin Tennant Creekiin noin 7 tunnin ajomatkan verran. Tennant Creek oli risteyksessä jossa pysähdyimme tullessamme Queenslandista. Tämän pätkän jälkeen alkaisi taas uudet tuntemattomat tiet. Tennant Creek oli sen verran alempana etelässä että ilmankosteus oli pudonnut miltei nollaan ja lämpötila laskenut kymmenellä asteella. 30 asteessa oli jo oikein helpottavaa olla. Silti päivällä hikoilutti mutta yöllä pystyi nukkumaan ilman ilmastointia. Tuli yövyttyä taas teltassa leirintäalueella sillä tässä lämpötilassa se oli jo mahdollista. Darwinissa olisin luultavasti kuollut nestehukkaan teltassa hikoilun takia.

Tennant Creekistä matka jatkui viimein uutta tietä pitkin Alice Springsiin. Matkalla oli kuitenkin yksi nähtävyys. "Devils Marbles". Kyseessä on kasa kiviä jotka ovat hioutuneet helmien tai kuulien muotoiseksi. Sen lisäksi kivet ovat pinoutuneet juuri sen näköisesti että se olisi paholaisen aikaansaannos. Pysähdyimme tässä keskellä ei mitään ihmettelemään kiviä.

Loputtomalta tuntuva moottoritie jonka päässä näkyy vain kangastus.

Tennant Creek on 3000 asukkaan kylä. Tässä pääkatu joka on täysin autio.

Teltta jossa tuli majoituttua useamman kerran.

Devils Marbles.

Tämä lohkare oli hioutunut täysin tasaisesti kahtia.

Näytti hassulta kun kivenmurikat olivat päällekkäin ja pyöreitä.

Alice Springs on pohjoisterritorion toiseksi isoin kaupunki ja reilun 1000 kilometrin päässä Darwinista. Kyseessä on kuitenkin vaatimaton 30 000 ihmisen kaupunki. Alice Springsissä oli edelleen kuuma, mutta yöllä lämpötila laski jo lähelle 20 astetta joten oli oikein leppoisaa olla. Oikeastaan Alice springsissä tuli miltei jo kylmä yöllä kun oli tottunut 40 asteeseen.

Alice Springissä tuli vietettyä yksi kokonainen päivä. Sen aikana kerkesi juuri tutustumaan Alicen botanical gardeniin joka poikkesi hyvin muista. Puistossa ei nimittäin ollut yhtään nurmikkoa vaan hiekkaa ja todella kuivaa. Puistosta löytyi pieni vuorenhuippu josta näki maisemat kaupunkiin. Illasta taas tuli käytyä Alice Springsin "näköalatasanteella" josta näki hyvin auringonlaskun. Päivä taasen meni kaupungilla kävellessä. Kaupungin keskusta muodostuu oikeastaan neljästä eri kadusta jotka tuli käveltyä.

Olin lukenut etukäteen netistä että Alice Springsillä on melko paha maine. Aboriginaalit nimittäin riehuvat alueella ja jokunen vuosi takaperin joku backpacker oli jopa murhattu alueella. Tämän vahvisti myös hostellin pitäjä joka oli muurannut oman hostellinsa aidalla ja laittanut sen ympäri piikkilankaa. Pihassa oli myös kaksi isoa spottivaloa kutsumattomia vieraita karkoittamaan. Kyseessä oli kuitenkin saksalainen pitäjä joten en tiedä oliko tämä täysin liioiteltua mutta eipä sitä tiedä. Lisäksi hostellin pitäjä kehotti käyttämään vain toista ruokakauppaa ja sen kattoparkkia sillä on kuulemma hyvin tyypillistä että autojen ikkunoita pistetään säpäleiksi alueella. Joku taksikuski oli saanut autonsa ikkunat rikki viisi kertaa putkeen. Sulloimme siis omankin automme tämän piikkilanka-aidalla varustetun pihan sisään. Olipahan turvallisempi olo. Päivällä kaupungilla kulkiessa en havainnut mitään normaalista poikkeavaa ja jos en olisi kuullut näitä juttuja hostellin pitäjältä taikka lukenut etukäteen netistä olisin olettanut kaupungin olevan hyvin hiljainen paikka.

Nukuimme kahdessa eri hostellissa Alice Springsissä. Tässä jälkimmäisessä pitäjänä oli saksalaista alkuperää oleva mies joka majoitti meidät heidän parhaaseen huoneeseensa sillä paikalle oli juuri tullut toinen pariskunta joka halusi huoneen kolmeksi yöksi. Näin hän pystyi majoittamaan kaikki ja meillähän ei ollut valittamista saadessamme parhaan huoneen samaan rahaan mitä maksoin. Kyseessä oli saksalaistyyppinen "alppimaja" tai suomalainen kesämökki. Joku saksalaisen omistajan kaveri oli asunut kyseisessä mökissä ja halunnut rakentaa jätelaudasta sisustuksen joka oli oikeasti tyylikäs. Olisin viihtynyt täällä pidempäänkin jos alueella olisi ollut jotain tekemistä. Vain oma vessa puuttui.