Townsville - viimeinen kaupunki ennen trooppista vyöhykettä

Airlie Beachilta matka jatkui Townsvilleen, viimeiseen kaupunkiin ennen trooppista vyöhykettä. Townsville on Queenslandin pohjoisosion hallintokeskus ja isoin kaupunki pohjoisessa. Townsvillen väkiluku on ripauksen vajaa 180 000 ihmistä. Kokoluokaltaan hyvin saman kokoinen kuin Suomen Turku.

Matkalla riitti peltoa.

Townsvillen kaupungin keskeltä löytyy pinkki graniitti monoliittivuori joka on 286 metriä korkea. Se on ikäänkuin kaupungin symboli. Vuori, jonka nimi on Castle Hill, toimii turistikohteena ja se olikin ensimmäinen paikka jossa tuli vierailtua. Vuorelta oli hyvät 360 asteen maisemat koko kaupunkiin. Townsville on myös meren ääressä joten maisemat olivat mainiot. Vuorelta näki hyvin myös muutaman kilometrin päässä olevan Magnetic Island saaren jota paikalliset nimittävät maggieksi.

Maisemat Castle Hill vuorelta. Taustalla Magnetic Island.

Townsvillen näkymät sisämaahan katsottaessa.

Townsvillen satama.

Maisemat about pohjoiseen.

Seuraavaksi tuli pyörähdettyä kaupungin keskustassa. Keskusta oli yhtä tyhjä kuin kerjäläisen taskut. Ei ketään missään. Jopa Turku on eläväisempi kaupunki. En tiedä missä kaikki ihmiset olivat. Olisi myös ollut mielenkiintoista tietää onko näissä kaupungeissa enemmän elämää normaalissa maailmassa. Koronan takia täällä ei ainakaan ollut turisteja.

Keskuspuutarha. Ei ketään missään.

Rannalla oli hiljaista.

Maisema vuorelle, Castle Hilliin.

Townsvillen ranta.

The Strand niminen kävelykatu rannalla. Tämän kadun varrella oli jopa yksi baari. Siis kokonaiset yksi. Meneppä espanjaan tai jonnekin euroopan rantakaupunkiin niin on varmaan 10 baaria vierekkäin rantakadulla.

Lasten uimapaikallakaan ei ollut montaa ihmistä.

Tähän päättyy tai tästä alkaa keskuskatu.

Keskuskadulla eli central business districtillä ei ollut ketään. Puolet liikkeistäkin kiinni.

Ainakin vuori oli hieno.

Seuraavana päivänä tuli vierailtua Townsvillen sotamuseossa mikä oli ilmainen! Ilmeisesti paikka toimi vapaaehtoisten voimin, mutta kokoelma oli kattava. Pitkästä aikaa jotain mielenkiintoista.

Ensimmäisen maailmansodan kaasunaamari.

Vaikka sotamuseo oli suht iso ja ilmainen se ei kuitenkaan enää tuntunut juuri miltään Korean Soulin sotamuseon jälkeen. Se on suurin, kattavin ja kaiken lisäksi ilmainen museo jossa on koskaan tullut käytyä. Iltapäivästä tuli käveltyä Strandia eli rantakatua toiseen suuntaan todetan sama kuin edellisenä päivänä. Ei täällä ole ketään eikä mitään.

Strandin jakava laituri.

Strandin päästä löytyi Townsvillen tykistöpatteristo taikka puolustusasema josta kaupunkia oli tarkoitus puolustaa toisen maailmansodan aikana.

Townsvillen rannalla oli hiljaista tänäänkin.

Strandin toisesta päästä löytyi uimalaguuni jossa oli sentään vähän poriukkaa.

Townsvillen tykkipatteristo ja puolustusasema.

Magnetic Island

Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Magnetic Islandiin. Saari oli melko iso ja harmistukseksi koronan takia muutama autovuokraamo saarella oli kiinni. Sen sijaan otin päivän mittaiset bussipassit joilla oli tarkoitus suhata ympäri saarta. Tämä tuntui kuitenkin hieman älyttömältä päivän päätteeksi sillä bussi kulkee saarella 1-2 tunnin välein. Kerkesimme siis menemään kokonaiset kaksi matkaa päivän aikana bussilla ja muut välit oli pakko kävellä sillä bussi oli juuri mennyt ohitse.

No saarelle mentiin siis ensiksi lautalla Townsvillen satamasta. Matka kesti muistaakseni 20 minuuttia. Koska oli vain päivä aikaa olin yrittänyt selvittää mitä saarella kannattaa käydä katsomassa ja valitsin kolme kohdetta. Ensimmäisenä oli patikkaretki saarelle rakennettuihin bunkkereihin. Saarella oli ollut paljon armeijan porukkaa ja saarelta oli myös mahtavat 360 asteen maisemat merelle. Saarelta on ollut suora radioyhteys Castle Hillin kukkulalle jossa on ilmeisesti sijainnut päämaja ja Magnetic Islandilla on ollut sitten etutykistö. Patikoinnissa meni pari kolme tuntia, mutta maisemat ja saaren luonto oli hyvin erikoista. Pääosin isoa kivenlohkaretta. Matkalla bunkkereille tuli bongattua myös kaksi koalaa niiden omassa elinympäristössä! Ensimmäiset itse löydetyt luonnonvaraiset koalat. Se oli hieno hetki.

Townsville mereltä lautan kyydistä kuvattuna.

Patikoimassa puolustusasemalle.

Ensimmäinen itse löydetty luonnonvarainen koala!

Toinen koala.

Maisemat tykkien luota merelle.

Tykinpaikka sekä ammusvarastot. Ja varmaan henkilöstön lepotila.

Tästä tornista oli johdettu tykistötulta ja päivystävä upseeri oli nukkunut mökin alla kalliokolossa.

Meri näytti taas ihan turkoosille saarelta katsottaessa.

Tämä bunkkeri oli saaren keskellä korkeimmalla paikalla ja toimi komentokeskuksena josta oli suora yhteys mantereelle Castle Hilliin.

Maisema komentokeskuksen katolta Horse Shoe bayhin. Eli hevosenkenkälahdelle.

Tykistötulta johtava bunkkeri kuvattuna komentokeskukselta.

Vielä kerran koala!

Matkalla löytyi onneksi kuollut käärme.

Magnetic Island tarjosi paljon historiaa ja koaloja. Hyvä reissu jo tässä vaiheessa. Bunkkereilta tultaessa olimme myöhästyneet bussista noin 10 minuuttia ja seuraavaan olisi kestänyt 1,5 tuntia. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kävellä puoli tuntia seuraavaan kohteeseen joka oli Horse Shoe bay. Rannalta löytyi kivoja rantakojuja, joista puolet oli kiinni ja muutenkin meininki tosi hiljaista. Syötiin lounasta pubissa ja sen jälkeen oli aika pulahtaa uimaan. Lahden vesi oli lämmintä ja tosi virkistävää kuuman kapuamisen jälkeen.

Lahdella sai uida rauhassa ja myös hai / polttiais verkot oli vedetty ympäröimään uintialuetta. Täällä on siis niin paljon polttavia meduusoja että uimaan ei voi mennä ilman suojaverkkoa tai vähintään viinietikkapulloa jota kaadetaan polttojäljen päälle.

Lahdella oli paljon huviveneitä mutta ei ihmisiä.

Saaren toisen puolen biitseillä oli paljon tuulisempaa.

Ennen lähtöä matka vei vielä katsomaan kiviwallabeja, englanniksi Rock Wallaby. Eli luola tai kallio kenguruita jotka nimensä mukaisesti asuvat pienissä luolissa ja hyppivät kallionlohkareiden päällä. Kengurut ovat myös hyvin pieniä. Paikallinen apina siis.

Rock Wallaby, elikkäs kivi kenguru.

Kenguruita sai myös syöttää ja ne tulivatkin tottuneesti syömään suoraan kädestä.

Illan hämärtyessä tuli käveltyä satamaan koska bussi ei kulkenut. Onneksi oli sentään koko päivän lippu!

Seuraavana päivänä tuli vielä pyörähdettyä Townsvillen joella jonka jälkeen matka jatkui Mission Beach nimisen paikan läpi. Mission Beach on yksi ja pitkä ranta joka yhdistää neljä pientä kylää toisiinsa. Paikka on lomailijoiden suosiossa, mutta minulle sieltä ei kyllä löytynyt mitään mielenkiintoista. Ranta ja loma-asuntoja. Siitä tuli ohiajokohde ja matka jatkui seuraavaksi kohti Cairnsia.