Cairns - Trooppinen vyöhyke

Uljas ratsumme on kuljettanut pitkän matkan. Sydneystä lähdön jälkeen mittariin on kertynyt jo 5000 kilometriä lisää, vaikka suorinta tietä olisi ajanut noin 3000 kilometriä. On tullut poukkoiltua pikkuteitä ja kyliä pitkin. Myös päivittäiset kauppareissut hoituvat omalla autolla. Tästä syystä kilometrejä on tullut ihan huomaamatta ja olen kahden kuukauden aikana ajanut todennäköisesti enemmän kuin ajan suomessa koko vuoden aikana omalla autolla. Matka jatkui siis Cairnsiin. Cairnsissa tuli vietettyä 11 päivää.

Mainittakoon tässä vielä että Townsvillessä tuli majoituttua AirBnB asunnossa hieman isommassa talossa, jossa oli myös muita vuokralaisia.

AirBnB kautta vuokrattu huone isommasta talosta. Tässä talon keittiö.

Eteinen

Terassi Grillillä.

Matkalla Cairnsiin.

Cairnsin Night Markets. Markkinat alkavat puoli viideltä ja kestävät klo 11 asti. Joka päivä. Myyjinä aasialaisia ja kaikenlaista krääsää hieronnasta didgeridoohon ja kalajalkakylvystä indiana jones hattuun.

Cairnsin julkinen uimapaikka. Eli laguuni.

Cairnsin rantakatu ilman rantaa.

Tämä kuva löytyy yleensä Cairnsin postikorteista.

Auringonlasku Cairnsissa.

Night marketin paras puoli oli ravintola osuus josta sai ruokaa ihan pilkkahinnalla. Nämä annokset maksoivat yhteensä 10e.

Ensimmäinen päivä Cairnsissa starttasi katsastamalla botanical gardens. Puutarhasta löytyi kiinalainen puutarha, vesistöjä, perhosia ja kaikenlaista kasvi istutusta.

Puutarhassa oli myös varoituksia joen varrella krokotiileistä. Kannattai pysyä tiellä. Illasta tuli pyörähdettyä Cairnsin torilla joka on aika myöhään auki. Paikalla oli käytännössä vain aasialaisia myyjiä joista osa ei edes puhunut englantia. Kasvikset olivat kuitenkin halvempia kuin kaupassa joten ostimme kassillisen rehuja. Pientä säästöä ja hauskaa tekemistä käydä torilta hakemassa ruuat.

Auto parkissa AirBnB paikan edess.

Seuraava päivä meni Cairnsin kaupunkiin tutustuessa. Cairnsin pystyy kokemaan päivässä. Tässäkään kaupungissa ei ollut mitään kovin erikoista. 

Biitsi joka on ainakin laskuveden aikaan uimakelvoton.

Pitkä rantakatu jonka varrella ei ole mitään. Puita.

Cairnsin julkinen uima-allas päivänvalossa.

Ravintola / baari laiva.

Cairnsissa on Hemingwaysin olutpanimo jossa sai tälläisen maistelulautasen.

Suurelle valliriutalle uudestaan. Koralleja.

Sunnuntaina lähdimme jälleen koralliriutalle sukeltelemaan. Olin varannut saman travel agentin kautta purjehduksen kuin aikaisemmatkin retket. Tällä kertaa otimme kaksimastoisen purjeveneen koska aiempi purjehdus peruttiin. Oli myös hienoa että laivaan otetaan normaalisti 26 ihmistä, mutta koronan takia asiakasmäärät ovat pudonneet ja lähdimme matkaan vain 8 matkustajalla! Oli kuin olisi ollut yksityisellä risteilyllä koko päivän. Meidät vietiin ensiksi sukeltelemaan riutalle ja lisäksi kaksi miehistön jäsentä tulivat meidän mukaan sukeltamaan. Saimme siis käytännössä opastetun sukelluskierroksen. Miehistön jäsenet kertoivat kaloista ja koralleista faktoja. Taas vähän erilainen sukelluskokemus.

Matkalla riutalle. Purjeet vielä alhaalla.

Valtamerestä löytyi Nemo!

Sillä aikaa kun olimme sukeltamassa taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla. Syntyi tämmöinen mystinen tunnelma ja ehkä jopa pelottava. Vedessä oli kuitenkin mukavaa.

Paikalle tuli tämmöisiä isoja kaloja jotka ovat normaalisti harmaita mutta jos paikalle osuu useampi koiras lajitoveri ne vaihtavat väriä mustaksi.

Tämä koralli muistuttaa aivoja. Siniset pikkukalat menivät tämän korallin suojaan kun niitä lähestyi ja loitontuessa kalat tulivat taas esiin.

Tässä alus satamassa millä matkattiin.

Sademetsä ja Kurandan kylä

Seuraava viikko menikin sitten huilatessa. Jotenkin sukellus vei täysin voimat ja tuli vain nukuttua ja lilluttua uima-altaalla seuraavan viikon aikana. Käytettiin myös autoa huollossa vain kuullaksemme että siinä on ainakin 8 eri asiaa mitkä tulisi korjata jotta se olisi täydellisessä kunnossa. Kieltäydyin kaikesta, sillä hintaa remontille olisi tullut varmaan 1000e ei mitään järkeä korjata kaikkea parin kuukauden takia.

Seuraavan viikon sunnuntaina lähdimme päiväreissulle Kurandan kylään. Kylään mentiin Cairnsin puolelta pitkällä kaapelihissillä. En ole koskaan mennyt niin pitkää matkaa kaapelihissillä. Hissi oli jaettu kolmeen osaan ja se meni ison sademetsän ylitse. Harmiksi päivä oli aika pilvinen ja sateinen mutta tykkäsin silti maisemista. Vähän erilaista taas verrattuna aiempaan. Hissi meni siis useamman kilometrin matkan ja matkalla oli kaksi pysäkkiä. Ensimmäinen oli sademetsän siimeksessä jonka luota löytyi yli 400 vuotias puu! Melko vanha puu. Seuraavalla pysäkillä taas oli maisemat Barron Gorge nimiselle kanjonille jossa virtasi iso vesiputous. Tai virtaisi sadekaudella. Nyt vettä ei valunut paljoakaan mutta vesiputous kumminkin.

Kurandan kylä oli pieni idyllinen kylä sademetsän reunalla. Kylältä löytyi myös isot markkinat jotka olivat monta vuosikymmentä vanhat. En muista enää kuinka vanhat mutta kylältä löytyi pieniä kapeita kujia ja torimyyjiä sen varrelta. Hauska paikka. Tähän paikkaan riitti hyvin kolmisen tuntia jonka jälkeen matka jatkui takaisin Cairnsiin Kurandan 100 vuotta vanhalla maisemajunalla. En enää muista historiaa tarkkaan mutta joku kaveri oli saanut 1900 luvulla tehtäväkseen tehdä junarata kurandasta vuorien läpi rannikolle ja rakentamiseen oli mennyt monta vuotta. Toisen maailmansodan aikaan junalla kuljetettiin haavoittuneita kurandaan jossa nykyisessä baarissa toimi silloin kenttäsairaala. Tällä junalla menimme siis vuoren reunoja pitkin sademetsän ja vuoriston läpi takaisin kaupunkiin.

Sumuinen päivä, mutta ei sadetta.

Sademetsässä oli mystinen tunnelma sumun vuoksi.

Tämä puu oli 400 vuotias!

Vesiputouksella.

Juna näkyi toiselta puolelta kanjonia.

Kurandan markkinat.

Tolpan nokkaan rakennettu puumaja.

Tämä lentokoneen hylky ei ollut suinkaan tippunut sademetsään vaan se oli tuotu paikalle rekalla ja toimi vain muistomerkkinä sen elinajasta.

Markkinoilla oli esimerkiksi japanilainen teehuone.

Kurandan asemalta lähdössä maisemajunan kyytiin.

Vesiputous junan puolelta katsottuna.

Juna ylitti esimerkiksi tämmöisen sillan ja sen alitse virtasi vesiputous.

Vielä Cairnsissa

Retken jälkeen olimme Cairnsissa vielä hetken. Tuli käytyä yhdellä toisellakin joella, koskella, purolla tai miten ikinä Gorge kääntyykään suomeksi. Paikallisten suosiossa oleva luonnollinen uimapaikka.

Cairnsin majapaikka oli taas AirBnB majoitus ja kämppä ihan sekaisin.

Parvekkeen alta löytyi talon uima-allas jossa tuli käytyä useampaankin otteeseen. Vain sauna puuttui.

Kämpältä oli maisemat vuorille joidan yllä oli lähes joka päivä harmaita pilviä.

Cairnsista matka jatkuu vielä hieman pohjoiseen Cape Tribulation nimiseen paikkaan joka on sademetsän siimeksessä. Käytännössä viimeinen piste ennen asfaltin loppumista. Sen jälkeen seuraavat 1000 kilometriä pohjoiseen ovat hiekkatietä ja ainoastaan 4-veto autoille sopivia teitä. Daintree forest jossa Cape Tribulationkin sijaitsee on maailman vanhin ja suurin sademetsä.