Athertonin maaseutu ja matka kohti Darwinia alkaa

Port Douglaksen jälkeen oli pakko ajaa takaisin Cairnsiin kolmeksi päiväksi autoa korjaamaan. Etunivelestä alkoi tulla sen verran kovaa meteliä että rupesi huolettamaan. Kävin kysymässä noin 4 liikettä läpi ja sain kuin sainkin ajan varattua pikana yhteen huoltoon. Se ylettyi kuitenkin vasta 3 päivän päähän ja sanoin että ei hätää voidaan kyllä odottaa jos tekevät sen. Sitten varasin pikana AirBnB kautta majoituksen Cairnsista. Kävi tuuria ja löysin oman huomeen 18e / yö. Kyseessä oli joku vanhempi nainen Kathy joka oli kotoisin uudesta seelannista alunperin. Hän oli tosin asunut Cairnsissa jo yli 20 vuotta. Mikä löytö. Eikä kämppä ollut edes liian kaukana korjaamosta, 30 minuuttia kävellen mikä oli ihan kohtuullinen matka. Täällä kun ei julkinen liikenne ole kovin hyödyllinen niin tämmöiset matkat on melkein järkevämpää kävellä. 

Kun huolto ja majoitus oli järkätty piti etsiä autoon uudet renkaat. En ollut huomannut ainakaan ostaessa että vasempaan eturenkaaseen oli ilmestynyt etusormen mittainen vekki. Ei niillä uskaltanut lähteä ajamaan yli 6000 kilometrin matkaa. Sen lisäksi renkaiden tekninen ikä oli jo tullut vastaan joten ne oli aika vaihtaa. Kävin siis taas ainakin 10 liikettä läpi kunnes löysin halvimman tarjouksen. Itseasiassa tarjous tuli samasta korjaamosta missä olin jo aiemmin huollattanut autoa joten ei kun hattu kourassa takaisin kyselemään. Kävi kuitenkin sen verran tuuri että sama rengassetti oli yhä varastossa. Sain siis viimeisen setin. He kyllä huomasivat että en ollut viime kerralla tyytyväinen huoltoon sillä jätin Google arvosteluun vain kolme tähteä. He selittivät mistä palvelu johtui (firman tapa että asiakkaille ei ilmeisesti soiteta ja pieniä osia ei vaihdeta vaan ne pitää itse tietää) hölmö systeemi mutta sain ilmaisen ohjauskulmien säädön renkaita ostettaessa korvauksena tyytymättömästä huollosta. Eli ihan okei ja kiva että yrittävät oikeasti parantaa!

Kolme yötä Cairnsissa meni siis lähinnä huiliessa ja uima-altaalla lojuen. Sellainen kun sattui Kathyn asunnolta löytymään. Täti veti kuitenkin röökiä siihen malliin että puolet kämpästä katkusi. Se oli vähän ikävää mutta onneksi makuuhuone haisi raikkaalta. Muuten oli kiva tyyppi. Kolmen päivän päästä saatiin auto huollosta ja matka alkaa kohti Darwinia!

Matkalla Port Douglasista Cairnsiin ajettiin tämmöisten biitsien ohitse rantatietä tunnin verran.

Atherton Tablelands

Atherton Tablelands on hieman sisämaassa Cairnsista länteen. Athertoniin piti ajaa ylämäkeen vuoren päälle ja ilmeisesti hieman meren pinnan yläpuolella oleva Atherton alkoikin muistuttamaan maaseutua. Maisema muuttui vuoren jälkeen täysin. Taakse jäivät hiekkarannat ja merimaisemat. Nyt ajettiin vehreillä laitumilla. En ole vielä kertaakaan nähnyt näin vehreää maaseutua ainakaan Queenslandin puolella. Maisema muistutti ehkä hieman Hobittien kotikontua. Athertoniin ajoi Cairnsista vain reilun tunnin joten oli koko päivä aikaa käydä katsomassa nähtävyyksiä ja niitä riitti juuri sopivasti koko päivälle.

Päivä alkoi uimalla Lake Eacham nimisellä järvellä. Järven vesi oli melko kirkasta, reilusti kirkkaampaa kuin suomessa. Kyseessä oli kuitenkin nopeasti syvenevä järvi joten en tiedä mitä sen pohjasta olisi löytynyt. Alkumatka oli ainakin pientä kiveä joten uimaan meno oli helppoa. Järven vesi viilensi mukavasti kuumenevaa päivää.

Vuoristotieltä maisema.

Lake Eachamilla ei ollut liikaa ihmisiä uimassa.

Athertonissa olevat luontopaikat olivat kaikki sopivasti 20 minuutin ajomatkojen päässä ja niihin oli melkein suora pääsy parkkipaikalta. Päivän aikana siis kerkesi käydä monessa eri nähtävyydessä kun taas verrattuna muutamaan aiempaan retkeen mitä olemme tehneet tuli kävelyä yli puoli tuntia ennen jotain tiettyä paikkaa. Seuraava kohde oli Avenue of Honor jossa kunnioitettiin Australialaisia sotilaita jotka olivat lähteneet Afganistaniin ilmeisesti rauhanturvaajiksi. Muistomerkin päästä löytyi toinen järvi jossa ihmiset veneilivät ja kalastivat.

Muistomerkki kuolleille Australialaisille sotilaille Afganistanissa.

Muistomerkin jälkeen karautimme katsomaan Verhoviikunapuuta vapaasti käännettynä eli Curtain Fig treetä. Kyseessä on jättimäinen puu joka näyttää aivan verholta. Kuva kertonee mistä on kyse.

Curtain Fig tree

Tämmöinen puu voisi tulla vastaan myös elokuvissa.

Puun jälkeen ajoimme katsomaan pienempää vesiputousta sekä Hypipameen kraateria. Kraateri on 61 metriä halkaisijaltaan ja 82 metriä syvä. En tiedä miten kraateri on muodostunut mutta todella omituinen näky. Wikipedia kertoo että kraateri löytyi vuonna 1879 kun joku oli melkein pudonnut sinne ollessaan matkalla joelle.

Athertonissa on kymmeniä vesiputouksia. Tässä yksi niistä.

Hypipameen kraaterin katselupisteeltä oli 130 metrin matka kraaterin pohjalle.

Vesi kraaterin pohjalla oli töhnän peitossa.Wikipedian mukaan "Duck weed" mitä sitten lieneekään.

Seuraavana päivänä aloitimme viimeinkin matkan kohti Darwinia, mutta vielä oli aikaa tarkistaa Millaa Millaa nimisen paikan vesiputous joka oli sopivasti matkan varrella. Kannatti käydä sillä vesiputous oli yksi suurimmista joita olen koskaan nähnyt. Ehkä Plitvicessä oli isompi putous mutta tästä virtasi kyllä enemmän vettä.

Millaa Millaan vesiputous oli vaikuttava.

Vesiputouksella olisi myös voinut uida, mutta nyt ei jaksanut.

Athertonissa oli lehmille hyvät laidunmaat. Tässä lehmät yrittävät pakkautua kaikki samaan varjoisaan kulmaan.

Athertonissa oli vihreää.

Maisema matkalla.

Sisämaa

Ensimmäisen yön vietimme reilun tunnin matkan Townsvillestä länteen. Kaupungin nimi oli Charters Towers joka toimi meille vain ohikulkupaikkana. Olin löytänyt Facebookista kaksi muutakin tyyppiä joiden oli tarkoitus ajaa MT Isaan ja jatkaa tästä sitten eri suuntaan. Saimme järjestettyä tapaamisen Gold City nimiselle huoltoasemalle joka oli miltei heti Charters Towers kaupungin jälkeen. Leiriydyimme kaikki tämän huoltoaseman takapihalle. Huoltoasemalla oli ilmaiset suihkut ja vessat joten miksi ei. Pystytimme teltan parkkipaikan takimmaisimpaan kulmaan ja siinä yö. Ilmaista! Rekat kyllä häiritsivät hieman yöllä mutta muuten se meni ihan okei. 

Tapasimme siis saksalaisen Maksimin ja ranskalaisen Malikan. Kumpikin oli matkalla Ayers Rockille, tai ulurulle. Sanoin että minä haluan joka ilta kyllä suihkun kun tämä kaksikko taas tyytyi baby swaippaamaan itseään. Vähän kuin kissa joka nuolisi itseään. Hyi. Sillä tavalla saa toki ilmaiesen majoituksen kun nukkuu autossa pusikossa ja ei käy suihkussa mutta kyllä nyt pitää hieman mukavuuksia saada. Sama maksaa kymppi leirintäalueesta jossa on muitakin ihmisiä ja pääsee pesulle.

Minun ajatus oli ajaa suorinta tietä MT Isaa kohti, mutta tämä kaksikko halusi käydä jollain kanjonilla matkan varrella jonne ajoi melkein tunnin sivutietä. No päätin sitten että kun kerran löydettiin kavereita käydään katsomassa kun ei tässä muutenkaan ole kiire. Ajoimme kolmen auton letkassa välillä pysähtyen matkan varrella katsomassa maisemia. Pieni stressi alkoi iskeä siinä kohtaa kun ajoimme sivutielle joka ei ollutkaan päällystetty. Australiassa näitä teitä riittää ja Google Mapsikin saattaa ehdotella teitä joilla ei ole asfalttia, joten pitää aina etukäteen selvittää mistä ajaa ja missä pysähtyä koska keskellä korpea ei myöskään toimi kännykkäverkko. No onneksi tietä ei kestänyt puolta tuntia pidempään jonka jälkeen tulimme asfaltoidulle päätielle. Kokemuksena hyvä ja mielenkiintoinen, mutta yksin en olisi koskaan lähtenyt kyseiselle reitille.

Telttamajoitus huoltoaseman takapihalla.

Tässä kuljetetaan lehmiä.

Sisämaan päätielle käännyttäessä tuli vastaan ensimmäinen Road Train, eli maantiejuna. Kyseessä on normaalia rekkaa leveämpi kuorma-auto jonka perässä voi olla useita perävaunuja. Isoin mitä olen nähnyt on neljän perävaunun maantiejuna. Hurjia vehkeitä.

Ensimmäisen pysähdyspaikan maisemat. Maa alkoi muuttua karuksi.

Mazda Tribute erämaassa.

Hiekkatiellä ajoa. Edellä oleva auto nostatti hyvän hiekkapölyn ilmaan.

Iltapäivästä saavuimme kanjonille ja olihan se kyllä näky. En ole koskaan nähnyt aiemmin mitään yhtä karua ja suurta. Kanjonin pohjalla oli vielä tilkka vettä. Katselimme ensin maisemapisteeltä kanjonia ja sen jälkeen ajoimme vielä 10 kilometriä lähellä olleelle leirintäalueelle jossa söimme lounasta. Tässäkin kohtaa huomasin selvän eron. Tämä saksalais + ranskalais kaksikko söi voileipiä lounaaksi. Me taas keitimme pastaa ja söimme kunnon ruuan. Olimme siis paljon hitaampia. En kyllä itse eläisi pelkällä paahtoleivällä ja kinkkuviipaleella. No samapa tuo.

Lounaan jälkeen vaelsimme noin puoli tuntia kanjonin pohjalle. Tämä oli yksi ainoista kohdista josta pääsee kanjoniin kävellen. Kanjonin pohjalla oli ihan tasaista kalliota. Kävelimme kalliota pitkin vielä muutaman minuutin kunnes alkoi kuulua ääniä. Paikalta löytyi ihmisiä uimassa. Pulahdimmepa siis itsekin uimaan. Kyllä virkisti. Vesi oli juuri sopivan lämmintä että ei tarvinnut jännittää uimista. Kohta josta menimme uimaan, siitä katsottuna vuori muistutti aivan pyramiidia ja sillä olikin joku pyramiidiin viittaava nimi jota en tosin nyt muista mutta silti selkeästi havaittavissa oleva pyramidi. 

Uimme ja vietimme hetken aikaa kanjonin pohjalla jonka jälkeen päätin että me muuten ajamme takaisin kylälle. Lähin kylä oli tunnin matkan päässä ja sen nimi oli Hughenden. Saksalainen ja Ranskalainen päättivät jäädä alueelle yöksi joten me sanoimme heipat ja ajelimme kylälle. Kylältä kävimme karavaaniparkista kysymässä yösijaa ja sellainen järjestyi. Ei muuta kuin teltta pystyyn ja unille.

Porcupine Gorge niminen kanjoni.

Tämän päivän reissukaverit Malika ja Maksim, eli Max.

Kanjonin pohjalla.

Pyramidi.

Tämä kivi näytti ihan kasvoilta.

MT Isa

Hughendenissä pyörähdimme paikallisessa fossiilimuseossa jonne maksoi sisään vain 10$ yhteensä, eli noin 3e per hlö. Museossa oli hyvin esillä fossiileja ja ne olivat ihan mielenkiintoisia. Heti tämän katsailun jälkeen oli aika hypätä taas ratin taakse ja ajoimme noin kuusi tuntia suoraan MT Isa nimiseen kaupunkiin. MT Isa on ainakin Queenslandin outbackin pääkaupunki ja siellä asuu noin 20 000 ihmistä. Kaupungissa on myös suuri suomalainen yhteisö. Kaupungin ja suomalaisten historiasta voit itse googletella lisää. Ainoa hauska juttu oli kun tulin taas karavaaniparkkiin kyselemään majoitusta kysyi omistaja että olenko suomalainen ja vastattuani kyllä hän kertoi pitkän tarinan miten oli ollut suomalaisten kanssa koulussa ja jopa seurustellut suomalaisen kanssa ja miten paikalliset suomalaiset olivat saaneet australialaisten kunnioituksen. Kiva homma.

Hughendenin fossiilimuseo. Tämmöisen nokan olivat löytäneet.

kasvissyöjädinosauruksen luuranko joka oli mallinnettu fossiililöydösten perusteella.

Matkalla MT Isaan maa kävikin ihan tasaiseksi ja karuksi. En ole missään nähnyt tälläistä erämaata.

Isaa lähestyttäessä maisema kävi maastoiseksi.

Illasta kerkesimme vielä menemään juuri ennen auringonlaskua MT Isan näköalapisteelle josta oli hyvä katsoa auringonlasku tehtaan ja vuorien taakse. Sen jälkeen tehtaan valot syttyivät ja hirveä saastepilvi, tai hiekkapilvi mikä ikinä olikaan alkoi näkyä tehtaan ympäriltä selvästi. Kaupunki siirtyi yön pimentoon ja maisemia oli hyvä katsoa ylhäältä.

MT Isan auringonlasku.

Aurinko laskee juuri tehtaan taakse.

MT Isa on kaivoskaupunki.

Näköalatasanteella oli säiliöä jonka kyljet oli maalattu taidokkaasti.

Seuraavana päivänä oli aikaa tutkia mitä MT Isasta löytyisi. Päivä alkoi uintireissulla Lake Moondarra nimesellä järvellä. Järvi on kuulemma paikallisten suosiossa mutta tänään paikalla ei ollut kuin ehkä kymmenisen ihmistä. Toki kyseessä oli arkipäivä ja puolipäivä. Pulahdin uimaan järveen ja sekin tuntui sopivan lämpöiseltä. Järvessä oli kyllä aika paljon levää joten siellä ei ollut niin mukava uida. Olisi pitänyt olla laituri, mutta eipä ollut. Tai oli, mutta se oli yksityisen melontakerhon käytössä. 

Heti järven vieressä oli pato ja sen päältä näki maisemat sisämaahan joka oli täyttä erämaata. Aika karuun paikkaan ovat kaupungin rakentaneet.

Uintihommien jälkeen tuli käveltyä Isan keskustassa joka käsitti kokonaiset kolme korttelia! Eipä kaupungissa hirveästi muuta nähtävää ollutkaan. Isassa voisi viettää enemmänkin aikaa mutta sitten pitäisi olla rahaa käydä kierroksilla. Mietin pitkään pitäisikö käydä kaivoskierroksella jossa meidät vietäisiin maan alle ja esiteltäisiin kaivosmiehen työtä. Löysin kuitenkin jostain arvostelusta tiedon että kyseessä ei ole oikea kaivos, vaan pelkästään turisteja varten tehty ja on sen takia ylihintainen. Vaikka kierros oli saanut melkein 5 tähteä kaikilta jätin tämän takia menemättä. Olihan sentään tullut käytyä tytyrin kaivoksessa suomessa ja berchtesgadenin kaivoksessa saksassa jotka ovat sentään oikeita kaivoksia. Ei siis ehkä ollut tarvetta maksaa tästä 50e kärsältä. 

Lake Moondarra, eli kuukrapula järvellä.

Maisemat sisämaahan.

Australian kulkupeli.

Padolla.

Jonkun lehmät laidunsivat järvellä. Tulivat uteliaina katsomaan mitä teen kun otin kuvia niistä.

Lehmät pääsevät uimaan ja varmaan myös juovat tästä järvestä.

Seikkailua MT Isassa.

Kaupunki päivänvalossa.

Joku oli kyhännyt romusta tämmöisen penkin.

Kaivoskierroksen sisäänkäynti.

Mount Isan oikean kaivoksen sisäänkäynti.

Kävimme kirjastossa tulostamassa rajapassin joka vaaditaan koronan takia osavaltion rajan ylitykseen. Seuraavaksi matka jatkuu nimittäin pohjoisterritorion puolelle, eli oikeaan Australian outbackkiin!