Rainbow Beach, Hervey Bay, Fraser Island

Alkuperäinen tarkoitus oli mennä käymään Fraser Islandilla joka on maailman suurin hiekkasaari Rainbow Beachin kautta joka on lähempänä kyseistä saarta. Jostain syystä kuitenkin koko alueen hotellit oli varattu juuri kun sinne oli tarkoitus mennä ja vähän myöhemmin selvisi että Queenslandissa oli juuri tuona viikonloppuna pidennetty viikonloppu tai vapaat ja kaikki paikalliset olivat varanneet majoitukset täyteen. Huonoa tuuria kun odotin että koronan takia kaikki paikat olisivat vapaana. Tyydyimme sitten vain päiväreissuun Rainbow Beachille josta matka jatkui kohti Hervey Bayta josta Fraser kierros oli myös mahdollista tehdä. Reissua piti kuitenkin viivästyttää jotta pääsisimme haluamalleni kierrokselle. 

Ratkaisuna oli yöpyä AirBnB kämpässä uudestaan keskellä ei mitään. Löysin hollantilaisen Marion pitämän yöpaikan keskeltä peltoa. Mariolla oli pihassa kanoja, takapihalla kenguru ja kämppä oli irti vesijohtoverkosta. Kämpän vesi kerättiin sadevedestä ja suodatettiin isoihin 40 000 litran astioihin joita oli pihalla kaksi kappaletta. Sähköä sentään tuli vaikka kuulemma alueella oli hyvin yleistä käyttää aurinkoenergiaa ja olla täysin irrallaan mistään kunnallistekniikasta. Nettiyhteyskin hoitui satelliitin kautta joten Netflixin yms Youtuben katselu oli talon säännöissä kiellettyä.

Aamulla heräiltiin kanojen kotkotukseen ja matka jatkui Rainbow Beachin kautta Maryborough nimiseen kylään jossa nukuimme yön autossa leirintäalueella.

Maryborough oli entinen kullankaivuukaupunki. Tässä joku kullankaivuu systeemi.

Marion kämppä keskellä ei mitään.

Löytyi myös uima-allas mutta vesi oli kylmää.

Vesitankit joihin sadevesi varastoitiin ja suodatus tapahtuu tankeissa.

Rainbow Beachilla oli paljon ajelijoita.

Karlo sandblow tms Rainbow Beachilla. Tästä kohtaa tuuli puhaltaa hiekat pitkälle sisämaahanpäin.

Itse biitsi.

Eka yö autossa meni ihan ok.

Rainbow beachia.

Maryboroughista missä ei ollut mitään nähtävää.

Maryboroughin kaupungintalo.

Hervey Bay

Seuraavat 3 yötä vietettiin Hervey Bay nimisessä kaupungissa. Tämä oli vähän isompi kaupunki tai kylä noin 50 000 asukkaallaan. Paikassa ei ollut oikeastaan mitään nähtävää. Vain yksi iso laituri. Onneksi meillä oli Fraser retki sillä mitään muuta tekemistä ei olisi tässä paikassa keksitty. Paikalliset tulevat tänne ilmeisesti kalastamaan.

Hervey Bayn ranta.

Joku oli laittanut taidegallerian tai myymälän pihalleen.

Paikan ainoa nähtävyys oli todella todella pitkä silta.

Sillalta oli hyvä kalastaa.

Pelikaani odottamassa kalaa.

Hervey Bayn botanical gardenissa joka oli yksi huonoimmista missä on tullut käytyä.

Fraser Island

Seuraavana aamuna oli herätys taas ennen sianpieremää ehkä joskus kuuden aikoihin aamulla. Meidät tultaisiin hakemaan miltei vastapäiseltä bussipysäkiltä koko päivän mittaiselle retkelle Fraserille. Päivän oppaana toimi lihava Steve. Meidät kuljetettiin ensin tavallisella bussilla Hervey Bayn satamaan josta lähti autolautta Fraserille. Fraserin päässä meidät otti kyytiin erikoisrakennettu 4-vetoinen bussi. Saarella ei ole kuin hiekkateitä, joten siellä ei voi eikä saa ajaa muunlaisilla autoilla kuin nelivetoisilla. Saarella on myös hinauspalvelu mikäli sinne jää jumiin. Lisäksi monella näkyi ns. liukuestematot ja lapiot mukana.

Sellainen jännä juttu miten kierros tuli ylipäätään varattua tapahtui Facebookin kautta. Laitoin Australia backpacker ryhmään kysymyksen onko saarelle järkevämpää lähteä omalla autolla vai turistikierroksella ja kävi ilmi että kierros tulee halvemmaksi kuin oman auton rahtaaminen. Sen lisäksi olisi pitänyt hankkia ajolupa saarelle. Tähän kysymykseen vastasi joku travel agent joka sitten myi minulle kyseisen matkan hieman halvemmalla kuin mitä se normaalisti olisi maksanut. Luulin ensin homman olevan huijausta mutta tarkistettuani taustat (etsin firman australian rekisteristä) päätin luottaa tähän travel agenttiin ja lopulta kaikki meni kuten oli sovittu. Ensiluokkaista palvelua!

Bussi tuli siis hakemaan meidät aamulla. Sen jälkeen noin 45 minuutin lauttamatka Fraserille ja sitten nelivetobussilla loppupäivä. Ensimmäinen kohde oli Lake Mckenzie joka on saarella sijaitseva sisäjärvi. Siellä olisi päässyt uimaan mutta en voinut uida koska juuri edellisenä päivänä käveltiin niin paljon että lopputuloksena oli auennut jalkapohja. Järvi oli super kirkkaan näköinen, joskin varmaan vielä kylmää vettä. Aikaakaan ei ollut kuin 30-45 minuuttia, mutta kyllä siinä olisi kerennyt pulahtamaan. Tyydyin vain ottamaan valokuvia.

Seuraava kohde oli Central Station jonne 1920-1950 luvulla ihmiset olivat muuttaneet sisämaasta keräämään puuta. Kun homma kiellettiin 1950 luvulla paikkaan jäi noin 30 asuntoa. Nykyisin siellä ei enää ole kuin yksi alkuperäinen rakennus ja picnic pöytiä. Paikka on turistien suosiossa sillä vieressä virtaa joki sademetsän keskellä. Joen pohja on erikoinen siitä että se on pehmeää hiekkarannan hiekkaa. Ei kiviä, eikä mutaa vaan valkoista puhdasta hiekkaa ja vesi on super kirkasta.

Kolmanneksi ajoimme Eurong nimiseen loma resorttiin jossa meille tarjoiltiin lounas. Normaalisti paikalla olisi ollut buffet lounas mutta koronan takia saimme vain ennalta valitut annokset pahvilaatikoissa. 

Sapuskan jälkeen ajoimme 75 mailia pitkällä rannalla (noin 120km) joka oli jo itsessään hieno kokemus. Rannalta löytyi vähän matkan päästä Mahone nimisen laivan runko tai hylky. Laiva oli huuhtoutunut rantaan joskus 1930 luvulla myrskyn takia ja ruostunut siinä sen jälkeen. Nykyisin paikka toimii turistikohteena.

Viimeinen pysäkki oli Eli Creek nimisellä joella, joka oli samanlainen kuin central stationilla, mutta joen varsi tuli hiekkarannalle ja luultavasti laski lopulta mereen. Paikalliset lomailijat laskivat kumirenkailla jokea pitkin. Paikka näytti kovin kivalle. Toisaalta ainoa vaihtoehto Fraserilla on olla super kalliissa lomaresortissa tai sitten harrastaa leiriytymistä ilman suihkuja. Tai ainakaan en nähnyt missään rantasuihkuja. Ei ehkä mun juttu. 

Päivä oli noin 12 tunnin mittainen. Tultiin hotellille lopulta klo 18 kulmilla. Hieno paikka ja päivän reissu riitti mainiosti. Olisi toki ollut hienoa ajaa rannalla itse nelivetoautolla mutta majoitusvaihtoehdot olivat sen verran huonoja että tyydyimme päiväreissuun. Lisäksi tälläinen reissu olisi maksanut vähintään 2-3 kertaa enemmän. Saarella elää myös dingoja. Huonoa tuuri kun emme nähneet sellaista luonnossa.

Lautalla menossa Fraserille.

Laituri johon rantauduttiin.

Lake Mckenzie.

Vesi oli todella puhtaan näköistä.

Harmiksi en voinut uida.

Central stationin vieressä virtaava sisäjoki.

75 mile beach

Mahone hylky.

Tämmöisellä custom rakennetulla 4-veto bussilla matkasimme Steven kanssa (vasemmalla)

Eli Creek.

Fraserin ranta on maailman toinen paikka josta pääsee pienlentokoneella ilmaan ja maahan. Toinen oli muistaakseni jossain englannissa. Jätin väliin koska en pidä lentämisestä.

Paluumatka käynnistyi auringonlaskun aikaan.