Neljä yötä Mackayssa

Seuraava etappi oli Mackay jonne olin ihan randomilla valinnut neljä yötä. Neljä yötä osoittautui siinä mielessä oikeaksi että jokaiselle päivälle riitti kuitenkin tekemistä. Yhtään enempää eikä vähempää täällä olisi kannattanutkaan viettää.

Ensimmäinen päivä kului kaupungilla kävellen. Kaupungilla ei oikeasti ollut mitään nähtävää. Taas yksi tuppukylä muiden joukossa. Kävelimme jonkun taidekierroksen johon löysimme opaslehtisen. Se oli ihan mukavaa vaihtelua.

Ensimmäinen taideteos muistutti lähinnä koronaviirusta. Joku paikallinen käveli ohi ja tokaisi että kerro mullekin mikä tämä on kun otat siitä kuvia.

Vietin 29v synttäreitä Mackayssa tämän lihalautasen voimin.

Mackayssa on oma vesipuisto joka oli käsittääkseni ilmainen. Se oli kuitenkin remontissa joten eipä tarvinnut miettiä sitä.

Taideteos numero kaksi.

Taideteos kolme.

Piti käydä myös Mackayn botanical gardenissa. Jälleen melko surkea.

Eungella

Seuraavana päivänä herättiin suht aikaiseen ja lähdettiin ajelemaan päiväreissulle Eungellaan joka on kuulemma paikallisten suosiossa oleva kansallispuisto taikka luontokohde. Kyseessä oli jälleen kerran korkea vuori jonne ajettiin kapeaa tietä. Vuoren päältä oli mitä mainioimmat maisemat ja matkan aikanakin oli sinänsä nähtävää sillä ajelimme suurien sokeriruoko peltojen lävitse reilun tunnin matkan. Tässä kohtaa on tullut tajuttua että Australiassa tunnin matka ei ole aika eikä mikään. Kaikki on niin kaukana toisistaan.

Vuoren halki meni pieni puro jossa asusti vesinokkaeläimiä! Kävi kerrankin tuuri ja tuli nähtyä vesinokkaeläin monta kertaa. Se pulpahteli aina välillä pinnalle ja sitten sukelsi menojaan.

Vesinokkaeläimen jälkeen tuli ajettua vielä joku maisemareitti peltojen keskellä. Hienot maisemat mutta kunnon pöndeä. Lounas oli etukäteen suunniteltu Eungellan hotellille. Hotellista oli hienot maisemat alas vuorelta. Lounas ei taas ollut kovin kummoinen.

Maisemat ensimmäiseltä näköalapisteeltä.

Joella taikka purolla.

Vesinokkaeläin!

Purossa oli myös kilpikonnia.

Landereitillä.

Maisema hotellin terassilta.

Finch hatton gorge

Päivä jatkui Finch hatton gorge nimiseen paikkaan joka oli paluumatkalla. Kyseessä oli "rotko" jota pitkin valui vettä ja joessa olisi myös ollut mahdollista uida. Paikka oli todella kyseenalaisessa paikassa sillä tiet saattoivat tulvia ja aina sinne ei välttämättä pääse ajamaan. Jopa nyt tiellä oli vettä noin 5 senttiä mutta ajettiin meidän urhealla masalla tulvan yli. Tänne ei myöskään mennyt kunnon tietä vaan kyseessä oli hiekkatie.

Parkkipaikalta piti vielä patikoida yli tunti rotkon viimeisimmälle pisteelle. Paikalta löytyi todella makea luontokohde mutta en ole eläessäni kävellyt niin vaativaa polkua. Tie oli kapea polku joka oli täynnä pientä irtokiveä. Lisäksi matkalla piti ylittää kerran rotko kiviltä toiselle hyppimällä eikä paikalla ollut mitään siltoja. Voin vain kuvitella kuinka monta nilkkaa tässä on mennyt nurin. Täytyi edetä hyvin varovaisesti sillä paikassa ei ollut minkäänlaista kännykkäverkkoa taas kerran.

Kerkesimme edestakaisin noin puoli tuntia ennen auringonlaskua joten juuri sopivasti aikataulussa. Todella haastava reitti mutta tulipahan käytyä ja kyllä kyseessä oli aika epätavanomainen paikka. Harmiksi ei taaskaan tullut uitua sillä vesi oli jääkylmää. Ehkä noin 8 asteista. Mainittakoon vielä että reitin lopussa josta uimapaikka löytyi oli varoituskyltti joka koski nimenomaan 18-30 vuotiaita miehiä. Siinä varoitettiin kiipeilemästä kallioilla sillä viimeisen 50 vuoden aikana paikassa oli kuollut ainakin viisi nuorta miestä. Sen lisäksi kyltissä sanottiin että jos nämä voimakkaat ja hyväkuntoiset miehet olivat menettäneet henkensä mitä mahdollisuuksia meillä muilla olisi? Eipä ollut mikään tarve lähteä kikkailemaan. Uitin kyllä varmaat joessa ja kylmäähän se vesi oli. Mutta tuntui hyvälle patikoinnin jälkeen.

Finch Hatton gorgella oli kyllä erikoiset maisemat.

Tässä hyppimässä joen ylitse kiviä pitkin.

Polun lopusta löytyi tämmöinen upea uimapaikka. Vasemmalla olisi ollut iso "vesiputous" mutta se ei mahtunut kuvaan.

Matkan varrella vesi virtasi monessa kohtaa voimakkaasti alaspäin kivien välistä.

Alueella oli kaksi uimapaikkaa. Tämä vesiputous oli hieman alempana joella.

Cape Hillsborough

Kolmantena aamuna herätys Mackayssa olikin super aikainen. Käytännössä aamuyöstä. En varmaan koskaan ole herännyt tähän aikaan vapaaehtoisesti jos armeijaa ei lasketa. Herätyskello soi 4.45. Aikainen herätys oli siksi että halusimme ehtiä Cape Hillsborough nimiseen paikkaan ennen auringonnousua. Mackaysta ajaa noin 45 minuuttia kyseiseen paikkaan ja auringonnousi oli googlen kertomien tietojen mukaan 6.17. Olimme paikalla aamun kajastaessa noin 6.10. Juuri oikeaan aikaan.

Paikalle oli tultava ajoissa siksi että kengurut tulevat rannalle syömään auringonnousun aikaan. Luulin niiden alunperin tulevan omasta tahdostaan mutta ainakin tällä kertaa paikalla oli joku heppu joka oli laittanut rannalle valmiiksi ruokaa. Jäi siis vähän epäselväksi onko tämä vain turisteja varten järjestetty juttu vai tulevatko kengurut rannalle muutenkin.

No jokatapauksessa näky oli hieno ja Australialainen kokemus. Auringonnousu rannalla kenguruita tuijottaen. Paikalla oli ehkä 30 muutakin ihmistä. Vielä enemmän olisi kiinnostanut paljonko täällä on porukkaa ilman koronaa. Nytkin ihmisten määrä yllätti sillä kello oli vain 6.15. Kenguruita tuijottaessa meni tunti jonka jälkeen napattiin autosta retkituolit ja jäätiin biitsille istumaan syöden aamupalaa. Vähitellen ihmiset hävisivät jonnekin ja koko biitsi jäi omaan käyttöön. Mikäs siinä ja aurinkokin alkoi lämmittää.

Aamupalan jälkeen tuli käveltyä vajaan kahden tunnin mittainen luontopolku pienen vuorenrinteen päälle josta oli näkymät biitsille sekä viereiseen saareen. Tämä oli kerrankin sopivan mittainen polku. Ja täälläkin oli yksi toinen vanhempi pariskunta kävelyllä vaikka kello oli 8.30.

Luontopolun jälkeen ajoin vielä omalla autolla biitsille, ensimmäistä kertaa! Neliveto moodi päälle ja eikun rannalle. Fiilis oli vähän sama kuin olisi ajanut 10 sentin lumihangessa, eli ei vielä kovin paha. Pehmeä alusta ja liukasta. Kiva.

Seuraavaksi oli aika lounastaa ja lounas oli suunniteltu paikallisvinkkien mukaan Eimeo nimiselle hotellille josta oli hyvät maisemat Eimeon rannalle. Lounaan jälkeen käytiin kurkistamassa Mackayn pohjoispuoli josta löytyy Mackayn lähin ranta. Ranta oli kuitenkin tuulinen ja kivinen. Ei vaikuttanut kovin mukavalle.

Näiden jälkeen Mackayn alue oli käytännössä nähty ja kuitattu. Iltapäivä menikin varustehuollon parissa eli käytiin pesemässä pyykit itsepalvelu pesulassa joita löytyi Mackaysta yksi ainoa kappale. Pesulassa ei ollut kolikonvaihtokonetta ja kaikki masiinat toimivat kolikoilla joten ainoaksi ratkaisuksi jäi ostaa vieressä olevasta liköörikaupasta pullo bundabergin rommia ja vaihtaa samalla kolikot. No rommi meni sitten illalla kurkusta alas.