Blue Mountains

Viimeinkin koronarajoitukset ovat väistyneet ja oli mahdollista tehdä retki ikoniselle Blue Mountainsille. Blue Mountains löytyy noin kahden tunnin junamatkan päästä Sydneyn keskustasta. Perille pääsee kätevästi Central rautatieasemalta käyttämällä samaa Opal matkakorttia mikä kelpaa julkisessa liikenteessä muutenkin. Heti kärkeen pieni reissuvinkki, sunnuntaisin matka kustantaa 2,80 dollaria koko päivän! Eli jos haluat säästää rahaa mene katsomaan vuoria sunnuntaina. Muulloin hinnat ovat lähempänä 10 dollaria. Sunnuntai on toki yleisesti kaikista ruuhkaisin päivä joten siinä voi sitten miettiä maksaako arkena enemmän ja käy vähemmän ruuhkaiseen aikaan vai venyttääkö penniä ja menee halvemmalla ruuhka-aikaan. Koronan takia ei tuntunut yhtään ruuhkaiselta sillä koko Australiasta on poistunut yli 350 000 väliaikaisviisumilla oleskelevaa ihmistä. Sydney vaikuttaa sata kertaa hiljaisemmalta kuin tammi-helmikuu välisenä aikana jolloin mitään kriisiä ei vielä ollut, joten oli helppoa valita retkipäiväksi sunnuntai.

Juna pysähtyy Katoomban asemalla, josta kävelee Blue Mountainsille puolessa tunnissa. Vuorille voi mennä myös paikallisbussilla, tai hieman kalliimmalla turistibussilla. Koska sää oli miellyttävä valitsin kävelemisen. Voin vain kuvitella miten normaalisti kaikki bussit ovat ruuhkaisia ja täynnä turisteja. Nyt oli suhteellisen väljän oloista, mutta halusin silti kävellä, koska miksi ei. Ja muutenkin bussissa riski saada pöpöjä.

Olin varannut Blue Mountainsille "Scenic World" liput. Scenic World tarkoittaa vuorilla meneviä kulkupelejä, joita löytyy kolme kappaletta. Köysihissi joka menee kuilujen välissä, maailman jyrkin juna, sekä hieman lasketteluhissiä muistuttava kaapelihissi joka nostaa laaksosta takaisin ylös. Olettaisin että normaalina aikana lipulla saa matkustaa rajattoman määrän matkoja paikasta toiseen ja tutkia aluetta oman halunsa mukaan jolloin ruuhkia ei välttämättä edes synny. Nyt pääsimme kuitenkin vain niin sanotun ympyrän muotoisen reitin koronan takia. Ensin meidät vietiin kaapelihissillä kuilun keskelle monen sadan metrin korkeuteen. Pelotti, mutta maisemat olivat upeat. Sen jälkeen ajoimme maailman jyrkimmällä junalla alas laaksoon, josta kävelimme pienen polun. Polun päästä köysihissillä nousimme takaisin ylös vuorien päälle.

Blue Mountainsia sanotaan sinivuoriksi sen takia, että eukalyptyksen haihtumisen takia laaksossa on lähes aina sininen usva. Ja niin toden totta oli. Koko laakso näytti olevan sinisen hohteen peitossa. Tuli vielä kierreltyä muutama kävelypolku lähimaastossa ja laskeuduttua yhden siskoksen juurelle. Tällä tarkoitan "three sisters" nimistä vuorimuodostelmaa. Kolme hampaan muotoista vuorta on nimeltään kolme siskosta joista ensimmäisen sisään ikään kuin pystyi menemään. Päiväreissu Blue Mountainsille oli mielenkiintoinen ja hieno, joskin Scenic World jätti vähän kysymysmerkiksi koronan takia. En ehkä olisi halunnut maksaa siitä jos olisin tiennyt mitä se pitää sisällään. Lisäksi kannattaa lähteä aamulla ajoissa, viimeistään kello 8 lähtevällä junalla, jotta vuorilla jää tarpeeksi aikaa seikkailuun.