Kohti Brisbanea. Olin löytänyt Facebookista jonkun suomalaisen naisen kuukausi ennen matkaa joka tarvitsisi koirilleen hoitajaa joulun ja uudenvuoden ajaksi kun hän itse käy suomessa. Otin häneen yhteyttä jo Suomessa ja ilmoitin että me tulemme mielellämme koiravahdeiksi. Sehän tarkoittaisi vain 2,5 viikon ilmaista asumista kunhan huolehtii haukuista. Soitettiin yksi puhelu Facebook messengerillä ja asia oli sovittu. Kätevää.
Tiistai aamuna hotellihuone jossa nukuin melkein 13 tunnin unet piti luovuttaa kello 10 mennessä. Kun päästiin huoneesta pihalle syötiin edellis illan kylmää pizzaa aamupalaksi. Otettiin ylimääräiset palat mukaan koska hotellihuoneessa oli minibaari ja pizzalaatikko mahtui sinne kätevästi yöksi. Pizza ei todellakaan maistunut niin hyvälle kuin illalla suoraan uunista mutta menetteli. Ja olihan se ilmaista siinä vaiheessa. Mun lempiruoka on nykyään muutenkin ilmainen.
Päätettiin jättää Gold Coast taaksemme heti aamulla ja se olikin itseasiassa hyvä idea, sillä kun pääsimme ratikalla viimeiselle pysäkille josta vaihdoimme Brisbanen junaan tuli puoli matkassa kuulutus että raiteelle on kaatunut puu ja sen takia junat ovat jonoutuneet. Tämä tarkoittaisi vähintään 30 minuutin odottelua paikallaan. No onneksi meillä ei ollut kiire joten ihan sama.
 |
| Maisemat junasta odotellessa. |
Päästiin lopulta perille Brisbanen keskustaan noin tunnin myöhässä. Olin tilannut meille pankkitilit Brisbanen Centraliin CommonWealthin pankkiin jossa vierailimme heti, koska se oli asemalta vain kivenheiton päässä. Konttorilla meidät otti ystävällinen virkailija vastaan ja sanoi että istukaa alas, rentoutukaa ja nauttikaa ilmastoinnista kun odotatte. Noin 10 minuutin kuluttua meidät otti vastaan vielä innokkaampi miesvirkailija. Kun hän tajusi meidän olevan suomesta kaveri innostui kertomaan juurtajaksaen miten hän oli käynyt elokuussa suomessa. Saatiin nähdä hänen kännykän kamera-albumi läpi ja lisäksi kuulla pitkä litania kuinka kallista pohjoismaissa on. No vaikka kaveri oli varsinainen moottoriturpa tilit saatiin auki 30-60 minuutin sisällä (ajantaju katosi selitysten aikana) ja uudet pankkikortitkin tuli tilattua osoitteeseen jossa emme vielä koskaan olleet käyneet. Pankkikortteja varten piti siis tietää osoite jonne kortit tulevat 2 viikon sisällä. Me oltiin sovittu 2,5 viikon ajaksi asunto joten tilasin kortit suoraan sinne.
Korttiepisodin jälkeen kysyin vielä suosituksia lounaspaikasta ja saimme ohjeet Sushi Edo nimiseen paikkaan joka olisi kulman takana. Kyseessä oli liukuhihna sushi, kuten Japanissa. Menimme tietysti sinne. Paikka oli oikeastaan tismalleen samanlainen mitä Japanissakin, mutta hinnat olivat hieman korkeammat. 3,80 dollaria per annos kun japanissa saattoi löytää 100 yenin liukuhihna sushipaikkoja. Toki Japanista löytyy myös samaa hintatasoa olevia ravintoloita paljon useammin mutta jos sattuu osumaan 100 yenin hihnan kohdalle sellaista ei voi ohittaa kävelemättä sisään. No sushit oli hyviä. Jopa henkilökunnan huudot oli samanlaiset kuin japanissa. Irashhaimaseee! eli tervetuloa tai jotain kajahti kaikkien suusta kun käveli sisään. Tuttu juttu. Toki nyt pystyi henkilökunnan kanssa puhumaan myös englantia. Tilaukset hoituivat tabletista samaan tapaan kuin Japanissa joten oikeastaan mitään ei tarvinnut edes sanoa. Ruokaa tuli pöytään sitä mukaa kun tilasi.
 |
| Sushijuna Brisbanessa nimeltä Sushi Edo. |
 |
| Tilaukset tehtiin pöydän päässä olevasta tabletista kuten Japanissakin joissain ravintoloissa. |
Maittavan aterian ja pankkiselvittelyiden jälkeen matkattiin Brisbanen pohjoispuolelle koiravahtipaikkaan. Bald Hills niminen alue on viimeinen pysäkki Brisbanen alueella, eli vähän sama kuin asuisi jossain korsossa. 26 minuuttia keskustaan junalla. Asemalla meitä oli vastassa vaaleahiuksinen Anne joka otti meidät ystävällisesti vastaan ja käveltiin yhdessä asunnolle. Itse asunto on tokassa kerroksessa ja täällä on 3 huonetta, wc, suihkutila, keittiö ja olohuone. Lisäksi alakerrassa on iso autotalli mihin mahtuu ainakin kaksi autoa sekä todella iso piha jossa kasvaa mangopuu.
Paikkojen katsastamisen jälkeen Anne vei meidät Coles nimiseen ruokakauppaan autolla mistä saatiin ostaa hieman isompi erä ruokaa tuleviksi viikoiksi. Ostettiin noin 90e eli 140 dollarilla ruokaa. Kolme isoa kassillista. Sen jälkeen tultiin takaisin asunnolle jossa meitä oli vastassa Annen mies Quin joka oli todella kiitollinen siitä että tulimme hoitamaan koiria. Meistä taas oli mukavaa saada asua ilmaiseksi. Sen jälkeen meille esiteltiin koirat: 4 vuotias staffi Buster ja 14 vuotias sekarotuinen Bayley tai Beili, en ole ihan varma. Koiria pitää lenkittää ja ruokkia kerran päivässä. Muutoin koirat elävät pihalla käytännössä 24/7. Hetken kuluttua Anne ja Quin lähtivät kohti Suomea ja me jäimme asuntoon koirien kanssa.
 |
| Tämmöisessä asunnossa pitäisi nyt asua 2,5 viikkoa. |
 |
| Bailey koira. |
 |
| Asunnolta näkee aseman joka on tien toisella puolella. |
Loppuilta meni ruokaa laittaessa ja ihmetellessä. Kokkasimme Spaghetti Bolognesea, jotain tuttua ja kotimaista. Sen jälkeen säädinkin mun reissukuvia iltamyöhään ja sitten unille!
Kommentit
Lähetä kommentti