Korea - Päivä 25 - Viimeinen etappi, Soul

Reissupäivä ja kohti viimeistä etappia. Laitoin herätyskellon aamuksi, mutta heräsin 10.45 katsomaan puhelinta refleksinomaisesti ja totesin että olen unohtanut laittaa herätyskellon päälle. Onneksi ei ollut kiire ulos, koska Busanissa checkout oli vasta klo 12. Kerrankin normaaliin aikaan, kuten euroopassa miltei kaikkialla checkout on vasta klo 12. Muuten olisi ollut 15 minuuttia aikaa ulostautua ja siinä olisi tullut paniikki. Noustiin toki heti ylös ja keräiltiin kamat kasseihin.

Mentiin suoraan asemalle ja etsittiin aamupalaa. Mentiin Angel's coffeehen, joka on paikallinen starbucks. Sielläkin kesti ihan hemmetin kauan saada kahvit ja pari leipää jokaiselle. Tilasin aamupalaleivät tuplana, koska ne maksoi 1,9e kappale ja kyllä kannatti. Sain kaksi munaa ja kaksi leipää alle 4e. Suomessa ei olisi varmaan saanut mitään samalla rahalla. Ehkä take away kahvin mustana korkeintaan. Halpaa oli.

Seuraavaksi marssittiin lipputiskille ostamaan lippuja seuraavaan Soulin junaan. Se oli viimeinen isompi kikkailu mikä piti hoitaa ja siinäkään ei ollut sen kummempia ihmettelyitä. Saatiin 15minsan päästä lähtevään junaan liput. Marssittiin laiturille ja kukaan ei kysellyt matkalla lippuja. Itseasiassa koko matkalle ei kysytty lippuja. Oltais voitu yhtä hyvin jättää liput ostamatta ja mennä samalla junalla.

KTX eli korealainen juna ei ollut ihan samalla lailla high class kuin Japanin shinkansenit. Istumapaikkoja oli vain 2 per puoli ja käytävä hyvin kapea. Junassa ei ollut myyntikärryä ja se ei varmasti kulkenut missään vaiheessa yli 120 kilometriä tunnissa. Tästä syystä matka Busanista Souliin kesti 3 tuntia ja 5 minuuttia. Netin mukaan KTX on kuitenkin suurnopeus juna minkä pitäisi kulkea 305 kilometriä tunnissa, ihan näin perstuntumalta ei kyllä kulkenut, mutta paha mennä sanomaan. Joka tapauksessa juna ei ollut läheskään yhtä hieno kuin japanin vehkeet. Tässä kohtaa siis pieni downgrade.

KTX Busanissa

Matkustamossa oli ahtaampaa kuin kuvittelin

Maisemia junasta

Sää oli sateinen ja harmaa

Meidän juna

Soulin asema

Tultiin Soulin terminaaliin ajallaan 16.34. Tiesin ennalta toki minne ollaan menossa, joten lähinnä marssittiin info tiskin kautta hakemassa kaupungin metrokartta ja turistikartta. Siitä sitten pikainen navigointi oikeaan suuntaan ja eikun menoksi.

Metro löytyi helposti ja turhaa aikaa ei mennyt kikkailuun kun oltiin ostettu T-money kortit, eli korean metrokortit jo Busanissa. Ulkona tosin satoi kaatamalla vettä, joten vedin rinkan päälle sadesuojan ja kaivoin sateenvarjon esiin. Kaikki kadut tulvi vedestä ulkona ja kengät kastui läpimäräksi. Ei voi minkään. Onneksi on edes sandaalit mukana. Harmikseni heitin Busanissa vaihtokengät roskiin, koska niissä kantapää ratkesi ja pohjissa oli reikiä. Nyt siis sandaaleilla liikuttava seuraava päivä, jotta lenkkarit kerkeää kuivumaan ennen keskiviikon rajareissua.

Hotelli löytyi ihan hemmetin pienen kadun tai kujan varrelta, sinne ei olisi mitenkään mahtunut autolla, sillä jo kahden ihmisen ohittaminen kyseisellä kadulla oli haasteellista. Ihme paikassa koko hotelli, mutta siellä se vain oli perällä. Saatiin huoneet ja vaihdoin sandaalit kastuneiden kenkien tilalle. Sitten oli pakko mennä syömään, koska oltiin oltu koko päivä vain aamupalan varassa.

Matkalla hotellille oltiin nähty useita ravintoloita tämän pienen kujan varrella. Mentiin kujasta eteenpäin hieman isommalle tielle, käytännössä yksisuuntainen autotie ja löydettiin sen varrelta varmaan kuusi ravintolaa. Yhden ravintolan ovella meitä tervehti englanniksi korealainen nainen joka esitteli heidän menua. Katsottiin se läpi ja päätettiin kurkata vielä muut mestat läpi. Paikka kuitenkin vaikutti lupaavalle koska siellä oli englantia puhuva nainen ja tarjolla oli ilmeisesti korealaisia erikoisuuksia, lettuja, jonka sisällä oli erilaisia täytteitä taikka mausteita.

Paikka olikin yllättävän jännä. Kahteen kerrokseen jaettuja loosseja ja kattokorkeus oli ehkä 1,5 metriä. Jouduin kömpimään kumarassa istumapaikoille. Vähän kuin olisi ollut syömässä vanhassa purjelaivassa. Tilattiin porukalla sekoitus erilaisia lettuja, pannussa paistettua mausteista possua ja munarullia. Kaikki ruuat oli hyviä. Juomaksi Hiteä, eli korealaista olutta ja Sojua parilla eri maulla. Soju on siis votkan makuista riisiviinaa jota saa eri makuisena ja voltit vaihtelee 13-20 välillä. Ruokailuun vierähtikin kivasti kolmisen tuntia ja loppu puolella pöytään ilmestyi vielä 35e arvoinen lohikäärmeviina, joka oli perinteinen korealainen viina. Noin 20 volttinen, viileä päärynä ja lämmin inkivääri makuna. Jing ja Jang on kohdillaan tässä viinassa joten sen takia ei tule krapulaakaan. Niin luki paketissa. Pullo oli sametin vihreä posliinipullo. Erittäin hieno.

Soittokello jolla tilattiin tarjoilija pöytään

Kimchiä kuutioina

Nuudelikeitto

Munarullia ja kaalia

Kolmen tunnin safkailun jälkeen oltiin saatu taas niin monta ruokalajia ja juomaa tuhotuksi että oli aika ottaa lasku. Tässä vaiheessa tarjoilija kertoi että paikka on perheravintola ja kertoi että hänen isä ja äiti on myös töissä täällä. Oltiin toki jo arvattu se aiemmin mutta vahvistuipa sekin käsitys. Loppulasku oli tällä kertaa reissun isoin, 215 000 wonia, eli 160e. Se jaettuna kuudelle oli kuitenkin halvahkoa tämmöisestä setistä. Suomessa samalle setille hinta olisi ollut 160e yhdeltä hengeltä.

Kysyin vielä 3 tunnin ruokailun jälkeen että onko tarjolla jälkiruokaa, koska menussa ei mainittu yhtäkään makeaa ruokaa. Jani veikkasi että jälkkärille pitäisi mennä eri paikkaan koska ilmeisesti koreassa on erikseen jälkiruokaravintoloita. En tiedä siitä, mutta vastaus oli että tarjolla olisi vain hedelmiä. Sanoin että jätetään tällä kertaa välistä ja maksetaan vain lasku.

Saatiin tarjoilijatyttö vielä opastamaan meidät jatkoille, sillä loput porukasta halusi kokea korealaisen karaoken. Noin 10 metrin päässä oli karaokemesta ja mentiin sinne. Omistaja ei kuulemma puhunut sanaakaan englantia, joten tarjoilija tyttö tuli ohjaamaan meidät perille. Joku diili niillä oli keskenään, koska ostettiin lopulta koko huone omaan käyttöön rajattomaksi ajaksi, äidin friteeraamaa kanaa, sekä se hedelmälautanen. Kaikille olutta ja pari pulloa sojua. Loppulasku tällekin setille oli ehkä 60-80e jaettuna kuudelle. Ei siis juuri mitään.

Piti vielä ohimennen kysyä joltain random tyypeiltä miten karaokevehje toimii kun se oli vain koreaksi, eikä edes kosketusnäyttöä koko masiinassa. Saatiin se käyntin ja ilmeisesti porukka tajus miten vehje toimii. Itsehän en siihen koskenut, koska en laula. Siinä sitten karaokea pari kolme tuntia ja kerrankin oli lyhyt matka himaan, eli kulman taakse ja unille.

Ravintolan sivuilla oli kaksi minikerrosta joihin piti kömpiä

Korealainen karaoke

Tilattiin vielä tarjoilijan äidin tekemää kanaa ja hedelmälautanen

Ilta päättyi näin

Vielä pitää kolme päivää painaa täysillä ja sitten olis reissu pulkassa. Tiistaina, sekä torstaina tarkoitus tutkia Soulia ja keskiviikkona käydään katsomassa pohjoiskorean rajaa.