Japani - Päivä 1 - Reissu alkaa

Kapteenin loki 10.8.2018. Hilpeä matkaseurue on kokoontunut Helsinki-Vantaan lentoasemalle jo hyvissä ajoin kolme tuntia ennen lennon lähtöä. Ensimmäiset 45 minuuttia tuhlautui krapulaisen ja pahoinvoivan Maran odottamiseen, jonka jälkeen matkalippujen tulostamisessa tuli ongelmia. Laitteista loppui tulostuspaperi, tai printteri printtasi sotkua jotta lippua ei kyennyt lukemaan. Onneksi aikaa oli runsaasti ja Helsingin päässä lentoasemalla ei oikeastaan ikinä tarvitse varata tuntia kauempaa. Aina on keretty lennolle tunnissa. Tällä kertaa ei olisi tosin keretty, mutta noin niinkuin muuten jos saapuu ajoissa ja printtaa heti uudestaan laput jos kone antaa virhettä. Ruumaan menevästä matkatavarasta ei saanut tulostettua enää lippua, tiskin kautta ja homma selvä. Nappasin vielä 3 vesipulloa lennolle, sillä se kestäisi yli 9 tuntia ja olo olisi aika hemmetin kuivunut jos ei juo. Vaikka juomat lennolla onkin ilmaisia on vähän nihkeä pyytää pieni pikari kerrallaan vettä jos tarvitset puoli litraa.

Kokoonnuttiin Oak Barreliin oluelle ennen lähtöä. Lentokenttäoluen hinta ei kyllä naurattanut yhtään. 11.30e puolen litran tuopista. Sairasta. Näin vielä passintarkastuksen jälkeen duunikaverin kentällä. Toka duunikaveri samasta firmasta eri kertana kentällä samaan aikaan. Hauska juttu.

6 hengen porukalla kuukaudeksi reissuun jaa-a.

Lento lähti puoli tuntia myöhässä syystä X mutta lennon aikana oli suht kova perätuuli ja oltiin aikataulun mukaisesti perillä. Yritin taas nukkua lennolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lennon aikana myös jollain japanilaisella oli ilmeisesti vatsatauti, sillä se istui vessassa ovi auki monta tuntia ja lentoemot kävi kyselemässä vointia aina silloin tällöin. Outo juttu mutta päästiinpä perille. Lento meni muuten kivasti, mutta puolivälissä tuli kaksi pahaa pomppua. En nukkunut silmäystäkään, mutta en myöskään katsonut mitään koneen viihdelaitteelta. Tosi outo lento. Pummasin taas aamupalan tuplana ja otin parit oluet koska nehän on ilmaisia tällä lennolla niin mikä jottei.

Ennen lentoa vielä hymyilyttää.

Piti taas ihmetellä miten maahantulokaavakkeet täytetään.

Lennolla sai asahia jee.

Huonon yön jälkeen.

Perillä paistoikin aurinko luvatun ukkosen sijaan.

Lentokoneet rivissä Naritan lentokentällä.

Liikuttiin suht laiskahkosti passintarkastukseen. Sormenjäljet ja valokuva otettiin ensin, sitten tarkistettiin passi ja myönnettiin viisumi. Laukut oli kerennyt jo tulla sillä aikaa hihnalle kun jonotettiin viisumia. Kun oltiin viimein saatu laukut, piti käydä vaihtamassa paita vessassa ja asentaa vähän korjaussarjaa alle. Haisin kuulemma niin pahalle.

Pienin varikkopysähdyksen jälkeen mentiin vielä tullin läpi ja kaikki onnistuneesti läpi maassa. Seuraava steppi oli hoitaa reilikorttien vaihto. Oltiin tilattu ranskalaisesta firmasta 2 viikon reilikortit jotka pystyi vaihtamaan Naritan lentokentällä Japan Railwaysin toimipisteessä.

Japanilaiset tykkää hirveästi kaikenlaisesta byrokratiasta ja paperin pyörittelystä. Vaikka tämä on tavallaan edistyksellinen maa niin joissain asioissa tunnutaan olevan ihan kivikaudella. Ensinnäkin paperiset voucherit piti vielä varmentaa täyttämällä erillinen lomake käsin kirjoittamalla, sen jälkeen virkailija teki niistä toiset paperidokumentit ja liimaili lappusia ees taas. Virkailijan edessä seisonut tietokone oli varmaan 90 luvulta ja siihen ei edes koskettu. Leimoja ja teippiä Japanilaisella tarkkuudella. Ei ihmettä prosessissa kesti ihan hemmetin kauan.

Lopulta lippujen hommaus kuitenkin onnistui ongelmitta. Seuraavaksi piti vielä selvittää samalta tiskiltä tokion metroliput, sekä junalippu itse tokioon. Naritasta Tokioon menee NEX pikajuna 30min vuorovälein. Päätettiin ottaa se helppouden vuoksi. Varma istumapaikka, ilmastointi ja suora juna. Tiskillä oli pientä epäselvyyttä maksun kanssa, kun sanoin että tämä kulu pitää jakaa kuudella ja osa porukasta odotti ulkona koska kaikkia ei laskettu sisään tilan puutten vuoksi (outo homma). Maksoin sitten itse kaiken. Kun viimein päästiin laiturille tuli ensin kuulutus Japaniksi että juna on pysähtynyt, sitten tuli tiedoite englanniksi että on sattunut onnettomuus ja juna ei kulje ja sitten kuulemma kiinaksi että kyseessä on ihmisvahinko. (seurueessa siis kiinaa ja japania osaavia henkilöitä).

Tästä alkoi pieni hässäkkä missä moraali oli aika pohjalla. Yritettiin selvittää miten muuten kentältä pääsee Tokioon. Oltiin jo menossa johonkin toiseen junaan kun konduktööri sanoi että meidän lippu ei käy siihen. Päästiin sitten lopulta jollain 5 eri junalla vaihtoineen sinne asemalle minne haluttiinkin. Tultiin siis jollain paikallisjunalla Tokioon. Onneksi siinä oli sentään ilmastointi. Tokiossa on 31 astetta varjossa ja 90% kosteus. Lähes siis saunassa kun istuisi.

Passit lajiteltu lappujen perusteella junalippujen noudossa.

Junan metsästys.

Löydettiin lopulta paikallisjuna jolla päästiin asemalta Tokioon.

Väsy.

Oltiin otettu AirBnB asunto Tokioon aluksi ja kun käveltiin kartan osoittamaan paikkaan ei koko taloa löytynyt. Onneksi Mara ja Teemu pystyi japanin kielellä kysymään onko tietoa missä tämä asunto sijaitsee. Joku ohikulkija pystyi sitten katsomaan että ollaan täysin väärässä paikassa, koska osoitteet on japanissa niin outoja. Onneksi ei kuitenkaan kaukana, ehkä 400 metrin päässä oikeasta sijainnista. Meinas kyllä tulla suru puseroon rinkan kanssa +31 asteesa miltei 100% kosteudessa.

Kämpän ovet oli vain jätetty auki meitä varten, ilmeisesti suht turvallinen mesta, mutta alakerran rapussa oli kuva jostain tyypistä joka oli tallentunut valvontakameraan kun oli kussut rappuun. Sellaista.

About jokainen oli ihan poikki ja ryydyttiin hetki kämpillä ennen kuin lähdettiin etsimään viimein safkaa. Käveltiin joku vajaa puoli tuntia ja löydettiin ramen ravintola. Siinä erittäin hyvät nuudelit ja pari olutta alas niin ai että kun alkoi taas elämä voittaa. Tosin hirveä väsy. Mentiin safkan jälkeen vielä 2,2e ravintolaan jossa kaikki tuotteet maksoi 2,2e. Otettiin siinä muutama juoma ja lähdettiin kämpille nukkumaan. Kello oli vasta 19 mutta väsy painaa. Hirveä Jetlag.