Japani - Päivä 8 - Retki Kyotoon

Heräiltiin taas aamulla ysin pintaan, heräsin jostain syystä ilman kelloa ja nousin sitten ylös. Tälle aamulle oli vähän iisimpi aamiainen kuin nuudelit, nimittäin hodari. Se valmistui nopeammin ja säästin aikaa. Päästiin kymmenen aikaan liikkeelle.

Tarkoituksena oli siis mennä Kiotoon ja käydä katsomassa Kiyomizu dera niminen temppeli, joka on aika monesta animesarjastakin ikoninen temppeli, sekä punaisten porttien metsä. Hyödynnettiin reilipassia ja mentiin ensin metrolla Shin-Osakan asemalle josta hypättiin luotijunaan ja pian oltiinkin Kyotossa. Kysyttiin asemalta miten temppelille pääsee helpoiten ja meille suositeltiin bussia joka menisi heti Kyoton päärautatieaseman edestä. Bussi löytyi helposti, mutta se tuli tupaten täyteen. Kätevää hommassa oli se, että matkan pystyi maksamaan suicalla. Kätevä pieni matkakortti joka käy nykyään useassa kaupungissa ja kulkuvälineessä. Helpottaa turistin elämää ja suosittelen jokaiselle joka tänne meinaa matkustaa.

Matkalla ensimmäiselle temppelille löysin maasta jonkun suican ja nappasin sen talteen. Finders keepers. Löydettiin temppelille ilman sen suurempaa vaivaa, mutta pettymys oli suuri kun koko mesta oli remontissa. Suuren hupun alta ei nähnyt mitään ja silti piti maksaa sisäänpääsymaksu. Huoooh. Keli oli tosin muuttunut inhimilliseksi, vain 27 astetta varjossa, kun aiempina päivinä se on ollut +35. Olo tuntui taas inhimilliseltä.

Bongasin viimeinkin Hello Kitty junan

Kyoto Tower

Bussimatkalta temppelille

Ensimmäinen temppelialue

Maisemat Kyotoon

Suurin osa kimonoasuisista tyypeistä taisi olla kiinalaisia turisteja jotka käytti pukuvuokraamoja

Pyhää savua

Apinat orrella

Käppäiltiin temppelin läpi ja tietä alaspäin ja päätettiin syödä lounasta. Löydettiin joku ramen ravintola jossa kokeilin liha soba nuudelit ja kastike oli vihreä tee pohjainen. Hieman outo liemi, mutta ihan ok. Vieressä olisi ollut tonkotsu ramen, joten vähän jäi harmittamaan kun ei ollut taas silmät auki. Matka jatkui seuraavaksi punaisten porttien metsälle Inariyamaan Google Mapsin opastamana, sillä oltiin saatu kämpiltä pocket wifit. Eli suomeksi ihan mokkula. Tosi kätevää.

Olin tsekannut etukäteen että junalla näiden kahden mestan välinen siirtymä on suht kevyt ja niinhän se olikin. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Käytiin kävelemässä porttialueella ja kiivettiin vuoren huipulle. Varmaan 1000000 porrasta. Hiki virtasi viimein. Ylhäältä oli yhtä hyvät näkymät kuin viimeksi.

kiyomizu-dera temppeli näytti ihan näinkin hienolta

Vanhan Kyoton kävelykatu

Totoro kauppa

Soba nuudelit lounaaksi

Inariyaman slaavikyykky

Bambumetsää

Tuhat porttia

Koirien palvontapiste

Porttien katsastuksen jälkeen lähdettin takaisin Osakaan. Paluumatkalla katsottiin vähän taas Google Mapsia ja nopein reitti pois. Osakassa käveltiin katsastamaan vielä yksi animehörhö kauppa ja sitten ruokaa. Tsekkasin missä on lähin liukuhihna sushi josta saa 100 yenillä sushia ja löysin 650 metrin päästä sellaisen. Lähdettiin katsomaan.

Pettymys oli pienoinen kun paika löytyi ja sinne oli 1,5 tunnin jono. Ei todellakaan jääty odottamaan kun oltiin oltu taas koko päivä syömättä. Lähdettiin kävelemään takaisinpäin kämppää ja päätettiin etsiä safkaa matkan varrelta. Mentiin Namba parks nimiseen ostariin pyörimään ravintolamaailman toivossa ja löydettiinkin sellainen 6 kerroksesta. Paikka oli tosin hieman fiinimpi, samaan tapaan kuin olisi mennyt kampin ravintolamaailman. Päädyttiin sitten johonkin ihan random ravintolaan jossa sai burger pihvin jollain lisukkeella ja alkupala, sekä jälkiruoka seteillä. Oli niin törkeä nälkä että mitään kuvamateriaalia ei tästä ruokailusta jäänyt. Litran pannu olutta suli myös suuhun. Muuten ateria oli aika heikohko. Pihvi tuntui siltä kuin se olisi keitetty. Ainoa hauska juttu oli se, että tarjoilija kysyi liekillä vai ilman ja ei ihan tajuttu mistä on kyse. Kun safkat sitten tuli pöytään niin jokainen ateria sytytettiin pöydässä tuleen ja se ilmeisesti maksoi 200 yeniä, eli ihan oikeasti poltettiin meidän rahat :D siinä sit katottiin kun 6 ateriaa laitettiin tuleen.

Safkan jälkeen olo oli kuin onkimadolla ja napattiin metro kämpälle. Family martista vielä aamupalat ja blogin kirjoituspuuhiin. Tulipahan taas käveltyä yli 15 kilometriä ja kaloreita paloi lähemmäs neljä tonnia. Jos tässä ei laihdu niin ei sitten missään.