Herättiin aamulla ajoissa kapselihotellista klo 8 aikaan, koska oltiin sovittu että ollaan aulassa klo 9 valmiina lähtemään Nikkoon. Noh, kello 9 aikaan alakerrassa oli 4/6 porukasta. Käytiin katsomassa mikä tilanne ja Jani ja Mara oli vielä unessa tuubeissaan. Voi perkele. No ei muuttasku ruoska heilumaan ja äijää ylös. Päästiin noin 40 minuutin kuluttua liikkeelle.
Teemu ja Mikko selvitti että että 10.42 lähtisi luotijuna Nikkoa kohti, joten koitettiin keretä siihen. Mentiin Uenon asemalle metrolla ilman ongelmia ja samalla selvisi että suicaan eli paikalliseen matkakorttiin voi ladata myös 10 yenin annoksissa rahaa, kun aiemmin luultiin että tonni on minimi. Jouduin nimittäin lataamaan extraa koska mulla oli mukana vuoden 2011 suica joka toimi edelleen ja siinä oli edellisestä reissusta vielä rahaakin jäljellä.
Mentiin JR:n toimistoon Uenon asemalla kysymään junalippuja ja tiskiltä sanottiin että junassa on ruuhkaa, eli ei saada lippuja mutta voidaan mennä vaunuun jossa paikkoja ei ole varattu. Oli vielä puoli tuntia aikaa junan lähtöön joten kerettiin näppärästi hakemaan eväsboksit kaupasta. Japanissa on ihan hyväksyttyä syödä bento bokseja junassa, eli sellaisia ruokalaatikoita.
Löydettiin laiturille näbbärästi ja odoteltiin junaa kymmenisen minuuttia, eli sekin meni ihan kivasti. No itse juna tuli tottakai Japanilaisella tarkkuudella minuutilleen oikeaan aikaan laiturille, mutta ei saatu yhtäkään vierekkäistä paikkaa. Sen verran kävi kuitenkin tuuri että päästiin istumaan melkein kaikki peräkkäin jonkun randomin viereen. Pistin siinä sitten poskeen lihasuikaleita ja riisiä, curryleivän joka muistuttaa suomalaista lihapiirakkaa ja aamukahvin.
Vaihdettiin luotijunasta paikallisjunaan asemalla jonka nimeä en enää muista. Kokonais matka-aika oli ehkä 2 tuntia Tokiosta Nikkoon. Junapasseilla matkasta ei maksettu mitään ja sitä vilauttamalla päästiin kaikista porteista läpi.
Tarkoituksena oli Nikkossa suksia suoraan katsomaan nähtävyyksiä sillä täällä olisi niin vähän aikaa. Heitettiin asemalla rinkat lukollisiin kaappeihin sillä hotelli oli varattu hieman syrjemmästä. Kuumoteltiin ensin että onko asemalla lukollisia kaappeja ja olihin niissä. Nikkossa on peräti kaksi juna-asemaa joissa molemmissa oli lukollisia kaappeja. Ekalla asemalla oli vain 1 lukollinen kaappi jonne laitettiin kolme rinkkaa (isoja kaappeja) ja toiselle asemalle vietiin loput. Siellä oli juuri sopivasti 3 vapaata. Yhtään ylimääräistä ei ollut.
Olin myös googletellut että Nikkossa on hyvä liikkua bussilla. Mentiin kysymään bussipasseja mutta virkailija sanoi että on parempi kävellä 30 minuuttia temppelialueelle kuin ottaa bussi koska tie on ruuhkainen ja matkassa voisi kestää jopa 2 tuntia. Tehtiin näin ja hikoiltiin ihan helvetisti. Olin kuin uitettu koira. Ensimmäinen nähtävyys oli Nikkon punainen silta jonka ylityksestä olisi pitänyt maksaa. Ei maksettu vaan katsottiin sitä viereiseltä sillalta.
Temppelialue oli itsessään suht kattava. Kolme aluetta kaikki suht vierekkäin. Ensimmäinen temppelialue oli iso ja ruuhkainen, siellä vierailussa kesti 2 tuntia. Temppelialueella oli nukkuva kissa, see no evil, hear no evil, and say no evil apinapatsaat. Joku poika sai vielä kohtauksen ilmeisesti kuumuuden tai jonkun muun sairauden takia ja makasi maassa tajuttomana kuola valuen. Annettiin Idan täysi vesipullo perheelle ja Mara ilmoitti vielä henkilökunnalle asiasta kun kukaan muu ei tuntunut piittaavan. Henkilökunta lähti sitten tarkastamaan asiaa. Noin 15 minuuttia myöhemmin perhe tuli etsimään meidät ja antoi 200 jeniä vesipullosta. Oikeasti vielä etsi meidät. Japanilaista kiitollisuutta.
Teemun jalat oli ihan hajalla tässä vaiheessa joten Mara ja Teemu lähti kaljalle. Muut otti Nikin all inclusive matkan ja lähti käymään viimeiset kaksi temppeliä. Oli sen arvoista. Käveltiin myös vähän pidempi matka jonnekin puistoalueelle mutta se oli jo mennyt kiinni. Käveltiin sitten takaisin Nikkon punaiselle sillalle missä Teemu ja Mara odotteli meitä.
Käveltiin siitä takaisinpäin asemalle kunnes vastaan tuli Japanilainen perheravintola joka oli tyyliin paikallinen rosso. Hirveästi ruokavaihtoehtoja. Koska oltiin syöty vain aamulla lounasboksit oli ihan jäätävä nälkä. Vedettiin jollain melkein 15 000 yenillä kaljaa ja ruokaa, esimerkkinä oma ateriani maksoi noin 3300 yeniä, johon kuului kolme puolen litran olutta, mixed grill liha-annos, riisiä, fish&chips sivuannos ja iso pannukakku. Hintaa 25e, ei juuri mitään. Näistä ei muuten tullut kuvaa koska oli niin jäätävä nälkä että meni suoraan mahaan ja kaljat kuivui jo ikenissä.
Samalla kun ruokailtiin taivas kirjaimellisesti repesi. Ukkosti ja satoi ihan täysiä. Kunnon monsuuni. Yritettiin saada taksi tilattua ravintolalle, mutta ei kuulemma onnistunut. Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä kaatosateessa. Kaksi sankaria vielä oli unohtanut sateenvarjon joko laukkuun tai muualle. Kaikki siis käytännössä kastui läpimäräksi. Hävitty peli. Päästiin ekalle asemalle ja sovittiin että nähdään hotellilla. Napattiin aseman edestä taksi ja Teemu selitti miltei sujuvalla japanin kielellä että käydään ensiksi toisella asemalla hakemassa meidän kamat ja sitten suoraan hotelliin. Hotelli oli snadisti perseessä, 2 kilometrin päässä asemalta eikä julkista liikennettä ja satoi kaatamalla, joten ei luonnollisesti jaksettu kävellä. Taksi vei nätisti perille ja maksoi peräti 8e. Halpaa kuin saippua.
Hotellissa meillä oli varattuna perinteinen japanilainen huone, eli yksi yhteinen huone kaikille tatamilattioineen ja kimonoineen. Tai mikä lie yöasu nyt sitten olikaan. Käytiin pesulla ja kuumassa kylvyssä koko porukka. Vesi oli ihan sairaan kuumaa, joten ei siellä viihtynyt kovin kauaa. Hyvä että edes viitsi mennä. Mentiin vielä illan päätteeksi juomaan bisset ja pelaamaan black jackia aulaan. Pidettiin myös sen verran hauskaa, että tarjottiin ohi kulkeville tyypeille muumikeksejä ja kuivattua poronlihaa jota oltiin tuotu suomesta.
Joku ihan random tyttö istui meidän pöytään ja tuli selittämään jotain japaniksi. Kuulemma oli 19 vuotias opiskelija ja opiskeli jotain taidetta. Luuli eka että muumikeksit on viinaa ja sanoi että ei voi juoda koska japanissa alkoholia saa vasta 20 vuotiaana. Sitten kun näytettiin mitä kaikkea meillä on niin se innostui ja napsi useampia erilaisia nameja. Salmiakki lenti roskiin siitä ei pitänyt höhö.
Seuraavana vuorossa oli joku tyttö joka oli kovin ujo ja sanoi että sillä on muna-allergia. Meni joku 10-15 minuuttia ja se tuli äitinsä kanssa tarjoamaan meille jotkut aamiaiskeitot, dafuq? Tarjottiin vaihdossa muumikeksejä ja poron lihaa. Olivat kovin otettuja ja taisivat tykätä.
Kolmantena oli joku vanha setä tai pappa. Se ei juurikaan puhunut, liekö ollut kuulon kanssa ongelmia vai muuten vaan niin jäätävä tilane. Mara kuvailikin hyvin että ehkä se teki sen vain kohteliaisuudesta koska sen on pakko. Lol.
Ihan jees päivä. Tuli taas käveltyä reilu 10 kilometriä ja Google fittiin vähän tuloksia ylös.
Teemu ja Mikko selvitti että että 10.42 lähtisi luotijuna Nikkoa kohti, joten koitettiin keretä siihen. Mentiin Uenon asemalle metrolla ilman ongelmia ja samalla selvisi että suicaan eli paikalliseen matkakorttiin voi ladata myös 10 yenin annoksissa rahaa, kun aiemmin luultiin että tonni on minimi. Jouduin nimittäin lataamaan extraa koska mulla oli mukana vuoden 2011 suica joka toimi edelleen ja siinä oli edellisestä reissusta vielä rahaakin jäljellä.
Mentiin JR:n toimistoon Uenon asemalla kysymään junalippuja ja tiskiltä sanottiin että junassa on ruuhkaa, eli ei saada lippuja mutta voidaan mennä vaunuun jossa paikkoja ei ole varattu. Oli vielä puoli tuntia aikaa junan lähtöön joten kerettiin näppärästi hakemaan eväsboksit kaupasta. Japanissa on ihan hyväksyttyä syödä bento bokseja junassa, eli sellaisia ruokalaatikoita.
 |
| Luotijunan odottelua |
 |
| Lattiassa jonotusraidat |
 |
| Luotijuna muistuttaa lentokonetta, mutta jalkatilaa on viisi kertaa enemmän |
 |
| Mara lähijunassa |
 |
| Jani aka MR chan |
Löydettiin laiturille näbbärästi ja odoteltiin junaa kymmenisen minuuttia, eli sekin meni ihan kivasti. No itse juna tuli tottakai Japanilaisella tarkkuudella minuutilleen oikeaan aikaan laiturille, mutta ei saatu yhtäkään vierekkäistä paikkaa. Sen verran kävi kuitenkin tuuri että päästiin istumaan melkein kaikki peräkkäin jonkun randomin viereen. Pistin siinä sitten poskeen lihasuikaleita ja riisiä, curryleivän joka muistuttaa suomalaista lihapiirakkaa ja aamukahvin.
Vaihdettiin luotijunasta paikallisjunaan asemalla jonka nimeä en enää muista. Kokonais matka-aika oli ehkä 2 tuntia Tokiosta Nikkoon. Junapasseilla matkasta ei maksettu mitään ja sitä vilauttamalla päästiin kaikista porteista läpi.
Tarkoituksena oli Nikkossa suksia suoraan katsomaan nähtävyyksiä sillä täällä olisi niin vähän aikaa. Heitettiin asemalla rinkat lukollisiin kaappeihin sillä hotelli oli varattu hieman syrjemmästä. Kuumoteltiin ensin että onko asemalla lukollisia kaappeja ja olihin niissä. Nikkossa on peräti kaksi juna-asemaa joissa molemmissa oli lukollisia kaappeja. Ekalla asemalla oli vain 1 lukollinen kaappi jonne laitettiin kolme rinkkaa (isoja kaappeja) ja toiselle asemalle vietiin loput. Siellä oli juuri sopivasti 3 vapaata. Yhtään ylimääräistä ei ollut.
Olin myös googletellut että Nikkossa on hyvä liikkua bussilla. Mentiin kysymään bussipasseja mutta virkailija sanoi että on parempi kävellä 30 minuuttia temppelialueelle kuin ottaa bussi koska tie on ruuhkainen ja matkassa voisi kestää jopa 2 tuntia. Tehtiin näin ja hikoiltiin ihan helvetisti. Olin kuin uitettu koira. Ensimmäinen nähtävyys oli Nikkon punainen silta jonka ylityksestä olisi pitänyt maksaa. Ei maksettu vaan katsottiin sitä viereiseltä sillalta.
 |
| Nikkon asemalta maisemat |
 |
| Hiki |
 |
| Käveltiin jotain sivutietä missä ei ollut autoja eikä turisteja |
 |
| Bojjaat Nikkossa |
 |
| Nikkon punainen silta |
Temppelialue oli itsessään suht kattava. Kolme aluetta kaikki suht vierekkäin. Ensimmäinen temppelialue oli iso ja ruuhkainen, siellä vierailussa kesti 2 tuntia. Temppelialueella oli nukkuva kissa, see no evil, hear no evil, and say no evil apinapatsaat. Joku poika sai vielä kohtauksen ilmeisesti kuumuuden tai jonkun muun sairauden takia ja makasi maassa tajuttomana kuola valuen. Annettiin Idan täysi vesipullo perheelle ja Mara ilmoitti vielä henkilökunnalle asiasta kun kukaan muu ei tuntunut piittaavan. Henkilökunta lähti sitten tarkastamaan asiaa. Noin 15 minuuttia myöhemmin perhe tuli etsimään meidät ja antoi 200 jeniä vesipullosta. Oikeasti vielä etsi meidät. Japanilaista kiitollisuutta.
 |
| Temppelialueella käveltiin portaita ylöspäin |
 |
| Chanin päähän laskeutui sudenkorento |
 |
| Temppelialueelta |
 |
| Apinat "See no evil" "Hear no evil" "Say no evil" |
Teemun jalat oli ihan hajalla tässä vaiheessa joten Mara ja Teemu lähti kaljalle. Muut otti Nikin all inclusive matkan ja lähti käymään viimeiset kaksi temppeliä. Oli sen arvoista. Käveltiin myös vähän pidempi matka jonnekin puistoalueelle mutta se oli jo mennyt kiinni. Käveltiin sitten takaisin Nikkon punaiselle sillalle missä Teemu ja Mara odotteli meitä.
 |
| Temppelialue 1 |
 |
| Temppelialue 1 |
 |
| Temppelialue 1 |
 |
| Näissä varmaan säilytetään viinaa |
 |
| Marallakin oli hiki |
 |
| Temppelialue 2 |
 |
| Vähän pienemmällä porukalla lisää temppeleitä |
 |
| Temppelin sisältä |
 |
| MR Chan |
 |
| Mikon olkapäälle tuli papukaija |
 |
| Temppelialue 3 |
 |
| Temppelin vartija |
Käveltiin siitä takaisinpäin asemalle kunnes vastaan tuli Japanilainen perheravintola joka oli tyyliin paikallinen rosso. Hirveästi ruokavaihtoehtoja. Koska oltiin syöty vain aamulla lounasboksit oli ihan jäätävä nälkä. Vedettiin jollain melkein 15 000 yenillä kaljaa ja ruokaa, esimerkkinä oma ateriani maksoi noin 3300 yeniä, johon kuului kolme puolen litran olutta, mixed grill liha-annos, riisiä, fish&chips sivuannos ja iso pannukakku. Hintaa 25e, ei juuri mitään. Näistä ei muuten tullut kuvaa koska oli niin jäätävä nälkä että meni suoraan mahaan ja kaljat kuivui jo ikenissä.
Samalla kun ruokailtiin taivas kirjaimellisesti repesi. Ukkosti ja satoi ihan täysiä. Kunnon monsuuni. Yritettiin saada taksi tilattua ravintolalle, mutta ei kuulemma onnistunut. Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä kaatosateessa. Kaksi sankaria vielä oli unohtanut sateenvarjon joko laukkuun tai muualle. Kaikki siis käytännössä kastui läpimäräksi. Hävitty peli. Päästiin ekalle asemalle ja sovittiin että nähdään hotellilla. Napattiin aseman edestä taksi ja Teemu selitti miltei sujuvalla japanin kielellä että käydään ensiksi toisella asemalla hakemassa meidän kamat ja sitten suoraan hotelliin. Hotelli oli snadisti perseessä, 2 kilometrin päässä asemalta eikä julkista liikennettä ja satoi kaatamalla, joten ei luonnollisesti jaksettu kävellä. Taksi vei nätisti perille ja maksoi peräti 8e. Halpaa kuin saippua.
 |
| Paluumatkalla käveltiin joen varressa |
 |
| Hetki ennen myrskyä |
Hotellissa meillä oli varattuna perinteinen japanilainen huone, eli yksi yhteinen huone kaikille tatamilattioineen ja kimonoineen. Tai mikä lie yöasu nyt sitten olikaan. Käytiin pesulla ja kuumassa kylvyssä koko porukka. Vesi oli ihan sairaan kuumaa, joten ei siellä viihtynyt kovin kauaa. Hyvä että edes viitsi mennä. Mentiin vielä illan päätteeksi juomaan bisset ja pelaamaan black jackia aulaan. Pidettiin myös sen verran hauskaa, että tarjottiin ohi kulkeville tyypeille muumikeksejä ja kuivattua poronlihaa jota oltiin tuotu suomesta.
 |
| Kasseja viilentävässä kimonossa oli hyvä olla ja juoda olutta |
 |
| Kasinolla oli töissä Yakuza |
 |
| Myrsky puhkesi ja tuli pimeää |
 |
| Mies ihan pihalla |
 |
| Väsynyt mutta onnellinen |
 |
| Viski johon oli lorotettu vettä. Pilalla. |
 |
| Random juoma |
 |
| Aulan juoma-automaatti |
 |
| Kalja-automaatti |
 |
| Korttipelit aulassa |
 |
| Japanilainen yhteishuone koko porukalle |
Joku ihan random tyttö istui meidän pöytään ja tuli selittämään jotain japaniksi. Kuulemma oli 19 vuotias opiskelija ja opiskeli jotain taidetta. Luuli eka että muumikeksit on viinaa ja sanoi että ei voi juoda koska japanissa alkoholia saa vasta 20 vuotiaana. Sitten kun näytettiin mitä kaikkea meillä on niin se innostui ja napsi useampia erilaisia nameja. Salmiakki lenti roskiin siitä ei pitänyt höhö.
Seuraavana vuorossa oli joku tyttö joka oli kovin ujo ja sanoi että sillä on muna-allergia. Meni joku 10-15 minuuttia ja se tuli äitinsä kanssa tarjoamaan meille jotkut aamiaiskeitot, dafuq? Tarjottiin vaihdossa muumikeksejä ja poron lihaa. Olivat kovin otettuja ja taisivat tykätä.
Kolmantena oli joku vanha setä tai pappa. Se ei juurikaan puhunut, liekö ollut kuulon kanssa ongelmia vai muuten vaan niin jäätävä tilane. Mara kuvailikin hyvin että ehkä se teki sen vain kohteliaisuudesta koska sen on pakko. Lol.
Ihan jees päivä. Tuli taas käveltyä reilu 10 kilometriä ja Google fittiin vähän tuloksia ylös.
Kommentit
Lähetä kommentti