Tällä kertaa talvimasennusta ja pimeyttä lievittämään valikoitui Expedian hakukoneesta viiden päivän matka Dubliniin Irlantiin. Dublin on ollut kohdelistalla jo pidemmän aikaa, mutta koska se on yksinäinen saari hieman sivummalla päätin tehdä sinne lyhyemmän reissun, vaikka olisi sielläkin ollut tekemistä pidemmäksi aikaa, mm. Belfast ja wicklow vuoret jäivät näkemättä. Noh jokatapauksessa Expedian hakukoneesta löytyi halvin hinta matkalle, Finskin suorat lennot fiksuihin kellonaikoihin, lähtö aamulla ja paluu illalla, sekä 4 tähden hotellimajoitus koko ajaksi 360e / per nuppi. Hintavertailua tein Expedian, Momondon, Ebookersin, Kilroyn ja AirBnB:n välillä. Kilroy + AirBnB olisi ehkä tullut hieman halvemmaksi, mutta valitsin kuitenkin hotellimajoituksen sen helppouden takia. Helppoa siinä mielessä, että respassa on aina 24/7 joku paikalla jos tarvitsee apua ja lisäksi laukut pystyi jättämään hotelliin kun huone ei ollut käytössä. Esimerkiksi tullessa ja lähtiessä tästä oli suunnaton apu kun laukkuja ei tarvinnut roudata pitkin kaupunkia.
Edellisistä reissuista oppineena matkaan lähti tällä kertaa vain yksi selkäreppu, sekä pieni olkalaukku. Ruumaan ei laitettu mitään. Oikeastaan matkustaminen käsimatkatavaroiden kanssa on melko mukavaa, kaikki kamat kulkee kokoajan mukana, ei tarvitse huolehtia että laukku jää saamatta, eikä laukkua tarvitse myöskään venailla. Seurueemme oli neljän hengen porukka ja mukaan tosin lähti yksi ruumaan menevä matkalaukku, joten jouduimme selvittelemään sen tullessa ja mennessä. Se sujui tosin kivuttomasti. Tällä kertaa ei myöskään tarvinnut huolehtia matkavakuutuksista, ei viisumeista, ei rahoista tai mistään muustakaan ylimääräisestä. Sen kuin vain meni.
Perjantai ja ensimmäinen matkapäivä
Lähtöpäivänä Lento meni mukavasti kolmessa tunnissa ilman töyssyjä. Oltiin lentokentällä ajoissa, ehkä 6.20 tai 6.30. Lento lähtisi 8.20. Helsinki-Vantaan lentokentällä näyttäisi olevan lupaus, että turvatarkastuksesta selviää aina 20 minuutissa ja näin näytti olevan, vaikka portille jonkinmoista ruuhkaa syntyikin. Helsingin päässä myös check-in ja muut laukkuhommelit hoituivat kätevästi self-service kioskeilta ja self-service bag drop tiskiltä. Kaiken pystyi siis hoitamaan kätevästi itse ilman jonottelua. Periaatteessa kaksi tuntia oli ihan liikaa aikaa, mutta kerkesipä syömään aivan mielettömän kalliin aamupalan. Kuppainen leipä ja kahvi yli 10e. Lento lähti lentokentän aivan toisesta päästä, joten meinattiin tehdä kämmi kun jäätiin pyörimään terminaalin toiseen päähän. Piti vielä kipittää läpi passintarkastuksesta, mutta onneksi ne on automatisoituja ja siitäkin selvisi muutamassa minuutissa. Kyllä taas vähän jännitti vaikka kerettiin hyvin ja lopulta lento oli vielä myöhässä. Lento oli itseasiassa myöhässä sen takia, että tarvittiin toinen lentäjä ja odoteltiin sitä. Mikä lie homma oli meneillään. Lopulta kuitenkin päästiin matkaan ja vain ehkä puoli tuntia myöhässä. Ei haitannut sinänsä.
Perillä Dublinin päässä ei myöskään ollut mitään ihmeitä. Paikallisen julkisen liikenteen tiski löytyi helposti tuloaulasta ja napattiin 40e 7 päivän matkaliput, joilla sai matkustaa junissa, ratikoissa ja busseissa rajattomasti noin 25km säteellä dublinin keskustasta. Eli se käsitti käytännössä kaikki mahdolliset matkat jotka tulisimme tekemään. Saatiin tiskiltä myös ohjeet mihin bussiin täytyy mennä että pääsemme hotelliin. Kaupungin karttaa ei tosin löydetty lentokentältä mikä oli outoa ja ärsyttävää. Lähes aina lentokentältä on saanut ilmaisen kartan, mutta oletin että hotellilta saa myös kartan ja niin saikin. Etsimme bussia hetken, mutta se löytyi suhteellisen helposti. Myös helpottava tekijä tällä matkalla oli vuonna 2017 tullut datapakettilakimuutosjuttusysteemi, eli kännykän mobiilidataa pystyi renkuttamaan ilmaiseksi 5gt kuukaudessa. Sehän riitti vallan mainiosti ja olinkin ladannut paikallisen reittioppaan puhelimeen valmiiksi. Dublinin reittiopas on nimeltään "Journey Planner" kuinkas muutenkaan. Kaikki reissun matkat pystyi katsomaan kätevästi kännykän reittioppaasta joten varsinaista bussikarttaa tai aikataulua ei tarvittu. Toisin oli Slovakiassa 2015.
Bussimatka lentokentältä hotellille kesti noin 20-25 minuuttia. Hotelli oli sinänsä kätevässä sijainnissa, että se oli noin 15 minuutin päässä keskustasta ja 25 minuuttia kentältä, eli miltei puolivälissä molempia. Kun saavuimme hotelliin kirjautumisessa ei ollut mitään ihmeitä, nimet paperiin ja sanottiin että huoneet on vielä varattuja, voidaan jättää laukut ja palata myöhemmin. Eipä siinä, ylimääräiset rojut hotellille ja suoraan syömään. Nälkä olikin aika kova ja päädyimme suoraan vastapäiseen ilmeisesti italialaistyyppiseen ravintolaan jossa tilasin kunnon lihaburgerin. Se oli aika hyvä. Ja heti alkuun puolikas tuoppi Guinnesia. Oli se huomattavasti parempaa kuin tölkistä, mutta ei edelleenkään mun makuun.
Heti ekalle lounaalle puolikas pintti Guinnessia
Burgeri kunnon lihapihvillä
Hotellihuoneen loisto oli hieman hälventynyt vuosien saatossa
WC jossa oli taas vaihteeksi paska lavuaari ja suihku
Dublin Skylon Hotel, kaiken lisäksi menossa oli joku remontti
Sapuskan jälkeen olikin sitten aika suunnata kaupungille. Saatiin ohjeeksi että kun ohitamme ison neulan, olemme keskustassa. Neulan kyllä tunnisti helposti, mutta koska ulkona satoi vettä oli bussin ikkunat niin huurussa että ulos ei nähnyt ja luotin mielummin puhelimen GPS:ään ja karttaan. Sillä löysi vaivatta perille, vaikka ulos ei nähnytkään.
Kävi sen verran hyvä tuuri, että sade miltei loppui kun pääsimme keskustaan. Ensimmäisen kohteena olisi ollut Book of Kells, eli joku hemmetin suuri ja vanha kirjasto, mutta se oli mennyt juuri kiinni jostain syystä mikä meille ei selvinnyt. No katsastettiin nopeasti yliopiston piha ja lähdettiin kohti seuraavaa etappia.
Dublinissa huomioi heti tupladösät, kuten lontoossa, mutta täällä ne oli keltaisia.
Kampus aluetta.
Kampuksen sisäänkäynti.
Seuraavana listalla oli Dublinin linna, jonne matka jatkui jalan. Oli ihan totta, että tässä kaupungissa kannatti liikkua mahdollisimman paljon jalan, sillä dösiä meni aika harvakseltaan ja huonoja reittejä. Tarvoimme kohti linnaa ja sää kirkastui kokoajan.
Itse linna oli pienoinen pettymys, se ei ollut edes kokonaan linna vaan puoliksi mielestäni talo ja vain muutama torni jäljellä. Lisäksi sisätilat eivät olleet niin prameat kuin esimerkiksi versailles tai muut isot huvilat joissa olemme vierailleet saksassa ja itävallassa.
Dublinin katuja
Dublinille omaleimaista oli värikkäät pubit ja ravintolat katujen varsilla.
Värikkäitä liiketiloja.
Dublinin "linna"
Sisällä oli myös suht hiljaista. Oli hyvin tilaa hengittää, toisin kuin muissa maailman linnoissa.
Ruokasali.
Joku linnan halli.
Linnan kellotorni.
Tämä sentään näyttää jo vähän linnalta.
Ilmeisesti linnan piha tai puutarha.
Toinen kuvakulma tornista.
Linnan takana oli myös pieni nurmikenttä, olisiko sitten ollut puutarha tai ihan vaan linnan piha, mutta se oli ihan kiva ja aurinkokin paistoi. Käytiin vähän katselemassa meininkiä siellä.
Puutarhassa oli jotain koriste-esineitä.
Huhtikuun alussa oli jo kevään tuntua Dublinissa.
Linnan kyljessä oli myös värikkäämpiä rakennuksia.
Puutarhan tai pihan vieressä oli joku galleria tai museo, jonne pääsi ilmaiseksi. Käytiin katsastamassa se, mutta sekin tuntui suht köyhältä verrattuna muihin museoihin missä on tullut käytyä. Eikä muutenkaan enää jaksanut kiinnostaa aiempien reissujen takia. Se oli siis nopeasti nähty. Seuraavaksi matka jatkui jalan kohti St. Patrickin katedraalia. Nyt aurinko paistoi jo kunnolla ja huonosta kelistä ei ollut tietoakaan. Kyllä kävi tuuri.
St. Patricks cathedral.
Kukatkin kukki kivasti.
Kirkko oli sisältä ihan hieno.
Vanhoja lippuja roikkui tuolien yllä.
Sitten lähdimme kävellen takaisin keskustaan katsastamaan HA Pennys sillan, joka on yksi kaupungin nähtävyyksistä. Matkalla takaisin keskustaan näimme mm. Molly Malonesin patsaan, sekä lisää mielenkiintoisia kauppoja ja yhden torikäytävän.
Sakot jos ei kerää paskoja!
Irlannissa tehdään aika paljon erilaisia viskejä.
Kauppakatu
Yksi pubeista.
Molly Malones patsas
Kävimme pikaisesti syömässä ennen siltaa jossain toisessa italialaistyyppisessä ravintolassa jossa tilasin pulled beef pastaa. Se olikin sitten pienoinen pettymys. Safka näytti ja maistui juuri sille mitä itse osaan kokata kotona. Epämääräinen läjä "pulled beeffiä" ja perus rainbow pennepastaa. No ei mahda mitään, edes kalja ei auttanut.
Pennysin silta ei ollut kovin kummoinen.
Ha Penny silta, joka tunnetaan myös virallisesti Liffey siltana. Rakennettu 1816
GPS ja reittiopas johdatti helposti panimon seutuville, mutta pyörimme hetken pihalla ihan ulalla että missä sisäänkäynti on, sillä se oli hieman sivussa ja jouduin kysymään ohikulkijalta minne mennä vain huomatakseni että sisäänkäynti oli kokoajan noin 20 metrin matkan päässä.
Tislaamokierrokseen kuului ilmainen drinkki Jamesonin baarissa, sekä viskitasting. 20e hintaan nähden siis ihan ok. Baarissa oli mukava tunnelma ja erikoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi viskipulloista tehty kattokruunu. Lisäksi viskitynnyreitä katonrajassa iso määrä.
Tislaamon sisäänkäynti oli pienellä sisäpihalla.
Viskitynnyreitä joissa viskiä kypsytellään minimissään 7 vuotta.
Sisätilassa oli suht tunnelmallinen baari.
Itse kierros kesti 40 minuuttia joka oli opastettu. Opas oli erittäin hauska, mutta nopean puheen ja irkkuaksentin takia osa jutuista meni hieman ohi. Ensiksi kuulimme tislaamon historiasta, esimerkiksi alkuaikoina kun maine oli alkanut kiiriä valmistettiin Jenkeissä pontikkaa ja lyötiin Jamesonin tarrat pullojen päälle, jotta saatiin moninkertainen hinta ja tietenkään kun laatu ei vastannut sitä mitä piti, oli lopputuloksena maineen menetys. Myöhemmin tislaamo päätti että joko luovutetaan tai otetaan maine takaisin ja nykypäivänä Jameson on yksi tunnetuimmista viskeistä joten pohjalta noustiin.
Seuraavana vuorossa oli esittely viskin raaka-aineista, tislaamisesta sekä kypsytyksestä. Saimme tutkia viskin värimuutoksia vuosien aikana, sekä haistella raaka-aineita ja tunnustella niitä. Kierroksen lopussa oli kaikkien "odottama" viski tasting, johon kului kolmea eri viskiä. Yksin, kaksin ja kolminkertaisesti tislattuja viskejä. Jameson kolminkertaisesti tislattuna, joka on erittäin pehmeää. Skottilaista kaksinkertaisesti tislattua hieman tujumpaa, sekä yksinkertaisesti tislattua jenkkiviskiä joka oli sitten maultaan kaikista viinaisin. Ennen kierrosta tai sen jälkeen sai tosiaan nauttia ilmaisen drinkin pääsylipulla baarista. Vaihtoehtoina oli joko ihan perinteinen "on the rocks" "as it is" ja kolmantena vaihtoehtona hieman erikoisempi vissy lime viski drinkki jolle oli joku hieno termikin mitä en nyt muista. Vedin drinkkejä kaksi. Kelpasi hyvin.
Viskitastingiin kuului kolmea eri viskityyliä ja lasi vettä.
Opas neuvomassa miten viskiä tulee oikeaoppisesti tarkkailla lasissa.
Lähdimme tislaamolta joskus yhdeksän jälkeen ja oli jo osin pimeää. Käveltiin noin kilometrin matka lähimmälle dösäpysäkille GPS:n johdattelemana ja päätettiin vielä pysähtyä iltapalalle matkalla kohtaamaamme taco ravintolaan. Kaksi tacoa, quesadilla ja juoma jotain 11e. Oli halpaa.
7.4.2018 Lauantai
Lauantaina heräsimme suht ajoissa ja kävimme kokeilemassa hotellin irkkuaamiaisen. Aamupala maksoi 12e joten odotukset oli kovat. Lopulta aamiainen oli aika pettymys. Aamiainen oli hieman erilaisempi buffetpöytä. Toki siihen kuului perus nakit, munat, röstiperunat ja muut lämpimät, mutta esimerkiksi juustoja ja kinkkuja ei ollut tarjolla minkäänlaisia normaaleja aamupala leikkeleitä. Ainoastaan jotain vuohenjuustoa ja valkohomejuustoa. Ei nyt sellaista halua aamulla syödä. Lisäksi vain yhtä jugurttia joka oli hemmetin hapanta. Ei ollenkaan puuroja. Kahvia ja teetä sai vain tilaamalla. Ainoastaan croissantteja oli tarjolla buffet pöydässä, muut leivät piti tilata henkilökunnalta ja muu leipä oli tietysti paahtoleipää. Olinkin hieman ihmeissäni kun tarjoilija kysyi haluammeko leipää. En tajunnut yhtään miksi hänen pitää tuoda leivät, mutta selvisi että leivät ja paahtimet ovat henkilökunnan puolella. Tilasin sitten kaikille leipää paahdettuna. Toki se kuului hintaan mutta erittäin outo systeemi. Ikinä missään en ole tuommoiseen törmännyt. Aina olen saanut itse paahtaa leipäni ja ottaa niin paljon kuin haluan, samaten kahvia.
Pienoisen pettymyksen jälkeen oli aika lähteä kohti Kilmainham Gaol vankilaa, jonne olin varannut kierroksen klo 12.45. Pääsimme kätevästi hotellin pihasta yhdellä bussilla perille, mutta missasimme ensimmäisen bussin koska numeron 13 lisäksi bussissa luki kirjain C joka bussipysäkin oppaan mukaan tarkoitti bussin menevän keskustan kautta. Ei selvinnyt ikinä olisiko se kelvannut vai ei. Onneksi oltiin sen verran ajoissa liikkeellä että kerettiin kuitenkin aikataulun mukaisesti paikalle.
Meiltä ei juurikaan kyselty lippuja, katsottiin vain että joku paperi löytyy. No ilmeisesti ei ollut niin tarkkaa. Laukkujakaan ei tarvinnut jättää minnekään. Mukavaa vaihtelua ainaiseen hössötykseen. Meillä oli oppaana joku nainen, joka onneksi puhui hyvin selkeästi ilman varsinaista aksenttia. Kierros kesti noin tunnin ja oli mielenkiintoinen. Opas kertoi että aikoinaan kun ihmisillä ei ollut varaa ruokaan tai asuntoon he tekivät jonkun pienen rikoksen päästäkseen vankilaan, sillä vankilassa kaikilla oli katto pään päällä ja vähintään yksi ruoka päivässä oli taattu. Ruoka kuitenkin oli pääosin vettä ja leipää. Ei siis kovin kummoista.
Vankilassa oli myös kaksi osaa, uusi ja vanha. Vankilassa oli myös pidetty lukkojen takana paljon tärkeitä henkilöitä Irlannin itsenäistymiseen liittyen.
Oikeudenkäyntisali
Vankilarakennus
Vanhan osaston selli lukosta katsottuna.
Vanha siipi.
Uusi modernimpi siipi jossa oli kaasuvalaistus.
Uuden osaston sellin ovi.
Vankilan lukkoja näyttelyssä.
Kierros kesti noin tunnin, jonka jälkeen samalla lipulla pääsi katsomaan näyttelyä vankilan yhteydessä, jossa oli esillä vankilan historiaan liittyviä asioita ylläri ylläri. Yhteensä siis oli hyvä varata aikaa noin pari tuntia kierrokselle ja museoon.
Seuraavana vuorossa oli tapaaminen paikallisen kanssa. Paddy, joka on Irlantilainen ja muuttanut suomeen, olimme menossa tapaamaan hänen äitiään. Tapaaminen oli sovittu Guinnessin panimolle, sillä meillä oli kierros viideltä siellä. Harmiksi sijainti oli melko syrjäinen ja löysimme vain pari pubia lähettyviltä. Menimme kuitenkin syömään fish&chipsiä toiseen pubeista. Pubi oli ulospäin vain ovi ja pieni matka seinää, mutta kun menimme sisälle oli tila aivan valtava. Siellä ei edes ollut ketään joten tunnelma oli hieman aavemainen ja kolkko. Saimme kuitenkin syötyä ihan kohtuulliset safkat ja tutustuin myös uuteen lempparibisseeni Hop House 13 laageriin, joka oli siis käytännössä laageria hopilla maustettuna. Hemmetin hyvä juoma omasta mielestäni.
Safkan jälkeen käytiin vastapäisessä kahvilassa vielä kahvilla ja sitten meidän oli aika sanoa hyvästit. Kävelimme kulman taakse Guinnessin panimolle. Panimoalue itsessään oli ihan hemmetin iso, mutta jos muistan oikein se oli jopa maailman suurin stouttipanimo. Eli eipä siinä.
Panimon lähettyvillä oli hirveästi hevoskärryjä valmiina kuljettamaan turisteja. Panimolla leimasimme liput ja menimme sisään koska tämäkin oli etukäteen buukattu.
Vankilan vieressä olisi ollut joku muukin museo mihin ei nyt lähdetty tutustumaan vaikka portti näyttikin jännältä.
Irlantilaista rivitaloasumista matkalla.
Yksi Guinnessin panimon porteista.
Hevosella oli vihreä silinteri päässä.
Guinness
Guinnesin panimon kierros oli noin 25e, eli hieman kalliimpi kuin tislaamo. Periaatteessa kierros oli paljon pidempi, mutta se oli itse opastettu. Eli siinä mielessä tislaamo oli kivempi, koska siinä joku oli kertomassa asioista. Täällä niistä piti itse ottaa selvää. Kierros kesti varmaan yli 2 tuntia, paikassa oli 8 kerrosta. Tähänkin kierrokseen kuului yksi ilmainen olut mistä tahansa baarista. Valikoima tosin vaihteli kerroksittain.
Kierroksen alussa esiteltiin taas maltaita, hops kasvia, vettä, eli perus elementtejä oluen panemiseen.
Hoppsia ei kasva kuin tietyillä leveyspiireillä
Vesi on tärkeä elementti oluen valmistuksessa ja sen tulee olla puhdasta.
Toisessa kerroksessa esiteltiin koneita ja paahtamista. Guinnessin ominainen maku tulee juurikin siitä, että maltaita paahdetaan tietyssä lämpötilassa tietyn aikaa. Ja lämpötilakin on tarkkaan mitattu, sillä jos se ylittyy määritetystä vain noin 10 astetta syttyvät maltaat palamaan. Paahtamisen jälkeen esiteltiin käymistä ja kuplia.
Roastaamista eli paahtamista
Ilmeisesti kaljatynnyreitä.
Neljännessä kerroksessa oli juuri alkamassa ilmainen opastettu kaljatasting jonne tietysti mentiin. Saatiin pieni esittely oluesta ja noin desin kokoiset oluet juotavaksi. Jee.
Guinness tasting
6 kerroksessa laseihin otettiin pääsylipulla haluamaamme olutta.
Pysähdyimme kuudenteen kerrokseen juomaan oluet. Oikeastaan olisi pitänyt mennä ylimpään kerrokseen, sillä sieltä avautuivat mahtavat maisemat mutta ainakin tänne mahtui istumaan. Juomien jälkeen toki mentiin tsekkaamaan maisemat. Mesta oli tyyliin Dublinin korkein ja sieltä oli oikeasti hyvät maisemat kaikkialle.
Maisemat Dubliniin.
Panimorakennus.
Vuoret joilta vesi ilmeisesti valuu Dubliniin.
Kierroksen jälkeen otettiin bussi takaisin keskustaan ja käveltiin katsomaan ehkä tunnetuin nähtävyys, nimittäin "temple bar" alue, joka siis koostuu useista pubeista ja sieltä ehkä legendaarisin tai ainakin kaikissa valokuvissa ilmenevä Temple Bar pubi.
Joku tötsä paluumatkalla.
Kirkko temple bar alueen lähellä.
Tunnetuin pubi Temple Bar
Temple Bar alueen pubeja.
HA Pennys auringon laskettua.
Näkymät toiselta sillalta.
Keskustaa
Iltapalanuudelit
Silta vielä iltavalaistuksessa.
Kävelimme Temple Barin alueella ja keskustan tuntumassa auringonlaskuun asti ja illasta piti saada vielä ruokaa, joten päätettiin ottaa vain edulliset ja nopeat kuppinuudelit. Hintaan 8e. Kalliimpaa kuin Saksassa, mutta halvempaa kuin suomessa sanoisin. Suomessa ei oikeastaan tämmöisiä nuudelikojuja edes ole.
8.4.2018 Sunnuntai
Sunnuntaina skipattiin hotellin aamupala ja ostettiin hotellia vastapäätä olevasta Sparista tai Macesta, kummalla nimellä se ikinä kulkeekaan leivät ja kahvit mukaan. Sieltä sai jonkun aamupalakombon, patonki kolmella täytteellä ja kahvi 3,50e ihan hyvän hintainen siis. En tiennyt miten homma toimii mutta nyrpiintyneen näköinen intialaisen näköinen kaveri lämäs vaalean patongin pöytään kysyi tuleeko voita. Sitten kolme täytettä mitkä sai itse valita, otin nakin, pekonin ja röstiperunan. Ne pilkottiin ja heitettiin väliin. Ilmeiseti jotain soosia olisi myös saanut valita mutta koska en osannut sain vain tomaattikastiketta. Leipää ei edes paahdettu vaikka oletin niin. Ehkä myyjää ei vain kiinnostanut enkä osannut kysyäkään. No samapa tuo. Söin kuitenkin mitä eteeni sain.
Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä retki Howthin kalastajakylään. Kylään tai kaupunkiin pääsi Dart junalla, joka kuului ostamamme matkalipun piiriin. Otimme siis bussin keskustaan ja sieltä Dart juna kohti Howthia. Reissun ajankohdaksi valikoitui nimenomaan sunnuntai, sillä ainakin silloin Howthissa olisi jonkinlainen tori.
Dart asemalla oli siisti 3D orava taideteos.
Matka Howthiin kesti noin puoli tuntia junalla. Junassa oli melko vähän istumapaikkoja ja ilmeisesti kaikki muutkin halusivat sinne sunnuntaina sillä juna oli aivan täynnä. Jouduimme seisomaan. Junissa ei myöskään ollut vessaa. Kun pääsimme perille Howthin tori löytyi melkein heti aseman luota. Menimme sinne. Tori oli kuitenkin taas ehkä hieman pettymys siihen mitä odotin. Paikka oli todella pieni ja kierretty 5 minuutissa. En edes halunnut ostaa mitään.
Torilta sai erilaisia ruokia.
Hevosenkenkiä.
Kakkuja.
Kuppikakkuja.
Koruja
Karkkia hirveään kilohintaan.
Torille oli hyvät kyltit.
Torikierroksen jälkeen halusin kävellä satamaan katsomaan merta. Matkan varrella oli kymmeniä seafood ravintoloita joista olisi saanut tuoretta merenelävää. Kaloja, simpukoita ja rapuja. Kelikin oli mainio. Varmaan +12 puolipilvistä ja aurinkoa.
Maisemat aallonmurtajalta Howthiin.
Laituriin oli parkkeerattu kalastusvene.
Pienempiä troolareita.
Yksi Howthin majakoista.
Tämän saaren olisi päässyt kiertämään veneellä 10e maksua vastaan. Nimeltään se oli muistaakseni Isle of Man. Eli miehensaari.
Tässä oli myynnissä kuulemma "edullista" tarviketta.
Sitten tulikin jo lounasaika ja päädyimme marketin vieressä sijainneeseen ravintolaan syömään. Kaikki muut ravintolat matkan varrella olivat tupaten täynnä koska niissä oli terassi. Tässä ravintolassa joutui syömään sisällä mutta ainakin oli vielä tilaa. Hetken päästä ei enää ollutkaan joten tultiin juuri oikeaan aikaan sisälle. Tilasin meriahventa vaikka ensin meinasin ottaa lohta. Valinta oli varmasti oikea sillä oltiin meren ja tuoreiden kalojen äärellä. Kala olikin oikein mainio. Otin myös Hop Housea uudestaan. Kyllä kelpasi.
Meriahven lohkoperunoilla ja mangosalsalla.
Safkan jälkeen käveltiin vähän kauemmas asemalta katsomaan veneitä. Satamaan ei tosin tietenkään päässyt. Kiersimme kävelykadun toiselle puolelle.
Howthin satama ja veneitä.
Howthia.
Toisella puolen tie olisi jatkunut vaikka kuinka pitkälle. Alue oli todella iso ja sen kiertämiseen olisi tarvittu auto tai bussikuljetus.
Täällä alkoi jo olla hiljaista.
Kun tulimme pienen nyppylän päälle jonka laella oli torni, luki kyltissä "Hurdy Gurdy radio museum" tästä pääteltiin että museossa olisi Hurdy Gurdy jota halusimme mennä katsomaan. Näin ei kuitenkaan ollut. Ovi oli ensinnäkin lukossa. Hetken päästä oven tuli avaamaan suulas ja hieman lihava irlantilaisukkeli joka totesi että melkein nukahti takaosassa. Äijä alkoi heti höpöttämään meille radiotekniikasta, miten morsetus toimii, miten sähkökaapelit on vedetty merenpohjaa pitkin jne. Ihan mielenkiintoista mutta puolen tunnin papatuksen jälkeen alkoi jo riittää. Tajuttiin siis että mesta on radiomuseo eikä mikään soitinmuseo. Ukkeli kertoi että näitä torneja on irlannissa useita ja ne toimivat ilmeisesti tykkitorneina sodan aikaan. Radiokokoelma taas oli hänen isänsä ja nyt se toimi pienenä museona. Onneksi paikalle saapui joku brittiläinen radiointoilija ja nämä kaksi jäivät sitten puhumaan keskenään kun me hipsimme karkuun.
Kokoelmiin kuului vaikka millaista tarviketta.
Alkukantainen morsetuskone.
Mikkihiiripuhelin??
Radioita oli hemmetisti.
Torni oli joko Maranello tai Moranella jos muistan oikein ja riippuen sanoiko sen Irlantilainen vai Italialainen. Kuulemma Italiassa on samanlaisia torneja samalla nimellä, joten Irkut vain päättivät vaihtaa kirjainten paikkaa erottaakseen tornit toisistaan.
Tornin nyppylältä oli myös ihan hyvät maisemat alas.
Majakalle olisi kävellyt tovin joten jätin välistä.
Asumista Howthissa.
Tässä vaiheessa tuli pienehkä kuurosade, joka onneksi lakkasi pian. Oikeastaan koko reissu oli vähän sellaista sade, aurinko, sade, aurinko kikkailua. Onneksi missään vaiheessa ei satanut ihan kaatamalla joten pelkällä sateenvarjolla selvisi hyvin.
Käveltiin seuraavaksi Howthin linnalle, jonne ei edes päässyt sisään. Se oli jonkun yksityisasunto. Linnan vieressä oli kuitenkin liikennemuseo jonne pääsi parilla eurolla. Sekään ei ollut kummoinen sillä kahteen halliin oli tungettu vanhoja kulkupelejä niin paljon että siellä ei juurikaan mahtunut liikkumaan saatikka valokuvaamaan. Eli kalpeni 100-0 Mersumuseolle Stuttgartissa. Ei kuitenkaan ollut turha reissu, nähtiin jotain.
Howthin linna.
Linnan takapihalla oli kahvila.
Liikennemuseo linnan vierustalla. Ei kovin kummoinen kokemus.
Paluumatkalla tuli 2 minuutin sadekuuro.
Paluumatkalla käveltiin myös Howthin kirkon ohi joka oli jo kiinni.
Sitten kello tulikin jo neljä ja oli aika mennä päiväkahville. Napattiin torilta kahvit ja erittäin hyvät suklaabrowniet. Ehkä elämäni paras brownie. Niin hyvä. Satuin katsomaan reittiopasta juuri samalla hetkellä ja sitten tulikin kiire. Juna menisi 10 minuutin päästä ja seuraavaan olisi puoli tuntia. Otettiin jalat alle ja kerettiin minuutti ennen junan lähtöä kyytiin. Kävi siis tuuri, mutta ei keretty käydä vessassa.
Dart rata.
Kun päästiin takaisin Dubliniin päätettiin tehdä kävelykierros St Patrikin puistoon. Kierrettiin aika pitkän lenkin kautta sillä halusin nähdä myös muutakin kuin keskustaa.
Mikälie rakennus.
Kävelimme "joen" vartta purjelaivalle jonka olin googlettanut ennen matkaa. Se tosin oli juuri mennyt kiinni mutta ei haitannut. Katselimme sitä laiturilta.
Värikäs esikoulu.
Jeanie Johnston purjelaiva jonne olisi päässyt vierailulle jos olisi ollut ajoissa liikkeellä.
Kerrostaloasumista Dublinissa.
Harppusilta. Joku soitti säkkipilliä keskellä siltaa. Varsin kehno paikka sillä jalankulkijoita ei juuri ollut.
Tämäkin sylinteritalo oli merkattu turistikarttaan.
"Irish Luck" eli sateenkaaren päässä odottaisi padallinen kultakolikoita.
Näkymä keskustaan päin.
Dublinissa oli useita taloja jännällä arkkitehtuurilla.
Joku toinen jännä rakennus.
Pienempi puisto matkan varrella.
Lopulta pääsimme ST. Patrikin puistoon, saapuessa paistoi aurinko mutta eikös taas 20 minuutin jälkeen alkanut sataa vettä. Kierrettiin puisto ehkä 20 minuutissa ja sitten käveltiin koko matka takaisin keskustaan. Busseja kulki niin harvoin ja huonoja reittejä että oli tosiaan helpompaa kävellä kuin kikkailla niillä.
Puiston paviljonki
Puistossa oli tietysti lampi.
Värikkäitä kukkaistutuksia.
Hassuhko mummonmökki puiston kulmilla.
Ilmeisesti Dublinin riemukaari.
Kävelykatu jonka varrella oli paljon liikkeitä.
Takaisin yliopistolla keskustassa.
Tässä vaiheessa jalat oli jo ihan muusia, kävelimme koko päivänä varmaan 13 kilometriä. Päädyimme syömään johonkin diner tyyliseen ravintolaan Temppelibaarialueelle jossa ei olisi kuulemma kannattanut syödä koska siellä on kalliimpaa. Ei kuitenkaan jaksanut kävellä ja etsiä muutakaan joten jäätiin siihen. Pöytää piti odottaa 20 minuuttia, mutta ei haitannut. Istuin baarissa juomassa kaljaa sen aikaa. Lopulta saatiin pöytä ja nälkä oli hirveä. Tilattiin kimppaan "The thing" tai joku vastaavan niminen lihakimpale joka maksoi 40e. Ai että, en ole ikinä ravintolassa saanut niin isoa annosta. Jäi kyllä syömättä. Lihaa oli varmaan kilo ja höysteitä saman verran. Oltiin vedetty juuri joku maailman isoin alkupalalautanen ja sitten vielä kilo lihaa päälle. Sen jälkeen oli miltei jo paha olo.
Kilon lihakimpale kahdelle 40e. Hintalaatusuhde kohdillaan. Joskin kastike oli aika pliisua.
Tämän annoksen jälkeen käytännössä pyörin nukkumaan.
9.4.2018 Maanantai
Maanantain aamiainen vedettiin samalla kaavalla kuin sunnuntai, eli napattiin vastapäisestä minimarketista patongit ja kahvit 3,5 eurolla. Olin alunperin ajatellut että Howthin ja Malahiden kerkeisi nähdä samana päivänä, mutta se ei ollut mitenkään mahdollista ja olisi tullut liian kiire, joten mentiin Malahiden kylään maanantaina. Vaihtoehtoinen ohjelma maanantaille olisi ollut Wicklow mountains kierros ja Glendalough järvi josta katselin hienoja kuvia Googlesta. Sinne ei nyt tällä kertaa kuitenkaan keretty vaikka aikaa oli miltei viisi päivää. Dublinissa siis riittää tekemistä!
Lähdettiin samalla Dart junalla millä mentiin sunnuntaina, mutta päätepysäkkinä Malahide. Matka-aika oli mielestäni suurinpiirtein yhtä pitkä, ellei hitusen pidempi. Junat risteytyivät käytännössä puolesta välistä matkaa. Malahidessa oli nähtävänä malahiden linna. Ei oikeastaan muuta. Ihan kiva päiväreissu kuitenkin, tai oikeastaan aamupäivän reissu.
Junaa oli helppo käyttää eikä mitään ongelmia ollut löytää asemaa tai oikeita laitureita. Malahiden asemalta kävelimme linnalle, joka oli noin 15 minuutin kävelymatkan päässä. Paikalle olisi myös mennyt sähköjuna 20 minuutin välein mutta ei jaksettu maksaa 6e siitä lystistä koska kävellenkin pääsi hyvin. Linnalle löytyi suht helposti kylttejä seuraamalla. Kävimme infosta ostamassa liput ja pääsimme heti seuraavalle kierrokselle joka oli alkamassa 5 minuutin päästä. Kävi tuuri, sillä seuraava kierros olisi ollut tunnin päästä. Onneksi tänne ei ollut mikään hirveä tunku. Selvästi vähemmän suosittu turistikohde tai eipä nyt edes ollut mikään turistikausi vaan pääsiäisen jälkeinen viikonloppu.
Linna oli ulkoa ihan hieno, sisältä taas hieman pliisu. Siellä oli ilmeisesti asuttu ihan 1900 luvun alkuun jonka jälkeen se oli myyty kaupungille ja nykyään se toimii turistikohteena. Opastettu kierros linnassa kesti noin tunnin ja maksoi 12 euroa.
Dublinin Dart asema.
Malahiden asema.
Linnan alkuperäinen kabinetti jossa seinän takana on salahuone. Salahuoneen avain oli ilmeisesti hävinnyt ja seinä on kantava, joten ovea ei ole uskallettu avata että linna ei sorru.
Aika perus.
Jo suht modernia vessaa muistuttava käymälä.
Linnaan oli jätetty paljon alkuperäisi tavaroita ja käyttöesineitä esille.
Malahiden linna ulkoa.
Linnan pihalta poispäin katsottuna aukesi kuinkas muuten kuin iso puisto.
Malahiden linnan takapuoli.
Kierroksen jälkeen käytiin kävelemässä linnan takana olevassa puistossa. Lipulla pääsi myös käymään viereisessä puutarhassa jossa oli superkuuma kasvihuone. Siellä leijaili isoja perhosia ja hiki alkoi valumaan. Kauaa ei pystynyt olemaan vaikka oli suht jännä fiilis olla 50 asteisessa kasvihuoneessa ja tuijotella kämmenen kokoisia perhosia. Puistossa ei mennyt kovin kauaa ja sitten tallusteltiin takaisin Malahiden keskustaa katsomaan.
Keskustasta löytyikin sopivasti ravintola jonne mentiin syömään. Myös hinnat sattuivat olemaan kohdillaan. 10e lounasta. Vedettiin siis käytännössä ihan täysi menu 25e. Alkusalaatti 5e, pääruoka 10e, jälkiruoka 8e kahvit ja oluet päälle. Kelpasi taas.
Puutarhassa.
Linnan puutarhaa.
Malahiden keskusta ilmeisesti.
10 euron kala oli aika hemmetin hyvä. Kylkeen ranskalaiset ja salaatti.
Jälkiruuaksi vadelma valkosuklaa juustokakku.
Tunnin mittaisen erinomaisen lounaan jälkeen käytiin vielä katsastamassa Malahiden satama. No sielläkään ei ollut kovin kummoista. Paljon veneitä ja vähän hienompia taloja.
Rantakadun hienommat talot.
Jäi mysteeriksi mikä tämä rakennus oli, mutta arvatenkin ravintola tai kesäkahvila.
Satama.
Rantakadulla oli vain taloja ja hiljaista.
Malahiden rantapuisto.
Paluumatkalla näin tämmöisen muovisieniviljelmän.
Pubit oli kyllä makean näköisiä.
Malahiden kirkko.
Sitten Malahide olikin jo nähty ja paluumatkalla käytiin vielä Malahiden kirkon kautta, joka oli ihan aseman vieressä. Meinasi taas tulla kiire junaan ja jouduttiin juoksemaan laiturille, piti nopeasti kysyä joltain tyypiltä että mistä me päästään toiselle puolelle laituria nopeiten ja se näytti mistä portaat meni. Junia meni sen verran harvoin että ei jaksanut jäädä odottamaan seuraavaa. Näin meille jäi vielä ilta aikaa.
Kun päästiin Malahidesta takaisin Dubliniin kello oli vasta viisi. Viimeinkin kerettäsiin shoppailemaan. Oikeastaan ainoa paikka minne oli tarkoitus mennä vähän shoppaamaan oli Penneys, eli Primark. Primark on siis Irlannissa Penneys koska nimi on tavaramerkattu tai jotain. Itseasiassa yritys on alunperin ilmeisesti Irlantilainen ja alunperin Penneys mutta koska nimi on muualla varattu se tunnetaan muissa maissa Primarkkina. Shoppasin itselleni ainakin kolmet housut koska ne maksoi vain 13e kappale. Esim Jack&Jonesin farkuista saa pulittaa 80e. Nyt maksoin kaikista kolmesta farkuista alle puolet. No saa nähdä kauanko ne kestää tai mikä on laatu muutaman käytön jälkeen mutta ainakin hetken on fiilis että säästin selvää rahaa.
Illasta mentiin shoppailujen jälkeen katsomaan Dublinin vahamuseo mikä oli keskustassa ja auki joka päivä klo 22. Eli aika hyvin. Se tosin maksoi 15e mutta eipä keksitty siinä enää muutakaan järkevää ohjelmaa. Vahamuseo oli ihan ok, mutta ei mitenkään Lontoon Madame Tussaudsin veroinen. Siihen jos vertasi niin se oli ihan surkea. Se oli ehkä vähän sellainen että jos ei ole muutakaan sinne voi mennä mutta ei nyt mitenkään kehumisen arvoinen paikka. Ja se on niin myöhään auki että sinne voi tosiaan mennä myös myöhään illasta piipahtamaan.
Takaisin Dublinissa.
Vahamuseosta löyty Donald Trump.
Nemoa etsimässä.
Harry Potterista.
Simpsonit.
Paavo Pesusieni.
Vahamuseon parasta antia oli tämä: Conor Mcgregorin vahanukke. Kaveri oli muuten aikas lyhyt ja pieni. ehkä jotain 170 senttiä?
Myös toinen oma suosikki oli tämä taikametsä. Tai mikä sitten mahtoi ollakaan. Paljon värejä ja outoja asioita.
Enää reissusta puuttui irkkubaari vierailu ja paikallisen bändin musat. Mentiin takaisin Temple Bar alueelle koska sieltä sellainen löytyisi ihan saletisti ja niin löytyikin. Kuunteli vain kadulla minne kuuluu musaa ja eikun sisään. Ravintolaan pääsi ilmaiseksi eikä siellä edes tarvinnut syödä. Kaljakin oli ihan suomen hinnoissa, tai itseasiassa jopa halvempaa vaikka oltiin ihan pääkallopaikalla. Tarjoilijakin oli todella mukava. Ei mitään valittamista. Kaksi trubaduuria sitten laittoi menemään ja härnäsi jotain kännisiä tyyppejä tanssimaan.
Trubaduurit soitti pilliä ja kitaraa. Biisejä tuli laidasta laitaan.
Katossa oli kärry.
Sanoisin että yli 30 hanan valikoima alkaa olemaan jo ihan ok! Suomeen kanssa kiitos.
Kippasin pari kaljaa huppuun ja sitten piti käydä vielä illallistamassa. Oltiin saatu yksi suositus ravintolasta nimeltä Crackbird jonka erikoisuutena nimestäkin päätellen on kana. Naputtelin sen osoitteen GPS:ään ja käveltiin paikanpäälle. Ensimmäinen osoite oli kuitenkin huti, ikkunassa onneksi luki että ravintola on muuttanut ja uusi osoite. Onneksi se oli vain 5 minuutin kävelyn päässä ja löydettiin lopulta paikalle. Käveltiin myös toisen paikan ohitse johon oltiin saatu suositus. Se olisi ollut meidän varasuunnitelma.
Crackbirdiin tultiin varttia vaille yhdeksän ja se menisi kiinni klo 22 joten tarjoilija sanoi että jos tilaamme miltei heti saamme safkat vielä. Siinä sitten suht paniikissa nopeasti tilasin kaikkea mahdollista. Kolme koria kanaa, kolmea eri lisuketta ja kastikkeet päälle. Eikä edes ollut kallista 50e koko roskasta. Hetken odottelun jälkeen saatiinkin eteemme valkosipuli soijakanaa ja butter chickkeniä eli voikanaa. Kanat oli friteerattu ja niitä oli erilaisia, filettä, koipea, siipeä jne. Ihan sika hyvää. Lisukkeina oli ranskalaiset, nuudeleita ja kaalia. Mielestäni kaikki sopi täydellisesti yhteen. Myös kastikkeita tuli kolmea erilaista. Valkosipulia, hunajaa ja jotain kolmatta mitä en enää muista. Söin kuitenkin kaikkea ja sen jälkeen olo oli taas niin turvoksissa että huhhuh.
Kanat koreissa.
Friteerattua kanaa, hieman fänsympään tyyliin kuin KFC:ssä.
Nuudelit.
Coleslaw ja ranut.
Kerettiin juuri kymmeneksi ulos ja vatsa kiitti. Sen jälkeen olikin aika pyöriä nukkumaan.
10.4.2018 Tiistai
Tiistaina meillä oli vielä hyvin aikaa joten luovutettiin aamusta huone ja lähdettiin keskustaan. Laukut sai jäädä hotelliin odottelemaan lähtöä koska se oli kätevästi matkan varrella lentokentälle. Tarkoituksena oli mennä katsomaan Book Of Kells uudelleen josko se olisi nyt auki. Jäätiin pois lähimmällä pysäkillä ja koska aikaa oli reilusti käytiin aamiaisella viereisessä pubissa. 6,5e hintaan sai ihan kunnon aamupalan kahvilla. Kahvi ei tosin ollut kummoinen mutta muuten ihan ok setti pöytään tarjoiluineen. Suomalaiset baarit vois tässä ehkä ottaa oppia, aamupalaa, ruokaa ja muuta tarjolle.
Hitaan aamiaisen jälkeen mentiin suoraan kirjastolle koska tiedettiin nyt missä se on. Ei ollut yhtään jonoa ja päästiin sisään. Hinta oli jotain 15e mikä oli mielestäni tosi kallis sillä näyttely oli lyhyt eikä itseä juurikaan kiinnostanut mutta kirjasto oli hieno. Toisaalta mitäpä sitä säästelemään kun "kerran elämässä" tyylinen kokemus. Alussa oli siis tosiaan joku näyttely jossa esiteltiin 800 luvulla tehtyä raamattua. Näyttelyn yläpuolella taas oli book of kellsin kirjasto joka oli itselle se hieno juttu. Kunnon Harry Potter kirjasto.
Book Of Kells Library
Meininki kuin Harry Potter
Näyttelyn jälkeen otin vielä kuvat yliopiston pihalta.
Trinity Collegen sisäänkäynti.
Yliopiston tiluksia
Näyttelyn jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä Penneysillä nopeasti ja Carrolsilla katsomassa tuliaisia. Carrols on joku turistikrääsämyymälä. Sitten lähdettiinkin jo hotellille ja kohti lentokenttää. Lentokentälle oli tunnin matka keskustasta. Päätettiin ainakin olla hyvissä ajoin eikä enää olisi ollut mitään fiksua tekemistäkään. Matkalippumme kattoi myös bussit lentokentän ja kaupungin välillä joten se oli todellakin 40e arvoinen ja maksanut itsensä tässä vaiheessa takaisin, vaikka mietin tuleeko meillä matkattua noin paljoa tässä kaupungissa, sillä suurin osa matkoista tehtiin kuitenkin jalan. Erittäin pätevä lippu.
Keskuskadun monumentti ja joku photobombaaja.
Kekustan "Neula" josta meille sanottiin hotellissa että tässä pitää jäädä pois.
Lentokentällä meni vielä oma aikansa etsiä oikea terminaali ja saada laukut tsekattua. Edelleenkin mietin miksi muilla maailman lentokentillä ei ole self service kioskeja ja bag droppia. Helsinki-Vantaan lentokenttä vaan on niin paljon edellä muita lentokenttiä joilla on tullut vierailtua. Jonotettiin joku 20 minuuttia tyhjällä tiskillä että edes saatiin palvelua. Yleensä 2-3 tuntia aiemmin nämä palvelutiskit aukeavat ja sitä ennen ei edes kannata tulla. Oltiin just ehkä 3 tuntia ennen lähtöä paikalla. Tsekkausten jälkeen mentiin pitkästä turvatarkastuksesta läpi ja mentiin syömään. Vielä kerran fish&chips ja Hop House 13 lager huiviin.
Shoppasin vielä lentokentän myymälästä Jamesonin Crested viskipullon jota olin hipelöinyt Jamesonin tehtaan myymälässä. Onneksi olin älynnyt kysyä myyjältä saako sitä myös lentokentältä ja saihan sitä. Oli myös tismalleen saman hintainen. Lisäksi nappasin vähän viskisuklaata mukaan.
Hop House 13 oli kyllä oma suosikki. Guinnessia piti myös juoda, mutta se ei niin nappaa.
Viiden päivän lyhyt kevätloma sateisessa, aurinkoisessa ja suht keväisessä Dublinissa. Omasta puolestani kelit olisi voineet olla vielä hitusen lämpimämpiä. Nyt mukana oli vaatteita suht kevyesti ja vähän huolestutti riittääkö esim yhdet kengät jos ne kastuvat. Onneksi riitti. Ehkä ensi kerralla valitaan kohde sen mukaan että siellä on lämmintä ja jätetään tämmöiset pohjoisemmat maat kesäreissuiksi.
Dublinissa oli jokatapauksessa paljon nähtävää ja tekemistä eikä viisi päivää edes tuntunut riittävän. Välistä jäi ainakin Rock&Roll museo ja Glendalough järvikierros. Lisäksi näkemättä jäi Dublinin eläintarha, sekä ilmeisesti Euroopan suurin puisto joka aukeaa heti eläintarhan takaa. Myös paikallista ruokaa ja pubikulttuuria olisi voinut tutkia lähempää. Dublinia voi suositella kaikille kaupunkilomakohteena. Koska paikallinen kieli on englanti, asiointi on helppoa ja muutenkin fiilis oli vähän pohjoismainen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja yhden yhtä ongelmaa ei tullut matkan aikana. Kaikki sujui juuri kuten piti.
Expediasta matkakombona ostettu majoitus ja lennot.
Matkat: Finnair menopaluu 180e
Majoitus: 180e Dublin Skylon Hotel
Ruuat ja juomat: noin 250e viisi päivää
Shoppailut: noin 110e
Nähtävyydet ja kohteet: noin 90e
Matkaliput: 40e
Yhteensä: 850e
Matka oli loppujen lopuksi melko kallis siihen nähden, että normaalisti kolmen viikon reissusta on selvitty reilulla parilla tonnilla autovuokrineen kaikkineen. Tällä matkalla kuitenkin tuli vierailtua huomattavasti useammassa nähtävyydessä ja syötyä kalliimpaa safkaa mitä normaalisti.
Tämmöistä tällä kertaa ja nyt seuraavia reissuja suunnittelemaan!
Kommentit
Lähetä kommentti