Päätettiin lähteä vanhalla lukioporukalla syysreissulle. Aloitettiin valmistelut elokuun puolella käymällä VR:n tiskillä Helsingissä. Ei onnistuttu ekalla kerralla ostamaan lippuja, koska matkalippuja varten tarvitaan tietysti passi. Enpä muistanut tai olettanut tätä, vaikka en 2015 saanut ostettua interrail lippujakaan ilman passia. Tultiin viikon päästä uudestaan passien kanssa ja saatiin ostettua liput. Ostettiin liput noin kuukausi etukäteen, joten hinnat oli vielä kohtuullisia. Edullisin lippuvaihtoehto oli ostaa yksittäiset matkat mennessä ja ryhmälippu palatessa. Hintaa lipulle tuli noin 75e, menopaluu Allegro junalla.
Seuraava steppi oli hankkia viisumi. Vaikka Venäjä on ihan vieressä vain muutaman tunnin matkan päässä, ovat venäläiset virkamiehet keksineet rahastaa turisteja ja suomalaisten täytyy vierailua varten ostaa mielestäni poskettoman hintainen viisumi. Täytettiin siis ryhmäviisumi, jota varten täytyi olla seuraavat asiat:
Kopio passista, joka on voimassa 6kk matkan jälkeen
Värillinen valokuva speksien mukaan (ostin aseman kuvapisteeltä 16e, 5min odottaessa)
Vakuutusyhtiön todistus leimattuna, että vakuutus on voimassa venäjällä
Henkilökohtainen viisumilomake täytettynä
72-82e rahaa
Kun kyseiset asiat oli koossa, vietiin ne asemalla olevaan viisumikeskukseen. Käsittelyaika oli parisen viikkoa. Viisumit siis saapuivat pari viikkoa ennen matkaa. Ennen matkaa kävin myös Forexilla vaihtamassa rahaa. Vaihdoin 350e viidelle päivälle. Se riitti mielestäni oikein hyvin.
Päivä 1. Perjantai
22.9-26.9 Oli reissuaika. Tapasimme steissillä klo 10.30, juna lähtisi klo 11. Junaan nouseminen tapahtui muistaakseni laiturilta kuusi ja siinä ei ollut suomen puolella mitään ihmeellistä. Eikun kyytiin. Juna lähti ajallaan kohti pietaria. Hetken matkan jälkeen junassa alkoi kiertää myyntikärry josta sai ostaa esimerkiksi kaljaa omalle paikalleen. Junassa alkoi liikkua myös tullin tyyppejä, sekä rajavartioita mitä lähemmäs venäjän rajaa tultiin. Kaikkien passit tsekattiin skannerityyppisellä laitteella ja laukut tarkistettiin pintapuolisesti kysymällä kenen laukku tämä on.
Baltika olutta, ei jatkoon.
Venäjän puolella sama ruljanssi jatkui, mutta hieman tarkempana. Rajan ylitettyämme junaan nousi venäläisiä virkailijoita ja tullin tyyppejä. Laukut kysyttiin uudemman kerran, passit skannattiin järjestelmään ja viisumiin tehtiin merkinnät, että kaikki tyypit ovat junassa. Siinä oli pientä hämmennystä, en tiedä miksi. Varmaan ryhmäviisumilla harvemmin matkataan, tai ainakin virkailija sanoi että 10minutes ja vei meidän viisumin vaikka sitä ei pitäisi tai saisi viedä meiltä. No luotettiin että homma hoituu ja 15min jälkeen saatiin paperit takaisin. Kaikki siis kunnossa. 3,5h matka meni todella leppoisasti junassa istuen.
Reissupoppoo
Juna pysähtyi matkalla muutamilla asemilla suomen puolella ja venäjällä muistaakseni ainakin Viipurissa. Kun päästiin perille junasta noustiin ulos ja pääsimme suoraan maahan. Ei mitään rajatarkastuksia muotoa USA. Sinänsä ihan miellyttävää kun ei ollut mitään lentokenttämeininkiä.
Oltiin varattu koko porukalle kämppä AirBnB:n kautta ja meillä oli noin 30 minuuttia saapumisen jälkeen sovittu treffit kämpälle. Piti matkata metrolla kolme pysäkkiä ja suorittaa vaihto, tarvittaisiin siis matkaliput. Olin lukenut että Venäjälle olisi tullut 2017 alkuvuodesta viiden päivän metroliput turisteille, mutta kun päästiin kulman takana sijainneelle metroasemalle ei virkailija tajunnut sanaakaan englantia... Jooh. Vieressä oli myös lista lipuista, suurin osa venäjäksi ja muutama kohta englanniksi. Ei löydetty tuota 5 päivän lippua, ilmeisesti koko kyltti oli ainakin 10 vuotta vanha. No päätettiin että otetaan 10 matkan lippu jokaiselle ja maksetaan kaikki kerralla. Virkailija sitten maleksi katsomaan kyltistä mitä kohtaa osoitimme ja hän alkoi leimailemaan lippuja jokaiselle. Hetken päästä oltiin matkassa. Metroon piti kävellä metallinpaljastimien läpi, mitkä tottakai piippasivat jokaisen ihmisen kohdalla. Piippaukset eivät johtaneet mihinkään toimenpiteisiin. En tiedä siis mikä virka koko porteilla oli. No ei siinä, mentiin joku usean sadan metrin matka maan pinnan alle. En muistaakseni ikinä missään ole ollut niin syvällä metrossa kuin pietarissa.
Metron liukuportailla meno alas kesti ainakin 5 minuuttia.
Fiilis oli heti Venäjä, kun asemalle kolisteli kämäinen rämisevä metro, jonka kyljissä oli vasara ja sirppi logo. Hieman kuumotteli edes hypätä kyytiin. No selvittiin kuitenkin perille parin kysymysmerkin jälkeen.
Mihin pitää mennä?
Kämppä oli ihan loistavalla sijainnilla. Se oli käytännössä keskustassa, kävelymatkan päässä kaikesta. Kämpän partsilta näkyi verikirkko. Muutenkin koko kämppä oli tosi "boheemi" ja venäläinen siinä mielessä että kaikki oli hienoa, mutta lähempää tarkasteltuna ihan paskaa. Esimerkiksi rappukäytävässä rappuset oli pelkkää halkeilevaa betonia, kämpän katto oli jotain ihmeellistä joustavaa kangasta, vessassa haisi home ja sänkyjen patjat oli jotain 5cm paksuja niin että selkään varmasti sattuisi.
Porraskäytävässä oli hieno "lounge"
Olohuoneessa oli jännä nurtsinurkkaus, tai ihmisten kiipeily /raapimapuu, eli tuo vihreä jutska.
Eteinen / pääkäytävä.
Makuuhuone 1.
Makuuhuone 2.
Maisemat vasemmalle kalansilmäobjektiivin läpi. Kaukana verikirkko.
Maisemat partsilta suoraan eteenpäin.
Kun kamat oli levitetty kämpille, oli aika lähteä etsimään ruokakauppaa, josta saataisiin aamupalatarvikkeita ja vettä, sillä ainakin Pietarin vesijohtovedessä tietääkseni elää jotain loista, jota en todellakaan halunnut elimistööni. Katteltiin modernisti Google Mapsista missä on lähin kauppa ja kilometrin päästä sellainen löytyi. Myöhemmin selvisi että tottakai lähempänäkin olisi ollut kauppa, mutta se nyt meni ensihätään. Kilometri kävelyä pietarin kaduilla ja kauppa löytyi siitä minne Google Maps meidät opasti. Kauppa oli todella pieni, ei edes alepan kokoinen. Se oli auki 24h. Löydettiin presidentti kahvia jota oli tietysti pakko ostaa ja jotain suomalaisia fazerin leipiä. Muut rojut sitten olikin venäläisiä. Voita, jugurttia jne.
Kassalla myyjät ei puhunu englantia ja ainoa asia minkä tajusin oli "Packet", joka tarkoitti siis muovipussia. Otin, koska ostoksia oli paljon. Kannettiin kamat kämpille porukalla.
Vaikka oltiin lähdetty matkalle jo klo 11, alkoi kello olemaan viittä vailla karvarin käsivarsi, eli jotain 17 ja kaikilla oli hirveä nälkä. Lähdettiin siis etsimään ruokapaikkaa. Mukana oli vegeruokailijoita, joten piti etsiä sellainen paikka. Ekaks katsottiin houkuttelevaa hampurilais-mestaa, mutta siellä ei ollu vegemättöä, onneksi viereinen "Fat cook" ravintola näytti lupaavalta.
Ite tilasin seiffin saksalaisen vehnäoluen mikä on varmasti laadukasta, muut innokkaimmat tilas paikallisia venäläisiä kaljoja ja en kyllä yhtään yllättynyt että ne maistui ihan paskalta. Siis Iiron kalja oli niin pahaa että en varmaan olis kyennyt juomaan sitä ollenkaan. Tilasin nälissäni alkupalaksi lohitartaria ja pääruuaksi stroganoffia. Suoraan venäläisiä ruokia. Mun safkoista molemmat oli erittäinkin jees. Olin tyytyväinen molempiin annoksiin ja kaljaan. Ainoa ongelma oli, että nälkä oli niin kova, että jouduin jälkiruuaksi tilaamaan vielä uuden pääruuan. Tarjoilija naurahti tai vähintään katsoi kieroon kun tilasin uuden kierroksen, mutta ei voinut minkään. On syötävä.
Paikallinen "cukabljeet"-olut, pahaa oli.
Lohitartar.
Pizza oli kuulemma ihan hyvää.
Burgeri näytti vähän kalpealta ja ranskalaisten kyljessä ollut kastike oli todella esanssista, ei kovin hyvää.
Liha-annoksen tilaaja oli tyytyväinen. Joskin pieni annos.
Stroganoff oli todella hyvää, sitä vain oli aivan liian vähän. Olisin syönyt 3 kertaisen annoksen helposti.
Kaikki paikalliset kaljat oli siis tyyliin ei jatkoon, ruoka oli vaihtelevaa. Osa oli hyvää ja osa oli aika keskinkertaista. Fat cook nimi varmaan tuli siitä, että kokki söi puolet annoksista. Niin pieniä ne olivat. No tulipahan kylläinen olo.
Safkan jälkeen mentiin takaisin kämpälle ottamaan parit oluset, jonka jälkeen oli aika suunnata kaupungille. Korkattiin mm. 2 litran jääkarhukalja. Se oli ehkäpä ainoa hyvänmakuinen paikallinen olut, kaikki muut maistui aika keskinkertaiselle, tai ehkä jopa pahalle.
Veikolle tuli väsy.
Tunnelmallinen sähkötakka, joka piti narisevaa ääntä.
Iltamaisema asunnon parvekkeelta.
Jengi meni "loungeen" odottelemaan että kaikki pääsee kämpästä ulos.
Lähdettiin tutkimaan pietarin iltaelämää, olihan sentään perjantai. Noin kilometrin kävelyn jälkeen löydettiin katu, jolla vaikutti olevan elämää tavallista enemmän. Kadun varrella oli useampia baareja, shisha keitaita ja kännisiä venäläisiä. Eipä aikaakaan kun kaksi alkuasukasta tuli juttelemaan meille.
Kaksi nahkatakkeihin pukeutunutta venäläistä rokkaria tuli ihan randomilla juttelemaan. Toinen oli Clay ja toisen nimestä ei mitään hajua. Puhe oli melko sammaltavaa ja huonoa englantia. Puolet puheesta oli venäjää kun ei osannut sanoa asiaansa englanniksi. Jotain selittivät children of bodomista ja ainakin toisen kaverin haaveena oli matkustaa pohjoismaiden läpi. Ihan random settiä. Yhtäkkiä aivan odottamatta kaverukset alkoi kiskoa niiden kaljoja ykkösellä huiviin ja kun juomat oli "lähes" tyhjiä tuopit paiskattiin maahan ja sirpaleet lenteli. Wat. Tyyppi huutaa ihan täysiä "THIS IS RUSSIA, ITS OKAY! Welcome!" ja kaikki oltiin vaan öö mitä just tapahtui. Sen jälkeen annettiin kyllä tyypeille pointsit, sillä ne tajus itse lähteä menee? Toinen ois jääny höpöttämään, mutta kaveri veti sen että nyt mennään. Ympärillä oli paljon muutakin jengiä joka katto vähän kans silleen että öö mitä nää idiootit tekee.
No ei tässä vielä kaikki. Heti perään kun kaverit oli lähtenyt kuului sivusta "veikko, veikko, VÄISTÄ, tuolta tulee hevonen!" Mitä? Ja sen jälkeen meidän ohi talutettiin hevonen, jolla ei ollut oikein mitään valjaita yllään ja sen kyydissä oli huojuva nainen. Ihan kuin se nainen olisi myös ollut humalassa. En tiedä yhtään mitä siinä tapahtui, oli tosi outo fiilis, mutta samaan aikaan sellainen mahtava tunne että just tätä mä odotinkin venäjältä, omituisia ja yllättäviä asioita. Mentiin järkyttyneinä seuraavaan baariin kaljalle.
Tilasin tonnikalanuudelit, koska ne näytti niin hyvältä. Todellisuus oli, että kala oli parhaat päivänsä nähnyt, varmaan pakastimesta. Ei jatkoon.
Kalialla.
Tässä ravintolassa oli tosi paljon erilaisia kaljavaihtoehtoja, otin "Red Machine IPA" oluen. Tällä kertaa juomat oli jopa hyvä. Mutta kyseessä olikin vähän tasokkaampi kaljaravintola. Kaljojen jälkeen mentiin seuraavalla kulmalla olleeseen hookah kahvilaan. Ravintola muistutti jotain "spa wellness" hyvinvointilaitosta. Silkkiverhoja, vesipiippuja ja bambutuoleja. Tilattiin lisää ruokaa, juomaa ja tottakai shisha.
Shishabaarissa.
Hengailtiin baarissa johonkin 02 asti, ei ollut hajuakaan milloin ravintolat menee kiinni, mutta väsymys painoi ja lähdettiin menemään. Paluumatkalla ihasteltiin iltaista Pietaria.
Päivä 2. Lauantai
Nukuttiin noin 7 tuntia tai alle. Aamu alkoi Iiron ja Hannan Jallushoteilla. Lauantai kun oli niin pääpäivähän se olisi. Päivän ohjelmaan kuuluisi vierailu Eremitaasissa. Käveltiin verikirkon ohi, mutta ei jaksettu mennä sisälle koska se on niin "Lähellä".
Verikirkko
Eremitaasi oli limenvihreä aivan helvetin iso rakennus keskellä ehkäpä isointa aukiota minkä olen koskaan nähnyt.
Reissupoppoo
EremitaaZ
Koko pytinki
Eremitaasi on yksi maailman suurimmista museoista. Sisältä se oli pitkälti samanlainen kuin ne muutkin kymmenet pytingit joissa on tullut vierailtua aiemmilla reissuilla. Ehkä kultaa oli vähän enemmän osassa rakennusta. Rakennuksen koko kuitenkin yllätti. Se oli valtava. Yksi isoimmista rakennuksista joita olen koskaan nähnyt. Ja näin lähellä Helsinkiä. Taiteesta rakennuksen sisällä en juurikaan jaksanut kiinnostua, onneksi sisään pääsi ilmaiseksi opiskelijakortilla. Muille maksullista.
Tämä vaikutti olevan kirjasto.
Kultaa, kaikkialla.
Muumio
Hengailtiin Eremitaasin sisäpihalla.
Sisäpihan maisemia ja salakuvaaja.
Tori toiseen suuntaan.
Käveltiin torin läpi vastapäätä olevaan rakennukseen, jossa oli lisää taidetta. Eremitaasin lipulla pääsisi kuulemma ilmaiseksi sisään tänne. Tatuparka oli heittänyt sen lipun roskiin ja kuumotteli pääsiskö sisälle. Matkalla toiseen taidemuseoon oli kaksi blondia muikkelia pukeutuneena samanlaisiin asuihin mitä lontoossa bucking hamin palatsin vartijat käyttävät. Ne varmaan ois halunnut mut valokuvaan, kovasti koskettelivat kädestä ja sönköttivät venäjää. Jatkoin matkaa.
Museoon tosiaan pääsi samalla lipulla, joten kokeiltiin kikkailla ja hakea opiskelijakortilla tatulle uusi lippu. Lipputyypit huomas meidän jekutuksen ja tatu jäi ilman lippua. Tatu sit päätti venata ulkona. Sisällä ei ollu mitään siistiä, joten eipä jäänyt paljosta paitsi. Pelkkiä tauluja neljä kerrosta. Huoh. Ei löydetty Veikon kanssa ees ulos. Päädyttiin jollekin hiton ryhmäuloskäynnille jossa vihainen ukkeli osoitti meidät toiseen suuntaan. Käännyttiin ja hetken harhailun jälkeen tosiaan löydettiin ulos.
Veikko ottamassa face swappia.
Tuijotappa nyt sitten tämmöisiä neljä kerrosta putkeen monta tuntia.
Kello oli taas jotain 17, koska Eremitaasi oli niin helvetin iso. Oltiin vedetty koko päivä aamupalan varassa. Jengillä oli skidisti nälkä. Käveltiin vähän matkaa pois aukiolta halvempien ja autenttisempien ruokapaikkojen toivossa. Päädyttiin johonkin random georgialaiseen raflaan tai mikä ikinä olikaan.
Ilmeestä voipi päätellä nälän määrän.
Ruokalistat oli venäjäksi, mutta se oli täynnä kivoja kuvia joidenka perusteella valittiin mitä syödään. Kaikki muut tuntui olevan tyytyväisiä safkoihin, mutta mun ruokavalinnat ei osunu ihan putkeen. Tilasin punaisen näköistä lammaskastiketta ja eteeni kiikutettiin valkoinen läjä. Mietin vaan että mitä hittoa tää on ja tarjoilija näytti kuvaa. Niissä ei ollu mitään samannäköistä. Katoin vaan et ootko tosissas, tää ei oo yhtään ton safkan näkönen mutta niin se vaan oli että se oli mun ruoka. Itse liha maistui ihan hyvältä, mutta ei se nyt niin kummoinen kokemus ollut. Saipahan apetta. Oli vielä niin kova nälkä että ei tullu ees otettua valokuvia safkoista. Ne vaan hävis. Safkan jälkeen käppäiltiin kämpille ja alettiin pämppäämään.
Oltiin ostettu kaljaa edellisenä päivänä. Otin testiin useampaa erilaista paikallista kaljaa, tai ainakin luulin että ne on paikallisia. Ei ne ainakaan hyvänmakuisia ollu.
Super vip oli super pahaa. Jääkarhukalja oli hyvää.
Pelailtiin vähän juomapeliä ja juotiin Taaka votkulia. Pienimuotoisten aloitteluiden jälkeen lähdettiin Pietarin yöhön. En muista miten me päädyttiin dumskaya nimiselle kadulle, mutta se oli kirjaimellisesti alle 5 minsan kävelymatkan päässä kämpiltä. Paikkaa kuvaillaan tripadvisorissa seuraavasti:
"Avoid these bars on Dusmkaya and Lomonosova street at all costs!
These nightlife area is not suitable for European tourists.
These bars are simple and cheap settings with high prices, mainly visited by noisy teenagers and low-life adults. "
Mun mielestä paikassa ei ollut mitään turvatonta ja se oli juurikin loistava valinta jos halusi bilettää halvalla. Kadun varressa oli siis baaria vieri vieressä ja ovilla sisäänheitto ukkeleita. Kadun päässä oli risteys, ja kun kääntyi oikealla baarit jatkuivat vähän matkaa ja myös tien toisella puolella oli baareja. En tiedä monta niitä oli yhteensä, mutta reilusti yli kymmenen. Ekan baarin luona oli joku vähän meitä nuorempi kaveri heikolla, mutta ymmärrettävällä enkulla. Tingattiin ilmaiset drinkit tai shotit ja mentiin sisään ekaan baariin. Jännää tässä mestassa oli se, että minnekään ei tarvinnut maksaa sisään ja narikka oli ilmainen. Ainoastaan juomista piti maksaa.
Baari oli yksi pieni käytävä, mutta ihan helvetin huikea. Sisällä soi kunnon hardbass ryssämusiikki ja juomat oli kunnon showta. Tatun päähän laitettiin työmaakypärä, johon kolautettiin juoma ja sitten sen sai juoda, tai jotain sellaista. Ihan ihme meininkiä. Kaiken lisäksi kun oltiin oltu hetki sisällä baaritiskin reunalle hyppäsi strippari ihan yllättäen. Siinä se vaan keikisteli tiskin päällä, koska mitään dedikoitua tanssialuetta sille ei ollut. Baarin perällä oli parin neliön tila missä pystyi tanssimaan. Baaritiskin yläpuolella oli myös telkkareita, joissa pyöri tietysti uusimmat playboy videot.
Ja olipa oven vieressä myös puhallettava barbara.
Ekan baarin jälkeen mentiin seuraavaan, missä vähän jorrailtiin ja juotiin shotteja. Se ei ollut mitenkään erikoinen mesta. Vähänku ois ollu porkussa tikkurilassa. Sen jälkeen olikin sopiva känni ja lähdettiin kolmanteen baariin mikä osoittautui vieläkin paremmaksi. Se oli jo oikeastaan klubi. Kävi tuuri. Mentiin pienen käytävän päähän jossa oli portaat yläkertaan ja yläkerrassa oli kunnon luola. Ostin ehkä 2-3e hintaisen oluen. Narikka ja sisäänpääsy oli klubillekin ilmaista. Jännä. En tiedä mikä villitys se oli, mutta varmaan jokaisessa baarissa myytiin myös ilokaasua. 1,5e ilmapallo. Ja tässäkin baarissa oli stripparit. Nyt alkoi näkyä jo paljasta pintaa.
Paljasta pintaa rupes vilkkumaan.
Joku känniotos.
Näytän taas kaljulta. Oltiin Tatun kanssa ottamassa selfietä kun tämä muikkeli tuli yhtäkkiä meidän kuvaan. Se ei sanonut yhtään mitään ennen eikä jälkeen. Tuli vaan randomilla kuvaan. Mikäs siinä.
Oltiin klubbailemassa jonnekin aamu viiteen tai kuuteen asti. En ole ihan varma. Tuli nukuttua varmaan jotain 4 tuntia yöllä. Selvittiin kuitenkin ehjänä takasin ilman että mitään pöllittiin tai että tultiin hakatuks. Paluumatkalla käveltiin sen samaisen burgerimestan ohi minne ei edellisenä päivänä voitu mennä. Se oli sattumoisin auki ja käytiin nappaamassa vähän yöpalaa.
Päivä 3. Sunnuntai
Sunnuntaina tosiaan tuli herättyä joskus klo 11 aikaan neljän tunnin unien jälkeen. Darra oli aika mieto, ei ihan niin paha mitä odotin. Väsytti kyllä hurjasti. Päivän ohjelmassa oli vierailu taas johonkin museoon. Tässä museossa olisi kuulemma sikiöitä purkissa. Oikea darrapäivän pelastus. Käveltiin koko matka, ei juurikaan tarvittu metroa koska kaikki oli kävelymatkan päässä.
Ja taas kerran nälkä riivasi, joten mentiin kulman takana olevaan saksalaiseen ravintolaan. Tilasin taas kerran tonnikalaa, koska se on aina yleensä ollut hyvää, mutta jos jotain opin niin venäjällä lähes kaikki ruuat oli pahoja. No okei ei ihan kaikki, mutta suurin osa oli vähän sinnepäin. Kaiken lisäksi tilasin vielä perunoita jotka typerä tarjoilija unohti tuoda. Se unohti tuoda myös jonkun toisen safkan ja meinas käpy palaa nälkäisenä ja darrassa. Söin sitten mun perunat ja kalan erikseen. Ei ollu hyvää. Onneks en mene sinne uudestaan.
Hannan fisu.
Mun tonnikalapihvit.
Tässäkin oli joku creepy vahanukke ikkunalaudalla. Siis mitä ihmettä venäjä?
Tonnikalapihvit näytti jälleen tosi hyviltä, mutta kun maistoin totesin niiden olevan satavarmasti pakasteita. Hieman kuivahtaneita ja maku ei ollut mitenkään hyvä. Se kala oli parhaat päivänsä nähnyt.
Darravenyttelyt.
Olin oikeesti ihan hajalla, mutta koska Hanna ja Veikko oli nukkunut edellisen yön makoisasti, päättivät he sitten lähteä katsomaan katsomaan iisakin kirkkoa ja kattoterassia. Päätin lähteä mukaan väsymyksestä huolimatta ja muut lähti kämpille huilimaan. Iisakin kirkko oli ihan siisti kirkko. Ei kyllä käyty sisällä.
Iisakin kirkko.
Kirkon vieressä oli joku skybar tai Wbar tai mikä lie olikaan. Korkeamman rakennuksen katolla kuitenkin kunnon kattoterassi. Paikka oli aika makee, mutta palvelu ei pelannut yhtään. Tilasin kahvin ja kesti varmaan 30 minsaa saada se. Hermo meinas taas palaa. Oli jo valmiiksi darra ja väsy. Ei ollut kivaa. Seisoin tiskillä joku 20 minsaa ja vasta sen jälkeen tarjoilija kysyi että niin tuleeks sulle jotain. HALOO?
Auringonlasku kattoterassilta.
Maisemia terdeltä.
Kattoterdeltä käppäiltiin pimeitä pietarin kujia takaisin kämpille huilimaan.
Päätettiin lähteä vielä illalla syömään hyvin. Tatulla oli niin paha darra että se jäi nukkumaan ja me lähdettiin hyvillä mielin etsimään "blini"-ravintolaa. Paikka löytyi ja se oli todella omituinen. Ensinnäkin aulassa meitä oli vastaanottamassa täytetty karhu joka seisoi takajaloillaan ja levitteli käsiään. Heti karhun vieressä oli joku vanhempi venäläinen ukkeli narikassa ottamassa meidät vastaan. Kun astuimme sisään hän tervehti venäjäksi ja otti takit naulakkoon. Narikasta käännyttiin oikealle jossa ensimmäisenä katse osui taas johonkin vahanukkeen joka istui pöydän ääressä. Vasemmalla oli portaat yläkertaan ja portaiden yläpäässä tarjoilija huuti venäjäksi tervetuloa, valkoinen liina käsivarrellaan.
Yläkerrasta kuului venäläistä oopperaa ja kuviteltiin tietysti että musiikki tulee kaiuttimista. Kun päästiin ylös selvisi että paikalla on ihan oikea pianon soittaja ja nainen laulamassa. Paikalla ei edes ollut meidän lisäksi kuin yksi seurue joka häipyi hetken päästä. Nää tyypit siis lauloi ja soitti vaan meille. Lol. Jossain vaiheessa pianisti tuntui valittavan laulajalle ja he aloittivat biisin monta kertaa samasta kohtaa uudestaan. Ihan kuin olisivat harjoitelleet kesken esityksen miten se biisi menee.
Ravintola oli tosi venäläiseen tapaan koristeellinen ja mahtipontinen, mutta kaikki kamat oli jostain 80 luvulta. Eli silleen ulkoisesti hienoa mutta samalla tosi köyhää. Ruuat oli myös jotain 80 luvun settiä, ne tuotiin pöytään metallisen kuvun alla piilotettuna. Tarjoilija osasi kohtuu hyvin englantia, että pystyi vähän heittämään läppää. Pöytään tilattiin pullo samppanjaa joka kuohui yli pöydälle, johon tarjoilija totesti "crazy russian, what you gonna do?". Syötiin ihan okei ruuat tosi omituisessa mestassa.
Koska Tatu oli jäänyt nukkumaan pidettiin sen muistotilaisuus asettamalla puhelimeen Tatun kuva ja se kynttilän eteen. Myös lasku tuli aivan jäätävän isossa puisessa kirjassa. Mikä hienointa paikassa oli pelkästään yksi alkupala bliniä, joten ei päästy edes kunnolliseen bliniravintolaan vaikka itse blinissä ei mitään valittamista.
Olin ollu koko päivän ihan kypsä ja valmis nukkumaan. Nyt oli maha täynnä ja fiilistelin että kohta oon sängyssä ja seuraavana päivänä ollaan virkeinä. Käytiin ensin 24h kaupassa hakemassa vähän vettä lisää ja ostin vielä sushipaketin kun jäi nälkä fiineistä ruuista.
Kun tultiin kämpille meinasin jo tuulettaa ovella, mutta parin minuutin oven avaamisen jälkeen todettiin että ovi ei aukea. Neljä tyyppiä kokeili avata ovea ja ei mitään. Ei saatana. Koitettiin soittaa Tatulle. Ei vastausta. Alettiin soittamaan ovikelloa ja koputtamaan ovea. Ei vastausta. Hakattiin nyrkeillä ja rynkytettiin ovea. Ei vastausta. Siinä vaiheessa rupes hiki nousemaan pintaan ja todettiin että tää yks urpo on laittanu korvatulpat ja puhelimen offline tilaan. Viereinen naapuri kurkisti ovesta että mitä me hakataan ja selitettiin tilanne. Naapuri oli ihan okei ja tarjos meille vettä jos on jano. Sen jälkeen naapuri tuli itse pieksemään ovea vielä kovempaa. Eikä Tatu herännyt. Viimeisenä keinona soitettiin kämpän omistajalle jos se voisi tulla avaamaan oven, mutta. Ovea ei kuulemma saa auki ulkopuolelta jos se on sisältä lukittuna. AAaAA! Suomessa tommosia ovia ei saisi ees rakentaa, olisi varmasti vastoin jotain määräyksiä. Mikä vammasinta oltiin ennen lähtö näytetty Tatulle että laita tämä lukko kiinni, ei tätä. Ja sit se laittaa sen väärän. Voi perkele. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin viettää yö ulkona.
Yritin lohduttautua ensiksi syömällä sushit, mutta se oli virhe. Ensinnäkin oli todella hienoa että en saanut koko annoksesta ripulia, mutta en tiedä mitä ihmettä sille oli tehty. En ole ikinä koskaan maistanut mitään niin pahaa. Riisi oli ihan hirveää ja sen väliin oli taidettu laittaa smetanaa mikä toki on venäläistä mutta ei se nyt helvetti sushiin kuulu. Oksetti.
Lähdettiin pihalle hillumaan. Venäjälläkin ihme kyllä loppuu alkoholin myynti jossain vaiheessa iltaa. Kauppoihin vedetään pressut tai jätesäkit alkoholijuomien eteen ja myyjä tulee osoittamaan vihaisesti jos yrität ottaa pulloa hyllystä vaikka sen näkisitkin. Veikko oli kuitenkin tajunnut jutun juonen aiemmin kun kävimme kaupassa. Näissä 24h minimarketeissa oli sisään rakennettuna pienen pieni baari. Tyyliin 1 hengen ja 1 hanan baari. Veikko oli mennyt sisään ja todennut "stolishnya, russian standard" ja myyjä oli viittilöinyt takahuonebaariin. Siellä sitten juomat "anniskellaan" ja sen jälkeen voit ottaa juomat mukaan. Kätevää! Näin venäläiset kiertävät sääntöjä. Eli 0,5 litran viinapullosta korkattiin sinetti, näin se oli anniskeltu ja sait lähteä. Samoin skumppapullosta otettiin metallihäkkyrä pois ja se oli anniskeltu, vaikka itse korkki olikin kiinni. Eikä lysti maksanut montaa euroa, 5e sai takaisin vielä vaihtorahaa reilusti.
Sitten takaisin ulos. Seuraavaksi päätettiin lähteä Daiquiri baariin mikä oltiin spotattu matkalla ravintolasta kämpille. Sen oveen oli kirjoitettu "world famous daiquiri bar" ja mietittiin vaan kuka hitto kirjoittaa tommoista baarin oveen? Pakkohan sitä oli käydä kokeilemassa jos se oli kerran world famous.
Vaikka olin ihan rikki ja valmis luovuttamaan, oli illassa positiivista se, että tuli koettua outoja asioita. Daiquiri baari nimittäin oli mielettömän hyvä. Oltiin ainoat asiakkaat jostain klo 00-04. Juomia meni yhteensä 150e edestä ja pöydässä paloi 3 tuntia shisha. Mestassa oli 3 tarjoilijaa vain meitä varten. Mestassa oli ihan jäätävä määrä drinkkejä ja tilauksesta sai myös custom juomia.
Heiteltiin läppää koska baari menee kiinni ja milloin se aukeaa. Haukuttiin vuorotellen tatua ja ihasteltiin juomia. Meikä oli ihan sulanut ja oikeestaan vasta tunti pari paikallaan istumisen jälkeen rupes tulemaan jo huono olo vähäisten unien ja krapulan takia. Tuntui about siltä että laatta lentää. No ei voinut minkään. Oltiin siis neljä tuntia tässä samaisessa loosissa kolmen venäläistarjoilijan palvellessa meitä ja kun paikka oli sulkeutumassa lähdettiin takaisin kämpille. Vähän neljän jälkeen käytiin koputtelemassa ja rimputtamassa ovikelloa, olin kovin toiveikas. Ei vastausta. Saakeli. Takaisin pihalle.
Korkattiin skumppa kämpän edessä ja se tuli tuhottua aika nopeaan. Ei ollut oikein mitään ideoita mitä tehdä, joten päätettiin kävellä kämpältä suoraan eteenpäin, suuntaan jossa emme vielä olleet vierailleet. Vähän matkan päästä löytyikin suuri puisto, jonne jäätin noin tunniksi.
Joku random patsas.
Tough place for tough men.
Votkuli-Veikkuli.
Kello oli vähän päälle viisi ja todettiin että ei kyllä jaksa ulkona palella koko yötä. Päätettiin lähteä katsomaan mikä meno Domskayalla, eli kotikadulla on maanantai aamuna. Puistosta käveli viitisen minuuttia kotikadulle. Kun saavuttiin paikalle, meno oli hämmentävä. About jokainen baari oli edelleen auki ja jopa sama sisäänheittäjä jäbä oli paikalla kuin edellisenä iltana. Jäätiin heittämään lyhyet läpät ja suksittiin johonkin baariin sisään. Otin yhden kaljan mitä lipitin todella hitaasti. En kerennyt kuitenkaan juomaan kaljaa edes loppuun kun noin klo 06 aamulla jengi rupes kypsymään mestaan ja piti lähteä menemään taas...
Mentiin seuraavaks tsekkaamaan about vastapäisellä kadulla ollut baari, jonne oli ollut edellisenä iltana todella pitkä jono. Yritettiin monta kertaa kysyä ovella moneen asti se mesta on auki ja vastaus oli kokoajan 10 tai 11. Kukaan ei ihan ollut varma, mutta ilmeisesti se mesta siis olisi aamu 10 tai 11 asti auki maanantai aamuna. Mitä ihmettä.
Ovella tsekattiin laukut, mulla oli laukussa Veikon ostama russian standardin jämät ja se nostettiin sivuun, ilmeisesti baariin ei siis saanut tuoda omia juomia. Kuulemma juoman saisi kuitenkin takaisin lähtiessä, joten no problemos. Itse baari oli tosi hämmentävä. Siellä oli ihan täysi meno päällä, joskin vähän vähemmän väkeä kuin edellisenä iltana, mutta silti useampia kymmeniä ihmisiä kännissä maanantai aamuna klo 06. Alakerran tiskiltä Iiro ja Veikko nappas drinkit mitkä sytytettiin ensin palamaan, sitten lasiin kaadettiin lisää viinaa ja hetken kuluttua juoma tukahdutettiin lasinalusella. Höyryt piti ilmeisesti impata, sillä tarjoilija tarjosi lasia nuuhkittavaksi, jonka jälkeen lasiin kaadettiin ilmeisesti skumppaa ja sitten se peitettiin taas lasinalusella. Sen jälkeen juomaa hakattiin pöytään pari kertaa niin että se alkoi vaahdota ja sen jälkeen juoma piti heittää ykkösellä huiviin. Jänniä juomia.
Oltiin baarissa jostain 06-07.30 asti. Hämmentävää tässä hommassa oli taas kerran se, että sisäänpääsy, sekä narikka olivat ilmaisia. Ainoastaan juomista piti maksaa. Myös hassua sisäänpääsyssä oli se, että poket kysyivät onko yhdellä meistä passi. Riitti että yhdellä henkilöllä oli passi mukana ja loput pääsivät sen perässä sisään? Mitä hittoa. No mutta joo, baarissa oli joka tapauksessa kolme kerrosta. Mentiin alakerran drinkkien jälkeen yläkertaan ja siellä vasta leuka loksahti lattiaan.
Yläkerrasta löytyi kunnon Klubi. Klubi muistutti vanhaa dnb klubia kampissa jonka nimeä en nyt muista, mutta kuitenkin sellainen suht iso tanssitila, mutta ei niin massiivinen kuin circus tai ky klubi. Mestassa soi Hardbass aivan täysiä, paikalla oli DJ, muutama kymmenen tanssijaa ja mikä kaikista hämmentävintä peräti neljä esiintyjää lavalla. Kaikilla esiintyjillä oli mitä oudoimmat ja keltaisen väriset asut päällä. Yhdellä hemmolla oli keltainen iso silinteri päässä jossa oli joulukuusen valoja. Dafuq. Korvia rupes särkemään koska musa oli niin kovalla.
Viimein joskus 07 ja 07.30 välillä Tatu soitti. HUH. Lähdettiin Iiron kanssa samantien menemään koska oltiin ihan rikki. Veikko heittikin ehkä jäätävimmän kommentin kun sanoin että mä ainakin lähden nukkumaan, vastaus kuului: "me jäädään tänne". ?? No ehkä votkulilla oli jotain osaa asiaan.
Tässä lyhyt pätkä menosta.
Kun päästiin kämpille olin niin rikki että en varmaan sanonu yhtään mitään Tatulle ja menin vaan suihkun kautta nukkumaan. Viimeinkin, toisaalta en varmaan ihan heti saanu unta kun koko kroppa kävi niin kierroksilla.
Päivä 4. Maanantai
Maanantaina heräilin joskus vähän myöhemmin, ehkä puolen päivän aikaan. Eipä tullut taaskaan paljoa nukuttua, mutta olo oli jo huomattavasti parempi. Vedettiin kunnon lazy morning ja mietittiin vaan et tää päivä menee ihan roskiin, mut ei se nyt kuitenkaan menny. Joskus iltapäivällä päätettiin lähtee tsiigaamaan turistikartalla näkynyttä linnoitusta. Hypättiin tokan kerran metroon kun meillä metrolippu kerran oli. Käveltiin vahingossa kauemmalle pysäkille koska ei oltu huomattu että ihan meidän kämpän vieressä oli asema...
Kun tultiin kohteeseen näkyi asemalta Pietarin basilika tai joku kirkko kuiteskin. Käveltiin sen ohi kohti linnoitusta.
Makers kahvila maailmalla.
Veikko ja Hanna oli lähtenyt luonnontieteelliseen museoon ennen meitä muita, Iiro jäi nukkumaan ja me loput laiskurit mentiin omalla porukalla pyörimään linnoitukseen. Sisällä oli ihan kivaa, ei mitään kummoista. Käveltiin jotain remonttiliuskaa pitkin linnoituksen muurille. Sinne olisi ilmeisesti pitänyt normaalisti maksaa, tai ainakin toinen pääty mistä tultiin pois niin siellä oli koppi josta voi ostaa lippuja. Säästettiin selvää rahaa.
Linnoituksen sisällä ja lähimaastossa oli myös paljon jänispatsaita. Mikä lie juttu. Keskellä linnoitusta oli iso keltainen kirkko, jonne ei kylläkään menty sisälle koska sekin olisi maksanut.
Family is life.
Ja hei, meitsikin päässyt kuvaan, kerrankin!
Linnakkeen ulkoreunustalla näytti olevan joku oma kommuuni. Jengi oli ottamassa aurinkoa ja pari hullua meni mereen uimaan. Oli kuitenkin syys-lokakuun vaihde, ei vesi varmasti lämmintä ollut. Jännä meininki.
Keltainen kirkko keskellä linnoitusta.
Nälkä alkoi hiipiä ja sovittiin Veikon ja Hannan kanssa treffit linnakkeen ulkopuolelle. Olin bongannut ison purjelaivan mastot rannalla ja vaadin päästä tsekkaamaan sen ennen syömistä. Laiva oli tosi iso ja makeen näköinen. Laivaan pääsi vielä sisälle, sillä siellä oli ravintola. Päätettiin läpällä jäädä siihen syömään, koska puitteet oli taas kerran niin venäjä.
Ravintolalaiva rannassa.
Oltiin taas kerran ainoat asiakkaat koko ravintolassa ja tarjoilijoita oli tyyliin yksi jokaista kohden.
Blinejä oli pakko kokeilla.
Katkarapusalaatti oli aika köyhä.
Laivan sisällä oli "pramea" meininki.
Safkat oli ihan ookoo, ei mitään tajunnanräjäyttävää. Kun saatiin syötyä käppäiltiin takaisin metrolle ja mentiin kämpille.
Turistit pietarin metrossa.
Syyllinen. #takalukkotatu
Kämpällä meidän oli ihan pakko ottaa "bändikuva".
Bändikuvasta tuli aika hyvä!
Oli vika ilta Pietarissa ja meillä oli vielä tapaamatta Hannan vaihto-opiskelu kaveri Valerii, Valery tms... Sovittiin treffit meidän kämppää vastapäätä olevaan ravintolaan. Ei ollu menny kun ehkä 3 tuntia edellisestä safkasta ja taas piti mennä syömään. Oli kuitenkin hyvä idis mennä syömään, koska tilattiin useampia pienempiä annoksia ja jaettiin ne. Yhtäkkiä tulikin taas nälkä koska ruuat oli aika hyviä.
Valery oikealla.
Safkat oli viimeistelty joskus klo 23 aikaan ja päätettiin lähteä kuitenkin jatkoille, vaikka alunperin idis oli mennä suoraan nukkumaan safkan jälkeen. Päätettiin mennä samaiseen daiquiri baariin, koska Tatu oli messissä ja oltiin heitetty edellisenä iltana läpät tarjoilijoiden kanssa, että nähdään seuraavana päivänä. Otettiin taas shisha pöytään ja tilattiin drinkkejä.
"Turvavyö" niminen drinkki. Vaniljaa, minttua ja ilmeisesti mansikkaa.
Oltiin ehkä tunti tai pari daiquiri baarissa, kunnes saatiin pöytään kartta, johon oli merkitty noin kymmenen baaria. Valeri selitti että idiksenä on kiertää baarit ja sitten jotain. Joku ihmeen aarteenetsintä tms. Hän osasi kuitenkin osoittaa yhden erityisen mestan mikä oli "salainen" gin&tonic baari. Päätettiin että mentäisiin käymään vielä siellä, mutta sitten kyllä saisi olla. Yhdet drinkit.
Iirolla oli niin paha darra ja Saulilla painoi väsy, että ne lähti nukkumaan. Ite olin jo melkein menossa, mutta päätin että lähden kuitenkin Gin&tonic baariin koska jokainen paikka tai tapahtuma missä olin ollut mukana oli ollut niin yllättävä, että ei vaan tohtinut jäädä tästä keikasta paitsi.
Valeri tosin sanoi että me ei mitenkään löydettäis kyseistä baaria ilman että se näyttää meille missä se on. Hypättiin siis Valerin autoon ja saatiin lyhyehkö autokyyti Pietarin läpi, turistireittiä pitkin. Valeri pysäköi auton remontin alla olevalle porttikongille. Paikalla ei ollut mitään kylttejä, saatikka ihmisiä. Vain rähjäinen porttikonki. Valeri ohjasi meidät porttikongista sisään ja siinä vaiheessa kyseltiin jo leikkisästi että heh heh mihis oot meitä viemässä? Porttikongin jälkeen tuli yhdellä lampulla valaistu pimeähkö tunneli, käveltiin sen päähän. Tunnelin päässä oli vielä pimeämpää ja talojen sisäpiha. Käännyttiin oikealle. Oikealla näkyi musta ovi ja yksi pieni lamppu. Ei mitään kylttejä ja muutenkin koko paikka vaikutti siltä että se on remontissa. Kun ovi avattiin sisällä olikin oikeasti "salainen" gin&tonic baari.
Oli maanantai-tiistai ilta/yö ja kello oli 01. Paikka oli aivan täynnä mustiin pukuihin pukeutuneita miehiä ja hienosti pukeutuneita naisia. Venäjä yllätti taas. Mietin että mihin hittoon me ollaan tultu. Mutta selkeesti oltiin oikeassa paikassa. Valeri jätti hyvästit tässä vaiheessa ja me jäätiin tilaamaan juomia. Olisi kuitenkin pitänyt odottaa hetki, sillä tarjoilija ei juurikaan osannut englantia. Saatiin kuitenkin tilattua jotain, ei hajua mitä. Gin&tonikkia, ei sieltä muuta tainnut edes saada.
Juomat saapui melko pitkän odotuksen jälkeen, mutta kyllä ne kai oli sen arvoisia. Kaikki juomat oli aivan erilaisia ja siinä näki kyllä hyvin miten erilaisia juomia ginistä pystyi tekemään. Oikeastaan mikään juoma ei ollut puhdas gin&tonic vaan juomissa oli pääaineena giniä ja lisukkeena jotain muuta. Itselläni oli esimerkiksi vanilija tankoja ja juoma oli melko makea. Se oli aika hyvää. Tällä kertaa kuitenkin osattiin jättää homma yhtiin juomiin ja lähdettiin joskus 02 aikaan nukkumaan. Tässä vaiheessa oli melko selvää että venäjällä on aina jossain joku dokaamassa ja baarit auki, riippumatta kellosta tai päivästä. Hieno maa.
Baarissa oli tosi pimeää ja piti käyttää salamaa.
Drinkki.
Baarin sisäänkäynti, ei me kyllä ikinä oltais löydetty tätä paikkaa ilman opastusta.
Porttikonki mistä piti mennä sisälle.
Päivä 5. Tiistai
Kotiinlähdön aika. Heräiltiin joskus 11 aikaan ja keräiltiin vähän kamoja. Olin päättänyt että käyn verikirkossa sisällä ja nyt oli sen aika. Muutama muukin lähti messiin.
Verikirkko
Verikirkon sisältä.
Sisäänpääsymaksu oli jotain 1,5e ja annoin 5000 ruplan setelin mikä vastaa jotain 75e. Kassatäti alkoi nipottamaan että eikö ole pienempää tai pankkikorttia ja sanoin vaan että no ei ole. Sain kuitenkin vaihtorahat oikein.
Pyörittiin kirkossa puolisen tuntia ja sitten suunnattiin lähimpään 24h markettiin mikä oltiin kämpän luota löydetty. Tarkoituksena oli ostaa tuliaiseksi votkulia. Iiro bongas hyllystä samaa votkulia mitä se oli saanut brunssilla. Pakkohan sitä oli ostaa. Litran leka maksoi ehkä 20e. Laskeskeltiin siinä sitten pikaisesti että pullon hinta suomessa olisi varmaan jotain 100e, koska brunssi oli ollut niin kallis. Myyjä tulikin sitten innoissaan osoittelemaan että ostakaas täältä ihan ylimmältä hyllyltä näitä 30e votkuleita. Ei nyt kuitenkaan otettu.
Iiro siis kävi sunnuntaina brunssilla kun muut hajoiltiin darrassa. Brunssi oli 5 tähden hotellissa vähän matkan kävelyn päässä. Brunssin hinta oli kuulemma 80e ja siihen kuului oikeastaan kaikki mahdollinen mitä saattoi kuvitella. Jopa Iiron hatulle oli annettu oma tuoli.
Ostoksien jälkeen venattiin kahteen asti että kämpän omistaja tulee hakemaan avaimet ja noin 10 yli kaksi tyyppi ilmestyi paikalle. Lähdettiin saman tien kohti asemaa josta juna lähtisi. Mentiin metrolla, tällä kertaa lähimmältä asemalta.
Kämpän parvekkeelta maisemia.
Boheemi kämppä.
Pietarin metrossa.
Kun tultiin asemalle meillä oli vielä tunti aikaa. Päätettiin että mentäisiin lähimpään kahvilaan tilaamaan evästä ja kahvia. Istuttiin alas ja tilattiin, aikaa oli vielä 45 minsaa. En tiedä mikä hitto venäjällä kestää kaikessa, mutta tuntui että joka ikinen asia missä piti odottaa ruokaa tai juomaa kesti ihan hiton kauan. Kun oltiin istuttu joku 20 minsaa Saulia rupes kuumottaa ja se kävi kysymässä saadaanko kaikki sittenkin take-awayna. Lopulta rupes jo tulemaan helvetinmoinen kiire.
Kun aikaa oli jotain 10 minsaa junan lähtöön mentiin aulaan maksamaan ja oltiin käytännössä käsi oven välissä menossa ja venattiin meidän safkoja. Ei keretty ihan kaikkea ruokaa saada mukaan, mutta suurin osa. Juostiin asemalle.
Ei oltu otettu huomioon että lähtiessä pitäisi vielä näyttää junalippuja ja skannata kaikki laukut, tyyliin lentokenttä. Onneksi turvatarkastus oli aika löyhä ja kerettiin junaan ehkä 2-3 minsaa ennen lähtöä. Kerettiin kuitenkin.
Kahvilassa väsyneitä reissaajia.
Maisemat juna-asemalta poispäin.
Junassa vielä selvisi sellainen hauska juttu että Venäjältä saa tuoda vain 1 litran viinaa. Onneksi en ollut ostanutkaan enempää. Paluumatkalla oli vielä samanlainen ruljanssi kuin mennessä, passien ja viisumien tarkastus molemmin puolin rajaa. Päästiin kuitenkin kotiin turvallisesti ja kaikki meni hyvin.
Loppusanat
Matkan hinta:
1. Junalippu n. 75e / henkilö
2. Viisumi 72e / henkilö, ryhmäviisumi, viisumikeskus
3. AirBnB majoitus 7 hengelle noin 70-75e / henkilö
4. Käyttörahaa 350e / 5 päivää. Rahaa jäi yli noin 30-50e
Yhteenvetona venäjä on melko edullinen maa ja hinnat ovat noin 1/3 suomen hinnoista, ainoastaan viisumin ostaminen on ärsyttävä kulu ja rajamuodollisuudet hankaloittavat maahan pääsyä. Ilman näitä tulisi varmaan käytyä useamminkin.
Venäjä yllätti joka päivä. Jokaisena päivänä tapahtui jotain uniikkia ja yllättävää mitä en olisi mitenkään odottanut. Pietarista jäi myös muutamia nähtävyyksiä katsomatta, kuten palatsit joihin on noin 30 kilometrin matka keskustasta. Venäjältä löytyy hämmentäviä asioita, kulttuuria, nähtävyyksiä, biletystä ja ruokaa laidasta laitaan. Jokaiselle siis jotakin. Suosittelen lämpimästi vierailua Venäjällä. Hieno ja erilainen kokemus. Kontrasti Eurooppaan on mielestäni aika suuri.
Over and out. Seuraavaan reissuun! Ja muista tietysti katsoa reissuvideo!
Kommentit
Lähetä kommentti