Interrail 2015

Reissun faktat

Matkakohteet: Praha, Vien, Bratislava, Budapest, Zagreb, Ljubljana, Plitvice, Split
Käyttörahaa: 1100 - 1200e
Majoitukset: noin 500e kilroylta
Lennot: noin 300e
Omat majoitukset ja bussimatkat: 470e
Yhteensä: n. 2200e
Matkan kesto: 22 päivää

Tällä reissulla käytettiin paljon enemmän rahaa reissun päällä kuin edellisellä. Kaljaa tuli juotua useampi lasillinen päivässä koko reissun ajan, jälkiruokaa ja jäätelöä tuli ostettua, sekä muita matkaostoksia. Esimerkiksi Idalle uudet sandaalit ja reppu. Alkuvalmistelut eivät olleet niin kalliita kuin eteläisessä euroopassa, joten käyttörahaa jäi enemmän. Loppusumma oli samaa luokkaa kummallakin reilillä, toki taas olisi voinut säästää halutessaan.

Alkuvalmistelut ja reissusäädöt

Olin jälleen saanut uuden työpaikan 2015 tammikuussa Houstonilta. Tiesin että kesällä tulee olemaan tarpeeksi rahaa ja maalis huhtikuun aikana selaimen osoitekenttään muodostuivat osoitteet google maps ja bahn.de. Olin päättänyt että tällä kertaa lähdetään Idan kanssa itä-eurooppaan koska siellä on halvempaa ja muutenkin olin kuullut esim. Kroatiasta paljon hyvää. Googlen kuvahausta kun hakee Kroatiaa tulee aika makeita fotoja. Aluksi suunnittelin että lennetään jonnekin lähelle, kuten viimeksi ja vähän kauempaa takaisin. Katselin aluksi reittejä Warsovasta krakovaan ja sieltä Prahaan. Dbahnista hetken aikaa etsittyäni totesin että näiden paikkojen välillä ei juurikaan kulje junia, tai ainakaan kovin fiksusti. Suunnittelin sitten reittiä prahasta eteenpäin ja kun olin päättänyt miten matka jatkuu siitä eteenpäin päätin karsia Puolan kokonaan pois listalta. Kaupunkeja ja kohteita oli jo kertynyt niin paljon että aika ei mitenkään riittäisi kaikkiin. Puola on niin lähellä että sinne voi mennä ihan milloin vaan toiste, tosin niin voisi näihin muihinkin kohteisiin mutta junalla näyttäisi olevan helpompaa liikkua puolan länsipuolella. 

Taisin ihmetellä jossain vaiheessa jopa saksan kaupunkeja, kuten lentoa muncheniin tai jopa berliiniin mistä sitten jatkaisi junalla, mutta lopulta päädyin Prahaan. Prahaan olisi suorat lennot ja siitä pääsee hyvin jatkamaan matkaa junalla. Prahasta olisi helppo jatkaa Itävaltaan Wieniin, josta olisi vain tunnin luikaus Slovakian Bratislavaan. Seuraavaksi kohteeksi valikoitu Budapest. Katselin pitkään miten Budapestistä pääsee minnekään junalla ja olin jo luovuttamassa ja menossa sittenkin Ljubljanaan slovakiasta, mutta mitkään yhteydet eivät vaikuttaneet fiksulta. Lopulta löysin yhden ainoan suoran junayhteyden Budapestistä Zagrebiin ja päätin valita tämän reitin. Matka kestäisi noin 7 tuntia ja siinä ei pitäisi olla vaihtoja, tai näin ainakin luulin... Siitä lisää myöhemmin. http://www.seat61.com/ osoittautui erittäin hyväksi lähteeksi kun luin lisää junayhteyksistä.

Zagreb kävi hyvin välipysäkkinä, siellä voisi viettää yhden päivän. Katselin että Ljubljanaan olisi vain parin tunnin matka, vaikka tavallaan jouduttaisiin tulemaan takaisinpäin. No päätin että tullaan sitten takaisin Zagrebiin koska matka kestää vain pari tuntia. Zagrebista taas yritin etsiä reittejä Plitviceen, eli Kroatian kansallispuistoon jossa on niitä hienoja vesiputouksia ja turkoosia vettä. Totesin vain että junalla pääsee pelkästään Splittiin, joka on rantakaupunki. No tässä vaiheessa aloin jo epäillä että reilikorttia halvemmaksi tulisi ostaa yksittäiset junaliput kyseisille reiteille, joten katsoin miten Kroatiassa pääsee liikkumaan bussilla. Päädyin sivulle http://www.buscroatia.com/ josta olikin todella helppoa katsoa reittejä. Totesin että Zagrebista menee suoraan bussi Plitviceen ja sieltä suora bussiyhteys Splittiin, tosin aikataulut olivat mitä olivat. 

Seuraava ongelma oli lomapäivien kanssa. Halusin käydä vielä dubrovnikissa mutta samalla huilahtaa loman lopuksi muutaman päivän. Jos olisin käynyt dubrovnikissa ei olisi riittänyt aikaa sinne kuin yhden kokonaisen päivän. Päätin sitten kylmästi että Dubrovnik saa jäädä ja reissun viimeinen kohde tulee olemaan Split. Tietysti samalla katselin myös miten paluulentoja löytyy kyseisistä kaupungeista. Kummastakin tuli suoria lentoja suomeen mutta hinnat vaihtelivat. Sulattelin suunnitelmaa ja katselin vielä eri vaihtoehtoja useamman viikon. Ankaraa googletusta junamatkoista, busseista yms. Jouduin periaatteessa opettelemaan kohteita ennakkoon tietääkseni mitä tehdä. 

Kun kesälomaan oli aikaa enää kuukausi, päätettiin viimein käydä ostamassa lento ja junaliput. Mentiin ensiksi Kilroyn toimistolle hakemaan lentoliput, meno Helsinki - Praha 150e ja paluu Split - Helsinki 150e, ei siis kovin paha. Seuraavaksi mentiin VR kansainvälisten lippujen tiskille kyselemään junamatkoista. bahn.de sivuilta ei näe yleensä junamatkojen hintoja, joten ne pitää selvittää muualta. En siis halunnut jättää sen varaan että ostettaisiin yksittäisiä lippuja reissun päältä vaan selvitettiin ennakkoon. Meillä kesti tällä kertaa VR lippuluukulla aika tarkalleen tunti. Myyjä oli tietysti heti sitä mieltä että meidän kannattaa ottaa 10/22 reilikortti jolla saa siis kymmenenä vapaavalintaisena päivänä matkustaa 22 päivän sisällä. Edellisestä matkasta viisaampana kysyin että mitä hinnat maksaisi erikseen ostettuna. Tästä tuli siis myyjälle hirveästi päänvaivaa, tai se ei ollut aikaisemmin tehnyt asiaa niin. Lopputulos oli se, että yksittäiset junamatkat + paikkavaraukset meidän reitille maksaisi aika lailla tasan 200e, eli yli 80e halvempaa kuin reilikortin kanssa joka ei edes sisällä paikkavarauksia. Paikkavarausten kanssa reilikortti olisi tullut maksamaan yli 300e, eli säästettiin selvää rahaa.

Kun reilikortit ja lennot oli selvillä mentiin takaisin Kilroylle ja varattiin melkein kaikkiin kohteisiin vielä ennakkoon majapaikat. Tämä säästää ihan helvetisti aikaa kun tietää suoraan mihin menee, toki tästä puuttuu mahdollisuus vaihtaa paikkaa lennosta, mutta ei ainakaan viimeksi haitannut mitään. Kun tultiin kotiin varasin meille vielä busscroatian sivuilta matkat zagrebista Plitviceen ja Plitvicestä Splitiin. Bussimatkat olivat jotain 35e / henkilö. Sen lisäksi halusin tällä kertaa majapaikan uima-altaalla rantakohteeseen ja päätinkin kokeilla hostelworld.comia ensimmäistä kertaa. Laitoin Splitin kohteeksi ja ruksasin kohdan "uima-allas". Paikkoja löytyi noin 4-5 kappaletta joista varasin halvimman. Hintaa tulisi 4 yöltä 200e / henkilö, hieman kalliimpaa kuin muualla mutta olisihan se kuitenkin loman kohokohta. Täytin varauslomakkeen ja maksoin ennakkomaksun, joka oli noin 60e. Loput maksettaisiin paikanpäällä käteisellä.

Kun matkaan oli aikaa enää muutama viikko, käytiin vaihtamassa rahaa. Viimeksi kaikkialla oli käytössä eurot, joten matkustaminen oli siinä mielessä helpompaa. Käytiin vaihtamassa rahaa niihin maihin joissa euroja ei ollut käytössä. Tsekeissä oltaisiin noin neljä päivää, joten vaihdettiin koko kassa kerralla. Otettiin noin 300e tsekkien rahaa. Vienissä, Bratislavassa ja Ljubljanassa olisi käytössä eurot joten kaikkea ei sentään tarvinnut vaihtaa. Otettiin Budapestiin 75e ja saman verran Kroatiaan. Valuutat olivat kuitenkin loppuneet Forexilta kesälomien myötä, joten jouduttiin odottamaan seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä saatiin loputkin valuutat. Lisäksi otettiin mukaan euroja parin sadan verran.

Reissuvalmisteluihin kuului myös rinkat, Idalle ostettiin uusi prismasta alle 100e, koska edellinen rinkka oli painanut selkää ikävästi. Itse kävin lainaamassa porukoilta jälleen rinkan. Se oli juuri sopivan kokoinen. Molemmille lähtisi matkaan myös päiväreput.

Nyt kaikki reissusäädötä oli tehty ja matkan odottelu sai alkaa. Oltiin tällä kertaa varattu matka alkukesään, mikä osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi kuin loppukesästä. Suomen alkukesä oli todella huono, joten saatiin nauttia euroopan lämmöstä heti kesäkuussa kun muut vielä palelivat suomessa. Luulen että kesäkuussa oli myös vähemmän turisteja ja porukkaa liikkeellä.

Lähtöpäivä Lauantai 27.6.2015 Helsinki - Praha

Lento lähtisi Helsinki-Vantaalta klo 9.35. En käytännössä nukkunut kahta tuntia pidempään, koska jännitin lentämistä aivan törkeän paljon. Päästiin taas kätevästi bussilla meidän kotoota lentokentälle, 20 minuuttia lähipysäkiltä. Lentokentällä piti käydä vääntämässä jännäkakka pariin kertaan ja kun päästiin matkaan oli kyyti todella tasainen. Toki jännitin koko lennon ajan mutta ehkä yksi tasaisimmista kyydeistä missä olen ollut. Laskeuduttiin Prahaan paikallista aikaa noin 10.35. 

Eka kuumotus tuli jo kentällä kun meidän laukut ei ilmestyneetkään hihnalle. Venattiin joku 10 minuuttia ja kaikki muutkin oli ihmeissään kun laukkuja ei näkynyt. Sitten kuulin kun joku alkoi ihmetellä että hei meidän laukut meneekin tuola toisella hihnalla missä lukee tyyliin venäjä tai joku muu ihan random mesta... No mekin kipitettiin sille hihnalle ja kas, sieltähän meidän rinkat tulikin. Eli joku kämmi käynyt kentällä ja laukut menny väärälle hihnalle. Eipä siinä.

Otettiin sen jälkeen ihan chillisti ja käveltiin ulosmeno aulaan. Siirryttiin vähän väljemmille vesille ja löydettiin julkisen liikenteen kioski. Toki ensimmäinen asia mikä piti tehdä oli ostaa julkisen liikenteen liput. Tarjolla oli muistaakseni 1,3 ja 5 tai 7 päivän lippuja. Oltaisiin tarvittu neljän päivän lippu. Päädyttiin sitten sellaiseen ratkaisuun että ostettiin 3 päivän lippu + yksi kertamatka. Hinnat ei päätä huimanneet, jotain kympin verran tais olla koko setti. Seuraavaksi menin lentokentän jollekin random infoluukulle ja kysyin että olisko niillä ilmaisia karttoja. En ihan saanut selvää mitä infotiskin neiti minulle sanoi, mutta ilmeisesti tyyliin "normaalisti ei ole ilmaista, mutta tämän kerran" ja antoi kartan hieman nyrpeänä. Kiitin vuolaasti ja valuin pois. 

Olin selvittänyt netistä etukäteen millä dösällä kentältä pääsee kaupungille ja duunannut Google maps kartan että löydetään hotellille. Bussi löytyi heti ulko-oven luota ja se tuli vieläpä heti siihen. Ei jouduttu venaamaan yhtään ja päästiin istumaan. Kun tuli ensimmäinen metroasema jolla bussi pysähtyi hypättiin pois. Metrolla olisi helpompi jatkaa matkaa. Olin tietty taas tsiigannut reitit etukäteen ja löydettiin meidän pysäkille pienen kikkailun jälkeen: ei tiedetty kumpaan suuntaan meidän pitäisi lähteä. Juostiin 10 metrin matka ratikkaan joka oli pysäkillä, kun päästiin kyytiin katsoin uudestaan karttaa ja totesin että ei helvetti sittenkin toinen suunta. Kerettiin vielä hypätä pois ja mentiin pysäkin toiselle puolelle. Matkaa metroasemalta olisi ollut joku pari kilometriä, joten jatkettiin ratikalla viimeinen väli. Pienen odottelun jälkeen ratikka tuli ja nyt olin varma että mennään oikeaan suuntaan. Olin taas etukäteen kirjoittanut pysäkin nimen ylös, joten tiedettiin missä jäädä pois. 

Kun jäätiin ratikasta pois, oli aika kaivaa printattu Google maps esiin ja kävellä hotellille. Meidän hotelli oli jonkun fudiskentän ja urheiluareenan vieressä, aikalailla keskellä ei mitään. Ei ihme että se oli edullinen. Varmaan urheilijoiden suosima hotelli, tai ihan selkeästi vieraileville urheilijoille suunnattu hotelli. Tsekattiin sisään ilman ongelmia ja heitettiin kamat huoneeseen. Ulkona oli harmaata ja pilvistä, mutta lämmintä. 

Tässä vaiheessa päivä oli jo pitkällä ja oli aika lähteä etsimään ruokaa. Kysyttiin hotellin respasta miten päästään keskustaan ja saatiin ohjeet että lähimmältä ratikkapysäkiltä noin 20 minuutin matka ja se on siinä. Hotellin nimi oli Slavia. Vaikka hotelli oli sinänsä kaukana keskustasta, ei 20 minuutin matka ollut todellakaan paha, koska ratikkayhteys oli suora ja ratikoita meni alle 10 minuutin välein. Jäätiin pois kohdassa jossa oli tosi vilkasta, ajateltiin että siitä varmaan löytyy ruokaa. Koska en ollut nukkunut juuri yhtään, väsytti ihan sairaasti ja ei olisi edes huvittanut hirveästi etsiä mitään erikoista ruokaa kävi tuuri: löydettiin seuraavasta risteyksestä KFC eli kentucky fried chicken ja eikun syömään. Oli pakko saada taas kuorrutettuja kanafileitä, eli crispiesejä. Niitä iso läjä. 

Vasta syömisen jälkeen maltoin ottaa kuvan roskista.

Molemmat oli ihan koomassa ja istuttiin varmaan kaksi tuntia ravintolan pöydässä. Taisin jopa ottaa meille jälkkäriksi jäätelöt. No parin tunnin koomailun ja safkan jälkeen oli viimein energiaa lähteä jatkamaan matkaa. En kuitenkaan halunnut heittää ensimmäistä täyttä päivää hukkaan. Lähdettiin kävelemään kohti Prahan vanhaa kaupunkia. Matkalla Ida muisti että oli unohtanut yöpuvun, joten käytiin shoppaamassa vastaan tulleesta kaupasta Idalle yökkäri ja ostettiin samalla heti matkamuistot: legendaarinen jääkaappimagneetti ja Idan äitille tuliaiseksi shottilasi. Yöpuvuksi taas kelpasi miesten bokserit ja halvin paita mikä löytyi. Matkaan taisi lähteä vielä muitakin vaatteita. 

Matka jatkui KFC jälkeen.

Löydettiin vahingossa joltain sivukujalta tälläinen patsas, joka esitti päätä. Metallilevyt pyörivät eestaas, joten naama oli ns. elävä.

Ensimmäisellä aukiolla oli kauppoja, joista yhdestä ostettiin Idalle yökkäri ja toisesta matkamuistot. Olipahan nekin pois alta.

Tultiin pitkän tien päähän ja siellä oli ensimmäinen nähtävyys. Tämmöinen torni.

Tässä vaiheessa oltiin jo kävelty aika pitkä matka ja oli aika napata ensimmäinen kalja. Löysin listalta vehnäolutta, joten tilasin tietysti sellaisen. Ja ai että, hinta oli jotain 3,5e puolen litran tuopista ja olut maistui vielä ihan TÖRKEEN hyvältä. Vieläkin harmittaa että en saanut toista enää reissussa. Tai siis en löytänyt mistään samaa vehnäolutta. Merkki oli kuitenkin tosi tuttu, krusoviceä, jota saa myös suomesta. Sen vehnäbisseen en kyllä ole aiemmin törmännyt. 

Ihan saatanan hyvänmakuinen Krusovicen vehnäolut.

Bissettelyn jälkeen matka jatkui Old town squarelle. 

Prahassa oli paljon patsaita.

Old town square, periaatteessa Prahan ydinkeskusta, josta löytyikin sitten ensimmäiset turistimassat.

Joku kirkko, jonka vasemmalla puolella oli kuuluisa astronominen kello. Ei kuitenkaan ekalla kerralla löydetty sitä...

Aukion jälkeen jatkettiin juutalaiskortteliin, jota juouduttiin katselemaan vain ulkoa käsin. Paikka oli nimittäin kiinni koska oli lauantai. Lauantai on ilmeisesti jutkuille joku erityinen vapaapäivä.

Tämä oli joku tärkeä rakennus jutkukorttelissa.

"minilinna" jutkukorttelissa.

Tästä oli lyhyt matka rantaan jonne seuraavaksi suuntasimme. Matkalla tuli pieni vesisade, joka onneksi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ylitimme joen, koska vastarannalla näkyi joutsenia. 

Vltava joki.

Maisemat toiseen suuntaan.

Ei seurattu mitään tarkempia oppaita, haahuiltiin hetki sinne tänne ja se kannatti. Löydettiin nimittäin vastarannalta paikka missä oli paljon ruokakojuja ja lukkosilta, samaan tyyliin kuin Pariisissa. Sillan kohdalla oli vanha vesiratas ja lisäksi paikalla oli jonkinlainen teatteri esitys. Näyttelijät oli pukeutuneet ritariasuihin ja mölötti jotain tsekiksi. Sitten ne rupes hakkaamaan toisiaan aseillaan.

Vesiratas

Lukkosillan lukot

Ruokakojuja oli useita tällä käytävällä. Ruoka oli tsekkiläistyylistä ja paikalta sai myös olutta. Muovituopillinen pilsner urquelia taisi maksaa reippaan euron.

Jokin näytelmä meneillään.

Tajusin hetken päästä että alueelle olisi päässyt suoraan kävelemällä Prahan kuuluisimman sillan Charles Bridgen toiseen päähän, jonka siis aikoisimme kohta muutenkin ylittää. Syötiin iltapalaa näistä pikkukojuista, koska ruoka oli halpaa ja myös tosi hyvää!

Kalja ja lihavartaat irtosi muutamalla eurolla.

Yhdessä kojuista myytiin savustettua possua. Katsoin hintalappua että pari euroa ja menin tilaamaan. No sain pienen slaissin possua lautaselle ja myyjä sanoi hinnaksi noin 12e. Kysyin hölmistyneenä että anteeksi mitä, tuossa lukee pari euroa jonka jälkeen vastaus oli että niin 10g/2e tyylisesti. No jouduin sitten nolona pulittamaan kympin siitä pienestä lihapalasta, jos olisin tiennyt että se on niin kallista olisin jättänyt väliin. Lisäksi minulla ei edes ollut enää nälkä vaan halusin vain maistaa. No siinä meni heti kymppi ylimääräistä rahaa hukkaan, onneksi ei sen enempää. Kaiken lisäksi savustettu possu maistui tavalliselta joulukinkulta, ei mitään erikoista. Tuli kieltämättä vähän huijattu olo. Pah.

No seuraavaksi lähettiin kävelemään tuon Charles sillan yli joka oli hieman samanlainen kuin Roomassa, joskin paljon pidempi.

Charles bridge

Sillan toisessa päässä oli torni

Matkalla hotelliin nähtiin vielä tämmöinen outo rakennus. Laterna Magika nimeltään, joku taide tai musarakennus se salee oli. 

Prahan julkinen liikenne koostui pääosin tämmöisistä vanhoista ratikoista. Ne tosin ajoi 4x nopeempaa kuin Helsingissä, joten matkat taittui aika nopeasti ja vuorovälit oli todella tiheitä.

Kun päästiin hotelliin aloitettiin loma vielä ottamalla illalla vaahtokylpy.

Päivä 2. Sunnuntai 28.6.2015 Praha

Koska meillä oli Prahassa hieman enemmän aikaa kuin muualla päätettiin käydä eläintarhassa. Olin saanut eläintarhaan myös suosituksia Santerilta, joka oli käynyt siellä jokunen viikko aiemmin. Vedettiin aamupalat naamariin hotellilla ja hypättiin ratikkaan. Olin tietysti jälleen netistä tsekannut miten eläintarhaan pääsee julkisilla, joten ei ongelmia. Mentiin seuraavaksi metrolla pysäkille josta menisi bussi eläintarhalle. Eläintarhan piha oli päätepysäkki joten siitä ei voinut eksyä, lisäksi bussi oli aivan täynnä jengiä jotka jäi kaikki tietysti siinä pois. 

Onneksi paikanpäällä ollut kilometrin mittainen jono liikkui todella rivakasti, päästiin alle puolentunnin jonotuksella sisään. Saatiin myös alennusliput opiskelijakorteilla. Löydettiin ekaks jääkarhuaitaus, jääkarhut vaan on mun mielestä parhaita eli tää oli tyyliin koko eläintarhan kohokohta. 

Jääkarhut helteessä.

Siinä mönkii jääkarhu.

Muita hienoja eläimiä oli kirahvit, gorillat, pingviinit, tiikeri, leijona, kenguru, strutsi, norsu ja nähtiinpä helvetin läski anakondakin. Eläintarhassa meillä vierähti monta tuntia. Käytiin puolilta päivin syömässä keskellä puistoa Pizzat. Mikä oli hauskaa maksoi eläintarhaan sisään noin 6e ja sisältä sai kaljaa eurolla! Join sitten kaljaa strutsiaitauksessa, kirahviaitauksessa jne. Suomalaiset maksaisi mielellään 6e että pääsis korkeasaareen juomaan euron tuoppeja. 

Norsu.

Kirahvi

Meikä kaljalla eläintarhassa.

Eläintarhan perältä löytyi myös näköalatorni jossa join kaljaa.

Joku kroko, varaani tai sellai?

Pingviini.

Kun päivä lähestyi iltaa lähdettiin pois. Käytiin tsekkaamassa paikka nimeltä "tanssiva talo" ja siltä se ehkä vähän näyttikin.

Tanssiva talo aka Dancing house

Seuraavaksi piti mennä vielä uudestaan Old town squarelle koska se oli ihan lähellä ja ihmettelin miten ihmeessä ei voitu nähdä astronomista kelloa ekalla kerralla. Kysyin joltain jampalta että missä se kello oikeen on täällä ja se oli kuulemma sen yhden rakennuksen sivussa josta ei tosiaan älytty käydä katsomassa. No löydettiin se tällä kertaa.

Astronominen kello.

Samalla mietittiin että vois syödä iltapalaa aukiolla. Aurinko paistoi ja sää oli jo muuttunut tosi hyväksi. Tarkasteltiin torin ruokatarjontaa kunnes meidät pysäytti sisäänheittäjä. "Aa you are from Finland right? You want to eat yes?" ei helvetti. No hämmennyin kuitenkin että mistä se ties meidän olevan suomesta ja jäin höpöttämään. Naisella oli kuulemma ravintola kakkos kerroksessa ja sinne pitäisi mennä jonkun muun ravintolan läpi. Hämmentävää. Olisin halunnut istua pihalla mutta nainen mainosti ruuan olevan hyvää ja halpaa koska kakkoskerroksessa vuokrat eivät ole niin kovat kuin alakerroksessa. No siinä sen sitten jankutettua hetken päätettiin että ihan sama, otetaan ikkunapöytä. 

Käveltiin ekassa kerroksessa olleen ravintolan läpi tokaan kerrokseen ja sitten rupesi jo kaduttamaan. Paikassa ei ollut ketään muuta kuin me. Aivan tyhjää. Helvetti. Meinasin jo sanoa että nyt lähetään menemään mutta jostain syystä jäätiin. Tarjoilija oli ihan ystävällinen ja tilattiin safkat. Istuttiin ison avoimen ikkunan ääressä josta tosiaan oli hyvät maisemat kuten tarjoilija oli mainostanut. Myös ruuan hinta oli puolet siitä mitä kadulla olisi tarjottu. Sangen epäilyttävää. No saatiin hetken päästä meidän safkat. Jokin kuppanen leike ja tyyliin italiansalaattia tsekkiläiseen tapaan. Ruoka ei ollut kovin kummoista, samanlaisen safkan olisi saanut ostamalla alepasta mikropihvin. Syötiin sitten nälkäämme ja tilasimme laskun. Siinä vaiheessa rupesi jo jännittämään että montako satasta sieltä tulee, mutta huh. Lasku piti paikkansa, taisi olla vajaa 20e kaljoineen ja safkoineen. Maksettiin kiltisti ja lähdettiin vessan kautta pois. Ei sentään tultu koijatuksi heti tokana päivänä.

Ennen hotellille menoa piti löytää kauppa jotta saataisiin ostettua vettä. Etsittiin kokonainen tunti vettä ja kellokin oli jo paljon. Hermot meinasin mennä. Löydettiin lopulta iso Tesco josta saatiin vettä ja suklaakeksejä. Löydettiin myös näkkäriä ja Idan piti saada sitä iso boksi kun viime reissulla oli maha käynyt vähän löysänä. 

Haahuiltiin tätä isoa katua pitkin kun etsittiin ruokakauppaa tai kioskia. Edessä näkyvä pytinki oli myös joku nähtävyys.

Saatiin Tescosta ostokset ja hypättiin ratikkaan. Puolessa välissä keskustaa ja hotellia oli joku iso kirkko mikä oli myös nähtävyys. Hypättiin sen kohdalla vielä ulos ja otettiin pari kuvaa. Kirkko tosin oli jo mennyt kiinni niin ei päästy sisälle käymään. Ratikkapysäkki oli aivan vieressä joten kävelyä tuli ehkä viisi metriä. 

Kostel Sv. Ludmilyn kirkko.

Päivä 3. Maanantai 29.6.2015 Praha

Päivän ensimmäinen kohde oli Prahan linna. Prahan linnalle kannattaa varata aikaa useampi tunti, sillä alue on iso ja nähtävää on paljon. Päästiin kätevästi meidän hotellilta suoraan yhdellä ratikalla pääkallopaikalle. Linnan pihalle pääsi ilmaiseksi, mutta palatsiin ja näyttelyihin maksoi. Saatiin taas opiskelijahintaiset liput. Palatsin pihalla / alueella oli ST. Vituksen katedraali. Yhdellä lipulla pääsi suurimpaan osaan kohteista (muutamiin oli lisämaksu).

Meidän hotelli keskellä ei mitään. Tästä rakennusta ei edes tunnista hotelliksi.

Pyhän vituksen katedraali Prahan linnalla.

Tultiin sopivasti puolen päivän aikaan paikalle, jolloin suoritettiin vahtien vaihto. Tai ainakin univormuissa liikkuneet pyssymiehet käveli torvimuusikin tahtiin että ei se mikään muukaan voinut olla. Lisäksi tosi paljon jengiä oli tuijottamassa niitä.

Katedraalin sisällä oli kova kuhina.

Vahdin vaihto.

Alueella oli kirkon lisäksi mm. pieniä asuntoja, jotka oli sisustettu sen aikaisilla tavaroilla kun siellä oltiin asuttu. Osa saattoi olla jopa alkuperäisiä tai todennäköisesti suurin osa olikin. Lisäksi paikalla oli näyttelyitä, esimerkiksi aseita ja koruja. 

Linnan kruunu.

Kirkon takana oli ilmeisesti toinen kirkko.

Erään rakennuksen kellarissa oli sepän paja.

Tämä pieni käytävä oli linnan sisällä. Vasemmalla näkyvissä taloissa oli sen aikaisia esineitä kun siellä on oikeasti asunut ihmisiä. mm. Kellosepän koti, ompelijan koti jne. Talot olivat todella pieniä. Ehkäpä normaalin vessan kokoisia. 

Kun lähdettiin palatsilta oli mennyt aikaa joku 3 tuntia ja nälkä oli kova. Päätettiin mennä syömään lähimpään ravintolaan joka tulee vastaan. Hieman sillan jälkeen oli yksinäinen ravintola, astuttiin sisään mutta todettiin että ei tänne ja lähdettiin pois. Käveltiin eteenpäin 5 metriä ja tuli lupaavan oloinen ravintola. Listakin vaikutti hyvältä. Kun mentiin sisään tajuttiin että se on sama ravintola jonka pihassa käytiin 5 metriä aiemmin. Facepalm. No mentiin uudestaan samalle terassille missä oltiin jo oltu ja istuttiin pöytään. Palvelu oli vähän hidasta mutta onneksi ruoka oli lopulta hyvää. Tilattiin kumpikin lohta, juomaksi otin itse kaljaa ja Ida otti siideriä.

Lounaalla.

Hinta oli tällä kertaa hieman korkeampi, noin 15e safkalle koska paikka oli selvästi ainoa ravintola lähimainkaan. Lisäksi annos oli harmittavan pieni koska se oli oikeasti hyvää. No saatiin ainakin sen verran ruokaa että jaksettiin jatkaa matkaa. 

Käveltiin linnan puistoon tai en tiedä oliko se linnan puisto mutta ainakin heti sillan jälkeen se tuli, joten oletettavasti linnan puisto. Sen keskellä oli joku rakennus minkä sai vuokrata selkeästi yksityiseen käyttöön. Paikalla nimittäin oli tosi paljon porukkaa järjestelemässä häitä varten paikkoja. 

Tämä rakennus oli Prahan linnan puiston päädyssä, sen sai vuokrata ilmeisesti omaan käyttöön koska paikalla järjesteltiin häitä.

Seuraavaksi hypättiin läheiselle ratikkapysäkille, oltiin siis kävelty ehkä 1 tai 2 pysäkkiä tulopysäkiltä poispäin puiston läpi. Ajettiin lähimmälle pysäkille josta menisi eräänlainen köysihissi kukkulan päälle. 

Köysihissi tai gondoli. Mikälie.

Hissiin pääsi muistaakseni julkisen liikenteen lipulla, joten meidän ei tarvinnut maksaa siitä mitään. Ostettiin jäätelöt ennen hissiin menoa. Matkalla oli 1 välipysäkki vaikka nousua ei ollut sataa metriä enempää. Ylhäällä aukesi eteemme iso puisto. Lähdettiin kävelemään oikealle päin josta pitäisi löytyä Eiffeltornin kopio, ikäänkuin miniversio alkuperäisestä. Kun lopulta löydettiin torni oli tietysti pakko päästä ylös. Rappusia joutuisi kävelemään 300 kappaletta eikä ylös mennyt hissiä. Jossain vaiheessa ylemmissä kerroksissa rupesin taas jännittämään, mutta päätin kuitenkin kavuta ylös. Selvisin. Ylhäältä olikin sitten aika upeat maisemat. 

Prahan eiffeltornikopio.

Maisema ylhäältä.

Maisemia tornista ja Charles bridge edessä.

 Kun tultiin alas hirveän kapuamisen jälkeen palkittiin itsemme uusilla jäätelöillä ja kylmällä kokiksella. Kurkattiin vielä kukkulan päältä löytynyttä Observatoriota ja puistikkoa.

Lähistöllä ollut kukkapuutarha.

Observatorio jonne olisi maksanut pari euroa sisään mutta ei sitten menty.

Illasta pyörähdettiin vielä katsomaan ST. Nicholaksen kirkkoa joka oli ikävä kyllä jo kiinni. Käytiin sen jälkeen syömässä iltapalaa. Kirkon lähistöllä oli paljon ravintoloita ja porukkaa kuin pipoa, joten päätettiin syödä jossain lähistöllä olleista ravintoloista. Päädyttiin sitten sellaiseen missä luki että tsekkiläinen päivän lihalautanen 20e / henkilö. Jouduttiin hetki säätämään kun ei ihan ymmärretty mitä safka sisältää. Saatiin lopulta mätöt, siinä oli ensinnäkin liikaa ruokaa ja toiseksi se ei ollut kovin kummoista. Ainakin maha täyttyi. Lähdettiin vielä hotellin lähellä olleeseen isoon tescoon ostoksille ennen hotellille paluuta.

ST. Nicholaksen kirkko.

Syötiin iltapalaksi tsekkiläiset lihalautaset. Ruoka oli aika kuppaista kuten kuvastakin näkyy ja hinta aika kallis, jotain 20e annos.

Iso Tesco lähellä meidän hotellia. Paikallinen ostari jossa jonnet hengaili.

Hotellihuone oli ihan ookoo. Näkymät ikkunasta oli isoille fudiskentille joten melua ei tullut juuri ollenkaan.

Maisema hotellilta pihalle.

Illalla kun mentiin pesulle hanasta ei tullutkaan vettä. Olin ihan vittuuntunut kun käänsin hanaa ja sieltä ei tullutkaan mitään. Ajateltiin että ehkä tämä on joku väliaikainen katkos ja jos venataan tunti alkaisi vettä taas tulla. Mietin myös että jos käyn kysymässä respasta mikä homma, mutta päätin venata maks tunnin. Kelasin jo että ei helvetti mikä kehitysmaa kun ei edes vettä saada. Venattiin noin puoli tuntia ja sitten kun käänsin hanaa sieltä tuli ruskeaa tosi paskaista vettä ja sitäkin nuhaisesti. Arvet otsassa kasvoivat isommaksi. Valutin tuota kuravettä joku 10-15 minuuttia jonka jälkeen alkoi viimein tulla puhdasta vettä. Päästiin lopulta pesulle mutta vähän jännitti saadaanko pestyä loppuun ennen kuin vesi taas loppuu kesken. Ei onneksi loppunut.

Päivä 4. Tiistai 30.6.2015 Praha - Wien

Aamupalan jälkeen pakattiin rinkat ja lähdettiin kohti prahan juna-asemaa. Saatiin melkein käytettyä viimeisetkin kolikot matkaeväisiin, koska kolikoita ei saa forexilla vaihdettua enää euroihin. Meille taisi jäädä ennakkoon vaihdetuista rahoista maksimissaan euro, joten kaikki meni ihan nappiin ja ei tarvinnut edes hirveästi säästellä. 

Prahan päärautatieasema.

Pysäkki oli samantyylinen kuin Berliinissä alexanderplatsilla.

Junaan nousi hirveä määrä ihmisiä ja omalle paikalle pääseminen oli tuskaista. Junamatka kesti yhteensä noin 4 tuntia, joten onneksi oltiin taas varattu ennakkoon istumapaikat. 

Kun tultiin Wieniin ostettiin päärautatieaseman infosta opiskelijaliput julkiseen liikenteeseen. Myyjä suositteli tätä vaihtoehtoa meille ja osasi onneksi kysyä olemmeko opiskelijoita. Muutenkin virkailija oli todella ystävällinen ja puhui hyvää englantia. Oltiin eka ostamassa Vienna city cardia, jolla saa matkalipun ja alennuksia, mutta kuulemma opiskelijakortilla saa vielä paremmat alennukset. Kannatti siis olla opiskelija! Otettiin myös muutamia ilmaisia karttoja kysyttiin miten päästään meidän hotellille. Saatiin neuvo myös sinne. 

Ajettiin juna-asemalta ratikalla joka tosin kulki maan alla reippaat kolme pysäkkiä ja jäätiin pois. Tultiin vahingossa oikeasta rööristä ulos ja hotelli olikin tien toisella puolella. Tosi hyvä mesta. Kirjauduttiin sisään ja vastaanotossa oli myöskin mukava nainen. Heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin etsimään iltapalaa. Hotellin lähellä oli ainakin yksi kahvila ja kaksi ravintolaa joista toisessa oli ihan täyttä ja porukkaa kaljalla. Päädyttiin sitten ravintolaan jossa oli hiljaista. Se oli tosin italialainen ravintola, joten en odottanut mitään kummoista ja hinnatkin oli pieniä. Esim päivän keitto vastasi pirkan kuumakuppiannosta, pelkkää lientä ja vettä. Se maksoi jotain 3e. Pasta-annos muistutti taas tuorepastaa ja sekin maksoi jotain 7e, ei siis mikään tappio mutta ruoka ei ollut kummoista.

Päätettiin safkan jälkeen mennä vielä hotellin lähellä olleeseen kahvilaan terassille, ehkä siis 20 metriä hotellilta. Otettiin siinä vehnäoluet kun sellaisia kerran sai. Myös Ida otti vehnäolutta. Oli myös pakko saada jälkkäriä ja tilattiin jotkut suklaadonitsit. Myyjä sanoi että puhuu huonosti englantia, mutta oli tosi ystävällinen ja ihan hyvin se pärjäsi meidän kanssa.  

Vehnäolutta.

Donitsit.

Kalja oli halpaa, jotain 3 euroa ja donitsi saman verran. Kun saatiin syötyä rupesi olemaan jo ilta ja todettiin että ei keretä kyllä kaupungille enää, vaan päätettiin tutkia lähiympäristöä. Kahvilan vieressä oli polkupyöräasema, josta pystyi itse vuokrata pyöriä. Olin katsonut kun pari tyyppiä otti siitä pyörän ja se näytti kätevältä. Päätettiin sitten olla hurjia ja kokeilla itsekin.

Syötin luottokortin sisään ja aloin näppäilemään tietojani. Ei mitään ongelmaa. Kortilta veloitettaisiin 1e maksu kortin varmistusta ja rekisteröintiä varten. Sillä saisi ajaa tunnin ilmaiseksi. Idan kortin kanssa oli vähän ongelmia, mutta saatiin sekin lopulta läpi. Ainoa hämmennys oli jossain vaiheessa ilmennyt 20e maksu, mitä ei onneksi ikinä mun kortilta veloitettu. En tiedä mikä se oli, mutta saatiin tunti pyöräillä eurolla joten kannatti. Ajettiin eestaas kujia eikä ollut mitään hajua miten Vienissä piti pyöräillä, ajotiellä vai kadulla. Ajettiin sit vähän molemmissa ja ilman kypärää tietysti. Pyörien lainaus ja palauttaminen samaan telineeseen oli helppoa. Lenkin jälkeen mentiin nukkumaan.

Wienin hotellihuone.

Näkymät hotellista likaisen lasin läpi. Junarata meni vieressä ja hotelli oli ison risteyksen kulmassa, joten meteliä tuli jonkin verran. Myös tien ylittämiseen piti varata aina 5 minuuttia vilkkaan liikenteen takia ja tätä liikennettä oli paljon myös pitkälle yöhön.

Päivä 5. Keskiviikko 1.7.2015 Wien.

Edellisen illan enteilevä mahakipu johti siihen, että Ida sai taas yöllä juosta vessassa. Minulle ei taaskaan tullut mitään, liekö sitten tottumaton maha ja olut huono yhdistelmä? Onneksi aamulla olo oli kuitenkin hyvä eikä tilanne mennyt niin pahaksi kuin viime reissulla. 

Tällä kertaa ei oltu otettu aamupalaa, joten mentiin ostamaan omat aamiaiset lähellä olleesta Sparista. Kun syötiin aamiaista mietittiin mitä tehdään. Katsottiin papereita mitä oltiin napattu juna-asemalta ja löydettiin wien walking tours opas, jossa oli kävelyreitit kahdelle päivälle. Päätettiin mennä se läpi, koska aikaa oli juuri sopivasti kaksi kokonaista päivää. 

Hypättiin maanalaiseen ratikkaan ja mentiin kaupungin keskustaan. Aloitettiin City Walk 1 kierroksesta, jonka alussa oli Vienna State Opera, eli oopperatalo. 

Vienin oopperatalo

Lämpötila oli jo varmasti yli 30c tässä vaiheessa. Käveltiin seuraavaksi kaupungin pääkohteeseen ST. Stephens cathedralin ulkopuolelle. Paikalla olikin aika paljon jengiä ja kirkon takana oli hirveesti hevoskärryjä jonossa odottamassa asiakkaita. Käveltiin kirkon ympäri ja mentiin myös pyörähtämään sisällä. 

ST. Stephens cahedral. Wien.

Hevoskärry

Kirkon sisältä.

Mozartin syntymäkoti oli heti kirkon vieressä parin mutkan takana, joten käytiin se kurkkaamassa pihalta. Sisälle olisi taas maksanut ekstraa, mutta päätettiin skipata se. Samoin kirkon torniin olisi päässyt katsomaan maisemia rahaa vastaan, mutta jätettiin sekin välistä. 

Mozartin koti.

Joku veistos Wienissä.

Seuraavaksi matka jatkui kohti Hofburgia, eli keisarillista palatsia joka on keskellä Wieniä. Piipahdettiin matkalla ST. Peterin kirkossa. 

Pyhän pietarin kirkko Wienissä.

Mentiin seuraavaksi keisarillisen palatsin läpi ja päädyttiin puistoon, jonka vasemmassa laidassa oli suuri kirjasto.

Keisarillinen palatsi.

Palatsin takana oli aika hulppea kirjasto.

Käytiin kurkkaamassa sisältä, mutta siellä oli portit ja ei menty eteenpäin. Aukion nimi taisi olla Heldenplatz. Jatkettiin matkaa eteenpäin ja tultiin eräänlaiseen museokeskittymään. Puiston molemmilla laidoilla oli museot. Vasemalla puolella oli taidemuseo ja oikealla luonnontieteellinen museo. Päätettiin käydä luonnontieteellisessä taiteen sijaan ja se oli salee parempi ratkaisu. 

Taidekuva museokeskittymästä.

Sisältä löytyi mitäpä muutakaan kuin kiviä, fossiileja, helvetisti täytettyjä eläimiä ja pari dinosauruksen kopiota. 

Ametisti, Nipsu rakastaisi.

Dinosaurus jonka sisälle oli laitettu moottoreita. Se liikkui.

Esi-isät.

Museossa vierähti useampi tunti ja sen jälkeen oli jo todella kova nälkä, oli pakko saada safkaa. Poikettiin hieman kävelyreitiltä sivummalle ja löydettiin lopulta Vapiano. Koska paikka oli tuttu mentiin sisään. Lähistöllä ei ollut mitään muutakaan fiksua, tien toisella puolella oli mäkkäri ja sinne nyt en ainakaan suostunut menemään. Vapianosta saatiin tosi hyvät pastat verrattuna edellisen päivän pastoihin. Se on oikeastaan aika jännä että Vapianosta olen saanut elämäni parhaimmat pastat vaikka se on kuitenkin ketju. Yksityiset ravintolat häviää 100-0 pasta-annosten kanssa joissa olen tähän mennessä käynyt. Tai ehkä mä vaan käyn väärissä paikoissa, ken tietää. 

Matka jatkui kohti Secession taloa, jossa oli kultainen kukkakupoli katolla. Sen enempää tästä rakennuksesta ei jäänyt mieleen, mikä se oli tai mihin se on tarkoitettu. 

Kultainen kupoli katolla. Yksi nähtävyys.

Rankan kävelyn takia väsymys alkoi jo painaa vaikkei päivä ollut vielä lopussa. Ida otti 15 minuutin powernapit pienen kävelymatkan päässä olleen puiston penkillä ja matka jatkui. Käveltiin Karlskirchelle. Kirkkoon olisi joutunut maksaa sisään ja päätettiin taas säästää, ei menty katsomaan sisältä.

Karlskirche, ikävä kyllä se oli remontissa ulkoa ja sisälle olisi maksanut.

Kirkolta oli lyhyt matka kivalle suihkulähteelle, josta tuli vesihöyryä ja se hieman viilenti. Kastelin hattuni kokonaan altaassa ja idan palaneisiin hartioihin kaadettiin myöskin kylmää vettä. Suihkulähteellä oli joku sirppimies, ihme ryssälähde.

Iso suihkulähde Wienin perukoilla.

Jalat oli jo todella kipeät kävelystä, mutta pakko oli jatkaa matkaa. Ohitettiin konserttitalo ja käytiin stadtparkissa katsomassa Johann Straussin muistopatsasta.

Johan Straussin patsas.

Käveltiin vain puiston läpi ja vastaan tuli juomapiste. Luin netistä aiemmin että näitä juomapisteitä on Wienissä useampia ja veden pitäisi olla todella puhdasta, sillä Wieniin tuleva vesi lasketaan suoraan vuorilta. Päätin siis olla rohkea ja kokeilin juoda juomapisteen vettä. Se oli oikeasti tosi hyvää! En kuitenkaan jatkossa juonut enää paljoa hanavettä, vaikka sitä selkeästi olisi voinut juoda ja se oli vieläpä ihan hyvää.

Mentiin kävelykadulle joka alkoi puiston jälkeen. Päädyttiin terassille josta sai olutta. Talosta sai useita erilaisia oluita ja ilmeisesti osa oli ehkä heidän omaa tai ainakin paikallista tuotantoa, tilasin sitten lopulta kolme 0,2 litran kaljaa koska en osannut päättää ja oli kiva päästä maistelemaan. Kaljat maksoi 2e lasilta.

Kaljamaistiaiset 6e hintaan, ei huono.

Kaljat oli ihan jees, vasemmalla ollut taisi olla vehnäolutta, keskimmäinen mietoa ipaa ja oikealla laageria. Kaljan jälkeen mentiin Albertina nimisen klubin katolle, jonka piti olla päivän viimeinen kohde. Ei kuitenkaan ihan sulauduttu joukkoon väsyneinä hikisinä ja pahan hajuisina matkaajina, joten lähdettiin pois. Jatkettiin vielä vähän seuraavan päivän kierrosta, käytiin Mozartin patsaalla ja parlamenttitalolla. 

Joku klubi, katolla oli ihan törkeän paljon porukkaa ja siististi pukeutunutta sakkia muutenkin.

Mozartin patsas oli klubin takana olleen puiston perällä.

Wienin parlamenttitalo.

Wien on aika kompakti kaupunki, nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä, eikä periaatteessa tarvittu ratikkaa kuin hotellille menemiseen ja toisinpäin. Ostettiin iltapalaksi 5 eurolla parlamenttitalon lähellä olleesta kiskasta kuppinuudelit. Myyjä ei tykännyt kun kippasin sille 20 sentin kolikoina 10e. Oli kertynyt törkeesti pientä rahaa ja nyt oli hyvä tilaisuus päästä niistä eroon. Saatiin kummiskin safkat pienen pään pudistelun ja vittuuntuneen ilmeen jälkeen. Mentiin safkaamaan ne viereiseen puistoon jossa oltiin jo aiemmin pööpöilty.

Heldenplatzin puisto jossa syötiin kuppinuudelit iltapalaksi.

Taas kävi vähän sama homma kun Pariisissa, ei jaksettu syödä kaikkea ja meinattiin laittaa safkat roskiin koska ei oltu nähty Wienissä yhtäkään koditonta. No sitten jostain ihmeen kummasta ilmestyi joku resuinen jamppa tonkimaan roskiksia. Meidän lähellä olleesta roskiksesta se tonki pari palaa pizzaa slaissia ja nappasi ne talteen. Keksin heti mitä tehdä. Vein meidän jämät sille ja se katsoi minua hölmistyneenä. Otti safkat vastaan ja jatkoi matkaa. Tällä kertaa en saanut edes kiitosta, mutta ilmeisesti kelpasi. Jamppa meni puiston pimeimpään nurkkaan syömään safkoja. Me lähdettiin hotellille ratikalla. 

Päivä 6. Torstai 2.7.2015 Wien.

päivän ensimmäinen kohde oli Schönbrunnin linna. Linnalle meidän täytyi mennä ratikalla tai metrolla. Asemalta oli myös hieman pidempi kävelymatka linnalle. Ei ekaksi tiedetty mihin suuntaan piti kävellä, koska jengiä meni pariin eri suuntaan. Päätettiin kuitenkin kävellä vastavirtaan mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Löydettiin portit ja lipunmyyntiin. 

Paikkaan myytiin jälleen erilaisia lipputyyppejä: pelkkä linna ja puutarha, lisäoptioina oli erilaisia pienempiä puutarhoja ja kesähuvila. Otettiin näistä joku kompromissi millä pääsi varsinaisen linnan lisäksi kesähuvilaan ja pariin pienempään puutarhaan.  

Schönbrunnin linna etupihalta.

Schönbrunnin linna takapihalta.

Itse linnan kiertämisessä ei mennyt kuin maksimissaan 45 minuuttia minkä lisäksi olisi helposti riittänyt pikainen pyörähdys takapihalla. Meillä tuhrautui varmaan kolme tuntia koko paikan tutkimiseen. Linnan sisällä oli törkeän kuuma ja sinne ei saanut viedä omia laukkuja saatikka valokuvata. Jouduttiin sitten ostamaan kalliit 0,5 litran vesipullot mitkä join tyyliin ykkösellä alas. 

Paikka veti vertoja Versaillesin palatsille. Paikka oli niin iso. Linnassa tosin oli paljon vähemmän porukkaa kuin Versaillesissa joten mahduttiin liikkumaan hyvin ja se oli paljon mukavampaa sekä nopeampaa. Käytiin linnan jälkeen katsomassa appelsiinipuutarhaa mikä oli aivan linnan kyljessä kiinni. Siellä ei meidän lisäksi ollut kuin pari muuta ihmistä, koska sinne tarvitsi spessulipun. Paikanpäällä oli myös matala 1 kerroksen "näköalatorni" minne meni kierreportaat. Ylhäällä oli joku nainen ja pari muksua katsomassa maisemia. Kun mentiin alas Ida auttoi pienemmän alas kädestä pitäen jotta se ei olisi kaatunut turvalleen. Ei mitään valitusta ja alhaalla isä otti pojan vastaan kiittäen. 

Puutarhasta löydettiin hauska labyrintti, joka oli oikeasti aika haastava. Eksyttiin pari kertaa kunnes löydettiin perille. Palatsin puutarha oli osittain mäessä, jonka kiipeäminen oli tukalaa kuumuudessa. Wienin ilmasto on paljon kuumempi ja kosteampi kuin Helsingin, ylläri pylläri. 

Linnan puutarhassa oli labyrintti.

Kiivettiin kukkulan huipulle jossa oli kesähuvila. Sinne pääsi alakertaan ilmaseksi ja katolle meidän spessulipulla joten piti vielä kävellä portaita ylös...

Kesähuvila mäen päällä

Maisemat huvilan katolta. Koko tämä matka oltiin kävelty linnalta ylämäkeen 30 asteen helteessä.

Kierreltiin vielä tovi puiston oikeaa laitaa kunnes lähdettiin takaisin kaupungille.

Palatsin oikean reunan puistoa, tai metsää.

Sivummalta löytyi joku raunion tapainen systeemi, ei mitään hajua mikä tää on.

Appelsiinipuutarha part. 2. Täällä ei periaatteessa ollut mitään nähtävää, käytettiin ehkä 5 minuuttia tutkimiseen.

Kun tultiin kaupungille pysähdyttiin syömään pieneen ravintolaan joka mainosti Schnitzeliä. Sehän on joku Wienin erikoisuus ja sitä piti tietysti testata. Ida otti risottoa. Tilasin myös vehnäolutta. Sain tällä kertaa tummaa jossa oli vähän enemmän voltteja ja taisi vähän nousta päähän kuumuuden sekä nestehukan takia. Kumpikin safka oli ihan jees ja hintaa joku kymppi. 

Safkan ja lepotauon jälkeen Ida halusi syömään originaalia Sacher kakkua ja sitä saisi Cafe Sacherista jonka ohi oltiin jo aiemmin menty. Wienissä on tietääkseni vain yksi tai kaksi paikkaa jotka saa myydä ns. originaalia sacher kakkua. Tilattiin pullo kokista ja kakut. Kakku maistui ihan samalle kuin ne muutkin, onneksi hinta ei ollut paha. Jotain 5-6e palasta. Tulipahan syötyä.

Originaali sacher kakku Cafe sacherista.

Jatkettiin tästä City Walk kakkosta joka jatkui ilmeisesti raatihuoneen ohitse ja käytiin vielä viereisessä Votivkirchessä, joka oli goottityylinen kirkko kuten ST stephensin katedraali. 

Votivkirche.

Joku pytinki.

Aukio jossain Wienissä.

Käytiin katsomassa lähekkäin olleita paikkoja ja enää en mitenkään muista mikä oli mikäkin. Mm. burgtheater, Minoriten-kirche, Am Hof ja Judenplatz, jossa oli holokaustin muistomerkki.

Holokaustin muistomerkki. Aika ruma verrattuna berliiniin. Luulin tätä eka takaa metron sisäänkäynniksi tai muuksi random bunkkeriksi, mutta se olikin muistomerkki.

Käveltiin kohti Tonavan rantaa ja matkalla vastaan tuli vielä aukio missä oli Anker Clock ja Bermuda Triangle, mikä tarkoitti terassien ja myymälöiden keskittymää. 

Anker Clock

Tulimme viimein Tonava joen rannalle ja löysimme kivan baarin. Jäimme siihen nauttimaan auringonlaskusta. Meidän juomat maksoi yhteensä jotain 7e ja kun kysyin tarjoilijalta voidaanko maksaa erikseen se vastas "are you serious?" sit oli pakko heittää että köyhä reppureissaaja. Nauratti.

Huurteisella Tonavan rannalla.

Tonava.

Kun iltahämärä alkoi lähestyä päätettiin vielä sykkiä Belvederen palatsille, joka oli paljon pienempi kuin Schönbrunnin ja se oli ikäänkuin kaupungin sisällä eikä omana osionaan kaupungin sivulla. Paikka oli jo kerennyt mennä kiinni, mutta päästiin liikkumaan etu- sekä yllättäen myös takapihalla. Ei tarvinnut maksaa mitään ja oltiin tyytyväisiä.

Belvederen palatsin etupiha Wienissä.

Palatsi takaa.

Hieman pienempi puutarha kuin Schönbrunnissa.

Ennen hotellille menoa käytiin vielä Hauptbahnhoffilla eli päärautatieasemalla hakemassa iltapalaa. Asema oli siitä kätevä, että siellä oli paljon pikaruokapaikkoja. Idalle burger kingiä ja mulle aasialaista wokkia alle kympillä.

Päärautatieaseman sisäänkäynti.

Wien minions.

Aasialainen wokkiateria take-awayna.

Päivä 7. Perjantai 3.7.2015 Wien - Bratislava.

Kirjauduttiin aamulla ulos hotellista ja jätettiin meidän kamat respaan lukolliseen huoneeseen. Kelattiin pyykätä, koska juna lähtisi vasta keskipäivän jälkeen ja jouduttiin ennen kymppiä kirjautumaan ulos. Kysyttiin aulan mukavalta tytöltä missä on lähin pesula. Lähellä ei kuulemma ollut itsepalvelupesulaa vaan jouduttaisiin peräti kahdella eri ratikalla ja metrolla menemään pesemään kuteita. Päätettiin mennä, koska ei tiedetty Bratislavasta mitään. 

Saatiin hyvät ohjeet ja tyttö tulosti meille Wienin reittioppaasta ohjeet saksaksi. Löydettiin oikea pysäkki ja kun tultiin pihalle lyhyen skannailun jälkeen nähtiin pesulan logo, juuri sellainen miksi respatyttö sitä kuvailikin. Vihreää ja sinistä. 

Green Clean itsepalvelupesula Wienissä.

Kun tultiin sisään meidän pään päällä oli varmaan kysymysmerkit koska heti joku ystävällinen setä tarjosi apua. Se opasti meitä kädestäpitäen miten saadaan vaatteet pestyä ja kuivattua. Proseduuri oli jotakuinkin samanlainen kuin muissakin paikoissa, ainoastaan pesupulveria ei myyty erikseen vaan se oli jo koneissa valmiina. Olisi kuulemma kannattanut tuoda omaa pulveria mutta valmiilla mömmöilläkin selviäisi. Laitettiin puolen tunnin pesu ja päätettiin käydä syömässä sillä aikaa. 

Löydettiin alle 100 metrin matkan päästä joku kebab / hampparimesta. Jäätiin siihen syömään koska oletettavasti saataisiin safkat nopeasti. Tämä kaveri ei tainnut paljoa puhua englantia, mutta eipä se haitannut. Elekieltä vaan peliin. 

Safkan jälkeen heitettiin vaatteet kuivausrumpuun. Kun oltiin valmiit haettiin rinkat hotellilta säilytyksestä ja lähdettiin juna-asemalle. Asemalla ei ollut mitään ongelmia löytää junaa ja vaikka oltaisi missattu kyseinen juna meni niitä tosi tiheästi ja hinta about 10e joten ei niin väliä. Bratislavassa voikin hyvin käydä päiväreissulla Wienistä. Ja jos näiden kahden välillä miettii kannattaa ehdottomasti olla Wienissä. Bratislava oli kuppainen paikka josta kohta lisää. 

Hauptbahnhoff sisältä.

Matka kesti tunnin. Kun tultiin perille ajattelin että nyt tultiin johonkin kehitysmaahan, tai ainakin kaikki näytti tosi paljon kuppaisemmalta ja köyhemmältä. Asemalla oli ihan jäätävä tungos. Yritettiin katsoa mistä saisi julkisen liikenteen lipun ja kartan paikasta. Löydettiin joku isompi infokoppi missä nainen puhui englantia ja saatiin kartta ilman ongelmia. Nainen opasti meidät pihalle ja vasemmalle josta pitäisi löytyä julkisen liikenteen lippuja myyvä koppi.

Bratislava, Slovakian pääkaupunki.

Koppi oli todella pieni. Meitä ennen oli pari Slovakialaista, joiden asiointi sujui nopeasti. Meidän edessä oli joku turisti / bisnesmies, olisiko ollut puku päällä. Se meni ekalle vapaalle luukulle josta nainen sanoi vain "no english" ja osoitte sivulle. Seuraavassa kopissa sama juttu ja kolmannessakaan ei puhuttu englantia. No kiva. Mitä järkeä laittaa lippuluukulle myyjä joka ei puhu englantia ja siitä turistin pitäisi osata ostaa lippu. Hetken päästä paikalle osui joku about meidän ikäinen jamppa ja mies kysyi siltä puhuuko se englantia. Puhui! Ja vieläpä tosi hyvin. Mies pyysi sitä tulkkaamaan itselleen lipun ja muutaman minuutin jälkeen homma hoidossa. Kysyin tietysti heti perään voisko se jeesata meitäkin ja saatiin parin päivän lippu julkisen liikenteen kartalla. Lippu maksoi jotain 8e. Kiitin jamppaa ja sanoin että sen pitäis olla töissä täällä koska kukaan ei puhu englantia. Huvittuneena se jatkoi matkaa. 

Alkusäädöt oli tehty ja sitten piti löytää hotellille. Bratislavasta ei ollut mitään hajua, joten katoin julkisen liikenteen karttaa mikä saatiin kopista. Pelkkiä bussireittejä, mutta ne oli merkitty aika hyvin. Katsoin lähimmän pysäkin hotelliin juna-asemalta. Reitti löytyi ja sitten etsittiin pysäkki. Sekin löytyi helposti. Ulkona oli pitkä rivi bussipysäkkejä numeroin varustettuna. Mentiin ekalla bussilla about vartti Bratislavan bussiasemalle, josta piti vielä vaihtaa toiseen bussiin. Busseissa oli onneksi digitaaliset näytöt merkkaamassa millä pysäkillä ollaan, muuten oltais oltu ns. pulassa. Bussit tosin näytti ihan 80 luvun dösiltä johon oli isketty vain digitaalinen näyttö. Oltais voitu kävellä myös bussiasemalta, mutta rinkkojen kanssa ei huvittanut ja lämpötilakin oli taas jotain 30c. Oli pientä epävarmuutta mihin bussiin pitäisi hypätä mutta löydettiin lopulta oikea ja jäätiin oikealla pysäkillä myös pois. 

Meidän hotelli oli niin iso, että sitä ei voinut olla tunnistamatta. Seuraava hauska juttu oli se, että meidän hotelli olikin 4 tähden hotelli joka maksoi naurettavat 20e yöltä. Kun hypättiin bussista heti 5 metrin päässä oli kauppa josta haettiin vettä, jonka nimi oli "voda", tien toisella puolella taas oli meidän hotelli.

Vodaa.

4 tähden hotelli Slovakiassa.

Respassa mimmit puhui englantia joten ei ongelmaa. Kirjauduttiin sisään ja päätettiin tai minä päätin että tämä päivä olkoon lepopäivä. Hotellin aulassa oli kaksi kirjautumistiskiä ja kaksi virkailijaa. Huoneesta löytyi täytetty minibaari ja lisäksi kahvikone kahvilla, suklaata, ilmainen vesipullo ja pesuaineita joista osan Ida "pölli" mukaansa. 

Hotellin aula.

4 tähden huone.

Hotellissa oli myös oma kuntosali, sauna, suolahuone, ravintola ja baari. Kolmen ruokalajin illallinen hotellin ravintolassa maksoi peräti 13,50e. Päätettiin käydä testaamassa sellaiset. Haisin ihan hielle ja mun paidassa näkyi hikiläikkiä. Ravintolan puolella tarjoilijalla oli puku päällä ja valkoiset pöytäliinat. Tuli vähän fiilis että mitä hittoa en mä voi täällä olla. Mutta hinta oli niin naurettava että en jaksanut vaivautua suihkuun ja fiineilemään. Saatiin tosiaankin kolme ruokalajia, mutta ei se safka mitään hyvää ollut. Pahaa pastaa ja silleen. Ainakin oli halpaa ja kunnon kulissit. Tuli jotenkin mieleen Pohjois-Korea. 

Hotellin ravintola.

Koska tämä päivä oli ns. "huilaamiseen" halusin testata paikan punttista joka oli ilmainen, samoin suolahuone. Kävin sitten salilla ja Ida luki kirjaa. Sauna olisi maksanut 8e, vähän teki mieli mutta sitten ei kuitenkaan haluttu maksaa siitä niin paljoa. Treenin jälkeen käytiin istumassa suolahuoneessa tovi.

Hotellin minipunttis.

Illalla katseltiin mun miniläppäriltä vielä pingviinit animaatioleffa.

Päivä 8. Lauantai 4.7.2015 Bratislava

Aamu alkoi hotellin tuhdilla aamupalalla. Oikeesti valinnanvaraa oli aivan sairaasti. Tarjoilupöytiä oli useita. Iski pieni ahneus kun piti saada kaikkea. Oli leipää, croissantteja, muroja, nakkeja, kokkelia, pekonia, hedelmiä ja pannaria. Taistelin kolme pannaria alas kaiken edellämainitun jälkeen. 

Aamiaisen jälkeen päivän eka kohde oli mikäpä muukaan kuin Bratislavan linna. Kysyttiin hotellin aulasta ohjeet. Mentiin ekaksi jollekin ostarille missä piti vaihtaa bussia. Käveltiin ostarin läpi ja löydettiin meidän vaihtopysäkki. Siitä ajettiin pari pysäkkiä "UFO" sillan ylitse, joka on myöskin yksi nähtävyys. Jäätiin pois ja yritettiin kävellä linnalle. Linna oli korkean mäen päällä, joten sinne sai tarpoa aika pitkän matkan. Tietysti puolessa välissä ohi ajoi turistijuna jolla olisi päässyt näppärästi ylös, vaikka arvatenkin se olisi maksanut jotain. 

Ufosilta ostarilta kuvattuna.

Bratislavan linna.

Maisemat linnalta ja taustalla ufosilta. Ufosillan ylös olisi myös päässyt, mutta ei jaksettu mennä.

Ennen linnalle saapumista käytiin ostamassa tuliaiset, eli shottilasi ja jääkaappimagneetti turistikaupasta jossa ei ollut ketään muita kuin me. Kun tultiin linnan pihalle oli siellä aivan autiota. Jännää. Käveltiin linnan ovista sisäpihalle ja yritettiin mennä sisään johonkin näyttelyyn koska siellä ei ollut mitään kylttejä. Sisällä meiltä kysyttiin kuitenkin pääsylippua ja olin ihmeissäni että mistä sellasen saa, ulkona ei nimittäin näkynyt mitään tickets kylttiä ja muutenkaan siellä ei ollut ketään missään. Sitten tultiin takaisin pihalle ja mentiin ovesta sisään josta meidät oli opastettu ostamaan lippu. 

Lippukassalla oli yksinäinen tyttö, ei ketään muita. Ostettiin opiskelijaliput linnaan ja näyttelyyn. Siinä vaiheessa linnan pihalle oli pörähtänyt yksi turistibussillinen muita turisteja. Silti oli tosi hiljaista kun oli tottunut että muualla on ihan törkeästi porukkaa. Bratislava ei vissiin hirveästi kiinnosta ihmisiä eikä siellä edes ole oikeasti paljon nähtävää. 

Mentiin kierrokselle linnaan. Linna kuitenkin oli pettymys koska se paljastui uudestaan remontoiduksi. Linnassa oli tyhjää, pari hassua taulua seinillä. Ei niin mitään nähtävää. En suosittele. Ainoa hyvä asia oli että linnan torniin pääsi katsomaan maisemia ja kolmannessa kerroksessa oli joku sotanäyttely, missä kerrottiin ekasta ja tokasta maailmansodasta. Esillä oli myös aseita ja univormuja. Se kiinnosti edes vähän. Ei siis välttämättä kannata mennä linnaan sisälle ja maksaa, siellä ei oikeesti oo mitään nähtävää. Myös linnan piha oli pieni ja tylsä. 

Seuraavaksi päätettiin käydä Devinin linnan raunioilla, joista olin lukenut netistä etukäteen. Muuten ei olis ollut mitään käsitystä koko mestasta. Olin selvittänyt interreneteistä miten paikkaan pääsee bussilla. Bussi lähtisi ufosillan alta ja ajaisi noin 20 minuuttia tonteille.

Maisemat Linnan tornista toiseen suuntaan.

Sillan ja linnan lähellä oli kirkko, joka oli myöskin nähtävyys. Se taisi olla kiinni, ei ainakaan käyty sisällä. Hieman kuppaisempi kuin aikaisemmat kirkot.

Kun mentiin Devinin linnalle bussissa ei ollut ketään muita kuin me ja niitä meni tyyliin tunnin välein. Bussi ajoi kunnon peltoreittiä, matkaan tuli ehkä 2 tyyppiä matkan varrelta, ei voitu siis mitenkään päätellä missä pitää jäädä pois. Onneksi Devinin linna oli viimeinen pysäkki. Rauniot oli korkean kummun päällä, ne näytti hienoilta. 

Devinin linnan raunioilla oli muutama ravintola ja pelkästään paikallisia turisteja. Päätettiin syödä yhdessä ravintolassa, koska päivä oli jo yli puolenvälin. Eka tarjoilija huikkasi toiselle kun kysyin puhuuko se englantia. Saatiin sitten joku nuori tyttö joka osasi auttavasti englantia ja tilattiin safkaa. Ida otti lohta ja mä sain jonkun hiton appelsiinilihasysteemin mikä maistui kauhealle. 

Appelsiiniliha Slovakian tyyliin, pahaa oli.

Devinin linnan rauniot mäen päällä. Alhaalla oli hotelli ja pari ravintolaa.

Idan lohi mikä oli ihan ookoo.

Safkat ei onneksi maksanut kymppiä enempää ja pääasia oli että saatiin mahat täyteen. Linnan porteilla oli sisäänpääsymaksu, muutaman euron. Alue jonne lipulla pääsi oli tosi iso, mentiin käymään ekana tietty raunioilla, joissa meillä kesti useampi tunti. Sen jälkeen pyörittiin vähän lähimaastossa ja lähdettiin takaisin. Matkan varrella oli mm. jotain telttoja joissa oli ihmisiä esittämässä keskiaikaa. Lisäksi raunioilta näki Itävallan puolelle, maat erotti ilmeisesti pelkkä joki välissä. 

Linnan rauniot koostuivat kahdesta osasta. Toinen mielenkiintoisemman näköinen osa oli kuitenkin suljettu. Syyksi sanottiin että kalliosta oli löytynyt iso halkeama jota oltiin alettu korjaamaan mutta rahat olivat loppuneet kesken. Siksi se jouduttiin turvallisuussyistä sulkemaan ja viimeiset kaksi vuotta se on odottanut korjausta.

Teltat joissa oli ihmisiä esittämässä keskiaikaisia aseita yms diipadaapaa.

Linnan rauniot alkavat tästä.

Toisella puolella ei ollut paljoa nähtävää, koko mesta oli oikeasti rauniota. Vain edessä näkyvät kaksi ovea olivat paikkoja mihin pääsi sisään. Toinen oli vessa ja toisessa oli pieni näyttely missä oli jotain perus juttuja kuten nuolen päitä ja savikippoja.

Tämä osa linnasta oli suljettu.

Tonavajoki, maisemat oikealle.

Suljettu osa raunioista.

Maisemat vasemmalle ja joen toisella puolella ilmeisesti Itävalta.

Aurinko porotti ihan täysiä ja soijasin niin paljon. Olin juonut kaikki mun vedet ja lisää piti saada. Ainoa paikka mistä sai vettä oli linnan luokse rakennettu vesipiste. Katsoin kun pari paikallista joi siitä ja päätin juoda itsekin. Ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Join varmaan 2 litraa. Onneksi vesi oli puhdasta ja en saanut mitään vatsavaivoja. 

Aikamme hikoiltua lähdettiin alas. Busseja menisi takaisin Bratislavaan 30 minuutin välein. Päätettiin siis käydä vilkaisemassa rantaa. Siellä ei ollut kummempaa näkemistä. Paikka oli selkeästi paikallisten nuuksio. Jengi pyöräili, harrasti vesiurheilua yms. Rannan tutkimisen jälkeen mentiin vielä vetämään kaljat terassille. Otin Kozel vaaleeta ja 0,5l tuoppi maksoi euron. Naurettavaa. 

Alhaalla joen rannalla.

Loput kozelit vedin bussipysäkillä josta rauniot näki.

Bratislavan keskusta on kokoluokassaan suurinpiirtein Helsingin kokoinen, joskin ehkä hieman kompaktimmin rakennettu, joten se oli nopeasti nähty. Silti Helsinki tuntui isommalta ja jopa yllättäen paremmalta kaupungilta kuin Bratislava. Tänne en ainakaan muuttaisi, kerrankin näin päin. Turistikarttaan oli merkitty lähinnä kirkkoja ja jotain tärkeitä rakennuksia, jotka ei edes ollut mitenkään erikoisia. Käytiin lidlistä ostamassa karkkia.

Kävelykadulla oli joku kuoro esiintymässä.

Äijät pelas megashakkia kävelykadun keskellä.

Tämä on varmaan Bratislavan tärkein nähtävyys. Se oli keskellä kaupunkia ja sen luona otettiin paljon kuvia.

Joku aukio Bratislavassa.

Tämä kämäsen näköinen kirkko oli merkattu nähtävyydeksi.

Bratislavan hallintorakennus, tai joku palatsi. Pieni ja kämänen verrattuna muihin näkemiini.

Tultiin iltapalalle vielä kävelykadun loppuun tai alkuun, miten sen haluaa sanoa. Paikalla oli yllättävän monta ulkoterassia ja päädyttiin randomilla yhteen niistä. Paikasta sai lihalautasen kahdelle hengelle, joten kokeiltiin semmoista. Paikasta sai myös vehnäolutta. Ruoka oli ihan ookoo, joskin ei taaskaan mitään erikoista. Tosi keskitasoa. Hinta oli jotain 20e yhteensä, eli kymppi kummaltakin. Kalja jotain kolme euroa.

Paulaner oli halpaa.

Lihalautanen kahdelle. Aika vähän syötävää eikä edes mitään erikoista kuten kuvasta näkee.

Ida joi jotain käsin tehtyä siideriä joka oli paikallista tuotantoa. Se oli ihan jees. Syötiin vielä vieressä olleesta jätskikopista jäätelöt ja lähdettiin joen rantaan etsimään bussia takaisin hotellille. 

Bratislavan linna iltavalaistuksessa.

Päivä 9. Sunnuntai 5.7.2015 Bratislava - Budapest

Aamulla nukuttiin vähän pidempään, koska ei kerettäisi enää kaupungille ja aamiainen taisi kestää jopa klo 11 asti. Vitkuteltiin hotellin aulassa tovi, koska ei oltaisi keretty enää minnekään eikä edes keksitty tekemistä. Ulkona oli hirveä helle, jotain 35 astetta ja aulassa oli ilmastointi niin olihan siinä nyt vähän kivempi hengailla. 

Mentiin taas bussiterminaalin kautta, josta vaihdettiin juna-asemalle menevään bussiin. Bussiasemakin oli kunnon neukkukuutio. Katsokaa itse:

Bratislavan bussiterminaali mallia neuvostoliitto.

Missattiin eka bussi, mutta seuraavallakin kerettiin ilman ongelmia. Asemalta löydettiin kaksi ravintolaa joista toisessa piti syödä. Aseman yläkerrassa olevast ravintolasta ei kuulemma saanut kuin jotain ihme keittoa, joten mentiin pihalla olleeseen ravintolaan. Juna lähtisi vasta neljältä, joten kerettiin istumaan siinä hyvin. 

Paikan tarjoilija oli töykeä. Ei sanonut sanaakaan meille. Otti tilauksen ja lähti menemään. Safkoissa kesti aika kauan, se oli pahaa ja lisäksi laskuakin saatiin odotella 20 minuuttia kunnes pyysin sen erikseen. Slovakiasta ei kyllä jäänyt kauhean hyvä kuva. Ainoastaan hotellissa oli asiallinen henkilökunta ja se jamppa joka tulkkas meille bussiliput oli mukava. Muuten kaikki ihmiset tuntui epäkohteliailta ja muutenkaan en tykännyt kaupungista hirveästi. Tulipahan käytyä. 

Nautiskelin paikallista olutta junaa odotellessa.

Muutkin turistit odotteli junaa asemalla.

Juna oli myöhässä 20 minuuttia. Ärsytti odottaa ilman mitään tekemistä tai tietoa koska se oikeasti tulee. Onneksi se ei ollut enempää myöhässä ja juna olisi suora, joten ei tarvinnut edes vaihtaa junaa. Ainoa kuumotus oli että onko juna oikea, se oli niin huonosti merkattu. Muitakin turisteja hyppäsi epätietoisena kyytiin, mutta onneksi se oli lopulta ihan oikea juna. Katseltiin Black Listiä mun läppäriltä koko matka Budapestiin. Välillä toki katselin vähän maisemiakin. 

Saavuttiin perille Budapestin Keletin rautatieasemalle ja oltiin ihan hukassa taas kerran kun tultiin uuteen mestaan. Mentiin eka väärään lippukauppaan, sieltä sai ostaa junalippuja mutta ei paikallisliikenteen lippuja. Seuraavaksi menin turisti-infoon mistä sain onneksi ilmaisen kartan ja ohjeet lipunmyyntiin. Muutkin kysyi sieltä lippuja ja myyjää ärsytti selvästi mutta oli silti ihan ystävällinen tai ainakin OK. 

Meille oli jäänyt tsekeistä muutama koruna vielä jäljelle ja kävin kysymässä rahanvaihdosta paljon saadaan unkarin forintteja. Laskin nopeasti että hävittäisiin joku 10e mutta haluttiin lisää forintteja koska oltiin vaihdettu vaan 75e. Vaihdettiin massit ilman ongelmia. Asemalla liikkui tosi epämääräistä porukkaa. Osa kyseli halutaanko vaihtaa rahaa. Sanoin vaan että ei kiitos ja asioin ainoastaan virallisissa pisteissä. Mentiin liukuportaat alas, josta löytyi tosi siisti julkisen liikenteen lippujen kioski. Erittäin ystävällinen nainen myi meille sitten opiskelijaliput. Opiskelijalippu oli voimassa peräti kuukauden ja se oli silti halvempi kuin turistin 3 päivän lippu. Jännää. Saatiin kumpikin halvat opiskelijaliput kansainvälisellä opiskelijakortilla. 

Budapest ja päätepysäkki.

Keletin rautatieasema.

Olin jälleen tsekannut Google Mapsista missä meidän hotelli on, joten hypättiin metroon ja löydettiin helposti oikealle pysäkille. Metron porteilla oli aina joku jamppa katsomassa matkalippuja. Meille sanottiin kiskalla että näyttäkää sekä metrolippu että opiskelijakortti. No näytin kumpaakin tyypille porteilla, se ei sanonut mitään eikä tyyliin edes katsonut. Jatkossa vaan nopeasti vilautin lippua ilman opiskelijakorttia. Ei niitä tainnu paljoa kiinnostaa... 

Hotellille piti kävellä muutama sata metriä pysäkiltä, mutta se oli juuri siinä missä pitikin. Tässä hotellissa meillä ei ollut ilmastointia vaikka lämpötila oli 40c. Respasta sanottiin että 10e / yö maksaa ilmastoitu huone. Käytiin eka pyörimässä meidän huoneessa jossa ei ollut ilmastointia ja ehkä 10 minuutin jälkeen päätin että ei helvetti pakko päästä ilmastoituun huoneeseen tai kuolen. Kävin sitten hakemassa avaimen toiseen huoneeseen. Respan kaveri sanoi että ei tiedä toimiiko ilmastointi ja pyysi minua tsekkaamaan huoneen yksinäni. Huone oli ns. ullakolla joten menin eka 6 kerrokseen hissillä ja sen jälkeen kävelin portaat 7 kerrokseen. Testailin ilmastointia hetken ja lämpötilan täytyi olla ainakin 26c eli jos ilmastointi ei kokonaan toimi oli ainakin 10 astetta jo viileämpää mikä helpotti. Kävin respassa sanomassa että vaihdetaan huone ja vietiin meidän kamat sinne. 

Sen jälkeen käytiin kioskissa joka oli ihan hotellin vieressä. Ostettiin sieltä vettä ja mentiin syömään. Lähellä oli useampia ravintoloita. Pyörittiin hetki ja todettiin että ainoastaan yhdessä mestassa on listat enkuksi. Mentiin siihen vaikka se oli vain kahvila. Paikasta sai kuitenkin hampurilaisia ja pientä snäkkiä. Tilattiin hampurilaiset. Ravintolan tarjoilija oli nuori tyttö joka osasi snadisti englantia ja se oli todella mukava. Yleensäkin nuoret tuntuvat olevan paljon mukavampia kuin vanhemmat ihmiset. Ehkä kielimuuri aiheuttaa ärtymystä. Tilasin safkan ja oluen jälkeen vielä jälkkäriä ja pienen talon oluen. Hintaa kaikelle safkalle tuli vähän päälle kymppi. Siis tosi halpaa.

Ida jätti pienen tipin koska tarjoilija oli niin kiva. Kello oli jo sen verran paljon safkan jälkeen että mentiin vain nukkumaan. Totesin että ilmastoinnissa on jotain vikaa, koska vaikka laitoin sen ihan täysille ei saatu huonetta 26 astetta viileämmäksi. Kun meillä on suomessa himassa normaalisti maksimissaan 23 astetta. Toki 26 astetta oli jo juhlallinen kun ulkona oli 38c läpi yön. 

Päivä 10. Maanantai 6.7.2015 Budapest.

Budapestin hotellissa meillä ei myöskään ollut aamupalaa, joten lähdettiin lähikauppaan ostamaan aamiaista. Ostettiin vähän jugurttia, sämpylää ja mehua. Olin tulostanut Budapestistä http://promptguides.com/ osoitteesta ilmaisen aikataulutetun kartan joita olen käyttänyt muissakin kohteissa. Ne on törkeän hyviä ja suosittelen muillekin. Eka kohde oli Batthyany Square. 

Aukiolta oli hyvät maisemat toiselle puolelle. Unkarin parlamenttitaloa piti mm. ihailla joen toiselta puolelta. 

Unkarin parlamenttitalo.

Aukion kirkko, jolla oli joku tärkeä historia. En tosin muista sitä enää.

Oltiin aukiolla aika vähän aikaa koska siinä ei ollut niin paljoa nähtävää. Hypättiin metroon ja mentiin joen toiselle puolelle missä Parlamenttitaloa pääsi tutkimaan lähempää. Budapestissä oli tosi hyvä metroverkosto.

Kossut Squarella oli parlamenttitalon lisäksi museo ja ministeriö. Parlamenttitalossa oli juuri maanantaina meneillään istunto, joten turisteja ei päässyt kierrokselle. Ei siis ikinä päästy rakennukseen sisälle vaikka sinne olisi varmasti kannattanut mennä. Ainakin turistioppaassa sitä kehuttiin vaikuttavaksi. 

Parlamenttitalon etupuolella.

Museo tai ministeriörakennus.

Budapestissä oli sairaan kuuma. Jatkuvasti yli 38c lämmintä, jopa yöllä. Lisäksi aurinko porotti pilvettömältä taivaalta joten kaupunkia oli tosi tukala kiertää. Ilma ei tainnut paljoa vaihtua eikä siellä edes tuullut. 

Todettuamme huonon tilanteen päätettiin vain jatkaa matkaa. Mentiin Szabadsagin aukiolle, mistä löytyi Ronald Reaganiin patsas? Lisäksi suihkulähde ja joku ww2 muistomerkki. 

Ronald Reaganin patsas

ww2 muistomerkki.

Ennen ww2 muistomerkille tuloa syötiin aamupizzat läheisessä italialaisessa ravintolassa. Oli jo sen verran nälkä että ei jaksettu etsiä parempaa mestaa. Sain myös jotain uutta vehnäolutta mitä en ollut ikinä kokeillut. 

Uusi tuttavuus.

Aukion jälkeen tultiin ST. Stephensin basilikalle. Sisään olisi taas pitänyt pukeutua säädyllisesti ja Idalla oli tietysti vain toppi. Ekaksi Ida ei kehdannut mennä sisään mutta koska sisälle meni monta muutakin urpoturistia sain suostuteltua Idan mukaan. 

ST. Stephens Basilica.

Täällä ei kummiskaan ollut niin tiukkaa kuin Roomassa. Ovella oli kyltit että ei paljailla olkapäillä ja shortseilla, mutta eipä kukaan tullut huutamaankaan jos sisään meni niin. Kai se sitten oli vaan noloa ja epäkunnioittavaa. 

Kirkon jälkeen käveltiin  Andrassy Avenueta pitkin ohittaen oopperatalon. Ida valitti kuumuutta ja väsymystä niin piti pysähtyä johonkin kaupan tapaiseen ilmastoituun koppiin limulle ja jäähdyttelemään. Harvoin on niin että pitää mennä sisälle päästäkseen viilentymään. Ostettiin kahvion yhteydessä olevasta kaupasta vettä lisää. Sitä tartti ja paljon.

Budapestin oopperatalo.

Käytiin oopperatalon ovelta kurkkaamassa sisälle. Hetken tallusteltuamme kyseistä tietä eteenpäin ostettiin random kojusta matkamuistomagneetti ja shottilasi. Sitten mentiin metrolla Vaci Streetille, joka on paikallinen kävelykatu tai kauppakatu. Sen varrella on suurin osa Budapestin turisteista. Paikassa oli ravintoloita ja turistikauppoja. 

Ida osti kadunvarressa olleesta kaupasta narupäivärepun joka olisi hieman kevyempi ja vähemmän hiostava kuin normaali reppu. Kadun päässä käännyttiin rantaa pitkin vievälle promenadille ja käveltiin takaisinpäin.

Vaci Street

Kirkko Vaci Streetin jälkeen rannan tuntumassa.

Käveltiin rantaa pitkin Elizabethin sillalta Chain Bridgelle. Chain Bridge oli ensimmäinen silta joka yhdisti Budan ja Pestin. Tarinan mukaan joku kauppias oli ylittänyt syksyllä joen ponttonisiltaa pitkin kunnes talvi oli yllättänyt ja hän oli jäänyt jumiin toiselle puolelle. Sen jälkeen hän oli päättänyt rakentaa sillan. Wikipediasta voi lukea lisää sillan tarinasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sz%C3%A9chenyin_ketjusilta

Elizabeth silta.

Budapestissä oli paljon pronssipatsaita.

Ei mitään hajua mikä tämän tarkoitus on mutta ainakin se on hauska.

Chain Bridge oli ensimmäinen kiinteä silta joka yhdisti Budan ja Pestin.

Käveltiin ihan väsyneinä sillan toiselle puolelle josta meni funicular ylös. Ostettiin kalliit liput siihen jotta päästäisiin ylös. Ylhäältä oli ihan jeppis maisemat.

Parlamenttitalo ylhäältä pestin puolella.

Silta joka oltiin ylitetty kävellen.

Budan linna.

Suihkulähde Budan linnalla.

Maisemia Budan puolella joka on paljon maastoisempi kuin tasainen Pest.

Ylhäällä katseltiin maisemia kunnes nälkä yllätti. Oltiin nähty Vaci Streetillä KFC ja päätettiin mennä sinne. Tultiin funicularilla alas ja hypättiin ennen siltaa random bussiin, toivoin että se menee sillan yli ja niin menikin. Ei tarvinnut kävellä. Bussi oli sellainen minidösä mitä stadissa sanotaan kutsuplussaksi. Käveltiin takaisin Vacin kauppakadulle ja etsittiin KFC.

Funicular meni tämän tunnelin vasemmalta puolelta.

KFC:ssä otin taas kanafileitä, ne on ihan parhaita. Lisäksi otettiin jälkkäriksi jäätelöt ja sitten huilattiin aika pitkään. Kello oli jotain puoli 8 ja mietin että mihin vielä kerettäisiin. Normaalisti olisin jo ehkä lähtenyt hotellille päin, mutta nyt teimme toisin. Hypättiin taas randomilla dösään KFC:n nurkalta ja mentiin Elizabeth sillan yli ja pari pysäkkiä Budan puolelle. Oltiin pitkään tsiigattu että siellä on tosi korkea kukkula mitä ei mainittu meidän turistioppaassa. 

Jäätiin pois tyyliin keskellä ei mitään. Pysäkin kohdalla oli erotiikkabaari joten ainakin se oli hyvä merkki mihin tulla takaisin. Lähdettiin kapuamaan kohti kukkulaa. Se oli oikeasti tosi kaukana. Meillä meni yli puoli tuntia päästä ylös mutkaista metsätietä. Matkan varrelta kyllä löytyi kaikkea jännää.

Patsasrykelmä ilta-auringossa.

Tämmöisiä portaita käveltiin miljoona ylöspäin.

Katsoin monta kertaa kukkulan päällä näkyvää patsasta joka näkyi pitkälle että onpas se vielä kaukana mutta ei viitsinyt enää jättää keskenkään. Kukkulan päällä oli joku iso linna, sen nimi oli Citadel. Paikan nimi oli Castle hill, tai gellert hill. En ole ihan varma. Ylhäältä oli niin upeat maisemat että ne ei kyllä unohdu. Aurinko laski ja koko Budapest kylpi oranssissa iltahämärässä.

Aurinko laskemassa.

Maisemat ylhäältä.

Budapest.

Linnan päädyssä oli tälläinen patsas mistä löytyi sitten muita turisteja.

Oltiin ylhäällä joku puoli tuntia ja sitten lähdettiin laskeutumaan samaa reittiä mitä tultiinkin. Todettiin taas että linnan toiselle sivulle olisi tullut bussi jos vain olisi tiennyt mikä bussi. Muut oli varmaan tullut bussilla koska meidän kävelyreitiltä ei tullut vastaan kuin 1 tai 2 muuta turistia. Aika rauhassa sai käppäillä. 

Otettiin taas random dösä hetken odottelun jälkeen ja päästiin sillan yli. Like a Boss. Ennen hotellille menoa pysähdyttiin kaupassa. Ostin iltapalakaljan. Hypättiin metroon ja tultiin hotellille.

Budapestin ullakkohuone oli ihan siisti.

Päivä 11. Tiistai 7.7.2015 Budapest.

Aamulla lähdettiin taas takaisin kohti Budan Castle Districtiä. Tällä kertaa köysihissin sijaan käveltiin ylös. Ostettiin liput Mathiaksen kirkkoon ja Fisherman's Bastioniin. Tämä taisi olla Budapestin suosituin turistikohde. Fishermans Bastion muistutti vähän disneyn prinsessalinnaa ja oppaan mukaan se olikin "Fairytale castle".

Matkalla Fishermans Bastioniin

Mathiaksen kirkko.

Kirkossa sai kierrellä vapaasti sisällä. Fishermans Bastion käsitti vain pienen muurin jonka päällä sai kävellä. Luulin että siihen kuuluu joku rakennus. Nämä kohteet maksoi jotain 7e, mutta ei niistä ole pakko maksaa. Olisi hyvin riittänyt että nähdään paikat ulkoa, varsinkin kun "bastioniin" pääsi myös alatasoille ilmaiseksi.

Kirkon sisältä.

Turistialueen piha. Kaikki nähtävyydet olivat kompaktissa läjässä.

Bastionin sisällä oli mm. ravintoloita ja kahviloita.

ns. Fairytale castle. Fishermans Bastion.

Hieno paikka.

Nämä paikat oli nähty melko nopeasti joten tultiin seuraavaksi alas. Mentiin joen yli ratikalla, koska metro ei jostain syystä kulkenut. Käytiin metrotunnelissa venaamassa joku vartti, siellä soi kuulutuksia joista ei saanut mitään selvää. Todettiin vaan että metro ei kulje ja koska muitakin lähti menee mekin mentiin. Mentiin seuraavaksi Budapestin kauppahallille. Sekin löytyi vähän vahingossa vaikka oltiin kyllä menossa sinne. En ollut varma oliko paikka oikea kun sitä katsoi ulkoa, mutta sisältä oli aika varmaa että kauppahalli kyseessä.

Kauppahalli 2 kerroksesta. 2 Kerroksessa oli ruokakojuja ja vaatteita. Olisin halunnut kokeilla jotain ruokakojua, mutta Idalle ei kelvannut.

Ekassa kerroksessa myytiin hedelmiä ja raakoja lihoja.

Kauppahalli ulkoa.

Päivä oli jo melkein illassa ja kauppahallin jälkeen saatiinkin päivän eka ateria jossain random ravintolassa. Ida oli ihan lopussa. Syötiin taas edukasta, mutta aika pahaa safkaa. 

Join paikallista olutta. Borsodia joka maksoi taas euron kaksi.

Huilattuamme pitkän tovin lähdettiin viimein päivän kohokohtaan eli Szechenyin kylpylälle. Jäätiin metropysäkillä joka tuli Heroes' Squarelle. Se oli myös yksi nähtävyys, siitä olisi lyhyt kävelymatka kylpylälle vaikka viimeinen metropysäkki olisi menny suoraan kylpylän ovelle. Oltiin ostettu liput kylpylään hotellilta ennakkoon, sillä saatiin tullessamme hotelliin esitteitä joissa sanottiin että liput voi ostaa ennakkoon melkein jokaisesta hotellista ilman lisämaksua ja tämä piti paikkansa. 

Heroes Square

Szechenyin kylpylä edestä tai takaa, siitä ei oikein voinut sanoa kumpi puoli on oikea. Salee etupuoli.

Mentiin eka kuvan etupuolelta sisään ja menin tiskille, myyjä sanoi että kylpylään pääsisi takapuolelta. Ei oikein selvinnyt mikä sisäänkäynti tämä sitten oli. Kierrettiin rakennuksen toiselle puolelle ja siellä olikin aika paljon tungosta. Mulla oli meidän ennakkoon ostamat liput kädessä ja hetken päästä joku nuori likka tuli sanomaan että seuraa sitä. Olin ihan ihmeissäni että mikä läppä tämä on, jostain syystä kummiski seurasin sitä. 

Oltiin ostettu "private cabin" liput, joka oli siis pari egeä kalliimpi kuin normaali lippu. Sillä saisi oman privaatin pukuhuoneen mihin pystyi jättämään kamat ja vaihtamaan kledjut. Normilipulla olisi saanut vain lukollisen kaapin. Tyttö antoi meille molemmille rannekkeet ja ohjasi koppeihin. Päästiin siis skippaamaan koko jono. Tämä oli sitä palvelua! Ihan huikeeta. Tuli hyvä mieli. Tyttö selitti meille miten kopit toimii ja miten päästään lähtemään pois. Meidän rannekkeissa oli digitaalinen avain joilla kopit aukesi ja portista pääsi pihalle. Vaihdettiin kamat ja sovittiin treffit ulkoaltaille.

Kylpylän pihaosasto.

Pihalla oli kaksi kuumavesiallasta, toinen 30c ja toinen 38c. Välissä oli viileä uimarata-allas.

30c altaan keskellä meni pyörre. Ihmiset pyörimässä.

Ida uimassa.

Kylpylä koostui sisä- ja ulkoaltaista. Sisältä löytyi myös erilämpöisiä saunoja. Ulkona oli kolme allasta. Kuvissa näkyvä allas oli 30 asteinen lämminvesiallas. Toisella puolella oli samanlainen allas mutta 37c asteinen kuuma allas ja niiden välissä oli 25 tai 50 metriä pitkä viileä uimarata missä pystyi uida matkaa. Altaissa uiminen oli todella rentouttavaa ja virkistävää koska lämpötila oli jatkuvasti lähellä 40c ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. 

Kylpylä on ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Rakennuksen sisällä oli kylmävesiallas ja pieniä lämminvesialtaita. Sisällä oli myös 80 asteinen normaali sauna jossa ei saanut heittää vettä. Lisäksi 60c, 40c lämpötilan miedommat saunat, lisäksi parilla eri tuoksulla varustettua saunaa ja löytyipä sieltä vielä infrapunasaunakin. Saunoihin sai mennä uikkarit päällä mutta löylyä ei voinut heittää.

Sisällä meni pitkä käytävä jonka varrella oli paljon altaita.

Allas käytävän keskellä.

Mikä oli taas hienoa paikan ulkoaltailla oli kahvila tai kioski josta sai olutta! Pakko oli ottaa.

Kaliaa kylpylässä.

Lähdettiin auringonlaskun aikaan. Paikassa oli tosin valot.

Lähdettiin pois kylpylästä iltahämärällä ja pyörähdettiin viereisessä City Parkissa. Oltiin siellä vain muutama minuutti koska oli kova nälkä. Päätettiin mennä samaan kahvilaan safkalle missä oli ekana iltana ollut kiva tarjoilija ja se oli meidän hotellin lähellä muutenkin. Sama tarjoilija oli töissä taas mutta me saatiin tällä kertaa eri tyyppi. Sekin oli kyl ihan kiva.

City parkissa oli jänniä rakennuksia.

Päivä 12. Keskiviikko 8.7.2015 Budapest - Zagreb.

Aamulla lähdettiin hotellilta ja käytiin lähikaupassa ostamassa vettä ennenkuin mentiin asemalle, koska asemalla ei oltu tullessa nähty yhtään kauppoja. Mentiin syömään kebabia muutaman korttelin päähän. Paikka oli juuri auennut ja myyjä sanoi että menee 15 minuuttia. Ootettiin. Kebab maksoi alle 3e. Otin tulisen ja idalle mieto ilman sipulia. Molemmat kebabit oli tosi hyviä! Melkeen teki mieli ottaa toinen mutta en ottanut. Kebabmyyjä oli tosi ystävällinen ja hikoili pienessä kopissaan ihan helvetisti, kebabgrilli kuumotti. Varmaan aika epämukava työpaikka.

Budapestin hotelli ulkoa.

Budapestissä ihmiset oli ystävällisiä ja fiilis hyvä. Tähän väliin totean että ainoastaan Slovakiasta jäi epämääräinen kuva ja sinne ei tee mieli uudestaan. 

Tarkoitus oli mennä Budapestistä Zagrebiin ja meillä oli junalippu, mutta ei paikkavarausta. Tähän junaan ei jostain syystä pystynyt etukäteen tekemään varausta suomessa, eikä jaksettu käydä myöhemmin kysymässä paikkoja kun oltiin yli kuukausi aiemmin liikkeellä ostamassa matkalippuja. Mentiin juna-aseman lippukiskalle missä oltiin tulopäivänä vahingossa käyty. Otin vuoronumeron ja odottelin joku 45 minuuttia, junan lähtöönkin oli enää 30 minuuttia ja ajattelin että kiire tulee. Onneksi kerkesin tiskille. Ilmoitin asiani virkailijalle joka totesi "SOLD OUT" kysyin hämmentyneenä että anteeksi mitä ja sama vastaus "SOLD OUT" sitten myyjä vain sanoi "Just get on the train" eli saatiin mennä ilman paikkavarausta. HUH. Tai oikeastaan jengihän matkustaa reilikorteilla ilman paikkavarausta, me vaan oltiin niin neitejä että haluttiin varata paikat. Eli ei mitään ihmeellistä. 

Keleti, Budapestin rautatieasema.

No venattiin sit junaa ja ostin meidän vikoilla rahoilla pizzapaloja, kokista ja vettä mukaan. Onneksi. Juna tuli laiturille kuten oli ilmoitettu. Olin netistä lukenut erilaista infoa, osassa sanottiin että juna on suora ja osassa että junaa täytyy vaihtaa matkalla. En siis yhtään tiennyt mitä odottaa, tämä oli reissun "kuumottavin" maan vaihdos. Matka oli lisäksi 8 tuntia pitkä. Meillä kävi tuuri että saatiin istumapaikat ja kukaan ei häätänyt meitä pois. Ainoa paska juttu oli että junan ilmastointi oli rikki. Lämpötila oli jotain 50c junan sisällä. Kyytiin tuli paljon brittejä ja kuulinkin jonkun sanovan "I'm gonna die here". Meidän edessä istui joku kanadalaistyttö jonka jalat oli ihan rakoilla ja sillä oli vaan 0,5 litran vesipullo. Onneks meillä oli Idan kanssa yli 2 litraa. Mentiin tässä 50 asteisessa junassa 3-4 tuntia mikä oli ihan helvetin perseestä. 

Seuraavaksi tulikin kuumotus. Junaan tuli joku kuulutus mistä ei saanut mitään selvää. Juna pysähtyi keskelle ei mitään ja jengiä alkoi valua ulos. Kaikki turistit oli ihan ihmeissään että mitä helvettiä. Joku nainen joka oli myös junan kyydissä sanoi että kaikkien pitää mennä pois junasta, ulkona olisi kuulemma dösäkyyti eteenpäin koska rata on katki ratatöiden takia. Kuumottelin siinä sitten että pitääkö meidän mennä pois koska olin lukenut netistä että matka on suora. Hypättiin kuiteskin ulos koska ketään ei jäänyt kyytiin. Mentiin kuppaisen juna-asemahallin läpi keskelle ei mitään ja siellä oli noin 9 bussia odottamassa. Ida valkkas meille hyvän bussin, ihan takaa ja se lähtikin tyyliin kolmantena liikkeelle. Tässä vaiheessa mietin että mihin hittoon ollaan menossa.

Bussi ajoi 30-60 minuuttia, en muista tarkalleen mutta se tuntui tosi pitkältä koska kuumotti mihin ollaan menossa. Lopulta bussi pysähtyi jälleen keskelle ei mitään. Radalla oli 3 vaunua pitkä pieni kämänen juna johon jengi sitten juoksikin täysiä saadakseen istumapaikat. Kiirehdittiin sisään ja jes saatiin taas istumapaikat. Ooteltiin joku puoli tuntia että kaikki bussit kerkeää paikalle. Sitten kävi paskasti. Viimeisessä dösässä tuli lasti kiinalaisia. Ne oli tyyliin vikat jotka raahautu kyytiin, pysähtyi meidän paikalla ja rupes sönköttää että hei me ollaan maksettu ja varattu nää teidän paikat että menkääs muualle. En ollut uskoa, juna oli jo ihan täynnä ja nää tulee viemään meidän paikat. Vieressä olleet britit mietti ääneen "can you even reserve a seat to this train..." No katsoin kiinalaisen lippua pariin kertaan ja kyllä siinä oli oikea päivämäärä ja paikka. Olin sitten vaan että vittu mitä paskaa ja lähdettiin eteenpäin. Perseestä, mistä ne oli saanu varattua noi paikat?

No sitten peli olikin jo hävitty. Juna oli niin täys että jäätiin eteisen lattialle istumaan oven väliin. Vessa oli takana ja sieltä tuli paha haju. Joku singaporelainen tyttö istui meidän takana. Tämä junamatka kesti myöskin jotain 4 tuntia ja paikat oli aika paskana kun päästiin perille joskus 10 aikaan illalla. Koska Kroatia ei ole schengen aluetta tuli hieman ennen kaupunkiin pääsyä kyytiin poliiseja ja rajavartioita tsekkaamaan passeja. Meiltä katottiin passit pari kertaa ja singaporelaiselta tytöltä katsottiin passia vielä tarkemmin. Odoteltiin joku puoli tuntia junassa keskellä ei mitään kun se oli pysähdyksissä. 

Kun lopulta matka jatkui tuli konnari kysymään matkalippua. Sitten mulla olikin tylsää ja kysyin singaporelaiselta tytöltä onko se yksin liikkeellä. Kuulemma oli. En tiennyt singaporesta paljoa, nyt tiedän. Kysyin mitä kieltä ne puhuu siellä ja pääkieli on kuulemma englanti. Katsoin myös kartasta missä se oikeasti on. Se on kärpäsen kokoinen mesta aasiassa jossa asuu 5 miljoonaa ihmistä. Tultiin tosiaan klo 10 aikaan zagrebiin, tunti myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Minä junan lattialla hajoilemassa.

Zagrebin asema oli selkeä tunnistaa. Siinä jäi kaikki muutkin matkustajat ulos. Juna pysähtyi ennen Zagrebin asemaa pienillä väliasemilla mistä tuli ja lähti paikallisia. Zagrebin asemalla olin toka joka tuli infoluukulle. Sain siitä ilmaisen kartan. Tämä oli asia mikä tehtiin jokaisessa kaupungissa, muut turistit ryntäsi ATM:ille nostamaan käteistä ja sähläämään asemalle niin kerettiin onneksi ennen ryysistä luukulle. Päätettiin ostaa myös aseman kahviosta iltapalaleivät koska ei tiedetty onko kaupungissa enää mitään paikkoja auki. 

Olin tulostanut Google Mapsista meille kartan ja päätettiin kävellä noin 1,5 kilometrin matka hotellille. Puolessa välissä matkaa tuli vastaan kebab-kiska mistä ostin kebabin koska ajattelin että iltapalaleipä ei riitä. No lopulta en syönyt koko leipää koska kebab oli niin iso. Kebab ei ollut mitään erikoista. Budapestin kebab taas oli tosi jepa. Hotelliin oli niin pitkä matka rinkkojen kanssa että Ida hajoili taas. Matkalla taivas välähteli ja oli tosi synkkää. Kerettiin juuri hotelliin kun alkoi sataa vettä.

Zagrebin hotellihuone.

Päivä 13. Torstai 9.7.2015 Zagreb.

Aamulla kun herättiin satoi vieläkin vettä, joten käytiin rauhassa aamiaisella ja odoteltiin hetki että taivas selkenisi. Näin kävikin ja tunnin sisällä sade loppui. Ilma oli mukavan viileä, jotain 23 astetta, ihan kuin suomen kesä. Tämä tuntui hemmetin hyvältä budapestin jälkeen. Hassua. 

Katsottiin kartasta joka oltiin otettu asemalta mitä tehdään. Päätettiin kävellä nähtävyydet läpi koska Zagreb on aika kompakti kaupunki. Eka kohde oli Cibona torni joka oli aika lähellä hotellia, sen kohdalla oli myös ilmeisesti ostari alakerrassa. Siellä oli pieniä kauppoja ulkoilmatunnelissa.

Cibona torni on yksi Zagrebin maamerkeistä.

Jatkettiin kohti keskustaa ja ohitettiin matkalla Drazen Petrovic museo, tekniikan museo, mimara museo, taidemuseo ja Kroatian kansallisteatterin. Zagrebissa olikin paljon museoita.

Mimara museo

Kansallisteatterin kylki

Kroatian tunnusväri on sininen, kaupungissa onkin hyvä ratikkaverkosto ja kaikki ratikat ovat sinisiä.

Pysähdyttiin random kenkäkauppaan katsomaan Idalle sandaaleita, koska se sai hiertymiä jalkohin. Ida osti sitten 20e sandaalit ja matka jatkui ilman jalkakipuja.

Idan sandaalit ja sukat koska turisti.

Seuraavaksi mentiin kirjakauppaan koska Ida oli ahminut sen kirjan. Ida löysi jonkun englanninkielisen kirjan ja sai loppumatkalle vielä luettavaa. 

Zagrebin keskustori tai aukio.

Saavuttiin Zagrebin keskustorille tai aukiolle shoppailujen jälkeen. Noustiin torilta löytyneet portaat ylös mäelle, jossa oli meneillään tori. Punaisia varjoja ja kojuja joista myytiin hedelmiä ja kasviksia. Ostettiin tuliaiseksi shottilasi ja jääkaappimagneetti yhdestä kojusta.

Zagrebin tori.

Torilta mentiin Zagrebin isoimmalle rakennukselle, eli neitsyt marian katedraalille.

Neitsyt marian katedraali.

Kirkon sisältä.

Käytiin nopeasti kurkkaamassa sisälle ja jatkettiin sivukujaa pitkin eteenpäin. Hetken käveltyämme joku turisti kysyi että tiedetäänkö missä me ollaan. Tottakai tiedettiin, meillä on kartta ja tien nimet on merkattu kylteillä. Miten pihalla voi olla? Silläkin tyypillä oli kartta ja näytettiin missä se on, oli aivan hukassa.

Tultiin takaisinpäin kapeaa tietä jonka varrella oli lisää myyntikojuja, turistiroinaa yms. Näin myös olutravintolan jonne teki mieli, mutta etsittiin ruokapaikkaa. Muutaman kymmenen metrin jälkeen löytyi ravintola josta sain sekä olutta että ruokaa.

Kojuja kävelytien varrella.

Stroganoff ala Zagreb.

Sain Paulaneria jollain 3e

Safka oli halpaa, alle kympin ja olut myös halpaa, 3e irtosi spessukaljoja. Zagreb oli siitä kiva paikka, että sieltä löytyi vehnäolutta ja muutenkin olutvalikoimaa tuntui olevan tavallista enemmän.

Kierrettiin ns. "upper townia" safkan jälkeen. Löydettiin isompi kävelykatu jonne päätettiin tulla myöhemmin syömään. Kadun lopusta löytyi rakenteilla ollut ostari, tai ainakin se vaikutti siltä että kohta valmistuu. Lisäksi käytiin toisella pienemmällä kirkolla mikä oli myös yksi päänähtävyyksistä.

Zagrebissa oli muutamakin kävelykatu ja paljon ravintoloita.

Kävelykadun lopussa oli ostari valmisteilla.

ST. Marks church.

Markin kirkolta tie lähti laskeutumaan alaspäin. Törmättiin alaspäin mennessä "Broken relationships" museoon, joka mainitaan myös Zagrebin turistioppaissa. Mentiin sinne. Pääsymaksu oli muutaman euron opiskelijalle. Paikka oli yllättävän iso ja ihan hauska jos jaksoi lukea tarinoita. Muuten sinne ei kannata mennä jos ei jaksa lukea ja paneutua tarinoihin. Esillä oli aina yksi esine ja siihen liittyvä tarina rakkaudesta ja erosta.

Rikkinäisten suhteiden museo.

Museossa vierähti tunti jonka jälkeen jalkoja väsytti ja tarvittiin tauko. Käveltiin eräänlaisen kielekkeen päälle, josta löytyi random koju mistä myytiin kaljaa ja siideriä. Jäätiin siihen.

Maisemat kielekkeeltä.

Tämä tie meni reunan kohdalla ja oikealla kiska mistä ostettiin juomat.

Hoegaarden vehnäolut ja lime breezer.

Olin lukenut jotain Zagrebista etukäteen. Kaupungissa olisi lyhyen matkan päässä järvi, joka oli virkistäytymiskäyttöön. Siellä voi pyöräillä, lenkkeillä ja esimerkiksi soutaa. Katsottiin kartasta missä järvi on ja päätettiin lähteä sinne koska aikaa oli vielä. Mentiin takaisin keskustorille ja ostettiin läheisestä kioskista kaksi ratikkalippua menoa ja paluuta varten. Paikkaan pääsi kahdella ratikalla torilta. Aikaa meni 20-30 minuuttia.

Pysäkki järvelle oli vähän vaikeasti tunnistettavassa kohdassa, koska pysäkiltä piti kävellä vielä hetki järvelle ja sitä ei nähnyt pysäkiltä. Tiedettiin missä jäädä pois ainoastaan seuraamalla pysäkkien nimiä.

Löydettiin järvelle ja se oli tosi pitkulainen. Järven toisessa päässä oli ratoja joita pitkin jengi souti kilpaa tai treenasi. Lisäksi paikalla meni paljon pyöräilijöitä. Turistille mestassa ei sinänsä ollut mitään tekemistä. Katseltiin maisemia ja chillailtiin siellä hetki. Ei löydetty edes kaljaa.

Jarun järvi. Huomaa poijut jotka ovat souturatoja.

Järvi oli tosi pitkä mutta kapea.

Slaavikyykyssä Jarun järvellä.

Jonkun tunnin jälkeen lähdettiin jo pois koska ei haluttu lähteä kiertämään järveä, se oli niin pitkä. Polkupyörillä olisi ollut kätevää kiertää se. Ratikalla takaisin keskustaan. Ajettiin Society of Artists pytingille.

Mestrovicev paviljonki.

Tässä Zagrebin huikeat maamerkit. Ei kovin kummoisia! Zagreb on vähän kuin Helsinki, siellä asuu noin 100 000 ihmistä enemmän, mutta silti kaupunki on ehkä jopa kuppaisempi kuin Helsinki. Silti tässä paikassa ei ollut mitään valittamista, ihan kiva mesta.

Paviljongilta käveltiin takaisin juna-asemalle. Juna-asemalla oli esillä vanha höyryveturi jonka sisältä löytyi paperia ja pahvia. Joku koditon oli siis nukkunut siellä.

Höyryveturi Zagrebin aseman vieressä.

Juna-asema.

Juna-asemaa vastapäätä, tosin aika kaukana oli musiikkipaviljonki ja pari monumenttipatsasta. Käveltiin asemalta poispäin takaisin kohti upper townia jonne oltiin menossa iltapalalle.

Näkymä juna-asemalta poispäin.

Torilta löytyi vielä tälläinen suihkulähde syvennys.

Upper townista löydettiin kivannäköinen paikka, tai ulkona me syötiin. Paikalla oli puisia pöytiä ja ruoka näytti hyvältä. Lisäksi valinnanvaraa oli paljon ja halpaakin vielä. Mesta oli ihan täynnä, jouduttiin hetki metsästämään meille paikkaa. Löydettiin yhdestä hyvästä kulmasta lopulta paikka ja saatiin mukava tarjoilija, joku 30-40v mies joka puhui hyvää englantia. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että paikka oli panimoravintola. He tekivät siis itse olutta. Tilasin 0,5 litran tuopin Zagrebilaista vehnäolutta joka maksoi kuppaiset 2e. Tilasin myös ihan oikeasta fileestä tehdyn pihvin joka maksoi jotain 8e. Kympillä siis aikamoinen setti. Ei jouduttu edes odottamaan kauaa.

Paikallisen panimon omaa olutta.

Annoksen nimi oli "Bear paw" eli karhun käpälä. Makkarat oli aseteltu pihvin sivuille esittämään käpälää.

Ruoka nyt ei itsessään ollut sen parempaa kuin olisin itse tehnyt, mutta se oli halpaa ja ihan oikeaa lihaa. Reissun ensimmäinen oikea fileepihvi nostatti mieltä ja olutkin oli hyvää. Yritin heittää tarjoilijalle läpän "food was so bad that I ate it all" se ei eka tajunnut sitä, varmaan odotti että sanotaan vaan it was good tai joku perus heitto. Heti ku sanoin jotain normaalista poikkeavaa se joutui kysymään uudestaan että anteeks mitä. Tokalla kerralla se sitten tajus ja hymyili. En jäänyt ottamaan toista kaljaa koska väsytti. Käveltiin safkan jälkeen pitkä matka takaisin hotellille.

Paluumatkalla piti vielä kuvata kansallisteatteri edestä.

Päivä 14. Perjantai 10.7.2015 Zagreb - Ljubljana

Aamupalan jälkeen kirjauduttiin taas ulos hotellista ja lähdettiin Cibona towerin luona olleeseen kauppaan ostamaan eväitä junamatkaa varten. Mentiin ratikalla asemalle, koska osattiin jo käyttää ratikkaverkostoa hyvin ja tiedettiin miten se toimii. Ei tarvinnut roudata painavia rinkkoja, Ida tykkäs. 

Asemalla jouduttiin odottelemaan junaa. Tsiigattiin miten pulut oli rakentanu aseman rakenteisiin pesiä ja paskoi sieltä laiturille. Pieni kuumotus oli kokoajan tuleeko niskaan. 

Odottamassa junaa Zagrebissa. Asema ihan tyhjä.

Junamatka Zagrebista Ljubljanaan oli maisemien puolesta upein. Meidän kanssa samaan junahyttiin tuli 4 nuorta brittityttöä, varmaan just 18-20 vuotiaita. Junissa oli siis hyttejä samaan tapaan kuin harry potterissa, 6 henkilöä per hytti. 

Noin 30 minuutin matkan jälkeen kun oltiin lähdetty Zagrebista juna pysäytettiin taas keskelle ei mitään, oli siellä kuitenkin useampi laituripaikka. Avasin ikkunan ja katsoin ulos että mitä tapahtuu. Näin meidän veturin jatkavan matkaa ja meidät jätettiin laiturille, dafuq? Sen jälkeen junaan nousi poliiseja. Taas mietin että mitä hittoa. Tajusin kuitenkin että taas kyseessä täytyy olla rajatarkastus koska Kroatia ei ole Schengen aluetta. Lisäksi näin että uutta veturiakin oltiin jo tuomassa. Veturin vaihto siis maiden välillä. Poliisit tulivat katsomaan meidän passit ja sitten saatiin olla rauhassa. Tämä pysähdys oli tosi pitkä, joku puoli tuntia. Kannattaakin siis aina varata reilusti vettä junamatkoille, koska sitä ei saa välttämättä lisää. Tyyliin yhdessäkään junassa en ole nähnyt ravintolavaunua. 

Raiteet menivät Ljubljanaan metsäisen rinteisen reitin läpi. Kahden rinteen tai korkean kukkulan välissä oli joki ja sen toisella puolella meni junarata kahteen eri suuntaan. Junan täytyi ajaa todella hiljaa jotta se pysyisi kiskoilla. 

Rinteet alkamassa. Joen levein kohta oli tässä.

Joki kapenee ja metsäiset rinteet alkavat.

Ihmisiä asui jonkin verran joen varrella.

Ljubljanan pysäkki oli niin random, että ei tiedetty tultiinko perille. Lisäksi juna jatkoi vielä matkaa eteenpäin. Ekan kerran tuli pieni paniikki ollaanko oikeassa paikassa. Tultiin tyyliin vikana ulos junasta ja syöksyin konnarin luokse kysymään ollaanko ljubljanassa. Samaan aikaan mun ohi käveli joku tosi lihava jamppa joka heitti "We have only one train station in ljubljana! People here are nice, welcome" Repesin. No ainakin oltiin sitten oikealla pysäkillä. Ongelmia tietää ollaanko perillä aiheutti aseman kyltti, siinä luki ljubljanan lisäksi jotain muutakin ja asema oli niin kuppainen että se olisi ihan hyvin voinut olla joku väliasema. Mun käsitys päärautatieasemasta on Helsingin asema ja samanlainen iso asema on yleensä ollut muuallakin. Ljubljanan asema oli raiteilta katsottuna todella vaatimaton. 

Pyörittiin hetki kun ryssät anttilassa ja mietittiin mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tovin päästä löytyi suunta asemarakennukseen mistä löytyi automaatti ja info. Pyysin infosta taas kartan jonka jälkeen nostettiin automaatista lisää euroja. Nyt nostaminen oli jo tuttua puuhaa edelliseltä reissulta eikä kuumottanut yhtään. Kyllä näihin euroopassa voi jo aika hyvin varmaan luottaa. Kaivoin esiin myös mun Google Maps kartan ja lähdettiin talsimaan. Ei taaskaan ostettu julkisen liikenteen lippua, sillä Ljubljanassa kaikki on aika hyvin kävelymatkan päässä. Puolessa välissä matkaa meidät pysäytti random mies ja kysyi tarvitaanko apua. Ei ehkä oltais tarvittu mutta kun se kerran varta vasten kysyi niin näytin karttaa ja pyysin suuntaa. Saatiin ohjeet minne kävellä ja reippaan 20 minuutin kävelyn jälkeen löydettiin hostellille. 

Tällä kertaa oltiin saatu hostelli, koska kilroyn edulliset hotellit oli ljubljanaan loppu. Hostelli oli hyvällä sijainnilla ja kaikki muu oli ok paitsi meidän huone. Se oli oikeasti niin kämänen koppi että pahaa teki. 

Hostelli muistutti jotain nakkikiskaa ulkoa.

Meidän todella kämäinen huone.

Talo oli tyyliin hieman normaalia rakennusta korkeampi, tai niin että rakennuksessa olisi ollut ehkä 4 metriä korkealla katto jos sitä ei oltaisi muokattu seuraavasti: tuntui että rakennus olisi jaettu keskeltä kahtia. Tilaan oli siis tehty toinen kerros, jonka takia se oli todella ahdas. Nyt katto oli ehkä 2 metrin korkeudessa. Yläkertaan meni todella pienet kierreportaat. Joku lasten malli. Meidän huoneessa oli tilaa super nihkeästi. Sängyn vieressä mahduin seisomaan suorassa, mutta tuon pienen perällä näkyvän kynnyksen ylitettyäni en mahtunut seisomaan enää suorassa. Nyt rupesi jo vähän ahdistamaan. Sen lisäksi huoneessa oli yli 30 astetta lämmintä eikä ilmastointia. Ahdisti vielä lisää. Hostellissa ei ollut mahdollisuutta ottaa ilmastoitua huonetta, en kyllä edes kysynyt mutta ei varmasti ollut. Onneksi oltiin vain yötä täällä. Yöt sitten olivatkin ihan helvettiä kun oli niin kuuma. Hikosin koko sängyn märäksi ja heräilin monta kertaa yöllä. Nukuin keskimäärin jotain 6 tuntia per yö hikoilun takia. En suosittele.

Kysyttiin respasta voidaanko pestä vaatteet hostellissa. Voitiin kuulemma jättää vaatteet hänelle pesuun ja saataisiin ne kuivana takaisin illalla alle kympillä. Tämä oli sentään hostellissa hyvä että vaatteita pystyi pesemään. Jätettiin siis vaatteet respatytön hoiviin.

No kun oltiin jätetty kamat huoneeseen ja pyykit pesuun lähdettiin etsimään safkaa. Muutaman sadan metrin päässä oli aukio, josta meni köysihissi ylös Ljubljanan linnalle. Sen alapäässä oli kaksi ravintolaa joista toiseen päätettiin jäädä. Heiltä sai lihalautasen kahdelle jota päätettiin kokeilla. 

Ljubljanan lihalautanen.

Lautasella oli paneroitua possua, kuivaa kanaa ja täysin mauttomia kasviksia. Lisäksi ranuja ilman maustetta. Kaikki oli kuivaa, mautonta ja vielä aika tyyristä. Melkeen 40e yhteensä. Nyt tuli paha mieli. Paikallinen olut oli sentään hyvää. Tarjoilija ei käynyt kertaakaan kysymässä saisiko olla jotain, joten palvelu oli nihkeää, vaikka muuten tyyppi oli erittäin mukava. 

Ruokailun lopuksi tarjoilija toi meille kummallekin snapsilasin missä oli jotain ihan helvetin pahaa omenalikööriä. Kumpikaan ei pystynyt juomaan sitä. Mietin jo mihin ihmeeseen jemmaan sen. Vieressä ei ollut edes puskaa mihin kaataa juomia. Ainoa vaihtoehto oli sitten jättää juomat juomatta, ihan sama vaikka tarjoilija olisi loukkaantunut. Ei sitä voinut juoda. Ehkä ykkösellä, mutta sit olis tullut takapotku. 

Aukiolla oli myös rakennus jonka keskellä ylhäällä oli käkikello. Kun kello tuli tasan sen luukut aukesi ja sieltä tuli kaksi nukkea ulos mökäämään. Ihan hauska. Koska funicular oli ihan vieressä mentiin tsekkaamaan miten pitkään linna on auki. Se oli auki kymppiin asti joten kerettäisiin sinne hyvin. Päätettiin mennä vielä sinne. Hissilipulla pääsi linnaan ja näyttelyihin sekä takaisin alas.

Käkikello talo.

Ljubljanan linnan piha. Linnan pihalla valmisteltiin elokuvatapahtumaa.

Linnassa oli kidutusnäyttely.

Taidenäyttely.

Tornista maisemat linnan takapuolelle.

Maisemia tornista.

Vuoret taustalla olivat sikamakeita.

 Linnassa oli tosiaan pari erilaista näyttelyä. Ensimmäisenä käytiin kidutusnäyttelyssä jossa esiteltiin erilaisia kidutusvälineitä keskiajalta. Se oli snadisti ahdistavaa nähdä kaikkia masiinoita millä ihmistä voi kiduttaa. Käytiin lisäksi taidenäyttelyssä, pienessä sotanäyttelyssä ja virtuaalisessa linnan esittelyssä. Siinä meille esitettiin lyhyt video joka kertoi linnan perustamisesta ja miten se on muokkaantunut nykyisenlaiseksi. Käytiin myös linnan tornissa ottamassa valokuvia. Sieltä oli super hyvät näkymät kaikkialle. Lopuksi kävimme valokuvanäyttelyssä missä oli valokuvia merestä ja kaloista.

Tultiin alas linnalta ja lähdettiin etsimään kauppaa mistä saisi vettä. Löydettiin vain yksi auki ollut pullakioski mistä ostettiin vettä ja myös pullat. Käveltiin samalla yhden nähtävyyden yli: lohikäärmesilta. Sillalla oli lohikäärmepatsaita. Tämä oli yksi ljubljanan tuntomerkeistä.

Lohikäärmesillan patsas.

Ljubljanan linna näkyi alhaalta vähän huonosti. Se oli rakennettu metsäisen mäen päällä.

Ennen hotellille paluuta päätettiin vielä käydä tärkeimmällä aukiolla. Aukiolla oli "ljubljanan oma sää" kohta. Yhteen kohtaan aukiota satoi aina vettä. Ihmiset ihmetteli mistä vesisade tulee, koska ylhäällä ei näkynyt oikeastaan mitään. Tarkemmin kun katsoin meni kohdan ylitse pieni ohut naru josta sumutettiin vettä. Se näkyi tosi huonosti eikä sitä huomannut ellei oikeasti tarkkaan etsinyt. Aukiolla oli myös punainen kirkko.

Ljubljanan tärkein aukio. Ympyrän muotoiseen alueeseen satoi kokoajan vettä. Se oli ljubljanan oma sää.

Mentiin hostelliin mussuttamaan pullat ja saatiin meidän pyykit kuivina ja puhtaina takaisin ilman ongelmia. Jee. Sitten käytiin nukkumaan. Eka yö oli kaikista öistä pahin. Laitoin kämäsen tuulettimen pörisemään mistä ei tullut muuta kuin meteliä. Keskellä yötä tuli perkeleellinen meteli kun muut asukkaat tuli baarista. Lattia narisi askeleiden mukaan, se ei todellakaan ollut mitään vahvaa tekoa. Lisäksi ne öykkäsi aika pitkään ennen kuin menivät nukkumaan. Kello oli jotain viisi aamulla. Meinasin jo ahdistuksessani mennä huutamaan että turpa kiinni, mutta päätin vain maata paikallani, onhan sitä itsekin joskus tullut möykättyä kännissä. 

Päivä 15. Lauantai 11.7.2015 Ljubljana (Bled)

Hikisen ja muutenkin huonosti nukutun yön jälkeen pakattiin uimakamat reppuun ja lähdettiin kohti dösäasemaa. Olin lukenut netistä Bled järvestä joka on kuin jostain satumaisemasta. Järvi, jonka keskellä on pieni saari ja sillä saarella on kirkko. Järveä ympäröi vuoret ja taustalla näkyy alpit. Google kuvista katsottuna paikka oli ainakin niin siisti että sinne oli pakko päästä. 

Paikka on tosi suosittu, ensimmäinen bussikyyti oli loppuunmyyty, joten jouduttiin venaamaan tunnin seuraavaa dösää. Pelkkä meno oli jotain 7e ja paluulippua ei voinut ostaa ennakkoon. Matka kesti reilun tunnin. Bussi ajoi vuoristoista tietä kiemurrellen ja kaarrellen melko kovaa. Bled järvi on slovenialaisten suosiossa loma ja vapaa-ajan kohteena. Paikalla olikin paljon paikallisia autoilla nauttimassa kesästä. 

Hypättiin pois oikealla pysäkillä, koska muitakin turisteja jäi pois siinä. Käveltiin tietä alaspäin ja näin kaukana järven. Matkan varrella oli turisti-info mistä kävin taas nappaamassa ilmaisen kartan. Yritettiin myös bongata ravintolaa jonne mennä syömään. Mentiin ravintolaan jossa oli vain yksi perhe syömässä meidän lisäksi, tilattiin kumpikin lohta. Tarjoilija puhui ihan sika paljon. Kyseli kaikkea mistä ollaan, millainen sää suomessa on jne. Sit se selitti että ne haluaa tehdä hyvää safkaa. Kun saatiin lohi se ei ollut mitään erikoista mutta siinä oli hyvät maut. Ehkä reissun yksi parhaimmista safkoista. Lisäksi hyvän makuista pinaattisoosia.

Bledin lohiannos.

Listassa tosiaan luki lohi, mutta kuten kuvasta näkyy paprikan alla on vaaleaa kalaa. Epäilinkin pitkään että kala oli jotain ihan muuta kuin lohta, koska se ei näyttänyt eikä maistunut lohelta. No hyvää se kuitenkin oli joten en jaksanut edes kysyä oliko se oikeasti lohta. Idakin totesi että kala tuskin oli lohta. Tarjoilija kiitti meitä ja sanoi että menkää uimaan, pakko mennä uimaan. Ja mehän mentiin.

Käveltiin järven rannalle ja maisemat oli tosi makeita. Kirkko näkyi kaukana keskellä järveä kuten Googlen kuvissa. Oikealla ylhäällä korkean mäen päällä oli bledin linna. Käveltiin linnaa kohti, koska siellä näytti olevan uimaranta. Uimarannalle piti maksaa muutama euro. Saatiin opiskelijakorteilla toki alennusta. Ostettiin rannekkeet ja lukollinen kaappi. Sitten heittäydyttiin nurmikolle ottamaan aurinkoa ja käytiin uimassa.

Bledin linna kukkulan päällä ja uimaranta edustalla.

Linnalla oli remontti menossa.

Kirkko näkyy kaukana. Tästä ei edes tajua että kirkko on omalla saarellaan.

Bledillä oli yllättävän paljon hotelleja ja ravintoloita. Sinne olisi voinut varmaan helposti jäädä yöksikin.

Uimarannalla oli lapsille rakennettu omat kahluualtaat.

Järven vesi oli vähän vilpoisaa, mutta ihan sairaan hyvälle se tuntui pulahtaa veteen. Otettiin aurinkoa ja uitiin joku pari kolme tuntia. Paikassa oli myös kiska mistä sai ruokaa ja taas halpaa kaljaa. Ostin tuopillisen ja fiilistelin. Katsoin järven pohjalle laiturilta ja katsoin että onpa isoja tummia kiviä. Sitten katsoin uudestaan ja näin siellä mörköbasseja. Ihan jäätävän isoja fisuja. Perkele. Käytiin silti uimassa. 

Yritin ottaa kuvan mörköbasseista.

Päätettiin kiivetä Bledin linnalle. Jos olisi ollut aikaa oltaisiin myös kierretty järvi ja käyty kirkolla. Olisi täällä voinut toisenkin päivän viettää. No ylös oli taas helvetin moinen kapuaminen ja uusi hiki kerkesi tulla. Aika nousun alussa oli myös Bledin kirkko. Kirkon sisällä pappi soitti yksin urkuja ja jammaili.

Bledin kirkko

Kirkko sisältä.

No ylös kesti yli vartin kiivetä. Sinne olisi myös päässyt autolla jos sellainen olisi ollut. Joka tapauksessa kannatti kiivetä, maisemat ylhäältä olivat helvetin hyviä. 

Tästä kuvasta näkee, että kirkko on omalla saarellaan.

Kirkolle olisi päässyt soutuveneellä.

Bledin kylä vasemmalla ja kirkko oikealla.

Maisemat linnan takana.

Bledin linna oli yllättävän kallis, jotain 10e luokkaa vaikka oltiin opiskelijoita. Linnassa ei ollut mitään nähtävääkään. Muureille pääsi kävelemään. Sisällä oli terassi, kirjapaino ja näyttely. Maisemat oli onneksi hienot. Paikka oli oikeastaan juuri niin miten yksi tyyppi meille kuvaili linnoja: ne näyttää sisältä ja ulkoa ihan samalta joten jos on nähnyt linnan ulkoa ei tarvitse mennä sisälle. 

Bledin linnan piha. Punaisten markiisien kohdalla oli kirjapaino ja valkoisista alkoi terassi.

Linnan kaivo.

Näitä portaita piti kiivetä ylös kukkulan päälle.

Ei oltu linnalla kauaa, ehkä 30 minuuttia maksimissaan. Sitten lähdettiinkin jo alas ja takaisin dösärille. Paluumatka kestäisi yli tunnin ja haluttiin ennen pimeää pois. Löydettiin kyllä dösäri, mutta seuraava bussi tulisi vasta jonkun puolentunnin päästä. Odotettiin puoli tuntia ja pysäkille oli tullut jo aika paljon porukkaa. Bussia ei kuitenkaan näkynyt, se oli jo noin vartin myöhässä. Paikasta lähti muutenkin tosi paljon autoja pois ja liikenne oli niin tukossa että sitä ohjasi poliisi tai joku vastaava risteyksessä.

Kun bussi oli jo vartin myöhässä paikalle ajoi taxi jonka kyydistä nousi nainen joka sanoi että sen kyydissä pääsee Ljubljanaan 7e / henkilö. Mä olin heti menossa kyytiin mutta Ida ei kuulemma luottanut siihen. No nainen sai suostuteltua muutaman tyypin mukaan ja mäkin maanittelin että mennään nyt vaan, ei jaksa odottaa. Lopulta Ida suostui ja kysyin päästäänkö mekin. Onneksi mahduttiin vielä. Nais taksikuskin perään ajoi isompi pakettiautotaksi ja nainen sanoi sen olevan sen isä. Ne oli ajamassa takaisin Ljubljanaan ja että veisi kaikki haluavat samalla kyydillä. Autot tuli ihan täyteen. Bussipysäkillä aika pitkään odotellut mimmi tuli meidän kanssa samaan taksiin ja sitten se kysyi "haluutteks te istuu vierekkäin" johon mä "no arvasin että oot suomesta" koska oli blondi ja näytti ihan suomalaiselta. En muista enää sen nimeä, mutta esiteltiin itsemme ja jauhettiin kakkaa autossa koko matka. 

Taksikuski sanoi että paluumatka kestäisi bussilla yli tunnin, mutta autolla mentäis motaria ja oltais puolessa tunnissa perillä. No näin siinä kävikin, oltiin puolessa tunnissa ljubljanan dösä ja juna-asema yhdistelmällä. Taksikuski ajoi ihan täysii, jotain 150km/h farmarilla jossa oli jotain 6 ihmistä kyydissä. Ei se olis edes kulkenut kovempaa. Selvittiin kummiskin ehjänä ja maksettiin 7e kyydistä. Kaikki hyvin.

Kyydissä ollut suomalainen mimmi oli asunut useamman vuoden muistaakseni irlannissa ja ainakin vuoden australiassa. Nyt sillä oli menossa välivuosi. Se matkusti yksin euroopassa, oli kuulemma tulossa toiselta järveltä ja pyörähtänyt vielä lopuksi bledillä. Sanottiin asemalla heipat ja jatkettiin eri suuntiin. Nostettiin asemalta lisää rahaa ja mentiin torille.

Torilla oli kolme siltaa vierekkäin, mikä oli myös yksi nähtävyys Ljubljanassa.

Löydettiin joku kirjakauppa missä myytiin matkamuistoja. Ostettiin siitä jääkaappimagneetti ja mentiin syömään vastapäiseen ravintolaan jossa myytiin nuudeleita. Nuudeleista sai rakentaa haluamansa setin: sai valita kastikkeen, nuudelityypin, lihan ja juoman. Se oli oikein toimiva konsepti ja safkan sai noutaa vuoronumerolla kun se oli valmis. Otin juomaksi Union red olutta.

Union punainen kalja. Se oli ihan jeppis. Tai ainakin tykkäsin tästä enemmän kuin toisesta slovenialaisesta kaljasta jonka nimeä en muista enää. Oluet on kuitenkin helppo tunnistaa, tämä on punaisessa ja se toinen vihreässä paketissa.

Safkan jälkeen käveltiin vielä Fransiskaan kirkon edestä aukiolla ja ylitimme nuo kolme siltaa. Ennen kuin mentiin takaisin hotellille hikoamaan käytiin vielä hakemassa jälkkäriksi munkit siitä pienestä kaupasta mistä oltiin ekana iltana ostettu vettä ja käveltiin joen reunaa pitkin takaisin päin. 

Kauppareissu oli aika hauska. Myyjänä oli joku varmaan 50v nainen joka oli ihan ylimeikannut. Kelasin että toi ei ainakaan puhu englantia kun mentiin sisään mutta se aloitti keskustelun "hello sir, nice evening it is. What is on your mind" ja siinä vaiheessa jo rupes repeilyttää. Tilanne oli kovin absurdi. Idalle se heitti jotain "madame, my lady. Whats on your mind?" Myyjä oli kovin hauska, se laski kaikki tuotteet yksitellen ja laittoi pussiin. Sitten päästiin nukkumaan.

Vielä kuva hotellin vessasta. Pönttö oli asennettu vinoon koska se ei mahtunut suoraksi. Sain siis kirjaimellisesti olla polvet suussa paskalla. Lisäksi suihkusta ei välillä tullut vettä kun paineet loppui kesken ja lämpötilatkin oli mitä oli, polttavaa ja kylmää sekaisin.

Päivä 16. Sunnuntai 12.7.2015 Ljubljana (Postojna)

Hostellissa ei myöskään ollut aamupalaa, joten ostettiin meidän munkkikaupasta aamulla nakkipiilot aamiaiseksi. Oltiin nähty Ljubljanassa paljon mainoksia Postojnan luolista joita myös mun faija oli suositellut. Oltiinkin edellisenä päivänä ostettu etukäteen liput luolille ja mentiin suoraan dösäasemalle. Onneksi meillä oli ljubljanassa vähän enemmän aikaa kuin muualla niin kerettiin hyvin tekemään päiväreissuja. Muuten kyllä aika olisi tullut pitkäksi, en ollut etukäteen yhtään katsonut mitä tekemistä Ljubljanassa on ennenkuin matka oli varattu. 

No toisinkuin edellisenä päivänä bussi oli tällä kertaa melkein tyhjä. Luolille meni selkeästi jotain valmiita turistimatkoja tai porukat tuli omilla autoilla. Osattiin jäädä oikealla pysäkillä pois koska se oli hyvin merkitty ja kuski taisi jopa kuuluttaa sen. Jäätiin Postojnan bussiasemalla pois. Siellä ei ollut ketään muita kuin me, yksi toinen pariskunta ja pari kiinalaista jotka oli ihan hukassa. 

Koska oli sunnuntai kaikki paikat oli kiinni ja ei saatu mistään karttaa tai mitään. Ei ollut hajuakaan mihin lähteä kävelemään. Olin netistä lukenut etukäteen että luolille pääsee junalla jos jaksaa kävellä 2 kilometriä asemalta ja bussi tulee noin kilometrin päähän. Olin kuitenkin pelannut varman päälle ja ladannut offline kartat puhelimeen. Olikin eka kerta kun niitä tarvittiin. Laitoin GPS:n päälle ja lähdettiin samalla seuraamaan toista pariskuntaa koska ne selvästi tiesi mihin on menossa. 

Seikkailtiin Postojnan keskustan läpi joka oli ihan saakelin pieni. Käveltiin mäkeä alas ja edessä ei näkynyt mitään fiksua, suunta oli kummiski kartan mukaan oikea ja vartin kävelyn jälkeen rupesikin jo näkymään turistibusseja yms härpätintä joista pystyi päättelemään että GPS oli ohjannut ihan oikeaan paikkaan. 

Löydettiin luolien lipunmyynti, itse luola-alue oli aika iso joten siitä ei voinut erehtyä. Mentiin lippuluukulle vaihtamaan meidän ennakkoliput oikeisiin lippuihin ja se toimi ongelmitta. Meitä ei siis huijattu! Virkailija laittoi meidät seuraavalle kierrokselle joka alkaisi alle 30 minuutin päästä. 

Maisemat Postojnan luolalla oli ihan kivat, tänne olisi ollut kiva mennä tutkimaan jos olisi ollut enemmän aikaa.

Aluetta luolan sisäänkäynnillä.

Olisitko mun vetinen luola jos oon sun folke west?

Kierros luolassa kestäisi yli tunnin ja lämpötila siellä olisi jotain 10 astetta, joten kannatti olla huppari mukana. Luolassa mentäisin ensin vartti junalla, jonka jälkeen käveltäisiin ja sitten taas junalla. Luolan suuaukolla keräännyttiin kielen mukaan kuvassa näkyvien varjojen alle. Mentiin enkkuryhmään jossa kierros olisi englanniksi. Luolan alussa oli vielä mahdollisuus vuokrata lämmin takki. Osa oli sitä mieltä että kyllä tpaidalla pärjää. Kun oltiin istuttu hetki junassa tulivat takkityypit vielä uudestaan kysymään oletteko varmoja ja siinä vaiheessa aika moni jo vuokrasi lämmintä ylleen. Me oltiin sentään luettu netistä että luolassa on kylmää ja tuotu omat vaatteet. Mä olin soijannut ulkona niin paljon että istuin tosi pitkään tpaidassa. Vasta sitten kun juna lähti liikkeelle rupesi paleltamaan niin paljon että oli pakko laittaa huppari päälle. Sillä kyllä tarkeni hyvin loppumatkan.

Junassa menossa luolaan.

Ajettiin aika kovaa tosi kapeita teitä parin kilometrin verran jonka jälkeen päästiin kävelemään oppaan perässä. Opas sanoi että luolan lämpötila on aina noin 10 astetta, oli kesä tai talvi eli vuodenaika ei vaikuta lämpötilaan. Lisäksi luolassa oli aina tosi kosteaa. 

Luolan kattoon oli muodostunut stalagmiitteja, jotka kuulemma kasvoivat 1 sentin jossain tuhannessa vuodessa. Luola olikin siis miljoonia vuosia vanha. Luolassa oli tosi pimeää ja salaman käyttö oli ehdottomasti kiellettyä. Siksi kuvien ottaminen oli melkein mahdotonta. Opas myös pyysi että liikuttaisiin reippaasti eikä kuvattaisi jokaikistä stalagmiittiä. Luolan historiaan liittyi myös toinen maailmansota. Sinne oli piilotettu paljon aseita ja siellä oli ilmeisesti myös sodittu.

Luolan maskotti. Suurin suolakivimuodostelma.

Opas oli ihan hyvä, puhui sopivan ymmärrettävää englantia ja heitti läppää. Yhdessä junassa oli varmaan 50 ihmistä, joten ryhmä oli tosi suuri. Kävelyosuus oli noin kilometrin verran ja junamatka oli pari kilometriä. Yhteensä luolastoverkolla oli pituutta jotain reilut 40 kilometriä, se oli ihan valtava. Ei sitä voinut edes käsittää. Kun tultiin ulos luolasta oli tosi outo fiilis tulla kylmästä 10 asteesta takaisin 30 asteeseen. Kyllä mä silti enemmän diggailen siitä lämmöstä.

Oltiin ostettu kombolippu jolla pääsee luolien lisäksi 10 kilometrin päässä olevalle linnalle. Seuraava bussi tulisi ihan kohta johon päätettiin hypätä. Ainoa ongelma oli että paluubussiin meillä olisi ainoastaan tunti aikaa jos haluttiin keretä viimeiseen Ljubljanaan lähtevään bussiin. Oli siis pakko keretä tunnissa tai ei päästäisi pois ennen maanantaita ja maanantaina meidän pitäisi olla jo matkalla Plitviceen klo 8.30. Bussimatka kesti 20 minuuttia Predjaman linnalle. 

Predjaman linna on jossain "10 most iconic castles in the world" listassa. Se on rakennettu kallion seinämään ja osittain vuoren sisään. Se oli kyllä ihan makee.

Predjaman linna.

"satulinna"

Bussikyyti linnalle oli ilmainen sesonkiaikaan jos oli ostanut kombolipun ja se kulki tunnin välein. Bussissa meille mainostettiin että Predjamallakin on luolia joihin saa ostaa halvemmalla lipun jos on ostanut kombolipun. Tottakai se kiinnosti mutta ei ollut mitenkään aikaa sinne joten jätettiin välistä.

Linnan ovelta saatiin ilmaiset audioguidet ja juostiin sitten niiden kanssa linna läpi. Linnassa oli kolme kerrosta ja sen takaa pääsi luolaan. Luola oli tosi iso ja sieltä olisi kai päässyt läpi jonnekin pakenemaan. Linnaan oli vain yksi sisäänkäynti, joten tätä oli varmaan helppo puolustaa. Lisäksi jos luolasta pääsi pois niin ei haitannut vaikka piiritys olisi kestänyt pidempäänkin.

Linnan yksi huone.

Maisemat linnasta.

Kerettiin tunnissa yllätävän hyvin tutkia linna kun ei jääty kuuntelemaan kaikkia audioguiden höpötyksiä. Paikat oli tyypillisiä linnalle, kaivo, vankila / kidutushuone, makuukammari keittiö jne. Ei mitään uutta. Tultiin hyvissä ajoin bussipysäkille odottamaan. Paikalla oli aika paljon jengiä ja vähän kuumotti että mahdutaanko kyytiin. Ei saatu istumapaikkaa, joten jouduttiin seisomaan 20 minuutin matka. Onneksi sentään päästiin kyytiin koska tätä kyytiä ei voitu missata. 

Kun tultiin takaisin luolille meillä oli joku tunti aikaa mennä bussiasemalle. Löydettiin hyvin takaisin ja mietitään mitä ihmettä tehdään odotellessa. Bussiaseman takaa löytyi pieni baari missä oli vain paikallisia. Mentiin siihen istumaan. Otin olutta. Myyjällä ei ollut antaa vaihtorahaa, joten se pyysi joltain kaveriltaan tai terassilla istuneelta tyypiltä rahaa lainaan ja sain siitä. Käy se niinkin. 

Sloveniassa on selkeästi helpompaa liikkua omalla autolla kuin busseilla. 20 minuutin odottelun jälkeen meidän bussi tuli laiturille kuten olin laskelmoinutkin ja hypättiin kyytiin. Matka maksoi taas jotain 7e. Kysyttiin kuskilta meneekö se ljubljanaan ja vastaus oli kyllä vain. Samaan bussiin hyppäsi joku 3-4 hengen suomalainen poikaporukka. Ikää 18-20v. Ei sanottu niille mitään. Ei siis oltu ainoita turisteja ja mikä sattuma että ne toiset oli myös suomalaisia. Meidän suomalaisten lisäksi bussiin ei tullut muita turisteja.

Postojnan asemalla odottamssa bussia. Aivan autiota.

Ljubljanassa käveltiin taas keskustaan ja joen varteen kävelykaduille josta löydettiin juuri meille sopiva ravintola. Japanilainen ravintola mistä sai nuudeleita ja Idalle hampurilaista. Tilasin yakitori vartaita ja nuudelia. 

Yakitori vartaat.

Japanilainen nuudelikeitto.

Safkan jälkeen oli vielä tunti valoisaa, joten päätettiin tehdä iltakävely pois tältä keskeisimmältä turistialueelta ja kiertää nopeasti muutakin osaa Ljbuljanasta. Nähtiin nähtävyydeksi merkattu "pilvenpiirtäjä" joka ei kyllä ollut tikkurilan tornitaloa korkeampi. Lisäksi joku galleria ja kansallismuseo. 

Joen varrella oli paljon ravintoloita. Huomaa aurinkovarjot.

Joku rakennus.

Ljubljanan pilvenpiirtäjä ei ollut kauhean korkea.

Random talo.

Joku iso aukio tai tori.

Myös ljubljanasta löytyi lukkosilta.

Ennen hostellille tuloa käytiin taas samassa munkkikiskassa ostamassa munkit jälkkäriksi.

Päivä 17. Maanantai 13.7.2015 Ljubljana - Zagreb - Plitvice

Meillä oli aikainen herätys, koska matkaa piti tehdä törkeän paljon. Juna lähtisi takaisin Zagrebiin 8.25 joten hostellista piti lähteä jo ennen kahdeksaa. Oltiin edellisenä iltana saatu 10e pantti takaisin hostellin avaimesta kun respaan ei kuulemma pitänyt tulla ketään ennen ysiä. No siellä kuitenkin oli joku ja ihmetteli miksi oltiin jo saatu kymppi, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut. Ostettiin matkaevästä taas samasta munkkikaupasta paluumatkalla asemalle. 

Löydettiin ihan hyvin meidän junakin mutta ei löydetty kuin toinen junalippuihin merkityistä paikoista. Oltiin sit vähän ihmeissämme et mitä hittoo miten meidän toista paikkaa ei oo koko junassa. Joku paikallinen kysyi voiko se auttaa meitä ja selitettiin tilanne. Sekin yritti sitten etsiä paikkaa mutta ei löydetty. No sen jälkeen se sanoi että istuu vaan johonkin, ei oo niin väliä. Siinä sitten taas jännitettiin saadaanko pitää meidän paikat vaikka ollaan etukäteen vielä varattu ne. Hitto. Onneks ketään ei tullu siihen ja saatiin olla ihan rauhassa. Safkasin aamiaiset junassa. Paluumatkalla mäkien välissä oli sumua, se näytti hienolta. Junassa ei ollut edes paljoa porukkaa onneksi ja vähän ennen Zagrebia oli taas junan vaihto-operaatio. Rajavartijat tuli tarkistamaan meidän passit ja veturi vaihdettiin. Koko juna tärähti kun se osui paikalleen.

Olin varannut seuraavat dösämatkat omatoimisesti netistä, joten sekin vähän jännitti. Olin onneksi ottanut 3 tuntia vaihtoaikaa jos juna olisi vaikka ollut myöhässä tai jotain. Se oli ehkä ihan fiksua, vaikka nyt meillä oli kolme tuntia turhaa aikaa Zagrebissa. Käveltiin väsyneinä kohti bussiasemaa jonka olin merkannut Google Mapsiin. Matkalla löydettiin joku hotellin aulabaari mihin päätettiin mennä syömään ja tuhlaamaan aikaa.

Kun aikaa lähtöön oli enää tunti mentiin bussiasemalle selvittämään mitä tehdä. Jonotin hetken luukulle ja virkailija puhui onneksi englantia. Se sanoi että lippu on ok ja että odottakaa vaan rauhassa. Venailtiin sit meidän bussia aseman odotustilassa vajaa tunti. Onneksi saatiin istua koska siellä ei ollut paljon jengiä. Tylsyyteeni jahtasin puluja ja kävelin eestaas. Kun bussi viimein tuli siihen oli ihan sairas ryysis ja lisäksi se oli sellaisessa kohdassa että ei oltu varmoja onko se oikea bussi vaikka sen piti ajaa laiturilla omaan lokeroonsa. No kysyin kuskilta meneekö se Plitviceen ja kuulemma menisi. Olin lisäksi netistä lukenut että busseissa saattaa olla pienimuotoinen palvelumaksu jos laittaa rinkan ruumaan. Meidän oli pakko laittaa, koska muuten ei oltaisi mahduttu istumaan. Katsoinkin miten muut ihmiset toimii. Kun kuski lastasi rinkan autoon antoivat he muutaman kolikon. Tein itse samoin. En muista tarkkaa hintaa, mutta sanotaan että palvelumaksu oli esim 8 rahaa. Annoin kuskille kympin joka antoi vitosen takasin. Ilmeisesti ei ollut vaihtorahaa eikä kiinnostanut niin pienet summat. Ihan reilua. 

Ida oli jo mennyt edeltä kyytiin varaamaan meille paikat mikä oli ihan fiksua, koska bussi tuli aivan täyteen. Kaksi tyyppiä joutui muistaakseni istumaan lattialla. En tiedä oliko bussi vahingossa ylibuukattu vai mitä ihmettä. Bussimatka Plitviceen kesti useamman tunnin ja se pysähtyi useassa paikassa matkan varrella. Kun alettiin olemaan sen näköisessä paikassa että voitaisiin olla perillä ja aikaa oli mennyt sen verran kuin matkalipussa luki aloin miettimään mistä me tiedetään missä jäädä pois. Ida kävi kysymässä kuskilta kerran joko me jäädään pois ja se vain kehotti istumaan paikalleen, eli ei vielä. ONNEKSI olin tosiaan ottanut offline kartat mukaan puhelimeen. Nyt niitä tarvittiin tokan kerran. Olin Google mapsiin merkannut meidän pysäkin mikä oli ihan keskellä ei mitään. Vertasin paikkaa GPS karttaan ja totesin että ei olla vielä perillä. Ehkä jonkun vartin päästä. Se huojenti mieltä. 

Sitten tajuttiin että bussikyydissä on ihan sikana nuoria ja niitä opastamassa joku kiharapäinen rento jäbä. Se heitti että ne on menossa porukalla Plitviceen ja kysyi mihin hotelliin ollaan menossa. Kun sanoin paikan se sanoi että ne jää samalla pysäkillä. JEE. Tiedettiin siis että jäädään niiden kanssa pois samalla pysäkillä. Hetken päästä jäätiinkin pois ja melkein koko bussi tyhjentyi tässä kohtaa. Se jatkoi vielä matkaa kuitenkin eteenpäin. Plitvicen pysäkki oli niin skutsissa että ei varmasti oltaisi osattu jäädä oikeassa paikassa pois ilman sitä tyyppiä tai GPS karttaa. 

Bussipysäkkinä toimi puinen koppi keskellä metsää.

Bussiasema.

 Plitvicessä oli kuitenkin paljon hotelleja. Pari kiinalaista oli itse varannut hotellin ja tää sama rento jäbä kysyi mihin ne on menossa. Kun bussi ajoi kiinalaisten hotellin ohi se tuli vaan heittämään "tos on teijän hotelli, joudutte kävelee vähän matkaa" sen jälkeen bussi ajo varmaan 4 kilsaa eteenpäin ja mä repeilin et ei helvetti toivottavasti meillä ei oo noin pitkä matka. Onneks ei ollu. Jäätiin siis tän remuryhmän kanssa samalla pysäkillä pois. Ne oli menossa kummiskin eri hotelliin kuin me. Onneksi hotellit oli ihan vierekkäin. Kävi sentään tuuri että Kilroyn kautta varattu hotelli oli ihan bussipyäskin lähellä. Se oli jonkun 100-200 metrin päässä alempana tästä pysäkiltä. Lyhyin matka ikinä rinkkojen kanssa. Tää sama jamppa näytti sitten kädellä mihin me kävellään jotta päästään perille. Lisäksi se antoi vinkin että kannattaa jo klo 8 aamulla olla puistossa, koska päivällä on ruuhkaa. 

Saatiin huone hotellista ilman ongelmia ja sitten kävi vielä tuuri: meidän hotellissa oli joku spessujuttu että saataisiin puistoon toinen päivä ilmaiseksi. Eli kerettäisiin vielä tänään tutkimaan puistoa ja seuraavana päivänä myös! Respassa oli joku meidän ikäinen ja kiva tyttö. Se suositteli että käydään "lower lakes" eli järven alemmat osat tänään läpi. Liput puistoon oli muutenkin tosi kalliita. Jotain 30e / päivä. Opiskelijakortilla hinta tosin tippui johonkin 15e ja koska saatiin toinen päivä ilmaiseksi se oli jo hintansa väärti. Muuten olisi tullut helvetin kalliiksi. 

Jätettiin kamat hotellihuoneeseen ja sitten piti päästä syömään. Tässäkin hotellissa oli oma ravintola joten mentiin sinne syömään. Myöhemmin meille selvisi että Plitvicessä lähin kylä olisi 3 kilometrin päässä missä olisi kauppa ja muuten ainoat mahdollisuudet syödä oli pienet kioskit puistossa tai hotellissa. Joten ei ollut edes vaihtoehtoja. Mentiin hotellin ravintolaan syömään missä meille tarjoili ehkä meitä jopa nuoremmat tyypit. Safka oli sopivan hintaista, jotain 10-15e hotelliin. Se ei kuitenkaan ollut taaskaan kauhean hyvää tai laadukasta. Ravintolan kalusteet ja yleisilme oli tosi siistit, mutta ruoka laadutonta. Tilattiin jotain pastaa koska se oli halpaa ja paikallista olutta karlovackoa.

Karlovackoa hotellin ravintolassa.

Hotelli ulkoa metsän keskellä.

Hotellihuone oli ihan siisti. Tämä huone oli vain 2 tähteä, mutta silti se oli siistimpi kuin esim Wienin tai Prahan 3 tähden hotellihuoneet. Kukahan nääkin arvostelee...

Safkan jälkeen käveltiin alamäkeä puiston sisäänkäynnille. Mentiin eka infoluukulle jossa hauska meidän ikäinen jäbä sanoi että tästä saatte vaan kartan ja liput selän takaa. Ostettiin parilla egellä ihan jäätävän iso kartta ja mentiin lippukassalle. Lippukassalla oli teksti että kaivakaa valmiiksi opiskelijakortit jos olette opiskelijoita. Ilmeisesti ilmoitus oli pahimpia ruuhkia varten. Ostettiin sitten 1 päivän liput opiskelijakorteilla jonka jälkeen mentiin edelliselle luukulle ja kysyttiin mihin meidän kantsii mennä. 

Luukun tyyppi neuvoi että menkää järven alaosiin, kerkeätte just vikaan lauttaan jonka jälkeen meillä olisi 2 tuntia aikaa kävellä reitti ja tulla vikalla bussilla takaisin ylös. Muuten jouduttaisiin kävelemään joku 3 kilometriä takaisin ylämäkeen. Kelasin että ei se oo kauheen paha vaikka myöhästyttäisiin joten lähettiin vielä seikkailemaan. Laskeuduttiin järven rannalle portaita pitkin ja nähtiin edessä lautta-asema josta meni eri kokoisia lauttoja kahteen eri pisteeseen. Järven yli meni pienempi non-stop lautta ja hieman kauemmaksi meni jonkun 20 minuutin välein isompi lautta. 

Lähdettiin kuvassa näkyvältä laiturilta. Parkissa myös useampi lautta. Lautat toimivat sähköllä joten ne eivät saastuttaneet järveä.

Iltahämärä rupesi laskeutumaan, lisäksi oli pilvistä joten kun päästiin rantaan lähdettiin kävelemään aika rivakasti. Kerettiin just 2 tunnissa kiertämään koko mesta ja saavuttiin bussiasemalle.

Meidän lautta lähestymässä laituria.

Big waterfall. Tämä oli paikan korkein vesiputous
 jonka juurelle pääsi seisomaan.

Tämän kuvan nappasin bussiaseman läheltä. Jos googlettaa kroatiaa tai plitviceä, löytyy tästä samasta kohdasta otettuja kuvia.

Bussiasemalle tultaessa oli jo ihan pimeää. Päästiin bussilla samaan mestaan mistä oltiin lähdetty ja siitä oli kätevästi muutaman sadan metrin kävely hotellille. Bussi oli tosi omituinen, se oli 3 osainen junan tyylinen härpäke johon mahtui jengiä tosi paljon kyytiin. Vikaan kyytiin ei tullut meidän lisäksi kuin jotain kolme ihmistä. Kun päästiin perille ostin aulan kioskista keksejä jotka mutustin ennen nukkumaanmenoa. Ostettiin samalla tuliaiseksi jääkaappimagneetti ja shottilasi koska paikassa ei ollut muitakaan kauppoja. Mentiin suht ajoissa nukkumaan koska laitettiin herätys ennen kahdeksaa.

Päivä 18. Tiistai 14.7.2015 Plitvice - Split

Herättiin aamulla aikaisin ja tietysti väsytti ihan sairaasti, olihan edellinen päivä ollut muutenkin pitkä. Käytiin aamiaisella ja tultiin pakkaamaan kamat. Saatiin jättää rinkat hotellin aulaan jossa oli lukittu huone matkatavaroille. Lähdettiin päiväreppujen kanssa kiertämään ylempää osaa puistosta. Oltiin joskus vähän yhdeksän jälkeen laiturilla ja vielä ei ollut ruuhkaa, onneksi. 

Haluttiin nähdä mahdollisimman paljon joten valittiin pisin reitti. Sääkin oli muuttunut hienoksi, aurinko paistoi ja oli tosi lämmin. Ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin edellisenä iltana mutta mahduttiin hyvin kulkemaan eteenpäin. 

Ylempää järveltä löytyi vähän massiivisempi vesiputous mutta ei niin korkea.

Puistossa käveltiin tälläisiä pitkospuita pitkin.

Järven ylin kohta jonne pääsi kävelemään.

Meillä kesti yhteensä 2 tai 2,5 tuntia päästä järven yläosiin. Ylimmän kohdan luota löydettiin kioski josta sai ostaa ruokaa ja juomaa. Päätettiin pysähtyä juomaan ja tottakai otin olutta vaikka kello ei ollut edes 11. 

Muistona kuva oluesta ja kellonaika.

Tiheää kaislikkoa järven keskellä.

Puisto oli täysin luonnonmukaisessa tilassa. Järvestä löytyi mm. kaatuneita puita.

Takaisin päin meillä kesti alamäkeen suurinpiirtein saman verran 2 tuntia. Eli yhteensä käytettiin 4-5 tuntia yläosien kiertämiseen ja järven alapäähän meillä meni edellisenä iltana 2-3 tuntia. Eli jos haluaa kiertää koko paikan menee siihen kävellen vajaa 8 tuntia. Onneksi saatiin 2 päivän lippu, muuten ei olisi keretty näkemään kaikkea. 

Tässä vaiheessa oli jo nälkä ja lähdettiin pois puistosta. Kun tultiin laiturille josta päästäisiin takaisin lähtöpisteeseen nähtiin ihan jäätävä ihmismassa. Tässä vaiheessa siis oli jo niin paha ruuhka että olisi tullut paha mieli. Onneksi oltiin ajoissa liikkeellä niin saatiin suht rauhassa kiertää puistoa. Tultiin sitten samalle laiturille mistä oltiin lähdetty ja käveltiin läheiselle grillikioskille missä oli kova kuhina. Ostettiin Hampurilaiset ja paikallista radleria, eli kaljan ja mehun sekoitusta jossa on alkoholia vain pari prosenttia. Istuttiin vapaaseen pöytään ja hetken päästä yksi pariskunta tuli kysymään "is this free" ja nyökyttelin. Hetken päästä tämä vanhempi nainen ja mies alkoivat puhua suomea keskenään. Sen jälkeen olin hieman huvittunut. Ainoastaan Slovakiassa ei oltu nähty suomalaisia, kaikkialla muualla niitä oli taas tullut vastaan... No heitin sitten että ettekö nähny mun paitaa missä luki "kaikki saa mutta komeat ensin" ja ne huvittui.

Kämänen hampurilaisteria ja Karlovacko radleria. Muutakaan safkaa ei Plitvicestä löytynyt.

Pariskunta oli rahdannut moottoripyörän Italiaan ja tullut milanosta pyörällä. Olivat liikkeellä kahdestaan ja naista pelotti kun mies paineli pitkin pieniä teitä.  Syötiin siinä aikamme ja juteltiin tämän pariskunnan kanssa, jonka jälkeen sanottiin hyvästit. Mietittiin mitä tehtäisiin, meillä oli vielä reilut 2 tuntia aikaa ennen kuin bussi lähtisi kohti Splittiä. Laiturin lähellä mistä sähkömoottorilla varustetut lautat kulkivat oli soutuveneiden vuokrauspiste. Päätettiin vuokrata siitä vene ja soutaa sellaisille paikoille missä ei oltu käyty. Vuokraus oli muutaman euron tunnilta. Normaalisti en vuokraisi soutuvenettä koska voin soutaa ihan ilmaiseksi omalla kesämökillä mutta nyt ei ollut mitään muutakaan tekemistä ja hinta ei ollut paha. 

Jengiä talsimassa puistossa.

Soutamassa.

Veneen palautuksen jälkeen ostettiin eväät ja pari pulloa vettä viereisen hotellin minikaupasta, haettiin rinkat ja käveltiin bussipysäkille. Plitvicessä oli se kivaa että kaikki mestat oli lyhyen matkan päässä. Ei tarvinnut kävellä 200 metriä pidemmäksi, tosin tässä oli myös tuuria mukana että varattiin paikka Kilroylta. Itse jos oltaisiin varattu hotelli se olisi voinut olla ihan missä tahansa eikä oltaisi saatu 2 päivän lippua puistoon. 

Tultiin taas samalle puiselle kopille keskelle ei mitään. Kopissa istui joku tyttö jolta kysyin meneekö meidän bussi siitä ja näytin lippua. Kuulemma menisi. Samaan aikaan pysäkille tuli kaksi brittituristia kyselemään lippuja. Tyttö sanoi heille että kaikki bussit on loppuunmyyty ja ei olisi toivoakaan päästä Splittiin. Jälleen kävi onni, että olin varannut liput etukäteen, yli kuukausi sitten. Mahduttaisiin siis bussiin, mutta istumapaikoista ei ollut tietoa. 

Repeilin sitten itsekseni kun brittituristit kinasivat siitä lähtevätkö kävelemään vai menevätkö taksilla. Toinen halusi mennä taksilla ja kysyi juuri paikalle kurvanneelta taksikuskilta hintaa Splittiin. Hinta olisi ollut useampi sata euroa ja toinen britti vänkäsi kaverilleen että mennään nyt ja toinen oli että "HELL NO I'M NOT GONNA PAY" ja siinä ne sitten kinasteli kun eivät päässeet paikasta mihinkään. Hetken päästä meidän kanssa samaa matkaa tullut remuryhmä saapui paikalle. Tämä helpotti, sillä bussi oli myöhässä jotain 20 minuuttia ja oli taas pieni jännäkakka housussa onko bussi tulossa ollenkaan.

Lopulta bussi tuli ja sitten alkoi taas kiirehtiminen kyytiin. Saatiin vierekkäiset istumapaikat ja saatiinkin istua ihan rauhassa koko matka. Bussi oli täpötäysi, mutta kukaan ei joutunut lattialle. Kai se olisi ollut laitontakin.

Näkymä bussipysäkiltä toiseen suuntaan.

Bussimatka kesti jotain 4-5 tuntia ja meni suht leppoisasti. Ainoa huono juttu oli että bussissa ei ollut vessaa, joten minä jolla on kovin kestämätön rakko jännitin jaksanko kusematta koko matkaa. Onneksi olin kuivunut auringossa niin paljon että ei kusettanut. Bussi pysähtyi ainoastaan yhden kerran tauolle Zadarissa, jossa kumpikaan meistä ei mennyt ulos. Katseltiin taas vuoroin maisemia ja Black listiä mun läppäriltä. 

Olin edellisenä iltana laittanut sähköpostia meidän hotelliin jonka olin varannut hostelworld.comista. Heidän sivuillaan luki että kuljetus hotelliin ja lentokentälle oli mahdollista. Olin laittanut meiliä että tultaisiin illalla Splitin bussiasemalle ja että voitaisiinko saada kyyti sieltä. Kerkesin saada vastauksen aamuksi, että meidät tullaan noutamaan 1 laiturilta limen vihreällä autolla. Matka kustansi jotain 10e, mutta kävellen olisi ollut aivan liian pitkä matka ja koska Splitistä ei ollut mitään tietoa olisi illalla väsyneenä ollut ankeaa lähteä etsimään hotellia julkisilla, eikä niiden lipuistakaan ollut tietoa. 

Saavuttiin Splittiin pimeällä juuri kun aurinko oli laskenut ja käveltiin 1 laiturille odottamaan. Vihreää autoa ei näkynyt, mutta oltiin 10 minuuttia etuajassa sovitusta. Kun venattiin 10 minuuttia paikallaan meiltä kävi kysymässä varmaan 10 eri diileriä halutaanko vuokrata majoitusta. Myöhemmin saimmekin kuulla että Splitissä on enemmän vuokra-asuntoja kuin asukkaita tyylisesti. Kieltäydyttiin tietysti kaikista majoituksista, mutta ainakaan ei ollut hätää että oltaisiin jääty ilman majoitusta jos meidän kyyti ei ikinä saapuisikaan. 

Muutaman minuutin myöhässä viereiselle parkkikselle kurvasi limen vihreä auto. Oltiin sovittu että kuljettaja pitäisi lappua missä lukee minun nimi. Käveltiin parkkikselle ennen kuin tyyppi kerkesi tulla autosta ylös. Sieltä hyppäsikin ulos joku 25-35v tyttö joka pirteästi heitti ilmaan mun kyltin ja repesi nauruun että me oltiin nopeampia. Esiteltiin itsemme ja laitettiin kamat autoon. Naisen nimi oli Josipa. Josipa puhui ihan hemmetin paljon, se selitti meille heti alkuun missä on mitäkin kun ajettiin Splitin kävelykadun ohitse. Hän kertoi meille miten bussilipun saa ostettua, missä meidän pitää jäädä ja näytti mistä meidän bussi lähtee. Kun saavuttiin hotellille haisin taas ihan paskalle, olin hiestä märkä ja sit mun piti istua venaamaan sellaiselle fancylle tuolille. 

Meidän hotelli olikin ihan tavallinen talo, josta perhe vuokrasi huoneita. Perheeseen kuului kaksi siskosta, joista Josipa oli nuorempi ja isä ja äiti. Siskokset asuivat keskimmäisessä kerroksessa ilmeisesti omissa asunnoissaan ja vanhemmat yläkerrassa. Heillä oli talossa muistaakseni 6 huonetta joita he vuokrasivat. Saatiin ensiksi tervetuliaisjuomat, olutta ja limua. Josipa halusi että meillä on mahdollisimman mukava ja kotoisa olo. Olin valinnut paikan siksi että heillä on uima-allas. Uima-allas olisi kuulemma 24/7 auki. Josipa selitti ihan törkeän pitkään, meillä meni varmaan tunti höpöttäessä mitä me tehdään ja keitä me ollaan. Sen jälkeen saatiin meidän huone ja huokaistiin, tosin vain hetkeksi sillä seuraavaksi tuli Josipan isosisko esittelemään itsensä ja se selitti vielä pahemmin. 

Puheripulin jälkeen todettiin että meillä on törkee nälkä ja halutaan safkaa. Josipa kertoi että nurkan takana on Chevapi kioski, eli joku paikallinen snägäri. Josipa lähti meidän mukaan kävellen ja näytti missä kioski on koska muuten oltaisiin oltu ihan hukassa. Se oli onneksi aivan nurkan takana. Chevapi on pitaleivän sisällä olevaa kepakkolihaa ja täytteitä. Se oli kuulemma tosi hyvää joten otettiin kaksi sellaista ja hinta oli 3e kappale. Tultiin takaisin hotellille syömään ja silloin iski pettymys. Luulen kyllä vieläkin että tilasin safkan jotenkin väärin, saatiin vain sipulia ja paprikaa täytteeksi. Se ei maistunut yhtään miltään, tuli paha mieli kun oltiin odotettu jotain suurta ja erikoista.

Saatiin kummiskin mahat täyteen ja sit piti vielä päästä testaamaan uima-allasta. Oli virkistävää käydä iltauinnilla ja peseytyä pihasuihkussa. Meidän huone oli tosi pieni, mutta se oli alakerrassa ja siellä oli ilmastointi joten saatiin huone tosi viileäksi. Huone oli ns. apartment, meillä oli pieni jääkaappi ja oma hella joita ei kuitenkaan haluttu käyttää. Josipakin sanoi että ne edes itse ei kokkaa usein koska ruoka on niin halpaa ulkona ja että heidän mutsikin usein hakee noutoruokaa. Päästiin nukkumaan joskus klo 12 aikaan ja päivä oli pitkä muutenkin niin väsytti hyvin. Päätin että en laita aamuksi herätyskelloa koska hintaan ei sisältynyt aamupalaa. Sen olisi saanut erikseen ostaa, mutta ei haluttu jotta saadaan viimein nukkua. Nyt oli tarkoitus levätä ja aloittaa loma!

Meidän pieni huone.

Päivä 19. Keskiviikko 15.7.2015 Split.

Tässä rakennuksessa oli meidän studio apartment. Edustalla myös Josipan limenvihreä auto.

Nukuttiin aamulla melko pitkään. Joskus puolen päivän aikaan vasta lähdettiin liikkeelle. Mentiin ihan ekaks rannalle ettimään safkaa. Majapaikan lähellä olleelta rannalta ei löytynyt kuin vissiin kaksi ruokapaikkaa. Ei ollut paljoa valinnanvaraa joten mentiin lähimpään. 

Ei tiedetä oliko se vain se kohta mihin ekaksi käveltiin vai oliko koko alue semmoista mutta tosi autiota oli. Ravintolassa oli toki muitakin asiakkaita mutta rakennuksia oli tosi vähän ja tyhjää hiekka / betonikenttää paljon ympärillä.

Ruoan jälkeen käytiin kaupassa ostamassa aamupalaa, koska meidän huoneessa oli käytössä jääkaappi. Kaupassa oli mukavan viileetä ja löysin sieltä myös 1,5 litran pullossa olutta. Kaupan jälkeen palattiin hotellille. Lämpötila oli lähempänä 40 astetta varjossa ja auringossa oli suorastaan tukalan kuuma. Päätettiin siis ihan rauhassa hengata altaalla koko päivä. 

Talossa oli suht iso piha verrattuna muihin asuntoihin. Tässä oli grillikatos ja ruokapöytä jonka ääressä söimme aamiaista.

Sivupihalla oli myös toinen pöytä minne pääsi omaan rauhaan jos grillikatoksessa oli täyttä.

Pienessä laarissa oli suihku ja uima-altaalla oli lisäksi neljä aurinkotuolia jotka olivat melko hyvin vapaana.

Asuntoja oli vuokrattavaksi 6 kappaletta, joten uima-altaalla ei ollut kovinkaan paljon porukkaa. Meidän lisäksi siellä oli jokapäivä 4 nuorta brittipoikaa ja lisäksi yksi perhe joka ei ollut altaalla yleensä pitkään. Saatiin omat lepolasset tällä kertaa ja oltiin altaalla ihan vain kahdestaan. Tosi kivaa. 

Kun kello oli jotain viisi pahin lämpöaalto hieman hellitti ja nälkäkin rupesi vaivaamaan päätettiin pyörähtää vielä Splitin keskustassa tai vanhassa kaupungissa jotta ei tulisi vain koko päivää lorvittua. Mentiin läheiselle bussipysäkille odottamaan meidän bussia ja ostettiin liput kuljettajalta. Taisi muistaakseni maksaa euron. Majapaikan ja vanhan kaupungin välillä oli 6-7 pysäkkiä ja matka kesti noin 10 minuuttia. Olimme siis ihan hyvällä sijainnilla. 

Kävelimme kävelykatua pitkin joka oli rannassa ja yhdestä välistä käännyimme vanhaan kaupunkiin jossa pysähdyimme syömään. Otimme taas lihalautasen kahdelle, vaikka rannikolla kannattaisi varmaankin syödä kalaa. Lautanen maksoi 30-40e eikä ollut paljoa ljubljanan lautasta parempi. Olisin itse tehnyt parempaa lihaa.

Splitin kävelykadun alku.

Lihalautasella oli taas ranskalaisia ilman mausteita, kuivaa lihaa ja grillattuja vihanneksia ilman mitään marinadeja tai mausteita. Mautonta, kuivaa ja kallista.

Kun odotettiin meidän safkoja viereisessä pöydässä olleista brittituristeista yksi sai jonkun kohtauksen. Se kaatui istualtaan suoraan maahan ja kaikki meni ihan paniikkiin. Joku sen kavereista heitti lasin vettä sen päälle ja läpsi avokämmenellä naamalle huutaen että herää. Parin iskun jälkeen kaveri tokeni, mutta oli ihan pihalla mitä tapahtui. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarvinnut ambulanssia kutsua.

Vanhaa kaupunkia.

Kävelykadun toisella reunalla.

Safkan jälkeen ostettiin liput Diocletianuksen palatsiin. Kierros alkoi kellarista ja meille selvisi myöhemmin että juuri siellä oltiin kuvattu Game Of Thronesia. Palatsin muurien sisäpuolella oli katetdraali mutta se oli jo kiinni. Törmättiin katetdraalin vieressä isoon turistipuotiin jonne mentiin sisään vain huvin vuoksi. Ei juuri oltu harrastettu shoppailua tällä reissulla.

Diocletianuksen palatsin katetdraali.

Palatsin kellareista. Täällä oli kuvattu Game Of Thronesia.

Kävi niin hauskasti että kaupan perältä löytyi erillinen Game Of Thrones fanikrääsäosasto joten olihan meidän ihan pakko ostaa kummallekin fanipaita. Pimeää oli tullut jo tovi sitten. Käveltiin katetdraalilta rannasta poispäin ja tultiin pieneen puistoon jossa oli joku bändi soittamassa ja monta kojua mistä sai ostaa juomia. Jäätiin hetkeksi kuuntelemaan coverbändiä ja ostin olutta, Ida siideriä. 

Kaljoittelun ja bändin jälkeen mentiin kämpille. Grillikatoksessa oli aika paljon porukkaa joten en enää kehdannut mennä ilta uinnille.

Kaljaa ja bändi Splitin yössä.

Allas iltavalaistuksessa.

  

Päivä 20. Torstai 16.7.2015 Split.

Aamulla mentiin ihan ekaks syömään aamiaista terassille ja sen jälkeen uimaan. Heti aamusta oli taas melkein 40 astetta joten oli helppoa pulahtaa uimaan. Oltiin ostettu aamiaiseksi mm. croissantteja, jugurttia ja Idalta oli jäänyt pizzaa. Kun oltiin saatu rauhassa nukkua ja syötyä aamiaiset lähdettiin iltapäivästä Kliss Fortressille, jossa on myöskin kuvattu Game Of Thronesia. Tiesin tästä paikasta ainoastaan siksi, että olin Googlettanut mitä Splitissä voi tehdä ja törmännyt siellä Game Of Thrones kierroksiin jotka maksoi tyyliin 150e. Päätin että me tehdään kaikki omatoimisesti, se on halvempaa ja jännittävämpää. Kysyin siis Josipalta miten me päästään sinne ja se sanoi että Splitin bussiasemalta jonne oltiin ekana päivänä tultu menisi suora bussi Klissille. 

Mentiin siis bussiasemalle kuten oltiin edellisenä iltana menty keskustaan. Bussiasemalla oli pieni luukku mistä sain kysyttyä miten me päästään Klissille. Sain vastaukseksi laiturin ja muistaakseni liput piti ostaa kuljettajalta. Busseja meni jonkun 30 minuutin välein. Kuski sanoi että huutaa kun on meidän pysäkki. Kyseessä oli joku ihmeen pikavuoro, se ei pysähtynyt matkalla kuin tyyliin 1 paikassa ja kuski jätti meidät tien kupeeseen keskelle ei mitään. Taas oli vähän wtf olo. Linna kuitenkin näkyi korkealla mäen päällä, joskin aika kaukana.

Rinteen alhaalla, eli meidän bussipysäkin kohdalla oli pieni kioski johon mentiin sisään ostamaan vettä. Kysyin myyjältä puhuuko se englantia. Kassalla oli vanhempi nainen joka pudisteli päätään ja oli hieman häkeltynyt. Ilmeisesti paikassa ei käynyt turisteja, koska myöhemmin selvisi että linnalle olisi mennyt paikallisbussi suoraan ovelle. Kysyin sitten että "castello where?" koska olin kuullut sanan castello jostain aikaisemmin ja se tarkoitti linnaa. Nainen osoitti ylöspäin ja totesi castello ja sanoi selvästi että kavutkaa vain ylöspäin. Lähdettiin kapuamaan ja ylös olikin sitten pirun tuskallista mennä. Lämpötila sen 40 astetta varjossa ja auringossa reilusti enemmän. Kavuttiin tosi korkealle eikä oltu varmoja pääseekö sieltä edes läpi. Olisi ollut kiva huomata puolessa välissä että joo tie päättyykin tähän mutta onneks päästiin ylös asti. Ylhäällä oli kaksi baaria ja kauppa. Mentiin niiden ohitse linnan sisäänkäynnille. 

Paikassa ei ollut ketään muita turisteja mikä oli myös hieman epäilyttävää, tultiin portista sisään ja siellä oli joku nainen rahastamassa pienessä kopissa. Sisäänpääsymaksu oli jotain 2e / henkilö. Huvittavaa. Vettä meni ihan törkeesti koska kuuma ja hiki. Paikassa oli siis kuvattu Game Of Thronesia ja yhdestä savimajasta löydettiinkin valokuvia kyseisestä sarjasta. Olin myös katsonut aiemmin Youtubesta pätkän kyseisestä paikasta missä sitä verrattiin leffassa näkyneisiin kohtauksiin. 3D juttuja oli lisätty aika paljon ja paikkaan oli myös rakennettu lisälavasteita jotka nyt olivat poissa. Linnalla oli myös käynnissä remontti, siellä oli Kroatialaisia jamppoja korjaamassa linnakkeen rauniota ja ne heittikin mulle jotain mistä en ymmärtänyt tietysti mitään. Linnake oli tosiaan korkean kukkulan päällä, joten maisemat oli erinomaiset.

Sisäänkäynti Kliss Fortressiin.

Tämä kohta ainakin näkyy GOTissa.

Tässä rakennuksessa oli GOT näyttely ja lohikäärme.

Linnakkeen tykki oli vähän heikossa hapessa.

Tässä kohtaa oli GOTissa ristiinnaulittu tyyppejä.

Maisemat rannikolle.

Kliss oli ollut ennen vanhaan Splittiä suojeleva erittäin tärkeä linnoitus. Oltiin myös saatu Josipalta suositus että Klissillä on tapana syödä lammasta ja sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Olisiko ollut peräti niin että jos täällä järjestetään häät, täytyy syödä lammasta tai koituu huonoa onnea avioliittoon. Kierrettiin linnoitus noin tunnissa hirveässä helteessä. Loppujen lopuksi siellä ei ollut mitään kummempaa nähtävää, ainoastaan maisemat oli hienoja ja paikkaa pystyi vertailemaan GOT kuvauksiin.

Tultiin linnoituksesta alast muutama kymmen metriä siihen kylään jossa oli ne kaksi baaria. Kävin kysymässä kummastakin saako täältä lammasta, sillä ei oltu syöty kuin aamupala ja kello oli jo jotain 16. Safkaa ei kuitenkaan irronnut kummastakaan paikasta. Onneksi vieressä oli taas pieni kioski mistä ostettiin lisää juotavaa. Joku ystävällinen tyyppi terassilta kysyi tarvitsenko apua, hän kävi ystävällisesti selvittämässä saako baarista lammasta ja totesi minulle ikävän tilanteen. Hän neuvoi että 15 minuutin matkan päässä olisi ravintola josta lammasta saisi, mutta sinne päästäkseen kannattaisi olla oma auto. Me oltiin liikkeellä bussilla, joten ei viitsitty lähteä kävelemään tietämättä päämäärää eikä meillä edes ollut karttaa.

Sit alettiin miettiä miten päästään pois. Oltais voitu mennä takaisin sinne mistä tultiin, mutta kävelymatkaan alas olisi kestänyt taas vartti, ei yhtään tiedetty monelta busseja menee tai mikä bussi pitäisi ottaa. Todennäköisesti siitä olisi mennyt ohi vain yksi bussi, mutta ei tiedetty olisiko se edes pysähtynyt siinä. Kaupan ja baarien lähellä oli paikallinen bussipysäkki. Kävin katsomassa pysäkin seinässä kiinni ollutta listaa, jossa oli bussien numeroita. Olin sen verran ottanut selvää Klissistä, että olin Googlettanut millä paikallisbussilla sinne pääsee. Löysin kyseisen bussin numeron seinältä, mutta kun katsoin aikataulua en ollut uskoa näkemääni. Edellinen bussi oli juuri lähtenyt ja seuraavaa joutuisi odottamaan 1,5 tuntia. Onpahan vuorovälit.... Luulin ensin että koko bussi ei edes kulje kun välit oli niin harvat. Yritin sitten reippaat puoli tuntia pummia kyytiä ohi ajavilta ihmisiltä. Yhdet brittituristit oli liikkeellä omalla autolla mutta ne ajaisi kuulemma eri suuntaan. Muuten oltaisiin saatu kyyti. Pahus. No ainakin tuli yritettyä. Hajotti hieman odottaa 1,5h tekemättä mitään siinä helteessä.

Päätettiin sitten pelata varman päälle ja jäädä odottamaan bussia. Mentiin vieressä olleeseen puistoon varjoon istumaan ja pitämään nälkää. Oltais voitu ehkä kaupasta hakea jotain safkaa mutta jostain syystä ei haettu. Puistossa paikalliset miehet oli juttelemassa keskenään ja taisivat kaljoitella samalla. Vieressä näkyi vapaapalokunnan paloauto. Tai ainakaan asema ei ollut mikään virallisen näköinen joten päättelin sen vapaapalokunnaksi. Tuskallisen 1,5 tunnin odotuksen jälkeen bussi kaartoi paikalle. Menin kuskilta varmistamaan vielä että se menee Splittiin ja kuulemma menisi. Saatiin paluulippu paljon halvemmalla kuin tulo, mutta matka kesti jotain puoli tuntia ja bussi pysähtyi monella pysäkillä samalla kun se kiemurteli vuorelta alas rannikolle.

Vähän ennen kuin meidän oli tarkoitus jäädä pois hyppäsi bussiin taas kerran joku englantia puhuva turisti ja kuulin kun se puhui Klissistä. Kaveri ei ollut varma meneekö tämä bussi Klissille ja en muista mitä sanoin mutta se tajusi meidän tulevan sieltä ja tottakai halusin auttaa. Sanoin että tämä bussi menee Klissille, mutta pitää mennä toiseen suuntaan ja matka kestä 30 minuuttia. Lisäksi sanoin että vuorovälit on tosi huonot, kannattaa tarkistaa milloin paluu lähtee. Kaveri sitten kiitti ja sanoi että saivat kuskilta luvan jäädä odottamaan bussiin kunnes se kääntyisi takaisin. En muistanut kuitenkaan enää Klissin aukioloaikaa, joten en voinut sanoa kannattaako sinne enää edes mennä. 

Takaisin Splitissä, kävimme ensitöikseen syömässä tyyliin ekassa ravintolassa mikä tuli vastaan. Tällä kertaa tilasin kalaa kun kerta rannikolla oltiin. Otin lohipihvin mikä maksoi jotain 15e ja siihen piti tilata erikseen vielä lisuke. Otin perunamuussia ja olutta. Kun safka viimein tuli oli pihvi taas ihan hirveä pettymys. Lohesta suurinpiirtein näki läpi ja sitä oli sairaan vähän. Lidlin lohimedaljongit on juhlaa verrattuna tähän ateriaan. Maksoin siitä vielä 20e. Kyllä tuli taas paha mieli mutta siinä nälässä en viitsinyt edes valittaa.

Kissa lepäili kukkapuskassa.

Safkan jälkeen aurinko alkoi laskea ja päätettiin käydä Marjan Hillillä, eli Splitin korkeimmalla kukkulalla. Oltiin saatu tästä suosituksia Josipalta, että maisemat olisi hienot ja monet paikalliset käyvätkin siellä virkistäytymässä. Matkalla kukkulan juurelle löydettiin Candy Treasure kauppa, josta sai ostaa irtokarkkeja aarrearkuista. Idan piti saada ostaa pussillinen karkkia.

Splitin "kävelykatu" tai ostoskatu, jonka varresta Candy Treasure löytyi.

 Marjan hill ei sitten ollutkaan mikään pieni kukkula, sinne piti kävellä tyyliin miljoona porrasta ja kiivetä rinnetä ylös. Meiltä kesti yli puoli tuntia päästä ylös ja aurinkokin meinasi keretä laskemaan. Onneksi kukkulan huipulle tuli vielä viimeiset auringon säteet ja nähtiin kun Split kylpi oranssissa kajossa. Kipuaminen sinänsä oli ihan ookoo, koska paikka oli metsäisä ja siellä oli rauhallisempaa. Ihmisiä ei ollut paljoakaan. Lisäksi minulta loppui taas vesi, mutta uskaltauduin maistamaan ylhäällä olleesta lähteestä vettä koska joku muukin joi siitä. En onneksi saanut mitään vaivoja. Maisemat olivat hienoja, ei valittamista. Kannatti ehdottomasti kiivetä ylös asti.

Ylös meni vuoroittain jyrkkää mäkeä vuorottain portaita.

Kukkulalla kasvoi omituisia kasveja.

Huipulta juuri ennen viimeisiä auringon säteitä.

Kukkulan toisella puolella oli myös suuri risti.

Aurinko laski mäen toiselle puolelle jonne kerkesimme juuri näkemään ennen kuin se tipahti.

Split kylpee oranssissa auringossa.

Tullessamme alas mäeltä pysähdyttiin syömään jälkiruokaa ravintolaan joka oli useamman portaikon kukkulan päällä. Ei ihan alhaalla, mutta ei kovin ylhäälläkään. Maisemat olivat siitäkin kohtaa ihan kivat joten tilattiin kaljaa ja panna cottaa.

Maisemat kukkulan ravintolalta. Ilta on saapunut.

Hengailtiin joku tunti ravintolassa ja kuvasin samalla time lapsea GoPro kameralla. Sitten oli aika lähteä takaisin kämpille. Käveltiin rantabulevardia pitkin ja siellä oli paljon esityksiä menossa. Mielenkiintoisin oli kahden miehen ja pienen pojan jumppaesitys. Ne teki kärrynpyöriä, seisoi käsillään ja hyppi voltteja. Pikkupoikaa ne heitteli kuin jenkkifudista ja esitys loppui siihen että kaikki kolme seisoivat päällekkäin toistensa olkapäillä yhtenä tornina. Se oli ihan makee. Kun tuli kolehdinkeräyksen aika, oltiin jo kaukana.

Hotellille saavuttua halusin vielä mennä ilta uinnille, mutta allas oli laitettu kiinni. Perhe oli päättänyt muuttaa altaan aukioloaikoja niin että se olisi vain tiettyihin aikoihin käytettävissä. Kuulin Josipan siskolta, että naapuri oli tullut valittamaan ja uhkaamaan poliisilla koska jonkun lapsiperheen lapset olivat mesonneet niin paljon altaalla. Se ei kuulemma mitenkään ollut meidän vika ja he pyysivät ymmärrystä. Ymmärsin toki, mutta silti pahoitin mieleni kun oltiin luvattu että saan käydä uimassa ja pesulla vaikka klo 03 yöllä jos huvittaa. Vedin sitten radleria terassilla ja mentiin nukkumaan.

Päivä 21. Perjantai 17.7.2015 Split.

Aamupalan jälkeen lähdettiin heti biitsille. Ei oltu vielä kertaakaan käyty uimarannalla, joten nyt oli aika. Ranta oli kivikkoinen muttei onneksi lähellekään niin paha kuin Nizzassa. Käytiin uimassa vuorotellen koska olin ottanut kameran mukaan ja sitä ei voinut jättää vahtimatta. Oltiin ostettu evääksi salaattiannokset samasta kioskista missä oltiin ekana aamuna syöty ja vedettiin ne välipalaksi. 

Aurinko porotti niin kuumasti, että vaikka molemmilla oli aurinkorasvaa palettiin silti. Vieläpä vikana päivänä. Mun selkä paloi aika pahasti. Siirryttiin sitten hetkeksi varjoon, mutta kuumuus oli niin paha että lähdettiin takaisin hotellille. Tykkäsin muutenkin enemmän uima-altaasta kuin merestä. Meressä oli paljon roskaa, siellä ei nähnyt mitään uimalaseilla eikä vesi edes ollut lämmintä jos sukelsi pari metriä alaspäin. 

Kaljaa rannalla.

Rannalla oli paljon ihmisiä, mutta myös hyvin tilaa. Se oli ihan hyvä ranta.

Meidän lähin ranta näytti tältä. Ei oikeastaan mitään kasvillisuutta, kiveä, hiekkaa ja se siitä.

Altaalla oli hyvä lillua omassa rauhassa.

Oli ihan kiva fiilis että varattiin vikaksi mestaksi majapaikka missä on uima-allas. Pientä luksusta loman loppuun. Illaksi lähdimme taas kaupungille kun pahin helle oli helpottanut.

Mentiin rantabulevardin erääseen ravintolaan, sillä halusin nähdä merelle. Hinnat oli tietysti kovia kun oltiin rannan ääressä. Ravintolassa oli late lunch meneillään ja hämmennyin hieman kun tarjoilija kysyi tulemmeko lounaalle kellon ollessa yli kuusi. Katsoin listaa ja siinä oli, että klo 19 jälkeen alkaa iltakattaus ja tarjoilijat valmistelivatkin kattausta osaan pöydistä. Oltiin tyyliin ainoat syömässä joten odotin hyvää palvelua. Saatiin ihan kohtuullista palvelua. 

Oikeastaan kaikki ihmiset joiden kanssa jouduin Kroatiassa keskustelemaan olivat ystävällisiä ja ihan ookoo. Josipan kanssa juteltiin kerran että on jännää jutella ihmisten kanssa eri puolilta maailmaa joilla on samoja ajatuksia ja todeta että on myös normaaleita ihmisiä eri puolella maailmaa. Josipa sanoi että Kroatialaiset on aika tyhmää porukkaa loppujen lopuksi. Tiedä sitten mistä se mielipide tuli. No takaisin ravintolaan. Tilasin Tuna steakin, eli tonnikalapihvin mitä ei suomesta saa ja Ida otti pihviä. Safkat maksoi jotain 20e / annos. Niiden valmistamisessa kesti kuitenkin aika kauan, mutta tällä kertaa odotus palkittiin. Sain ehdottomasti reissun parhaan safkan. Pari hassua palaa tonnikalaa juuri sopivan kypsänä. Ei siis ihan well done, vaan vähän raakana. Safkasta jäi toki nälkä, mutta maut oli hemmetin hyviä. 

Tuna steak.

Idan pihvi, Flank Steak.

Maisemat ravintolasta.

Kerrankin oli tyytyväinen olo syömisen jälkeen kun ruoka oli ollut maistuvaa. Näemmä täälläkin joutuu maksamaan saadakseen hyvää safkaa, tai sitten ei taas osattu mennä oikeisiin mestoihin syömän koska Josipa oli kehunut Kroatialaista ruokaa ja sen halpuutta. Olisi pitänyt kysyä sitä messiin syömään, mutta en tiedä olisiko lähtenyt. 

Mentiin safkan jälkeen samaan GOT myymälään mistä oltiin ostettu meidän t-paidat aiemmin. Ida halusi ostaa sieltä vielä tuliaisia siskolleen ja pari mekkoa. Mentiin siis läheisen automaatin kautta nostamaan lisää rahaa ja sitten shoppailemaan.

Diocletianuksen palatsi jälleen.

Samaa palatsin pihaa.

Ida esittelemässä ostoksia samalla kujalla jossa yksi Game Of Thrones kohtaus on kuvattu.

Vanhaa kaupunkia.

Meillä oli rahaa jäljellä enää joku 10e ja haluttiin jälkkäriä. Ei kummiskaan viitsitty enää nostaa lisää rahaa. Oltiin sovittu Josipan kanssa päivällä että se veisi meidät aamulla lentokentälle. Kyydistä pitäisi maksaa noin 40e, joten ne laitettiin sivuun ja sen jälkeen meille jäisi 10e käyttörahaa bussilipun kanssa. 

Etsittiin vähän syrjemmästä ravintola josta otettiin jälkkäriksi pala kakkua ja olutta. Kysyin tarjoilijalta paljon kakkupala, olut ja limu maksaisi ja totesin että meillä on tasan sen verran rahaa. Saatiin se mitä haluttiin ja laskukin piti paikkansa. Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin.

Kalja ja suklaakakkua, aika hurrdurr.

Ravintolasta oltiin jo lähdössä takaisin kämpille, mutta päätin että haluan vielä nähdä toisen rannan jota Josipa oli suositellut. Ei oltu vielä keretty sinne. Paikassa olisi myös Tropic club niminen klubi. Matkalla ohitettiin ulkoilmaklubi jossa oli joku DJ soittamassa. Fiilistelin siinä hetken musaa ja sitten jatkettiin matkaa.

Ulkoilmaklubi jossa sai alkoholia ja DJ soitti tiskillä.

Käveltiin joku 20 minuuttia toiselle biitsille ja nähtiin matkalla paljon laivoja rannalla joissa luki "sail croatia" näistä olin lukenut Kilroylta. Croatiaan pystyi siis ostamaan purjehdusmatkoja, joissa asuttaisiin laivalla ja kierrettäisiin Kroatian saaristoa 3-7 päivän ajan ja välillä käytäisiin rannalla. Selkeesti nuorten bilehirmujen juttuja, olis vähän kiinnostanut, mutta ei tällä kertaa. Oli toki pimeää, mutta rannalla oli ihan sikana jengiä uimassa. Ranta oli myös valaistu. Ei sinänsä mitenkään outoa koska lämpötila ulkona oli edelleen jotain 35 astetta ja vesi oli varmasti yhtä lämmintä kuin päivälläkin. Ida halusi käydä kahlaamassa ja kuulemma kivaa oli. Tämä ranta sopi kuulemma hyvin lapsille koska se oli matala pitkälle veteen. Tämä ranta oli myös kunnon hiekkaa, ei kiveä. 

Splitin toinen ranta jossa ei käyty uimassa.

Tropic clubin ovikin löytyi, mutta se näytti joltain strippiclubilta. Ei menty sisään eikä olisi edes jaksanut. Rannalta käveltiin joku kilometri päätien varteen josta tiedettiin meidän bussin menevän. Jouduttiin aika pitkään odottamaan meidän bussia, niitä ei mennyt illalla kovin usein. Splitissä kannattaakin siis liikkua kävellen jos hotelli on fiksussa mestassa.

Päivä 22. Lauantai 18.7.2015 Split - Helsinki

Herättiin aamulla tosi aikaisin koska lento lähtisi jo klo 9. Josipan kanssa oltiin tosiaan sovittu että se käy viemässä meidät kentälle. Josipa oli luvannut että juodaan läksiäiskahvit ennen lähtöä. Tai se meni jotenkin näin "6.25 coffee, 6.30 we go" Kello oli jo 6.30 eikä Josipaa näkynyt. Kelasin että se on unohtanut koko homman ja menin koputtamaan sen ovea. Se avasi pirteänä ja sanoi että joo en oo unohtanut, pieni hetki vaan keitän kahvia. No olin kyllä ihan valmis jo lähtemään että meille ei tuu kiire mutta kahvit oli pakko juoda. 

Istuttiin rinkkojen kanssa alakerran pöytään venaamaan. Hetken päästä Josipa kantoi meille tosi vahvat kahvit ja saatiin jotain sen itse leipomaa kakkua. Vedettiin ne tosi nopeasti ja sit lähdettiin matkaan. Matkalla juteltiin tosi paljon asioita vielä Josipan kanssa. Puhuttiin esimerkiksi nopeusrajoituksista, koska se ajoi aika kovaa. Samat lait siellä oli suurinpiirtein kuin meilläkin. 

Josipa oli jo ekana iltana kun saavuimme kysynyt tiedämmekö ULTRA festivaalit, mutta emme tienneet. Olin sitten Googlettanut että ULTRA on Splitin lähellä Hvarin saarella järjestettävä jäätävän suuri elektronisen musiikin festivaali ja Josipa kertoikin käyneensä siellä olisiko ollut ruotsalaisten turistien kanssa jotka olivat myös menneet sinne ja yöpyneet niiden majapaikassa. Olivat kuulemma ystävystyneet tosi hyvin parissa päivässä. Festivaalit oli olleet tyyliin yksi viikonloppu aiemmin kun me saavuttiin ja samalla Josipa kertoi että Splitissä on ihan törkeästi hotelleja ja majapaikkoja. Siksi asemalla oli niin kova kuhina kun jengi yritti myydä omia kämppiään turisteille. Ultra festarit näytti siistiltä, olisi vähän kiinnostanut mennä jos vaan olisi tiennyt niistä aiemmin. Ehkä joskus who knows? 

No saavuttiin sitten lentokentälle paria tuntia aiemmin mikä oli ihan ookoo. Halattiin ja hyvästeltiin Josipa jonka jälkeen mentiin etsimään mihin jonoon pitää mennä. Jouduttiin jonottamaan ulkoota asti koska kenttä oli niin pieni että sinne ei mahtunut sisälle. Kaikessa säädössä kesti melkein kaksi tuntia. Meille ei jäänyt siis yhtään ylimääräistä aikaa lentokentällä. Onneksi kerettiin, mutta tiedoksi muille jotka menee Splittiin että lentokentälle kannattaa ehkä varata enemmän kuin kaksi tuntia koska se on niin pieni. Kerettiin juuri käydä vessassa ja ostin jostain ihme kojusta meille matkaevääksi leivät ja vettä sillä Norwegianin lentoihin ei kuulu safkat hintaan. Kojussa kävi eurot mikä oli hyvä koska Kroatian kunia ei ollut enää yhtään jälellä. Ida nappasi vielä tuliaiset aseman ainoasta kaupasta. Tässä vaiheessa jengi kuulutettiin koneeseen etuajassa sillä se lähtisi etuajassa. Oltiin tyyliin viimeiset jotka meni koneeseen.

Loppusanat

Tämä reissu oli mielestäni ehkä jopa mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen. Kohteet oli halvempia ja tiesi vähän mitä odottaa edellisen reissun perusteella. Kaikki sujui hyvin vaikka oltiin varattu about kaikki etukäteen. Ei jouduttu kertaakaan suuremman kusetuksen uhriksi eikä mitään varastettu. Edes ruokamyrkytystä ei saatu. Olisin halunnut käydä jollain purjehdusmatkalla Kroatiassa, mutta tällä kertaa ei ollut rahaa eikä aikaa. Kävelykadun rannalla oli tosi paljon kojuja mistä myytiin erilaisia venereissuja, olin katsonut etukäteen että esimerkiksi Blue lagoon reissu olisi ollut makea. Siinä mennään veneellä jonkun luolan sisään missä vesi värjäytyy ihan siniseksi. Siitä voi googlettaa lisää. Kilroyn myyjä oli myös ollut puoli vuotta vaihdossa Splitissä ja suositteli lähellä olevaa Hvarin saarta meille. Sinne olisi pitänyt tehdä päiväreissu, mutta keksittiin kyllä muutakin tekemistä. 

Lisäksi olisin halunnut päättää reilireissun Dubrovnikiin joka on kuulemma tosi paha turistirysä. Ljubljanassa tapaamamme suomalainen tyttö oli käynyt siellä aiemmin ja sanoi että se on vielä pahempi kuin Split. Kaupungissa ei kuulemma edes olisi nähtävää paria päivää pidemmäksi. Aika ei kuitenkaan riittänyt tällä kertaa joten se jäi näkemättä. Ehkä ensi kerralla. 

Kokonaisuudessaan reissu oli taas törkeen siisti ja muutamaa kokemusta rikkaampana lähden varmasti uudestaan matkalle! Tämän reissun hankalin osuus oli eri valuutat, joskin automaatilta nostaessa rahaa olisi saanut helposti jos on valmis maksamaan pienen komission per nosto. Kuumotuksia tietysti oli, löydetäänkö oikeat pysäkit ja kohteet, mutta huolellisella valmistautumisella niistäkin selvittiin. Näillä reilireissuilla olen valmistautunut todella huolellisesti verrattuna Japanin ei mihinkään valmisteluihin. Kaikki reissut on kuitenkin omalla tavallaan olleet hyviä. 

Budjetti venyi samaan kuin keskieuroopan reissu, johtuen siitä että join paljon enemmän kaljaa ja ostin yleensä myös jälkkäriä. En siis juurikaan säästellyt tällä reissulla.

Reissuvideo

Kuten tapana on ollut, tein jälleen reissuvideon. Tästä se löytyy: