Lennot: Helsinki - Berliini, Rooma - Helsinki. Yhteensä 375e / henkilö
Majoitukset: 21 päivää, 662e / henkilö
Opiskelija/nuorisokortti: 15e
Reilikortit: 281e / henkilö + paikkavarauksia noin 90e
Käyttörahaa: 889,44e / 21 päivää
Kaikki yhteensä: 2297,44e / henkilö. Sisältäen kaiken kolmen viikon ajalta.
Matkakohteet: Berliini, Potsdam, Pariisi, Versailles, Nizza, Monaco, Venezzia, Rooma
Reissusta olisi varmasti selvinnyt halvemmallakin tekemällä ruokaa itse, majoittumalla makuusaleissa tai sohvasurffailemalla, jättämällä nähtävyyksiä välistä jne. Mutta tällä budjetilla ei tarvinnut siis säästellä yhtään. Kävin kaikissa mahdollisissa nähtävyyksissä joissa halusin, söin aina ulkona ja join olutta kun teki mieli. Majoituttiin lisäksi omassa huoneessa hotellissa.
Alkuvalmistelut ja reissusäädöt
Vuonna 2014 olin tammikuusta kesäkuuhun työharjoittelussa, joten sain hyvin kerättyä rahaa matkakassaan. En ollut vielä aikaisemmin uskaltanut lähteä Interrailille mutta nyt tuntui siltä että on aika lähteä. Englanninkielen taito oli karttunut melko hyvin Accenturen palavereissa intialaisten työkavereiden kanssa ja lisäksi reilikortin saa alle 26 vuotiaana halvemmalla, olisi minulla näin ollen vielä 3 vuotta aikaa, eli kerkeäisin tekemään kolme reiliä ennen kalliimpaa reilikorttia.
Duunissa oli aikaa tsekkailla karttoja ja päätin että reilaan ehdottomasti euroopan pääkaupungit, eli Berliini, Pariisi ja Rooma. Lisäksi halusin viettää hetken aikaa biitsilomaa. Sain reissusuosituksen Kilroylta ja päätin pysähtyä Nizzassa. Olisihan vieressä myös Monaco ja Cannes. Lisäksi Italiassa kiinnosti Venetsia joka on yleensä rakastavaisten reissukohde. No lähetin ajatukseni Kilroylle ja sieltä tuli peukkua, joskin varoitus pitkistä välimatkoista. Pitkät välimatkat eivät oikeastaan haitanneet, sillä halusin kuitenkin käydä kaikissa noissa paikoissa.
23.5.2014 olin yhteydessä Kilroyhin ja pyöriteltiin vähän reissua. Tarkoitus oli ostaa reilikortit jo paljon aiemmin, mutta kun tulimme VR:n kansainvälisten lippujen tiskille joskus toukokuussa, kysyi myyjä meiltä passeja. Lippuja ei kuulemma myydä ilman passia, en muista syytä. Joten lippu jäi sillä kertaa ostamatta.
Olin lähdössä reissuun tyttöystäväni Idan kanssa ja muistaakseni kesäkuussa käytiin ensin VR:n kansainvälisten lippujen tiskiltä hakemassa reilikortit, nyt passien kanssa ja kuultiin samalla että voitaisiin samalla ostaa ennakkoon junamatkat, sekä paikkavaraukset. Ostettiin 2 luokan reilikortit alle 26v hintaan, eli 280e taisi olla silloinen hinta. Lisäksi tehtiin paikkavaraukset juniin, joista tuli muistaakseni noin 70e lisähintaa. Tätähän ei siis olisi ollut pakko tehdä, mutta halusin helpottaa matkantekoa ja varata matkat etukäteen. Näin pääsisin käymään kaikkialla minne olin halunnutkin mennä. Tämä toki ei anna mahdollisuutta joustavuuteen, mutta ei haitannut. VR:n kansainväliset junaliput katsotaan samalta nettisivulta joista olin yhteyksiä katsonut itsekin. Sivu on http://www.bahn.de/ sivun saa myös englanninkieliseksi ja osottautui ehdottoman tärkeäksi junien ja yhteyksien tarkistamiseen. Ostimme ennakkoon yöjunamatkan Berliinistä Pariisiin. Pariisista suoran junayhteyden Nizzaan. Nizzasta Venetsiaan ja jouduimme tekemään vaihdon Milanossa. Venetsiasta oli suora yhteys Roomaan.
Seuraavaksi marssimme Kilroyn toimistolle ostamaan lentoliput, sekä majoitukset. Tsekattiin vielä paikanpäällä pari halvempaa hotellia. Ostettiin samalla suorat lennot Helsinki Berliini ja Rooma Helsinki reiteille. Etukäteisvalmistelut oli siis melko huolella tehty. Kyseessä oli kummankin ensimmäinen reilireissu. Olin töissä lisäksi tulostanut kesän aikana meille jälleen Prompt Guidesta http://promptguides.com/ Roomaan ja Pariisiin kartat. Prompt Guidesta saa tulostettua etukäteen suunnitellun reitin ilmaiseksi tiettyihin kaupunkeihin. Itse olen tykännyt niistä kovasti. Parhaimmat nähtävyydet tulee katsastettua fiksussa järjestyksessä ja hyvällä aikataululla. Olin myös suunnittellut Berliiniin hieman ohjelmaa. Varasin etukäteen mm. kiertokäynnin parlamenttitaloon, joka oli ilmainen! Jos olet menossa Berliiniin kannattaa "reichtag buildingin" kiertokäynti varata etukäteen, varsinkin jos on menossa pahimaan turistiaikaan.
Lähtöpäivä Maanantai 4.8.2014: Helsinki - Berliini
4.8.2014 lähdettiin aamulennolla. Päästiin kätevästi bussilla himasta lentokentälle. Oltiin kummatkin lainattu porukoilta rinkat ja matkaan oli pakattu noin 5 päivän vaatteet. Lisäksi mukana oli miniläppäri ja kamera. Kaikissa maissa oli käytössä eurot joten ei tarvinnut vaihtaa edes rahaa. Kiva juttu! Lento Berliiniin oli todella kivuton, 1.55 tunnin lento joista nousuun ja laskuun meni varmaan 40 minuuttia. Matkalentokorkeudessa kerettiin olemaan siis ehkä reipas tunti. Lentopelkoiselle tämä oli hyvä asia. Oltiin pakattu rinkat aikaisemmilta reissuiltani tuttuun muotoon, eli jätesäkkiin. Jätesäkki estää rinkan hihnoja tarttumasta minnekään ja suoraa rinkkaa lialta, erittäin kätevä niksi. Saatiin Berliinissä kamat liukuhihnalta melko nopeasti. Ulkona taisi hieman ripottaa vettä ja lämpötila oli vain 20 astetta, Helsingissä taisi itseasiassa olla paremmat kelit lähtiessä.
Lentokentän tuloaulassa oli lipunmyyntipiste, josta nappasimme Berliinin julkisen liikenteen liput 5 päiväksi ja samassa saatiin Welcome to Berlin kirja, jolla saimme lukuisia alennuksia Berliinissä. Kysyttiin miten päästään päärautatieasemalle ja meidät opastettiin oikeaan bussiin. Menimme siis bussilla lentokentältä päärautatieasemalle "Hauptbahnhoff". Rakennus oli niin iso ja aukealla paikalla että se oli helppo tunnistaa.
Berliinin päärautatieasema. "Hauptbahnhoff"
Päärautatieasemalta meni metro Alexanderplatzille josta vaihdettiin toiseen metroon jotta pääsimme Frankfuter toriin. Asemalta käveli viitisen minuuttia hostellille. Berliinissä meillä oli siis varattuna hostelli hotellin sijaan. Kun jäimme pois oman pysäkkimme kohdalla näytettiin vissiin sen verran kysymysmerkeiltä että ystävällinen mummo kysyi tarvitsemmeko apua. Ei tainnut edes puhua englantia, mutta osasi viittoa meidät oikeaan suuntaan! Hostelliin pääsi kirjautumaan vasta klo 14 ja oltiin paikalla jo kello 11, joten jätettiin rinkat hostellin aulaan ja lähdettiin syömään aamupalaa. Koska pelkäsin lentokonetta, en tietenkään voinut syödä mitään sitä aiemmin. Käytiin nurkan takana olleessa döner kiskassa vetämässä ekat saksalaiset dönerit, jotka on aika hemmetin paljon parempia kuin suomalaiset rullakebabit.
Saksalainen döner, eli pitakebab.
Kebabin jälkeen mentiin lähistöllä olleeseen puistoon hengailemaan. Minä alotin lukemaan matkakirjaa, eli Zlatanin elämänkertaa ja Ida otti päiväunet toisessa tuolissa. Onneksi olin ottanut kiertokäynnin valtionpäivätaloon eli reichstag buildingiin vasta iltapäiväksi. Saatiin tsekattua sisään hostelliin klo 14 ja jätettiin kamat sinne.
Hostelli berliinissä.
Hostelli oli todella ankea. Sängyt oli intistä tuttuja metallirunkoisia kerrossänkyjä ja huoneessa oli lisäksi inttimäiset metalliset kaapit kamojen säilytystä varten. Niihin olisi tarvinnut oman lukon jos ne olisi halunnut lukita, mutta eipä meillä ollut lukkoa eikä sellaista edes ostettu. Huoneessa ei myöskään ollut omaa vessaa tai suihkua. Eipä näillä nyt niin väliäkään ollut, koska huoneessa tulisimme vain yöpymään. Lisäksi hinta oli vaivaiset 20e / yö. Huone oli kuitenkin kokonaan meidän kahden käytössä, eli privaattihuone. Positiivista oli kuitenkin se että patjat oli pehmeitä ja paksuja! Saatiin joka yö nukuttua tosi hyvin. Huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta iso ikkuna jota pidettiin auki. Berliinissä ei onneksi ollut hellettä joten nukkuminen ei ollut ongelma.
Lähdettiin seuraavaksi kohti valtionpäivätaloa, eli parlamenttitaloa. Parlamenttitaloon olisi saanut opastettuja kierroksia, joka olisi kuulemma ehdottomasti kannattanut ottaa, mutta ne käynnit oli jo varattu loppuun kun tein varausta. Saatiin siis kiertää paikkaa rauhassa oman kuulolaitteen kanssa. Ennen saapumita valtionpäivätaloon käytiin Dunkin Donutsissa ostamassa donitsit. En ollut viimeisen jenkkireissun jälkeen käynyt dunkinissa, joten pakkohan se oli niitä donitseja saada. Joko mun muistikuvat on hieman hataria tai sitten donitsit maistui muutama vuosi sitten paremmilta. Nimittäin ne dunkinin donitsit maistui hieman keinotekoiselle, ei siis kauheen hyviä edes. Ainoastaan hinta oli hyvä, vajaa pari euroa donitsista. Kun suomessa donitsit maksaa reipasta kolmea euroa.
Dunkin Donuts Berliinissä.
Valtionpäivätalossa töhötin ja tiputin kuuntelulaitteen ylemmästä kerroksesta alempaan. Noukittiin se paluumatkalla.
Madventures pose valtionpäivätalon kupolissa.
Valtionpäivätalon kupolia kierrettiin tämmöisiä teitä pitkin.
Itse pytinki ulkoa ja päällä näkyvä kupoli. Rakennus oli osittain tuttu myös Call Of Duty pelisarjasta. Muistaakseni yhdessä pelin tehtävistä taistelua käytiin juuri tämän rakennuksen edustalla.
Valtionpäivätalolta käveltiin Brandenburgin portille. Brandenburgin portti on Berliinin historiallinen kaupunginportti. Se on yksi Berliinin tunnetuimmista symboleista ja nähtävyyksistä.
Brandenburg Gate.
Portilta käveltiin Berliinin tv tornille, josta otettiin iltaliput yläkertaan. Torni oli selvästi suosittu nähtävyys, sillä jonotusaika oli vähän yli tunnin. Istuttiin torilla ja tv-tornin aulassa tunti. Ylhäällä mua tietysti pelotti vähän, koska en pidä korkeista paikoista.
Berliinin TV torni.
Berliinin televisiotorni sijaitsee Saksan pääkaupungissa Berliinissä, Alexanderplatzilla. Se on Euroopan neljänneksi korkein rakennus. Tornin vuonna 1965 käynnistyneet rakennustyöt valmistuivat vuonna 1969. Korkeutta tornilla on 368 metriä, joskin näköalatasanne on reilusti alempana. Berliini nautti auringonlaskusta ja sääkin oli muuttunut vähän positiivisemmaksi. Tässä vähän maisemia TV tornista:
Päivä 2. Tiistai 5.8.2014 Berliini
Pyysin Idaa kirjoittamaan matkapäiväkirjaa, koska en tietenkään itse sitä jaksaisi tehdä. Keskityin vain valo ja videokuvaamiseen. Siksi minulla on tällä kertaa päivämäärät tiedossa! Oltiin ostettu etukäteen jokaiseen majapaikkaan aamupala. Se ei maksanut montaa euroa ja ainakin tulisi herättyä ajoissa. Noustiin siis ysin aikaan aamulla ja mentiin syömään aamiaista. Aamupala oli lähimpänä suomalaista. Patonkia, juustoa, kinkkua ja jugurttia. Ei kovin kummoinen mutta riittävä.
Lähdettiin ekaksi katsastamaan Alexanderplatzin aukio, koska edellisen päivänä oltiin menty vain siitä ohi. Pyörittiin ensiksi torilla ja sitten mentiin yhdelle torin monista terasseista nauttimaan matkan ensimmäiset juomat. Aurinko paistoi ja oli lämmin!
Alexanderplazilla olevaa toria.
Myös lapset oli huomioitu.
Saksalaiset vehnäoluet ovat loistavia, joten halusin tietysti heti ekaksi sellaisen. Tilasin Berliner weisseä, jonka luulin olevan vehnäolutta. Ehkä se olikin, mutta ainakin pirun outoa ja ehkä jopa pahaa. Myyjä kysyi haluanko punaista vai vihreää ja jo siinä meni suu solmuun kun hämmennyin kysymyksestä. Otin vihreää. Juoma oli tosi makeaa. En kyllä ota toiste!
Berliner Kindl Weisse.
Juomien jälkeen käytiin uteliaisuudesta tutkimassa vieressä ollut Primark. Primark paljastui saksan henkkamaukaksi. Idalle ostettiin rintsikat koska ne oli niin halpoja. Primark voisi mun puolesta rantautua myös suomeen. Juna-asemalta löydettiin KFC ja tottakai sinne oli ihan pakko mennä. Sama juttu kuin japanissa ja muuallakin. Suomesta ei vielä vuonna 2015 löydy KFC:tä ja sinne on aina pakko mennä syömään ulkomailla. Myyjä puhui reippaasti ja hyvin englantia. Sama kuin olisi ollut lontoossa. Erittäin kiva. Tilasin crispiessejä. "Crispies" eli friteerattuja kanafileitä, ilman sitä ärsyttävää luuta. Ne on sairaan hyviä, suosittelen!
Alexanderplatz KFC.
Aukiolta löytyi myös muuta nähtävää. Esimerkiksi tämä, en tiedä mikä se on. Kello?
Safkan jälkeen lähdettiin kohti berliinin kathedraalia. Matkalla ohitimme jonkun toisen kirkon, jossa ei tosin käyty sisällä.
Kirkko Alexanderplatzin takana.
Berliinin kathedraali.
Sää oli edelleen vähän synkkä, mutta aurinko pilkotti välillä ja lämpötila oli reippaat 20 astetta. Saatiin myös pari sadekuuroa päivän aikana. Berliinin kathedraaliin joutui maksamaan sisään viitisen euroa. Saimme alennetun hinnan berliinin tervetulokortilla jonka olimme saaneet lentokentältä matkalippujen yhteydessä. Kävimme ylhäällä torneissa ja kryptassa. Kun olimme tornissa ylhäällä satoikin kaatamalla vettä.
Berliinin kathedraalin sisältä.
Maisemia ylhäältä.
Kirkon krypta.
Kun tultiin kirkosta ulos pihalla seisoi kaveri jonka selässä oli reppu ja repusta lähti telineet sen eteen jossa se grillasi nakkeja. Jamppa myi siis hodareita. Oli pakko ostaa testiksi bratwurst hodari. Maksoi ehkä euron. Seuraavaksi mentiin DDR museoon, joka oli ihan kirkon takana.
DDR museon mopo.
Museossa oli esillä DDR aikaista kamaa. Sisäänpääsy oli taas jonkun viitisen euroa Berliinikortilla.
Museon jälkeen nappasin kuvan berliinin kirkon vieressä olleesta kansallismuseosta tai vastaavasta. Googleta "Altes museum Berlin"
Altes museo Berliini.
Jatkettiin tosiaan matkaa kohti St. Nicholasin kirkkoa, mutta pysähdyttiin matkalla tokalle kaljalle. Myös Ida otti pienen lasin vehnäolutta, jonka tosin jouduin itse viimeistelemään. Oli kuulemma pahaa?
Paulanerit minulle ja Idalle.
Kirkko oli tällä välin jo kerennyt menemään kiinni, joten lähdettiin pois.
St. Nicholaksen kirkko, joka oli jo kerennyt menemään kiinni.
Tultiin hostellin alueella ja lähdettiin etsimään Lidliä. Pitihän nyt saksassa mennä lidliin? Oltiin saatu hostellista ohjeet edellisenä päivänä miten sinne pääsee mutta ei ainakaan itse löydetty. Kysyttiin kolmelta tyypiltä että tietääkö ne missä on lidl. Kaikki tiesivät ja ohjasivat oikeaan suuntaan, mutta ei muistettu tai tajuttu koko reittiä joten siksi jouduttiin kysymään niin monta kertaa neuvoa. No lopulta kuitenkin löydettiin se lidli ja ostettiin 6-pack vettä. Ei juotu saksassa kertaakaan hanavettä. Kai sitä olisi voinut juoda mutta ei viitsitty.
Viimeinkin löydettiin saksalainen Lidl.
Meidän hostelli oli sinänsä hyvässä mestassa, että siihen viereen tuli metro ja samalla kadulla oli aivan sairaan monta ravintolaa. Oli siis mistä valita. Käytiin vetämässä jäätävät iltapalat. Pastat, olutta ja jälkkäriksi kreppejä. Kunnon ruokaähky.
Benediktiner vehnäolut.
Jälkiruokakrepit, jotka maksoi varmaan maks viisi euroa!
Päivä 3. Keskiviikko 6.8.2014 Berliini
Syötiin taas aamupalaa ja lähdettiin metrolla Potsdamer Platzille, josta käveltiin Holocaust muistomerkille.
Potsdamer Platz
Matkan varrella pysähdyttiin Starbucksissa vetämässä uudet jugurttifrappucinot.
Olin "Nikki". Kiitti vaan.
Stabun jälkeen tosiaan tsekattiin se holokaust muistomerkki. Muistomerkkinä toimi kivipaaseja helvetin isolla alueella. Olipahan ainakin kunnon kokonen merkki.
Berliinin Holocaust Memorial.
Meikä slaavikyykyssä.
Idakin pääs kuvaan.
Muistomerkin jälkeen käytiin pikaisesti pyörähtämässä vieressä olleessa Tiergartenissa, jossa oli ahdistelevia nimen kerääjiä. En tiedä mitä ne halus mutta nimeä ois pitänyt tunkea paperiin. Ärsytti, joten lähdettin melko nopeasti pois.
Tiergartenin puisto.
Joku kivi puistossa.
Metroaseman läheltä löydettiin vahingossa pala berliininmuuria. Maahan oli merkattu viiva, jota pitkin muuri oli myös kulkenut.
Berliininmuuria.
Käytiin syömässä lähistöllä. Otin tietysti kaljaa ja saksalaisen makkaran, currywurstin.
Saksalainen makkara-ateria eli Curry wurst.
Safkapaikan vieressä oli ilmeisesti joku ostari, se oli ihan makeen näköinen.
Joku ostari?
Matka jatkui seuraavaksi Charlottenburgin linnalle. Ei jaksettu vaihtaa metroa, joten käveltiin muutama kilometri pysäkiltä linnalle.
Charlottenburgin linna.
Linnaan maksettiin taas sisäänpääsymaksu ja saatiin audioguidet. Lopussa skipattiin jo kohtia koska ei niitä audioguideja jaksa kuunnella kuitenkaan. Linnassa oli myös törkeän kuuma, joten haluttiin nopeesti pihalle. Ulkona mentiin juomaan kokikset lähistöllä olleeseen ravintolaan. Kokisten jälkeen mentiin linnan takana kulkeneen joen ääreen istuskelemaan ja nauttimaan säästä.
Joki Charlottenburgin takana tai vieressä.
Käytiin myös kävelemässä linnan puutarhassa, jonne oli vapaa pääsy.
Charlottenburgin puutarha.
Reissumees. (mies)
Käveltiin koko pitkä matka takaisin metrolle ja lähdettiin Tiergartenin keskellä sijaitsevalle Victory Monumentille. Kierrettiin vähän aikaa liikenneympyrää jonka keskellä monumentti seisoi ja vasta sitten tajuttiin että sen luokse pääseekin maan alta kulkevaa tunnelia pitkin. Ovelaa. Tällä kertaa ei maksettu sisäänpääsymaksua koska ympärillä oli vain puita ja fiilisteltiin monumentin portailla.
Victory Monument.
Iltapalaksi syötiin kuppinuudelit Alexanderplatzilla. Alexanderplatzin asema oli näppärä paikka, siinä oli lähistöllä monia halpoja pikaruokapaikkoja. Taisin ottaa friteerattua ankkaa ja nuudeleita. Maksoi ehkä 4-5 iso boksi. Mentiin loppuillasta vielä istumaan hostellin lähellä olleeseen puistoon jossa jo ekana päivänä vietimme aikaa. Puistossa oli törkeen paljon jengiä vissiin dokaamassa. Itse join tällä kertaa limpparia.
Puistossa. Meno sama kuin suomessa.
Päivä 4. 7.8.2014 Berliini - Potsdam - Berliini
Olin saanut suosituksen töistä, että kannattaa ehdottomasti vierailla Potsdamissa jos Berliinissä pysähtyy pidemmäksi aikaa. Potsdam on noin tunnin matkan päässä Berliinistä junalla. Syötiin aamupala hostellilla ja otettiin metro Alexanderplatzille. Sieltä löysimme lippukioskin liukuportaiden alta. Ostettiin liput Potsdamiin ja hypättiin junaan. Juna taisi mennä suoraan Alexanderplatzilta Potsdamiin, toki se pysähtyi myös päärautatieasemalla.
Odottamassa junaa Potsdamiin Alexanderplatzin asemalla. Alexanderplatz oli ehkä vähän niinkuin Berliinin Pasila, vaikka alue muuten olikin enemmän keskustaa kuin itse päärautatieasema.
Potsdamissa meillä oli aikaa vain päivä, joten turvauduttiin tällä kertaa turistibussiin. Se säästäisi meiltä aikaa ja vaivaa tutkia lähialueita. Turistibussi osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, vaikka muiden turistien kanssa pyörimisestä en niin välittänyt. Potsdamin asemalla oli todella monta turistibussimyyjää. En uskaltanut ostaa keneltäkään lippua. Onneksi asemalla oli myös turisti-info jonne menimme kysymään lippuja. Myyjä puhui taas hyvää englantia ja saatiin liput meidän lompakolle sopivaan hintaan. Kiertoaika oli muistaakseni pari tuntia ja sisälsi kolme kohdetta.
Tämä oli muistaakseni kesäpalatsi tai kesäasunto. Kuvassa näkyvät pytingit ovat palvelusväen asumuksia ja oikealla puolella on itse linna. Nämä olivat melkeinpä hienompia. Tarinan mukaan palvelusväki toi ruuan kuninkaallisille maanalaista tunnelia pitkin ja heidän täytyi viheltää koko matkan. Jos vihellys loppui tiedettiin palvelusväen syövän kuninkaallisille tarkoitettua ruokaa. Ovelaa!
Historic Mill of Sanssouci. Tuulimyllyllä oli jokin mielenkiintoinen historia, mutta enpä muista enää.
Joku mesta jossain Potsdamissa!
Kierrettiin Potsdamia tällä bussilla. Harmiksi emme mahtuneet yläkertaan.
Sanssouci on Fredrik II Suuren rakennuttama huvilinna Potsdamin liepeillä itäisessä Saksassa. Rakennus edustaa rokokoota, ja sitä kutsutaan usein ”Preussin Versailles’ksi”. Sen nimi tarkoittaa surutonta tai ’vailla huolen häivää’. Linna rakennettiin vuosina 1745–1747.
Kiertoajelun lopuksi oli mahdollisuus jäädä noin 15 minuutin kävelymatkan päähän juna-asemasta tai mennä suoraan asemalle. Päätimme jäädä tutkimaan vielä Potsdamia kävellen ja se kannatti. Potsdamissa oli vielä paljon nähtävää. Haluttiin nopeasti jotain safkaa ja löydettiin joltain sivukujalta pieni snägäri. Päätettiin ottaa siinä välipalaa. Ekan kerran tuli vastaan saksalainen joka ei osannut englantia. Sellainen 40 vuotias rekkalesbo myyjä. Viittilöitiin sille että kokista ja makkaraa kiitos! Saatiin kaikki mitä haluttiinkin, mutta safka oli enemmän tai vähemmän epäilyttävää. Syötiin kummiskin ja jatkettiin matkaa.
Tämmönen oli Potsdamissa.
Ja tämmöinen hieno "linnan portti"
Joku kirkko Potsdamissa.
Joen varrella oli tämmöinen suihkulähdesysteemi missä oli ilmeisesti muinaisia kreikkalaistyylisiä patsaita.
Napattiin vielä oluet tai minä nappasin joen varrella olleessa rantapubissa. Sitten junalle ja kohti Alexanderplatzia. Aukiolla oli tori yhä pystyssä ja jotain häppeninkiä. Paikalle oli ilmestynyt törkeesti ruokakojuja. Otettiin dönerit yhestä kiskasta ja mentiin katsomaan aukiolla esiintynyttä bändiä, tai mikä lie olikaan.
Alexanderplatz iltahämärässä.
Aukiolla oli myös joku bändi esiintymässä liekkeineeen kaikkineen.
Päivä 5. 8.8.2014 Berliini - Pariisi
Perjantaina syötiin hostellista viimeistä kertaa aamiaista ja kirjauduttiin ulos. Ulos piti kirjautua muistaakseni jo klo 10, mikä on hostelleissa normaali uloskirjautumiaika. Jätettiin taas rinkat säilytykseen hostellin aulaan. Ei tosin jätetty mitään arvokasta, pelkkiä vaatteita. Otettiin tässä vaiheessa likaiset pyykit messiin ja lähdettiin etsimään itsepalvelupesulaa. Oltiin jo nähty aika paljon Berliiniä, joten nyt oli aikaa pestä pyykkejä. Junakin lähtisi vasta illalla ja rinkkoja ei jaksa roudata koko päivää. Löydettiin kadun päästä wasch salon, joka oli itsepalvelupesula.
Itsepalvelupesula.
Jätettiin pyykit peseytymään ja noin 15 metrin päässä pesulasta meni ratikkakiskot, jonka keskellä oli kävelytie ja penkkejä. Istahdettiin siihen puoleksi tunniksi lukemaan kirjaa ja odottamaan pyykkejä. Paikan kuivausrummussa tuntui olevan jotain vikaa koska jouduttiin kuivattamaan vaatteita kolme kierrosta ja silti osa jäi kosteaksi. Vietiin vaatteet takaisin hostelliin säilytykseen pesun jälkeen ja lähdettiin syömään lounasta. Massut täynnä käveltiin noin 1km matka Oberbaumbrückenin sillalle.
Oberbaumbrückenin silta. Silta oli itseasiassa ihan makee, tommoset tornit takana.
Olimme siis ennalta ottaneet yöjunan Berliinistä Pariisiin joka lähtisi vasta illalla ja kerkesimme hyvin vielä katsastamaan lähialueita. Siltaa ihasteltuamme mentiin yhden vaihdon kautta Zoologischer garteniin. Perillä oli tuulimylly, jossa oli baari / kattoterassi.
Zoologischer garten.
Paikalla oli jotkut markkinat tai pieni tori meneillään ja siellä olikin paljon oluita myynnissä. Yritin kuumeisesti etsiä vehnäolutta, mutta jostain syystä yhdestäkään kojusta ei saanut vehnää. Ostettiin Idalle kuitenkin kaulassa roikotettava pieni metallinen kello. Ostettiin kello siksi, että ei aina tarvitse kaivaa älypuhelinta kelloa katsoaksemme kaupungeissa joissa saattaa olla enemmän taskuvarkaita, kuten Roomassa. Kello oli kaikenlisäksi ihan nätti. Taustalla näkyy myös raunioitunut kirkko. Kirkon torni oli vaurioitunut toisessa maailmansodassa.
Joku kauppakeskus Zoologisessa.
Oltiin jo kävelty hyvän matkaa ja Idaa väsytti (pienet kiukkupuuskat tuli samalla) mentiin sitten lopulta Dunkin Donutsiin uudestaan ja otettiin donitsit, sekä Coollattet (ei edes ollut hyviä). Paluumatkalla pysähdyttiin uudestaan myös Lidlissä ostamassa vettä ja koska ei jaksettu enää kävellä takaisin otettiin ratikka. Otettiin rinkat hostellin säilöstä ja lähdettiin päärautatieasemalle.
Berliinin Hauptbahnhoff eli päärautatieasema on aika massiivinen pytinki. Ja semi uusi. Tultiin joku reilu tunti etuajassa ja kelattiin vielä syödä jotain ennen lähtöä. Halusin uudestaan KFC pikaruokalaan koska en tiennyt tulenko saamaan sitä reissulla uudestaan. Onneksi mentiin, koska en saanut enää uudestaan. Keksittiin jättää kaikki reput säilöön päärautatieasemalle. Laukkusäilytys maksoi jotain 8e parilta tunnilta itsepalvelusäilytyslokerossa. Onneksi Ida jätti vielä junalipun lukittuun kaappiin ja sitten kuumoteltiin tuleeko tarkastajia junassa. Lähdettiin siis parin pysäkin päähän Alexanderplatzille jossa mestan tiedettiin olevan. Ida meni siis pummilla. Saatiin syötyä mahtavan herkulliset kanafileet ja takaisin HBFlle. Vielä oli reipas puolituntia aikaa joten mentiin aseman pihalle olleeseen ravintolaan ja nappasin siinä vehnäoluen. Tarjoilijalla kesti niin kauan että joku random jamppa ojenti minulle bissen kaapista ja otti rahat, aika random mutta hauska! Samalla se kysyi ollaanko suomesta koska puhutaan niin outoa kieltä ja heitin että no tunnistit meidän oudon kielen.
Hauptbahnhoff sisältä.
Samalla kun nappailin olutta, aloitti aseman edessä soittamaan jokin nuorisobändi. Tapahtuman nimi oli jokin Youth in Action.
Youth In Action Berliinissä.
No junan tultua laiturille hypättiin ensin jostain syystä väärään junavaunuun. Oltiin jo saatu kiivettyä ylimmille punkille ja otettua kengät jalasta kun jotkut jampat tuli sanomaan että ollaan niiden paikalla. Onneksi ei vielä levitetty lakanoita. Luulin jo että on tullut joku kämmi ja sattunut tuplabuukkaus. No ei onneksi ollut vaan oltiin perkele väärässä vaunussa. Eikun kaikki kamat alas ja hipsittiin sukkasilla seuraavaan anteeksi pyydellen. Hytit olivat 6 hengen koppeja. Oltiin suomesta varattu paikat etukäteen joten päästiin ylimmille lauteille. Ne oli ehdottomasti parhaimmat, kukaan ei könynnyt edestä ja ylähyllyllä oli reilusti tilaa rinkoille. Edes jotain positiivista. No samassa vaunussa meidän kanssa oli alkuun kaksi tyyppiä, kysyin puhuuko ne englantia ja toinen vastasi reippaasti että joo. Tämä kaveri oli mies, hieman tummaihoinen ehkä noin 30-40 vuotias. Esittelin sitten itseni ja sanoin että on ihan kiva edes esittäytyä kun kuitenkin vietetään yö yhteisessä vaunussa. Alapedillä makasi joku lihava vietnamilainen nainen joka ei sanonut sanaakaan. Se johtui siitä että se ei ymmärtänyt sanaakaan englantia! Kysyin mieheltä myöhemmin että onko toi sun vaimo ja sanoi että ei tosiaan, ei kuulemma tuntenut koko tyyppiä. Semi random mimmi.
Tässä vaiheessa olin soijannut mun päällä olevat vaatteet niin hikiseksi että oli pakko päästä pesulle. Olin lukenut netistä että yöjunassa pitäisi olla suihku ja rukoilin että olispa. Kävelin eka toiseen päähän junaa jossa oli vain kaksi vessaa, kummassakin aito junavessa eli reikä lattiassa. Kiroilin jo perkelettä ja lähdin kävelemään toiseen päähän junaa. Kävelin koko meidän vaunun poikki, ei suihkua. Heti seuraavan vaunun alussa minua lykästi! Kopin ovessa oli suihkun kuva ja se oli vielä vapaa. Hyppäsin sisään, ai sitä luksusta. Minulla oli oma pönttö ja suihkukoppi. Juna oli jo lähtenyt liikkeelle kohti Pariisia ja aloin peseytymään. Laitoin shamppoot niskaan ja veden tulo loppui, ei vittu oo totta. Rämppäsin nappeja eestaas eikä mitään. Shamppoo rukesi kirvelemään jo lähes silmiä kunnes tajusin jonkun kikkakolmosen. En muista mitä suihkulle piti tehdä mutta ilman sitä juttua vettä ei tullut. Viimein vettä alkoi taas ropista ja pesu jatkui. Tyytyväisenä kuivailin itseäni ja vaihdoin puhtaat vaatteet päälle. Palasin takaisin hyttiin vahtimaan meidän kamoja ja päästin Idan pesulle. Idalla kesti myöskin tajuta miten se suihku pelaa. Kun Ida tuli takaisin rupesin juttelemaan kaverille jolle olin aiemmin esittäytynyt.
Kaverin nimi oli Benbadda tai joku vastaava, se oli kotoisin Ranskasta ja oli lakimies. Kysyin tietääkö se Bird&Birdiä jossa olin ollut töissä eikä tiennyt, seuraavaksi kysyin tietääkö se Accenturea jossa olin myös ollut töissä ja sen se jopa tiesi. Juteltiin siinä sitten niitä näitä englanniksi ja jäi ihan huikean hyvä fiilis lyhyestä juttutuokiosta. Kumpikaan ei puhunut englantia kovin hyvin mutta tajuttiin toinen toistamme. Benbadda matkusti yöjunalla Pariisiin koska oli hukannut lentolippunsa liikematkalla. Ainoat tavarat mitä sillä oli mukana oli nippu jotain papereita ja vaatteet päällään. Se oli ollut ilmeisesti vain muutaman tunnin reissulla Berliinissä ja kadottanut lippunsa. Lisäksi lennot oli kuulemma loppuunmyyty joten ainoa vaihtoehto päästä aamuksi Pariisiin oli ottaa juna.
Yöjunan hytin sängyt tai lainausmerkeissä "sängyt" muistutti enemmän jotain laveria. Ne oli sairaan kovat ja epämukavat. Lisäksi juna heilui viimeistä päivää eikä saatu kumpikaan juurikaan unta. Oikeastaan aikamoista koiranunta koko yön. Keskellä yötä konnari tuli herättämään meidät ja laittoi valot päälle. Konnari puhui eka saksaa mutta vaihtoi nopeasti englantiin kun tajusi että kukaan ei ymmärrä sanaakaan. Onneksi saksassa lähes kaikki puhui englantia. Konnari sanoi meille että junassa on ollut yöllä varas ja pitää tarkistaa onko kaikki kamat tallessa. No voihan helvetti lisää kuumotuksia. Katoin että multa ei ainakaan oo viety mitään olinhan melkein ollut hereillä koko ajan tai näin ainakin luulin ja lisäksi rinkat oli ylähyllyssä minne olisi vaikea päästä. Katoin että mun alla nukkunut Benbadda oli hävinnyt ja kirosin jo mielessäni että vittu jos toi mukava äijä oli varas, mutta ei onneksi ollut. Se oli vain käynyt vessassa ja palasi takaisin hyttiin ihmetellen mistä on kyse. Ei kuulemma oltu lukittu hytin ovea yöksi mikä kuuluisi aina tehdä. Olin selkeästi nukahtanut koska hyttiin oli tullut nukkumaan alimmalle lauteelle vielä yksi tyyppi. Se yritti epätoivoisesti selittää vietnamilaiselle naiselle mistä oli kyse. Nainen ei kuitenkaan tajunnut juuri mitään, ehkä sanan sieltä ja täältä. En tiedä eikö se tajunnut vai oliko oikeasti totta mutta tämä vietnamilainen nainen oli kadottanut passinsa ja rahansa. Lisäksi se oli matkassa yksin ja ei puhunut englantia. Onnea vaan. Juna pysähtyikin seuraavalle asemalle ja nyt kyytiin hyppäsi poliisit. Poliisit tuli tietysti meidän koppiin ihmettelemään kun vietnamilaisen kamojen luultiin kadonneen. Jälleen alalauteen uusi jamppa yritti selittää tilannetta ja vietnamilainen väänti jo lähes itkua tässä vaiheessa. No poliisit sitten totesivat että eipä tässä ole mitään tehtävissä ja lähtivät lopulta pois. Luulin jo että ne ottais sen muijan matkaansa ja hankkis tulkin. Konnari yritti myös Google Translatella kääntää vietnamiksi mutta se ei oikein toiminut. No tästä herätyksestä sitten ihan paniikissa ei saatu paljoa unta jos ollenkaan loppumatkalla. Kävi myös ilmi että alavuoteen uusi tulokas oli suomalainen koska se tokaisi vain "voisiko valot sammuttaa" kun höpötettiin Idan kanssa tapahtuneesta suomeksi. No sen jälkeen oltiin ainakin hiljaa. Taisi olla eka vika yöjuna. Jossain vaiheessa junamatkaa meidän reilikortit tsekattiin. Reilikortteihin piti itse merkata matkapäivät etukäteen ennen junaan nousua, muuten sitä ei hyväksyttäisi.
Päivä 6. 9.8.2014 Pariisi
Aamulla kun juna lipui kohti Pariisia heräsimme herätyskelloon ja tuntui todella pahalta. Varmaan siksi että ei juurikaan oltu nukuttu ja että olimme olleet yläpunkissa missä heiluminen on pahinta. Kuvittelepa itsesi pimeään huoneeseen suljettuun tilaan makaamaan joka heiluu helvetisti. Pää siinä menee sekaisin ja tulee väkisinkin paha olo. Meikäläistä ainakin väsytti ja oksetti samaan aikaan. Note to self: vältä yöjunia jos mahdollista. Yöjunissa voi toki säästää yhden yön majoituksen hinnan mutta jos vastapainona on paha olo ja huonosti nukuttu yö ei seuraavasta päivästä saa kyllä mitään aikaan. Hypättiin junasta ulos ja hyvästelin Benbaddan. Lupasin lähettää sille valokuvia kun päästään himaan, jätin sille sähköpostiosoitteeni.
Pariisissa on kaksi juna-asemaa joista toiselle saavuttiin, olisiko ollut Gare du Nord. Eka onnistunut kaupunginvaihto ja uusien asioiden opettelu. Matkustellessa oppii hyvin soveltamaan ja mukautumaan erilaisiin tilanteisiin, suosittelen! No pyörittiin vähän aikaa epätietoisena minne mentäisiin kunnes nähtiin julkisen liikenteen lippuautomaatit ja jonotettiin sellaiseen. Yritettiin eka itse säätää lippua kunnes joku tyyppi kysyi tarvitaanko apua. Sanoin että auta vaan ja se yritti kysyä minkä alueen lippu tarvitaan. Ei meillä tietenkään ollu mitään hajua ja sanoin että isoin alue. Se olis ollut tyyliin sama kun ostais suomessa seutulipun kuukaudeksi mikä maksaa 100e. Kelattiin että ei nyt parin päivän lippu voi sataa euroa maksaa ja kieltäydyttiin kohteliaasti. Sitten otettiin pieni mietintäpaussi ja kelattiin taas mitä tehdään. Heh, no käännyttiin sit ympäri ja nähtiin että toisella puolella oli lippuluukku missä palvelu ihminen. Siihen tosin oli törkeä jono mutta eipä meillä ollut mikään kiire ja astuttiin jonoon. Saatiin siitä sitten ihan asiallisesti ostettua viiden päivän matkaliput olisiko ollu 30e. Eli reipaasti halvemmalla. Olin ennen reissua tulostanut Google Mapsista jokaisen hotellin osoitteen ja lähdettiin etsimään Pariisin majapaikkaa. Löydettiin metrolla aika kivuttomasti ja käveltiin perille.
Hotelli ulkoa. Nimi taitaa olla Lafayette. Kaksi tähteä.
Hotelli oli saanut vain kaksi tähteä jota ihmettelin pitkään. Hotelli oli koko reissun paras! Koska kirjautumaan pääsi taas vasta klo 14 jätettiin rinkat aulaan ja lähdettiin etsimään safkaa. Kello oli jotain 10.30 tässä vaiheessa. Aulassa meitä tervehti reipas mies joka sanoi puhuvansa seitsemää kieltä mutta epäili heti alkuun että ei osaa meidän kieltä eikä osannutkaan. Huikea kaveri silti jos seitsemää kieltä pystyy bamlaamaan. Löydettiin parinsadan metrin päästä joku rafla missä vedettiin safkat. Tarjoilijana oli joku tosi tympeä eukkoa. Mutta oltiinhan me sentään ranskassa. Ranskassa oikeastaan kaikki ihmiset oli tosi tympeitä ja tylyjä paitsi meidän hotellissa oli erittäin mukava henkilökunta. Suosittelenkin tätä hotellia jos olet menossa ranskaan! Taidettiin ottaa lohta ja sekin oli törkeän kallista annoksen kokoon nähden, ihan suomi hinnat tai kalliimpaa.
Heti kaupan vieressä oli joku kohtalaisen iso ruokakauppa. Mentiin tutkimaan sitä ja mukaan tarttui iso paketti vettä sekä redbullia koska väsytti. Tässä vaiheessa junan huojumisefekti oli jo loppunut. Se oli muuten ihan perseestä. Päässä kieppui ja tuntui samalta kuin olisi humalassa. Alue vaikutti ihan mukavalta lähistöllä oli myös paljon kojuja joissa myytiin matkamuistoja. Ostettiin sitten tuliaiseksi jääkaappimagneetti ja Ida osti äidilleen shottilasin. Shoppailun jälkeen lähdettiin viemään kamoja hotellihuoneeseen.
Hotellihuone oli erittäin mukava. Saatiin yksi iso huone ja ihan oma vessa tälläkertaa. Vessa oli lisäksi törkeen iso. Koko huone oli myös vähän aikaa sitten remontoitu joten oli aika freesi. Sänky tosin oli Idan ja myös mun mielestä törkeän kova, ainoa miinus huoneessa. Huone oli ekassa kerroksessa joten meillä oli käytännössä oma uloskäynti. Ovesta ulos 2 neliön sisäpiha ja suoraan respassa.
Pariisin huone.
Tässä huoneessa ei myöskään ollut ilmastointia, mutta oltiin alimmassa kerroksessa ja Pariisissakaan ei ollut hellettä, joten saatiin nukuttua hyvin. Huoneessa ei ollut ikkunaa mutta pidettiin ovea auki ja myös tuuletin sai olla päällä illalla, jokatapauksessa nukkuminen sujui ilman sen kummempia hikoiluja. Respan jamppa joka puhui 7 kieltä höpötti aina tosi paljon juttuja. Yksi juttu mikä siltä jäi mieleen oli se että Pariisilaiset kusevat kaduille. Ne kusee kaduille kuulemma sen takia koska ovat sivistymättömiä ja kaupunki ei tarjoa ilmaisia vessoja. Lisäksi respan äijä sanoi matkustelleensa tosi paljon ja piti pariisilaisia todella typerinä, tästä olin samaa mieltä.
Pariisissa haisikin kusi aika monessa mestaa. Myös kaduilla näkyi kusivanoja ja näinpä myös kerran jonkun jampan puku päällä kusemassa keskellä puistoa ihan muina miehinä. Vähän sama meno kuin suomessa. No käytiin molemmat suihkussa koska oltiin hikoiltu rinkkoja kantaessa. Vaikka suihku oli just remontoitu se oli rakennettu jotenkin vammasesti niin että se ei vetänyt tarpeeksi ja huonekaan ei ollut tarpeeksi kalteva joten sain aikaan pienen tulvan. Jouduttiin sit pyytämään respasta lisää pyyhkeitä ja lattialasta jota ei jostain ihmeen syystä huoneeseen kuulunut. Lattiasta huomasi että sama homma oli ollut jo aiemmilla asukkailla koska kuvan hieno laminaattilattia oli kuprulla veden takia. Suihkun jälkeen oli pakko ottaa parin tunnin päikkärit koska tuntui siltä että pää ei vain toimi. Päikkäreiden jälkeen väsytti edelleen törkeesti mutta lähdettiin vielä tutkimaan kaupunkia jotta nähtäisiin mahdollisimman paljon.
Hotellin lähellä oli Montmartren alue, josta kuuluisa portaikkovalokuva on otettu, laitan sen kohta esille. Kävelimme sokkeloista tietä ylöspäin.
Montmartren katuja.
Mentiin tosi jyrkkä tie ylös Sacre-Coeurin basilikalle, eli katoliselle kirkolle.
Sacre Coeurin Basilika
Matkalla ylös löydettiin siis nämä kuuluisat portaat, joista yritin napata mahdollisimman samanlaisen kuvan kuin meidän keittiön tauluissa. Onnistuin mielestäni aika hyvin! Laitan kuvan jo nyt, vaikka palasimme toisena päivänä iltahämärässä ottamaan tätä kuvaa. Se vaan oli pakko tehdä.
Montmartren rappuset.
Maisemat ylhäältä oli upeat. Kuten yllä olevasta kuvasta jo huomasitkin oli paikalla myös pari muuta turistia. Käytiin joka tapauksessa kirkon sisällä ja tiirattiin hetki upeita maisemia. Sitten piti lähteä pois ryysiksestä.
Pariisia Sacre Coeurilta
Paikalla ei ollut vessoja, tai ainakaan ilmaisia joten käveltiin takaisin hotelliin koska se oli suhteellisen lähellä ja käytiin siellä vessassa. Kello lähestyi jo iltaa ja oli aika mennä iltapalalle. Syötiin muistaakseni jotkut pastat ja jo tokan kerran paikalla oli todella ylimielinen tarjoilija. Kaksi kertaa jo putkeen saman päivän aikana vaikka käytiin eri rafloissa. Tästä jäi jo paska maku suuhun. En siis itse tykännyt pariisista ollenkaan, vaikka joillekin se on niin romanttinen paikka. Nähtävyydet oli ihan makeita, mutta liikaa turisteja ja paska meininki.
Safkan jälkeen käveltiin jotain pornokatua pitkin. About jokatoinen kauppa myi dildoja ja jokatoinen seksiasuja. Kadun varrella oli kuuluisa Moulin Rouge. Moulin Rouge on kabaree, jonka katolla pyörii punainen tuulimylly. Moulin Rouge on rakennettu 1889.
Moulin Rougen kabaree.
Nykyään Moulin Rouge tarjoaa tanssiesityksiä uteliaille turisteille, mutta ovella seisoi pukumies lasit päässä eikä edes tullut mieleen kysyä mitä maksaa. Oltaisiin varmaan päästy rahoista eroon kätevästi menemällä sisään. Päätettiin siis ihailla rakennusta vain ulkoa. Halusin vielä sykähtää iltalenkin koska oltiin otettu kahden tunnin päikkärit. Mentiin tsekkaamaan lähistöllä olleet kaksi muutakin kirkkoa. Trinite-d Estien. D'Orves ja Notre-Damede Lovette. Ensimmäinen näistä oli kiinni remontin takia ja seuraava oli mennyt kiinni aikaisemmin illalla. Ei siis keretty kuin ihailemaan ulkoa, mutta eipä niin haitannut.
Random katu Pariisissa.
Ensimmäinen kirkko joka oli kiinni remontin takia.
Ja se toinen kirkko mikä oli mennyt jo kiinni.
Ranskassa oli muutama liikennemerkki vähän hassumpi ja Idan mielestä oli pakko ottaa kuva. Tässä se sit ois.
Hauska liikennemerkki.
Haettiin lähikaupasta jätskit koska se oli aika myöhään auki ja sitten mentiin nukkumaan. Unta tässä jo tarvittiinkin.
Päivä 7. 10.8.2014 Pariisi
Sunnuntai. Syötiin hotellissa jälleen iso aamiainen. Aamiaishuone oli tosi pieni, mutta viehättävä. Meille aamupalan tarjoili ranskalainen mukava nainen (huomaa että ainoat mukavat ihmiset oli tämän hotellin työntekijät) ja tämä nainen ei puhunut ollenkaan englantia. Joka aamu se höpötti meille ranskaa, ei tajuttu mitään ja nyökyteltiin vaan. Sitten se kantoi meille pöytään korin missä oli mm. pieni patonki ja pari muuta leivänkorviketta.
Edellinen päivä meni vähän niinkuin hukkaan huonosti nukutun junayön takia, joten ei jaksettu kiertää kuin lähialueita. Nyt lähdimme vähän kauemmas ja minnepä muualle kuin Eiffelin tornille. Hypättiin metroon ja löydettiin kivuttomasti perille.
Pariisin metro.
Metroilla liikkuminen on ehdottomasti helpoin ja kätevin tapa aina, ihan sama mikä kaupunki on kyseessä. Tietää suoraan mihin pääsee ja metrot kulkevat tiheään tahtiin. Pariisin metro ei tehnyt poikkeusta. Pariisin metro oli remontissa joten linja jolla meidän piti mennä eiffelille ei mennytkään perille asti ja jäätiin joku pysäkki aiemmin pois. Se oli ehkä ihan hyvä juttu koska nyt nähtiin koko torni komeudessaan samalla kun käveltiin sitä kohti.
Eiffelin torni.
Tornin luona oli yllättäen ihan jäätävästi turisteja. Päätettiin joka tapauksessa mennä ylös asti koska tänne oltiin tultu enkä muutenkaan ole koskaan käynyt noin korkealla. Japanin tornitalo oli joku 250m ja eiffeli reippaat 300 metriä. Asetuttiin jonoon ja venattiin muistaakseni vajaa tunti nousua. Ylös pääsi joko portaita tai hissillä. Valittiin hissi. Portaita asti olisi päässyt vain ensimmäiseen kerrokseen jossa siis tuo alimmainen kaari yhdistyy. Hissillä sai valita matkan joko ekaan kerrokseen tai huipulle. Hinta oli muistaakseni opiskelijakortilla noin 13-14e. No joka tapauksessa mua tottakai pelotti ihan helvetisti vaikka ei ollut mitään hätää. Eiffelin torni on yksi vakaimmista korkeista rakennuksista olemassa. Se ei siis juurikaan heilu tuulessa.
Katutaiteilija
Pariisissa mielestäni on erittäin ikävää että maassa on paljon riivaajia. Riivaajat ovat madventuresia lukeneille tuttuja, eli kaupustelijoita ja muita härnääjiä. Näitä oli todella paljon. Matkalla tornille tuli varmaan sata riivaajaa ja kaikki yritti myydä samaa paskaa. Metallisia eiffeltornin kopioita tai siis minimalleja tornista. Sitten jokainen vielä yrittää nykiä hihasta ja myydä sitä 5e metallinpalaa sulle. Todella rasittavaa.
Kuten kuvista näkee pariisi ei ole kovin pieni kaupunki. Pariisissa asuukin reippaat kaksi miljoonaa ihmistä. Ylin näköalatasanne oli noin 280 metrissä ja tornilla itsellään on korkeutta 324 metriä antenniin asti. Eiffelin tornin sisällä tai alemmissa kerroksissa oli vessat ja matkamuistomyymälöitä joissa myytiin samoja metallisia eiffeltornin kopioita joita riivaajilla oli myynnissä. Hinta tietysti tuplana matkamuistomyymälässä ja riivaajien sanomana kaikki heidän myymänsä kopiot ovat aitoja.
Lopulta päästiin turvallisesti alas ja mentiin syömään lounasta. Käveltiin ensin sotamuseon ohitse ja sitten alkoi sellainen monsuunisade mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Oltiin oikeasti ihan läpimärkiä päästä varpaisiin. Onneksi tälle reissulle oltiin otettu superhyvät noin 50e arvoiset sateenvarjot joissa oli tukeva varsi. Lontoon reissulla paskat varjot levis samantien kun tuuli. Nyt oli sellainen myrsky että oksat pois ja silti varjo kesti. Vaikkakaan se ei auttanut meitä kastumasta. Käveltiin kohti louvrea ja siinä matkalla ei ollut käytännössä mitään suojaa. Iso hiekkakenttä. Kengissä oli vettä niin paljon että hölskyi ja housut liimantui kii hanuriin. Tietysti heti kun saavuttiin Louvrelle niin sade lakkasi. Just joo.
Sotamuseo. Hotel des invalides tai joku vastaava.
Louvren edustalta löytyi tämmöinen portti.
Louvre. Tämä kuva on otettu yllä olevan kuvan tornin luota.
Sen verran meillä oli kuitenkin tuuria matkassa että Louvreen pääsi ilmaiseksi sisään jos on opiskelija, tai alle 26v ja euroopan kansalainen. Passia näyttämällä pääsi siis sisään! Läpimärkinä yritettiin tietysti etsiä Mona Lisaa ja kun lopulta löydettiin se taulu olikin ihan törkeän pieni. Olin luullut sitä isommaksi. Maalauksen edessä oli vielä niin paljon jengiä että oltiin varmaan 5 metrin päässä siitä ja jouduin nostamaan kameran ilmaan saadakseni edes jonkinlaisen kuvan kyseisestä teoksesta. Nostin kameran jälkeen Idan jotta sekin näkisi taulun väkijoukon takaa. Kierrettiin museoa märkänä noin 1,5h jonka jälkeen se menikin kiinni. Onneksi vaatteet oli kerennyt kuivumaan tässä ajassa.
Mona Lisa
Louvrea. Louvre koostui muistaakseni neljästä eri "siivestä" jotka oli jaettu teemoittain ja sen jälkeen ne haarautuivat vielä pienempiin osiin. Esimerkiksi aasia, afrikka jne.
Kolmio.
Tullessa Louvreen juostiin "Tuileriesin" puutarhan läpi, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä ollut paitsi pensaita joissa yhdessä kävin heittämässä kepillisen.
Seuraavaksi otettiin metro lähelle Champs-Elyseetä ja käveltiin Arc De Triomphelle eli riemukaarelle.
Champs Elysee on yksi maailman kuuluisimmista kaduista kahviloineen ja teattereineen.
Riemukaari jonka rakentamisen aloitti Napoleon 1800 luvulla. Pytinki valmistui 1836.
Riemukaarelle piti mennä samalla tavalla kuin saksassa victory monumentille, eli menemällä tunnelia pitkin maan alitse. Riemukaari sijaitsi keskellä valtavaa liikenneympyrää. Lopuksi lähdettiin takaisin majapaikan lähelle ja etsittiin ruokaa. Majapaikan valinta oli mielestäni jälleen onnistunut koska lähellä oli paljon nähtävää ja ruokapaikkoja oli myös runsaasti. Hotellilla ripustettiin about kaikki kamat kuivumaan. Katsottiin hetki telkkaria ja todettiin että kaikki ohjelmat on dubattuja ranskaksi. Eipä ollut siis paljon katsomista.
Päivä 8. 11.8.2014 Pariisi
Päivän ensimmäinen kohde oli Notre-Damen katedraali. Sisälle oli pitkä jono mutta se liikkui nopeasti, koska paikkaan oli älytty tehdä sisään ja ulosmenosuunnat. Paikka kierrettiin siis ympyrän muodossa. Sisällä Idalle iski Deja-vu koska Ida oli katsonut notredamen kellonsoittajan niin monta kertaa, se piirretty siis. Upea ja kaunis kirkko.
Notre Damen katedraali. Katedraalin rakentaminen aloitettiin 1163, ja se valmistui 1345.
Sisältä.
Kun oltiin vierailtu sisällä huomattiin että kirkon vasemmasta reunasta menee pitkä jono ja sitä kautta pääsee ylös torneihin! Mentiin jonoon mutta ei osattu aavistaa että kestää 1,5h päästä ylös. Pakkohan siellä oli käydä. Kirkko eikä torniin meno maksanut kumpikaan meille mitään. Riitti että oli EU:n kansalainen ja passia vilauttamalla pääsi mestoille.
Leffastakin tuttu?
Eiffel jöpöttämässä.
Jono Notre Dameen.
Kirkon vieressä meni joki.
Notre Damen vierailussa meillä kesti niin kauan ettei jaksettu enää paneutua Saint-Chapelleen eikä La Conciergerien ja niihin oli aamulla muutenkin pitkä jono. Nämä olivat siis jotain pytinkejä / kirkkoja Notre damen lähellä. Käytiin sitten syömässä ja lähdettiin kohti Galleries Lafayetteä.
Galeries Lafayette koostui kolmesta suuresta tavaratalosta, vertaisin suomen Stokkaan. Kaupat olivat myös kalliita. Käytiin sisällä katsomassa meininki mutta ei tosiaan oltu ostamassa mitään. Yhden kaupan katolle pääsi katsomaan maisemia ilmaiseksi. Suosittelen!
Galeries Lafayette on siis Pariisin stokmanni. Ei mikään taidegalleria, kuten alunperin nimestä päättelin.
Galeries Lafayetten kolme tavarataloa vierekkäin.
Sisältä näky oli hieno.
Maisemia Galeries Lafayetten katolta, jonne pääsi ilmaiseksi.
Katolta näkyi Opera Garnier, eli pariisin oopperatalo, joka oli tavaratalokeskittymän vieressä. Tässä vaiheessa oltiin jo niin väsyneitä että päätettiin lähteä iltapalalle ja nukkumaan. Harhailtiin metrolla oikeaan paikkaan ja käytiin meidän lähikaupassa. Oltiin käyty kaupassa jo aiemmin joten tietiin että sieltä saa ostaa tuoretta lämmintä kanaa ja perunaa muutamalla eurolla valmiissa boksissa. Kun tultiin kauppaan safkaa ei ollut valmiina vaan kanat rullaili uunissa. Jouduttiin sit joku 30 minuuttia venailemaan. Kun safkat viimein valmistui tuli hirvee paniikki että saadaan niistä valmiista rasiasta kaksi. Paikalla oli aika paljon porukkaa ja jotenkin ihmeellisesti sain napattua meille kaksi lootaa kanaa. Ostettiin myös patonkia ja juustoa, ranskassa kun oltiin.
Iltapala lähikaupasta. Kanaa ja perunaa grillistä, patonkia ja juustoa.
Iltapala oli erinomainen. Patonki oli parempaa kuin suomessa missään olen saanut. Lisäksi säästettiin rahaa. Ei jaksettu syödä kaikkea ja mietin että mihin hittoon tungen safkat kun ei oo jääkaappia. Olin nähnyt Pariisissa paljon kodittomia ja meidän hotellin viereisellä kadulla asui yksi vakiokoditon keskellä jalkakäytävää. Päätin että minäpä vien safkat sille. No käppäilin sitten iltapimeässä kodittoman viereen ja köhäisin "skjuusmii". Äijä kääntyi hölmistyneenä katsomaan minua ja tungin sille safkat käteen. Koditon otti ne onnessaan vastaan ja kysyi ranskaksi onko minulla tupakkaa. Tajusin elekielestä, en siis ymmärtänyt ranskaa vaan päättelin mitä kaveri haluaa. Pudistelin päätäni ja sanoin että ei löydy. Tyyppi kiitti ja jatkoin matkaani. Päivän hyvä työ tehty.
Päivä 9. 12.8.2014 Pariisi
Ida on herättänyt Nikin yöllä tökkimällä etusormella 3 kertaa polveen sitten osoittanut ovea ja höpöttänyt jostain esitteestä ja lukosta... Idalla ei mitään muistikuvaa aamulla. Aamupalan jälkeen lähdettiin pyykkäämään koska oli sopivasti tyhjää tilaa kalenterissa. Paikallinen mies neuvoi meitä englanniksi ystävällisesti miten saisimme vaatteemme pestyä. Olipahan edes joku muukin ystävällinen ihminen ranskassa kuin hotellin respa.
Pesula Pariisissa.
Pyykit pyörisi noin tunnin joten odotellessa kiivettiin uudestaan Sacre Courille ihailemaan maisemia. Kun vaatteet oli pesty, laitettiin pari kierrosta kuivausta ja sitten vaatteet hotellille. Aika kivuttomasti sujui pyykkäys ja maksoi alle kympin kuivauksineen ja pesupulvereineen. Pesulasta sai siis ostaa myös pesupulveria eurolla. Seuraavana vuorossa oli matka Versaillesin linnalle.
Pariisi on myöskin jaettu vyöhykkeisiin kuten pääkaupunkiseutu. Me olimme ostaneet vain 1 vyöhykkeen lipun, eli tyyliin Helsingin sisäisen ja Versaillesin palatsi oli muutaman pysäkin ulkona. Päätettiin siis mennä ne pari pysäkkiä pummilla ja käyttää turistikorttia. Kukaan ei onneks tullut kysymmään lippuja. Kun tultiin oikealle pysäkille tiedettiin että siitä pitää kävellä jonkin matkaa palatsille, ei tosin tajuttu että matka on ehkä 500 metriä. Hypättiin sellaiseen minijunaan joka veisi meidät perille ja se maksoi euron nenä. Ei kallista mutta aika läppä että olisi kävelty viidessä minuutissa. Lisäksi juna kiersi vielä jonkun pienen lenkin kauempaa. Linnan pihalla oli yllätys yllätys aivan saatanallinen jono. Onneksi EU:n passeilla pääsi taas ilmaiseksi sisään. Jätin Idan jonottamaan ja lähdin itse lippuluukulle hakemaan lippuja. Jonotin lippuja aika kauan, sillä lippujakin piti ensin jonottaa. Jonotettiin yhteensä varmaan pari tuntia?
Kiemurteleva turistijono Versaillesin palatsilla.
Jonon jälkeen ruuhka helpotti, mutta sisällä oli kaaos.
Sisällä olo oli kuin sillipurkissa, yritettiin vaan kävellä eteenpäin tungoksessa mahdollisimman nopeasti. Linna näytti sisältä ihan samalle kuin ne kaikki muutkin. Ainoa hieno asia paikassa oli että tästä oltiin luettu yläasteella hissan tunneilla. Mieleeni tuli mm. peilisali ja aurinkokuningas.
Joku huone Versaillesissa ja jäätävä ryysis.
Kuuluisa peilisali, joka oli myös hissankirjoissa mainittu.
Joulupukin reki.
Versaillesin palatsin joku huone.
Lopulta päästiin kierros läpi ja pihalle. Pettymyksenä oli maksullinen puutarha. Versaillesin puutarhaan oli toki pakko mennä kun sinne asti oltiin tultu vaikka se maksoi. Järkevintä olisi ollut ottaa kierros minijunalla, koska puisto oli niin iso. Ei mitenkään fiksusti kävellen kierrettävä. Paikalta sai myös vuokrata ylikalliita kulkupelejä, kuten golfautoja 20e / tunti.
Sisäänkäynti Versaillesin puutarhaan.
Näkymä sisäänkäynniltä. Paikka oli mielettömän iso.
Käveltiin aikamme ympäriinsä kunnes todettiin että jalat on niin väsyneitä että on parempi lähteä takaisin. Mentiin jonkinlaiseen labyrinttiin kävelemään. Labyrintin keskeltä löytyi kaikenlaista katsottavaa ja mieli olisi tehnyt tutkia lisää, mutta jalat ei halunnut. Jouduttiin vielä syömään ylikalliit paniinit puiston kahvilassa koska ei oltu saatu koko päivänä mitään ruokaa ja nälkäkin oli kova.
Versaillesin palatsin vesialueilla oli kieltokyltit "varoitus vesi on saastunutta, älä koske".
Lähdettiin ennen iltahämärää takaisin Pariisin keskustaan, asemalla meidän piti ostaa paluulippu masiinasta ja oltais osattu ehkä ostaa oikea mutta meillä ei ollut tarpeeksi kolikoita. No vedettiin taas turistikortti esiin ja ostettiin lastenlippu. Onneks kukaan ei taaskaan tullut kysymään lippua joten oltais voitu yhtä hyvin tulla pummilla. Käytiin illalla vielä Centre Georges Pompidoulla joka on taiteen monitoimitalo ja Idan mielestä ihan karsean ruma putkihökötystalo.
Centre Georges Pompidou
Taiteen monitoimitalo.
Syötiin viereisessä ravintolassa päivän ainoa kunnon ateria. Tarjoilija oli joku nuori tyttö, varmaan meidän ikäinne. Se jopa kysyi mistä olemme ja ruokailun lopuksi heitti perus läpän vaihtamalla meidän kuitin. Meinasin jo oikeasti saada sydärin kun se lykkäs mun eteen 500e laskun, ajattelin että nytkö se kusetus tulee mutta ei sentään. Saatiin ihan oikea lasku kun kysyin että mitä helvettiä. Sen jälkeen tarjoilija nauroi ja itsekin esitin huvittunutta vaikka oikeasti olin hieman ahdistunut läpästä.
Loppuillasta piti vielä kerran päästä Sacre Courille katsomaan näkyisikö Eiffel tornissa valot. Se on siis iltaisin valaistu. Mentiin tällä kertaa ylös Gondolihissillä tai vastaavalla härvelillä johon pääsi julkisen liikenteen lipulla. Ei tarvinnut kävellä ylös. Nähtiin ylhäältä vain Eiffelin huippu, loppuosa jäi puiden taakse. Harmi. Otettiin vielä pari yö-otosta. Mm. legendaarisista rappusista.
Päivä 10. 13.8.2014 Pariisi - Nizza
Aamupalan jälkeen pakattiin kamppeet ja käytiin ostamassa eväitä kaupasta. Pariisissa on kaksi juna-asemaa joten meidän piti mennä tällä kertaa eri asemalle kuin minne olimme tulleet. Onneksi olin etukäteen tehnyt hyvät Google Maps kartat ja löydettiin ongelmitta perille. Odotettiin joku tunti asemalla junaa ja sitten päästiin matkaan. Juna oli mielettömän pitkä. Onneksi oltiin myös tehty paikkavaraus etukäteen suomesta, juna oli tupaten täynnä ja 7 tunnin matkalla oli ihan kiva istua. Meidän vaunu oli tietenkin toisessa päässä laituria joten jouduttiin vähän kävelemään ennen kuin löydettiin oikea. Tällä kertaa osuttiin oikeaan vaunuun Berliini Pariisi yöjunasekoilun jälkeen. Katselin itse melkein koko matkan videoita läppäriltä ja Ida yritti nukkua. Junassa oli vähän tunkkaista.
Odottamassa junaa Pariisissa.
Sää Pariisissa oli todella pilvinen, hämmästys olikin suuri kun 5 tunnin jälkeen aurinkoa tuli pilvettömältä taivaalta. Pieni säätilan muutos.
Osattiin jäädä taas oikealla pysäkillä pois, vaikka hieman arpomista se tuntui aina olevan. Juna jatkoi matkaa vielä eteenpäin joten Nizza ei ollut edes päätepysäkki. Jouduttiin kävelemään hotellille pari kilometriä rinkkojen kanssa mikä oli semi uuvuttavaa 30 asteen helteessä. Päätettiin että ei osteta Nizzassa julkisen liikenteen lippuja koska todennäköisesti vaan löhötään koko aika. Päästiin hotellille ja todettiin että meidän huoneessa ei oo ilmastointia ja lisäksi se on törkeän pieni. No ei voi mitään, onneksi oli sentään huone. Kun oltiin kirjautumassa sisään joku äijä kävi kysymässä huoneita ja respan nainen totesi että heillä on aivan täyttä. Mies ihmetteli mistä voi saada huoneen ja nainen vain kohautti hartioitaan. Todennäköisesti oltiin liikkeellä pahimpaan sesonkiaikaan ja lähes kaikki huoneet kaupungissa oli täynnä ja hinnat pilvissä. Kirjautumisen jälkeen mentiin syömään. Noin 20 metrin päässä oli ravintola joka vaikutti ihan hyvältä, jäätiin siihen. Tarjoilija kysyi otanko päivän erikoisen jolle oli oma hieno terminsä Ranskassa. En tosin muista sitä termiä enää. Joku päivän lautanen tai vastaava. En tiennyt yhtään mitä se sisältää mutta onneksi en pettynyt. Taisi olla reissun paras mättö. Sain jotain lihavartaita ja kasviksia. Ida otti hampurilaisen.
Päivän "lautanen"
Käytiin vielä lähikaupasta hakemassa vettä ja kokista. Kauppakin oli hotellin vieressä, sijainti siis ihan ok. Koska oltiin oltu koko päivä junassa niin teki mieli vielä lähteä hetkeksi katsomaan rantabulevardia. Nizzan rantabulevardi on yksi isoimmista mitä olen nähnyt. Nizzan ranta oli hieman pettymys, ranta koostui isoista kivistä eikä hiekasta. Aallotkin olivat rannalla todella isoja.
Nizzan kadulta ennen rantaa löytyi ns. puisto jossa oli suihkulähteitä. Illalla niistä sumutettiin vettä ja efekti oli makea.
Nizzan kiviranta iltahämärässä ja taustalla vanhan kaupungin kukkula.
Puita oli valaistu kivasti.
Nizzan ranta illalla.
Mun piti saada vielä jäätelöä hyvän ruuan päälle jälkkäriksi, joten ostettiin ns. jälkkirikiskasta jätskit ja kreppi. Kreppi oli siis lettu joka oli täytetty sokerilla. Sokeria oli ihan helvetisti liikaa ja tuli about paha olo. Illalla oltiin menossa suihkuun ja todettiin vaan että huoneen suihku on osittain rikki. Vettä sinkoilee minne sattuu. Tässä vaiheessa oli jo vähän ikävä pariisin hyvää hotellihuonetta.
Päivä 11. 14.8.2014 Nizza
Heti aamupalan jälkeen lähdettiin rannalle viimeinkin rentoutumaan. Käveltiin viidessä minuutissa rannalle. Todettiin heti että kivinen ranta on tosi ikävä ja jos olisi halunnut hiekkarannalle olisi pitänyt mennä Cannesiin joka on heti Nizzan vieressä ja siellä vietetään vuotuiset elokuvajuhlat. Auringon ottaminen oli siis hieman epämukavaa puhumattakaan asennon vaihtamisesta.
Biitsi oli tämmöistä isoa kiveä.
Mentiin molemmat uimaan. Ei oltu otettu mitään muuta kuin pyyhkeet messiin joten jätettiin ne rannalle odottamaan. Kivet tuntuivat jaloissa epämukavilta ja sattuivat välillä. Tälle rannalle olisi pitänyt olla uimakengät ja kellukkeet. Ei missään nimessä lapsille sopiva ranta! Aallot oli jotain kahta metriä, isona miehenä minullakin oli ongelmia päästä veteen ja pois. Saatiin parit mustelmat rannalta. Aallot heitti esim Idan rantaan pari kertaa ja samalla se nielaisi merivettä. Itsekin pannutin ainakin kerran ylös noustessa. Ihan perseestä. Ida toi mukanaan myös kiviä bikineissä, tästä voi päätellä miten kova aallokko rannassa oli. Otettiin jokunen tunti aurinkoa ja luettiin kirjoja. Vessakin oli ihan vieressä ja ei tarvinnut kusta mereen.
Nizzan ranta päivänvalossa.
Lähdettiin pois siinä vaiheessa kun iski nälkä. Seuraava ravintola olikin pettymys. Ruoka ei ollut hyvää ja palvelussa kesti todella kauan vaikka paikka oli miltei tyhjä. Ruuan jälkeen päätetiin kävellä Le Charteaun kukkulalle. Aurinko paistoi niin kuumana että ylösmeno rappusia pitkin oli yhtä tuskaa ja vielä maha täynnä. Kukkulalle olisi päässyt myös hissillä mutta minä halusin kiivetä rappusia maisemia tihrustaen ja Ida kiitti (lue: hajoili). Maisemat oli kyllä sen arvoisia. Kukkulan päällä oli siis ilmeisesti vanha kaupunki. Syötiin ylhäällä pahaa jäätelöä ja ostettiin tuliaiset matkamuistokioskista.
Maisemat kukkulan toiselle puolelle. Yllätyksen siellä oli satama. Tästä ei voinut tietää ennenkuin kiipesi ylös.
Maisemat poispäin mereltä. Mäkistä maastoa.
Nizzaa.
Ylhäällä tavattiin kanadalaispariskunta jotka oli tyyliin ensimmäiset jotka ties oikeasti missä suomi sijaitsee. Muut jotka on meidän kotimaasta kysellyt ei ole vakuuttanut maantiedollaan. Matkamuistomyymälän luona oli myös vesiputous. En tiedä oliko se rakennettu vai ihan luonnollinen.
Vesiputous mäen päällä.
Mäen päältä tuli monta törkeen makeeta kuvaa, mutta en viitsi täyttää koko blogia kuvilla. Tultiin muutaman tunnin kiertelyn jälkeen alas ja tepsuteltiin rantabulevardia toiseen suuntaan. Käveltiin jonkin matkaa hotellin edestä menevää puistoa pitkin ja iltapalaksi ostettiin Pizza mukaan "take a way". Jos olisimme syöneet ravintolassa olisi laskuun kuulemma lisätty palvelumaksu?? Ei haluttu maksaa mitään ylimääräistä koska muutenkin oli tosi kallista, otettiin yksi pizza mukaan ja pistettiin puoliks. Napattiin lähikaupasta vielä kokikset ja hotelliin syömään.
Rantabulevardi toisesta puolesta välistä toiseen suuntaan.
Suihkuläheet taas.
Kun mentiin iltapesulle huomasi helposti että Ida on vähän palanut rannalla. Ei mikään yllätys kun kaksi vitivalkoista suomalaista ottaa aurinkoa. Onneksi kummankaan pää ei osunut kivikkoon aallokossa.
Päivä 12. Perjantai 15.8.2014 Nizza - Monaco - Nizza.
Aamupalan jälkeen lähdettiin päiväreissulle Monacoon. Olin saanut Berliini - Pariisi yöjunassa matkanneelta tyypiltä suosituksen käydä Monacossa. En edes ollut tajunnut että se on ihan Nizzan vieressä joten lähdettiin sinne päiväreissulle. Paikallisjunalla kestäisi noin 20 minuuttia päästä Monacoon rannikkoa pitkin.
Nizzan Juna-asema
Mentiin hirveellä kiireellä Nizzan juna-asemalle mutta jouduttiinkin odottamaan seuraavaa junaa vajaa tunti. Monacoon oli todella helppoa mennä. Merkattiin meidän Interrailpassiin matkapäivä, koska päiviä jäisi kuitenkin käyttämättä. En tiedä saiko interrailpassia käyttää tämmöiseen, mutta ainakaan kukaan ei tullut meiltä lippuja kysymään.
Osattiin jäädä pois oikealla asemalla.
Ensimmäiseksi tehtiin perustoimenpiteet eli etsittiin ilmainen turisti-info josta saataisiin kartta. Monacon Juna-asemalla ei käytännössä ollut mitään. Tultiin pihalle ihmettelemään ja oltiin about keskellä ei mitään. Seurattiin muita turisteja ja kysyin ohikulkijalta mistä se oli saanut kartan. Ohikulkija neuvoi meitä jatkamaan matkaa ja eräänlaiselta rantabulevardilta löydettiin turisti-info. Saatiin siitä ilmainen kartta.
Monaco.
Lähdettiin kävelemään kohti Monacon kasinoa, joka on yksi kaupungin tunnetuimmista paikoista. Tavoitteena oli myös mennä uimaan mikäli ranta olisi ilmainen.
Monacossa oli tosi kuuma. Kelpasi siis olla mutta liikkuminen kuumuudessa oli ehkä jo hieman tuskaista.
Monacossa asustelee paljon rikkaita, joten autotkin on sitä luokkaa.
Monacon kasino.
Käveltiin kasinon ohi ja ovella oli pukumies vahdissa, ei siis edes yritetty kurkata sisälle. Jatkettiin matkaa kohti biitsiä ja pysähdyttiin syömään ainoaan "kohtuuhintaiseen" ravintolaan. Safka maksoi jotain 20e / naama ja saatiin pienet pasta-annokset ja mikä pahinta se oli about samaa tasoa kun olisi ostanut lidlistä tuorepastaa, heittänyt keittimeen ja siitä suoraan lautaselle ilman oikeaa kokkausta. Eli ei tosiaan mitään hyvää safkaa ja törkeen kallista. Silti se oli ainoita edukkaampia mestoja mihin törmättiin matkalla.
Seuraavaksi ohitettiin formuloista tuttu shikaani.
Päästiin rannalle pienen ylä ja alamäkeen tarpomisen jälkeen. Monaco on rakennettu rannalle suurten kukkuloiden väliin, joten mestassa on todella suuret korkeuserot. Valtion pinta-ala on muutenkin alle 2 neliökilometriä.
Monacon biitsillä riitti porukkaa.
Monacon biitsi oli huomattavasti parempi kuin Nizzassa. Ranta oli pikkukivestä, eli se oli jaloille paljon mukavampi ja lisäksi ranta oli pienessä poukamassa. Kuten kuvasta näkyy allokkoa ei juurikaan ollut, toisin kuin Nizzassa missä sitä oli ihan helvetisti. Mentiin uimaan vuorotellen koska reput oli mukana ja ei haluttu jättää kalliita kamoja biitsille vahtimatta. Otettiin tovi aurinkoa ja käytiin vielä tokan kerran uimassa ennen kuin jatkettiin matkaa koska oli niin kuuma että viilennystä kaipasi.
Taideteos biitsin lähellä. Se oli tehty kattiloista.
Rannalta lähtiessä löydettiin joku melko iso matkamuistomyymälä mistä napattiin pakollinen jääkaappimagneetti ja muut matkamuistot messiin. Kaupan jälkeen vastaan tuli japanilainen puutarha jonne oli toki pakko päästä fiilistelemään.
Japanilainen puutarha keskellä Monacoa.
Japanilaisen puutarhan temppeli.
Tietysti puutarhassa oli "kivipuutarha"
Puistossa kiertämiseen ei mennyt kauaa koska se oli loppujenlopuksi todella pieni. Päätettiin kävellä vielä toiselle puolelle Monacoa josta löytyi suuri kukkula.
Formulateos shikaanissa.
Matkalla kukkulalle nähtiin että toisella puolen Monacoa olisi ollut uima-allas. Se olisi kiinnostanut päivällä mutta enää ei kerettäisi sinne eikä sen takia edes selvitetty hintaa.
Monacon uima-allas.
Kukkulan päältä löytyikin sitten vaikka mitä. Ensinnäkin maisemat oli törkeän makeet.
Monacon huvivene satama. Matkalla ylös.
Mäen päältä löytyi mm. kirkko, joku museo ja Monacon palatsi. Monaco on ruhtinaskunta, joten tietysti siellä piti olla palatsi.
Muson pihalta löytynyt taideteos.
Monacoon olisi pitänyt käyttää selvästi hieman enemmän aikaa kuin yksi päivä, tai jättää uiminen välistä jotta oltaisiin keretty käydä kaikkialla. Lisäksi liikuttiin jalkaisin ja väsytti todella paljon kävellä monta kilometriä eestaas. Ei keretty käydä esimerkiksi museossa. Ylhäällä matkalla palatsille oli myös vielä pieni eräänlainen ostoskatu tai kuja, jossa ei tosin ollut paljon ihmisiä.
Monacon palatsi kukkulan huipulla.
Kierrettiin vielä palatsin toiselle puolelle josta näki kukkulan toiselle puolelle. Sieltä paljastui uusi satama!
Palatsin toisella puolella oli lisää satamaa ja asuntoja.
Maisema palatsilta isoon satamaan.
Ei todellakaan harmittanut että käveltiin tosi monta kilometriä. Kaikki oli ehdottomasti näkemisen arvoista. Monacossa ei tietääkseni ole juurikaan julkista liikennettä eikä sitä edes jääty selvittämään vaan päätettiin heti päivän alussa kävellä se mitä jaksetaan ja loppujenlopuksi jos jaksaa kävellä 10 kilometriä ei kaupungissa tarvitse liikkua kuin jalan.
Palatsin edustalla oli aseistettu vartija.
Lähdettiin junalla takaisin Nizzaan ja mentiin Interrail passilla joka oltiin aamulla "leimattu" korttiin täytyy siis itse merkitä matkapäivät ja se on koko päivän voimassa. Meiltä ei taaskaan kysytty lippuja ja ihan hyvä niin koska ei tiedetty saako reilikorttia käyttää näin. Nizzan puolella käytiin juna-aseman luona syömässä ja mentiin hotelliin ryytymään pitkän päivän jälkeen.
Päivä 13. Lauantai. 16.8.2014 Nizza - Villefranche - Nizza
Idalla oli heti aamusta paha olo ja ripulihan siitä tuli. Jouduin yksin menemään aamupalalle jonka jälkeen hain lähikaupasta Idalle fantaa. Oli viimeinen päivä Nizzassa ja halusin vielä rannalle mikä olisi kahden junapysäkin päässä. Olin lukenut netistä kyseisestä rannasta että siellä ei olisi kiviä vaan enemmän hiekkamaisempaa rantaa. Ida päätti sitten raahautua ripulissa mukana kun ei halunnut jäädä yksin eikä päästää muakaan yksikseni. Päästiin rannalle rauhallisen kävelyn jälkeen. Junalle oli siis 2 kilometrin kävely hotellilta. Pisin tähän asti eikä meillä ollut Nizzan julkisen liikenteen lippuja koska ei koettu tarvitsevamme niitä. Rannalla kävin uimassa ja luin kirjaa. Ida nukkui koko ajan ja kärsi pahasta olosta.
Villefranche biitsi Nizzassa.
Ranta oli tosi kiva. Ei isoja kiviä vaan samanlaista kuin monacossa. Ei aallokkoa ja tilaakin oli ihan ookoo. Rannalla oli myös suihkut, vessa ja pieni kiska mistä sai ostaa ruokaa. Kävinkin hakemassa hampparin ja juotavaa. Kun lähdettiin rannalta iski Idalle taas vessahätä ja polte mahaan. Jouduttiin paniikissa jäädä pois heti seuraavalla junapysäkillä ja puskareissuhan siitä tuli. Onneksi mukana oli vaihtovaatteet. Selvittiin seuraavalla junalla hotellille. Lähdin yksikseni etsimään iltapalaa ja päädyin johonkin nepalilaiseen ravintolaan. Otin isot take away annokset joista suurimman osan söin yksin koska Idalle ei vain maistunut. Lisäksi ruoka oli pieni pettymys. Maksoin niistä melko paljon ja se ei ollut mitenkään verrattavissa Suomessa saatuun nepskuruokaan.
Päivä 14. Sunnuntai. Nizza - Ventimiglia - Milano - Venetsia
Sain taas mennä aamupalalle yksin koska Ida voi edelleen pahoin. Olo oli niin huono että jouduttiin tilaamaan taksi Nizzan juna-asemalle. Respatyttö ihmetteli miksi pitää tilata taksi kun vierestä menee ratikka tai voitaisiin kävellä. Selitin että Idan maha on kipeä ja että pakko mennä. Siinä tilanteessa en osannut ajatella yhtään hintaa tai taksin luotettavuutta. Onneksi ei tarvinnut säätää sen kanssa mitään ihmeellistä. Kaveri ajoi meidät kiltisti asemalle 20e hintaan. Koko loppupäivä menikin sitten käytännössä junassa. Ehkä ihan hyvä niin Ida sai huilata ja ei missattu enempää.
Ventimiglian asema, josta vaihdettiin Italialaiseen junaan.
Nizzasta ei päässyt suoraan Italiaan vaan junaa piti vaihtaa Ventimigliassa joka on ikäänkuin raja-asema. Ida nukkui asemalla ja junassa, minä luin Zlatanin elämänkertakirjaa joka oli yllättäen ihan hauska. Harvemmin edes luen kirjoja. Toinen junanvaihto tehtiin Milanossa. Jouduttiin siis kahdesti vaihtamaan junaa matkalla Venetsiaan. Matkamyyjä oli suositellut meille pysähdystä milanossa juurikin pitkän matkan takia mutta haluttiin ehdottomasti Venetsiaan ja nyt pitkä matka ei edes haitannut. Maisematkin oli mahtavia.
Perillä Venetsiassa oli jo pimeää. Meidän hotelli oli mantereen puolella "mestressä" eikä itse venetsiassa mikä tuli meille yllätyksenä. Onneksi osattiin jäädä oikealla asemalla kuitenkin pois. Ida kävi miesten vessassa asemalla koska oli kova hätä ja joku jumitti naisten vessassa. No jouduin sitten kantamaan molempien rinkkoja ja reppuja koska Ida oli yksinkertaisesti ihan lopussa. Matkaa oli alle 2 kilometriä mutta 60 kiloa selässä on ihan saatanasti painoa tuollaiselle matkalle. Olin sen matkan jälkeen itsekin ihan paskana mutta käveltiinpähän perille. Mikään kauppa ei kuulemma enää ollut auki joten mentiin vain nukkumaan. Lisäksi Idan aurinkolasit hajosi reppuun koska ne ei ollut kotelossa.
Venetsian hotellihuoneessa oli jopa ilmastointi.
Päivä 15. Maanantai. 18.8.2014 Venetsia
Aamupalan jälkeen kävin lähimmässä kaupassa joka oli onneksi 20 metrin päässä hotellista ostamassa vettä yms tarvikkeita. Yritin etsiä näkkäriä mitä kuulemma pitää syödä ripulissa mutta en harmikseni löytänyt tai sitten en osannut katsoa oikeanlaista pakettia. Kaupan jälkeen selvitin missä on pesula. Idan kanssa mentiin pesulaan mutta koska Idalle iski uudestaan wc hätä jäin yksin pyykkäämään.
Itsepalvelupesula Venetsian mestressä.
Kun tulin takaisin hotellille jouduttiin vielä hetki lepäilemään ja sitten mentiin lounaalle. Etsittiin lähistöltä ruokapaikkaa ja löydettiin melko läheltä random ruokala mihin mentiin sisään. Sisällä joku ystävällinen nainen aloitti puhumaan englantia meille ja kysyi voiko se auttaa. Olin että joo todellakin saa auttaa. Sitten se selitti miten voidaan tilata ruokaa ja mitä linjastoa pitkin pitää liikkua. Mesta oli ilmeisesti työmuurahaisten lounasruokala. Tilasin itselleni pasta carbonaraa ja mikä ihmeellisintä linjastolta löytyi pienissä paketeissa suomalaista näkkäriä! Niitähän Ida sitten kauhoi loput mitä hyllyssä oli. Lounaan jälkeen Idan piti taas käydä vessassa, ei siis mikään hyvä juttu. Halusin kummiskin itse käydä vielä Venetsiaa katsomassa. Oltiin varattu Venetsiaan vain kaksi päivää ja siitä oli jo 1/4 mennyt.
No pakattiin Idalle varapöksyt mukaan ja lähdettiin bussilla kohti venetsiaa. Ida ei taaskaan halunnut jäädä yksin joten lupasi raahautua perässä vaikka väkisin. Saatiin kätevästi hotellin aulasta bussiliput keskustaan. Bussikin meni aivan hotellin vierestä, ei siis mikään hankala juttu. Bussimatka kesti ehkä 15 minuuttia ja oltiin Venetsian pääbussiasemalla. Oli helppo tietää olevansa perillä, koska ylitettiin pitkä silta ennen "saarialueelle" tuloa.
Ostettiin tuliaiset, eli jääkaappimagneetti ja shottilasi heti aseman lähellä olevasta kojurykelmästä. Näin saatiin sekin asia hoidettua pois alta heti ensi alkuun. Liikuttiin vain bussiaseman lähialueella. Käytiin mm. kurkkaamassa Venetsian "reunaa" eli kohtaa mistä meri alkaa.
Ensinäkymät bussiaseman läheltä.
Tältähän siellä näyttää.
Venetsian "reunalla"
Tästä näkee hyvin miten kaupunki vain loppuu ikään kuin tyhjyyteen.
Gondolieeri työn touhussa. Kuulemma puolentunnin tai tunnin melonta olisi maksanut 80e tai enemmän. Ei oltu menossa.
Lähdettiin suht ajoissa takaisin hotellille. Ajattelin että lähistöltä on pakko löytyä jotain ruokaa, vaikka sunnuntaina olin jo todennut huonon tilanteen. Käveltiin eestaas hotellin ympäristöä ja ei löydetty oikein mitään fiksua. Hotellin aulan vieressä oli joku ruoka ja juomapaikka mutta tiedustellessani ruokaa sitä ei kuulemma enää ollut saatavilla, vain juomista. Vieressä oli myös italialainen illanviettopaikka mistä sai juustoja ja viiniä mutta ei ymmärretty paikasta mitään joten pyörittiin vielä hetki kauemmas. Lopulta vastaan tuli vanha kunnon kebabkiska mikä oli jo ilmeisesti menossa kiinni. Kreivin aikaan siis. Otin kebab annoksen mikä näytti siltä että siitä saa ripulin, pakko oli kuitenkin syödä nälkäisenä. Ida olisi halunnut hodarin mutta ne oli loppu. Onneksi kebabista ei tullut minulle mitään oireita ja mentiin nukkumaan.
Päivä 16. Tiistai. 19.8.2014 Venetsia
Aamulla herätessä satoi vettä. Voi perkele mikä tuuri, eka päivä oli mennyt pilalle Idan huonon olon takia ja seuraavana satoi vettä. No syötiin aamiaista ja odoteltiin hotellilla sateen loppua. Onneksi sade taukosi jonkun ajan päästä ja lähdettiin taas Venetsiaan. Tällä kertaa ostettiin bussiliput läheiseltä kioskilta.
Venetsiassa päätettiin ostaa 24 tunnin vaporette liput eli vesibussiliput. Ne osoittautuivat yllättävän käteväksi kulkupeliksi kaupungissa. Pysähdyttiin ekaksi Rialton sillalla, joka on yksi paikan nähtävyyksistä.
Rialton silta.
Otettiin sillasta valokuvat ja käveltiin sen puoleenväliin. Ihmisiä oli niin paljon että teki jo pahaa ja jatkettiin kohti San Marcon aukiota.
San Marcon aukiolla.
Aukiolla ollessa oli jo nälkä ja päätettiin etsiä ruokaa. Löydettiin hard rock cafe minne haluttiin syömään mutta kun kuultiin että vähintään 45 minuutin jonotus päätettiin vaihtaa paikkaa. Jatkettiin eteenpäin jonnekin public gardeniin ja syötiin jossain random ravintolassa pizzat.
Venetsian naamareita.
Tultiin ympyrän muotoinen lenkki takaisin sinne mistä lähdettiin syömisen jälkeen ja mentiin vielä canal grandia pari pysäkkiä eteenpäin katsomaan muutamaa kirkkoa.
Grand canalissa oli jo vähän reilummin tilaa ja pientä merenkäyntiä.
Vesibussi eli vaporette pysäkki.
Telakalla valmistui ja huollettiin gondoleita.
Joku kirkko mikä oli jo mennyt kiinni ja olihan tämä ihan merkattu nähtävyyskin.
Kaupunki vajoamassa.
Vesibussi eli vaporette.
Illasta mentiin vielä johonkin täpötäyteen ravintolaan pienellä sivukujalla. Meillä oli rahaa yhteensä joku 40e koska ei oltu tajuttu ottaa enempää mukaan. Sanoin tarjoilijalle että meillä ei ole enempää rahaa kun oltiin tilaamassa pihvejä jossa ei ilmeisesti tule mukana salaattia tai perunoita vaan ne oli tilattava erikseen. Mukavanoloinen tyyppi sitten sanoi että "ill give you a salad its on the house" eli saatiin pieni salaatti jaettavaksi pihvien kanssa. Todella ystävällistä vaikka hinnat oli muuten tosi törkeät ja ruoka ei tosiaankaan ollut mitään erikoista. Ruokaa odotellessa alkoi sataa vettä joten jouduttiin siirtymään ulkoa sisälle. Onneksi mahduttiin hyvin. Ruuan jälkeen palattiin hotellille.
Aukio syrjemmällä venetsiassa. Ei ihmisiä paljoa.
Ilta laskeutui venetsiaan.
Päivä 17. Keskiviikko. 20.8.2014 Venetsia - Rooma
Aamupalan jälkeen kirjauduttiin ulos hotellista ja lähdettiin tappamaan aikaa Venetsiaan. Junaliput oli varattu lähtemään venetsian asemalta joten mentiin sinne. Oltais varmaan voitu mestren pysäkiltä hypätä myös kyytiin mutta ei haluttu ottaa riskiä että jäädään junasta. Jätettiin laukut juna-asemalle säilytykseen taas tosi kalliiseen hintaan ja mentiin pyörähtämään läheisessä puistossa. Seuraavaksi päätettiin vähän syödä ennen matkaa. Idan salaatti oli pahaa ja palvelu takkusi muutenkin. Saatiin kaikki tosi hitaasti ja lisäksi odotettiin vaihtorahoja joku 30 minuuttia. Huomasin että niillä oli joku ongelma, ilmeisesti vaihtorahaa ei ollut tarpeeksi ja tarjoilija joutui antamaan omistaan. Saatiin rahat kyllä melko nopeasti kun pyydettiin eikä tarjoilija onneksi ruvennut väittämään vastaan vaan kysyi paljon puuttuu ja toi kyseisen summan luottaen että puhun totta. Söin itse gnoccheja, eli jotain pastajuttua mikä on perinteistä italialaista. Tarjoilija oli minulle aiemmin opettanut kuinka sana lausutaan ja en silti kuulemma osannut sanoa sitä oikein.
Haettiin seuraavaksi rinkat säilytyksestä ja hypättiin Rooman junaan. Katselin maisemia ja animea matkalla. Ida taas nukkui. Perillä Roomassa käveltiin jälleen hotellille vajaa pari kilometriä. Olin saanut suosituksia liikkua Roomassa kävellen joten ei jääty selvittämään julkisen liikenteen kikkoja. Löydettiin perille ja ystävällinen setä opasti meitä kaupungin saloihin. Saatiin kartta ja iltapalapaikaksi suositus johonkin ravintolaan. Mentiin sedän suosittelemaan paikkaan ja otettiin pizzaa. Mun mielestä pizza italiassa on erilaista, mutta ei niin hyvää kuin suomessa. Saatiinpahan ainakin edullisesti ruokaa. Safkan jälkeen haettiin lähikaupasta tai kioskista vielä vettä ja mentiin hotelliin nukkumaan. Kuumoteltiin tosin hotellissa vielä että Idan saama 5e seteli olisi feikki. Mittailtiin sitä sitten valoa vasten ja kävin vielä respasta kysymässä, ei osannut sanoa. 5e on kuitenkin suht pieni summa joten ei mietitty asiaa enempää. Tästä toki tuli huoli että italiassa olisi paljon väärennettyä rahaa. Onneksi jatkossa ei enää tullut samanlaista tilannetta vaan kaikki sujui lopulta hyvin.
Päivä 18. Torstai. 21.8.2014 Rooma
Päivä alkoi tuttuun tapaan aamiaisella joka oltiin etukäteen buukattu. Ensimmäinen kohde oli tietysti Colosseum mikä oli meillä kävelymatkan päässä. Olin edellisenä iltana tajunnut että kannattaa varmaan netistä varata ennakkoliput jolla päästäisiin jonon ohi, mutta ihan näin se ei ollut. Paikalla oli jengiä enemmän kuin missään muualla aiemmin. Oltiin eka väärässä jonossa tovi kunnes kävin kysymässä mihin meijän pitää mennä. Saatiin ohjeet jonnekin helvetin kauas missä ei ollut ketään ja siellä oli ihan random lippuluukku. Ei tämmöistä voi mitenkään tietää... Oltais oltu yhtä nopeesti sisällä vaan perus jonon kautta joten en nyt välttämättä suosittele ennakkolippua. Vaikka saatiin ennakkolippu lunastettua kiskalta ilman ongelmia jouduttiin silti jonottamaan sisälle jonkin aikaa ja lipun noutamisessa oli tuhrautunut jo melkein tunti.
Colosseum.
Colosseum oli aika lailla sellainen miksi sen olin kuvitellutkin, ainoastaan se että rakennus oli keskellä kaupunkia oli jotenkin outoa. Olin kuvitellut että colosseumin ympärille olisi jätetty enemmän maata tai jotain muita raunioita mutta ei. Siinä se seisoi autotien vieressä.
Kun lopulta päästiin sisälle saatiin kiertää pytinkiä kahdesta kerroksesta. Oppaan kanssa olisi päässyt entisen areenan lavan alle, eli selleihin tai gladiaattoreiden tiloihin. Ei kuitenkaan haluttu nyt ottaa opasta koska ryysistä oli jo muutenkin enemmän kuin laki sallii.
Itse Colosseumin kiertämiseen meillä ei mennyt kovin kauaa. Rakennuksen sisällä oli jotain pienempiä näyttelyitä mutta oltiin jo niin paljon nähty kaikenlaista että ei jääty tutkimaan niitä kovin tarkasti. Seuraavaksi lähdettiin vieressä olleelle Area Di Titolle ja Palantinon kukkulalle + Roman Forumiin, joihin pääsi samalla lipulla sisään. Alue oli todella iso. Alue oli Rooman entinen poliittinen keskus ja nyt se oli vain täynnä raunioita. Jouduttiin kävelemään tosi pitkiä matkoja katsomassa kiviä ja hellettä oli varmaan lähellä 40 astetta. Ei siis enää edes kovin miellyttävää.
Romuluksen temppeli Forum Romanumilla.
Kun oltiin kulutettu jo yli puolet päivästä oli pakko mennä syömään. Alueella ei ollut mitään kioskeja taikka ruokapaikkoja joten ainoa vaihtoehto oli lähteä sieltä pois. Kannattaa siis varata evästä matkaan jos haluaa nähdä kaiken. Lähistöllä ei muutenkaan ollut ravintoloita. Jouduttiin kävelemään hyvän matkaa poispäin kunnes tuli vastaan ylihintainen ravintola. Otin halvinta mahdollista pastaa joka vastasi lidlin tuorepastaa. Hinta 20e minkä suomessa olisi saanut 2e ja laatu aivan samaa. Luulin että Italiassa saa hyvää pastaa mutta ainakaan turisteille se ei pidä paikkaansa. Ida otti lasagnea joka oli 100x parempaa. Kokis maistui myös hyvälle kuumuuden takia.
Oltiin kävelty jo sen verran pois Colosseumilta että vieressä oli Piazza Venezia ja Vittorio Emanuele 2 monumentti.
Piazza Venezia
Jos pytingin portaille istahti niin parhaillaan kaksi paskantärkeää vartijaa puhalsi pilliin kilpaa. Alue oli siis tarkoin vartioitu. Sisään pääsi ilmaiseksi ja käytiin nopeasti kurkkaamassa. Jäi vähän epäselväksi mikä rakennus edes oli mutta nähtävyys jokatapauksessa.
Tästä jatkettiin Pantheonin temppelille.
Pantheon.
Reikä katossa.
Pantheon on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii katolisena kristillisenä kirkkona. Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet. Rakennukseen on haudattu kuuluisia henkilöitä, kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuele II. Sanaa onkin myöhemmin käytetty valtionjohtajien ja suurmiesten hautapaikasta, kuten Pariisissa. Pantheonin kupoli on halkaisijaltaan 43,44 m ja se on maailman suurin raudoittamattomasta betonista rakennettu kupoli.
Kirkolta käveltiin suoraan Trevin suihkulähteelle mikä oli todella suureksi pettymykseksi rakennustelineiden peitossa. Ida heitti kolikon olan yli ja jopa osui altaaseen.
Kuppainen suihkulähde oli käytännössä kokonaan peitossa ja pois käytöstä. Silti paikalla oli miljoona turistia.
Käveltiin parin minuutin jälkeen espanjalaisille portaille koska suihkulähteessä ei käytännössä ollut mitään nähtävää.
Espanjalaiset portaatkin oli pettymys. Kukat oli viety pois ja portaiden juurella oleva suihkulähde oli sekin remontissa... Kiivettiin rappuset ylös jossa oli Villa Medici. Tyydyttiin ihailemaan sitä vain ulkoa.
Espanjalaiset portaat.
Maisema ylhäältä alas.
Villa Medici on ilmeiseti joku kesähuvila.
Lähdettiin takaisin alaspäin eri reittiä ja päädyttiin vahingossa Piazza del Popololle. Pariisissa riivaajat tuputtivat eiffel torneja, täällä tarjottiin ruusuja. Rumia ruusuja - Ida. Riivaajat ovat kyllä yksi ärsyttävimmistä asioista matkoilla mutta niihinkin tottu ja pitää vaan sanoa reilusti hus hus.
Piipahdettiin Santa Maria Del Popolossa sisällä ja koska iltahämärä rupesi laskeutumaan alettiin kävelemään hotellia kohti. Matkaa oli jo kertynyt useampi kilometri.
Piazza Del Popolo
Santa Maria del Popolo
Käytiin paluumatkalla Rooman ostoskadulla shoppailemassa Idalle vähän vaatteita ja nähtiin myös Fontana Del Tritone ja Piazza Della Repubblica.
Piazza Della Repubblica.
Rooman juna-asema.
Juna-aseman läheltä löytyi ravintola josta otettiin edulliset "turistico" menut. En olettanutkaan saavani mitään hyvää mutta hinta oli reilu. Saatiin muistaakseni ranskalaisia ja jotkut paneroidut pienet pihvit. Se oli melkeen pahaa mutta maha täyttyi. Ruuassa ja palvelussa ei mitään kehumista, mutta ainakaan ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan.
Päivä 19. 22.8.2014 Perjantai. Rooma - Vatikaani
Aamulla piti vetää pitkät housut jalkaan koska vatikaanin Pietarin kirkkoon ei ennakkotietojen mukaan ollut mitään asiaa väärässä vaatetuksessa. Vatikaani oli jo sen verran kauempana että päätettiin turvautua tällä kertaa metroon. Mentiin lähimmälle pysäkille josta ostettiin kertaliput muutamalla eurolla. Metro kurvasi melko lähelle vatikaania, lyhyen kävelymatkan päähän. Oli aika erikoinen fiilis että Vatikaani on oma valtionsa, koska paikalla ei ollut mitään rajamerkkejä saatikka muitakan muurauksia.
Hiki virtasi ja asetuttiin Pietarin kirkon jonoon. Pynttäytyminen ei onneksi ollut turhaa, ihmisiä käännytettiin ovelta pukukoodin laiminlyömisen takia pois. Polvet ja olkapäät tuli olla peitettynä jos halusi sisälle kirkkoon. ihmiset olivat viritelleet huiveja ympärilleen, sekin näytti kelpaavan.
Pietarin kirkko.
Vatican City ja Pietarin kirkko.
Käytiin kirkon aarrekammiossa. Sitten mentiin vatikaanin museoon, jonne ostettiin liput Pietarin kirkolta koska luultiin että museoon on hirveä jono. Myyjä näytti meille kuvaa 2 tunnin jonosta ja maksettiin lipuista joku 20e kärsä.
Vatikaanin vartijat.
Vatikaanin museoon piti kiertää aukion kulman ohitse. Paikan päällä paljastui että jonossa ei ollut yhtään ihmistä! Mitä hittoa. Sisäänkäynnillä selvisi että liput maksaisivat paikanpäältä vielä vähemmän kuin ne meidän ennakkoliput. Tyyliin 10e sisään. Ilmeisesti sisäänkäynti oli sen verran sivussa että jengi ei joko osannut mennä sinne tai sitten kuva oli otettu kauan sitten, periaatteessa ryysis olisi ihan varmasti ollut mahdollinen. Nyt joka tapauksessa paikalla ei ollut ketään ja päästiin heti sisään.
Kuljettiin museo aikalailla läpi kun ei enää jaksettu keskittyä. Oli jo reissun lopussa tullut niin monta museota kierrettyä että ei enää jaksanut innostua. Kaikissahan niissä on samat kipot ja purkit.
Vatikaanin museon pihalta.
Museon sisältä löytyi mm. patsaita.
Sikstuksen kappeli oli hieno. Otin salaa pari kuvaa vaikka se oli todellakin kiellettyä.
Salakuva Sikstuksen kappelista.
Museo oli taas kerran aivan liian iso, joten pysähdyttiin syömään pizzapalat muson ravintolassa. Taas kerran ylihintaista ja pahaa.
Museon jälkeen Vatikaani oli nähty ja jatkettiin matkaa. Oltaisiin voitu käydä toki Pietarin kirkon korkeassa tornissa mutta se olisi maksanut ekstraa ja sinne piti muistaakseni kävellä portaita. Seuraavaksi kohteenamme oli Castel Sant' Angelo. Päästiin sisälle halvemmalla kuin muut koska oltiin EU:n kansalaisia, riitti että vilautti passia lippuluukulla.
Castel Sant' Angelo
Kierrettiin linnoitus ylhäältä alas. Paikka oli ihan mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua muihin nähtävyyksiin verrattuna. Maisemat ylhäältä olivat hyviä, joskaan rakennus ei ollut kauhean korkea.
Maisema muurilta.
Linnan sisällä oli tälläinen kelloteos, josta olisin halunnut tehdä blender työn jos vain osaisin tarpeeksi hyvin. Valokuvasta ei saanut rajattua tarpeeksi hyvin fiilistä. Tykkään tästä kuvasta silti.
Linnan muurien puolessa välissä oli kahvila kivalla maisemalla.
Linnan makuukammari.
Linnan jälkeen kurkattiin Palazzo di Giustiziaa ennen kuin mentiin ihailemaan Ponte Sant' Angelaa.
"Palace of Justice"
Ponte Sant'Angelo tai Pons Aelius on antiikkinen silta Roomassa, joka ylittää Tiberjoen Ponten kaupungiosasta Borgoon.
Palazzo di giustizia on ihan sillan vieressä, joten sitä voi käydä nopesti kurkkaamassa jos näillä seuduilla pyörii. Kuten tästä pikkuhiljaa huomaa, on Roomassa todella paljon nähtävää.
Sillan jälkeen suunnistettiin Piazza Navonalle.
Piazza Navona.
Piazza Navona on aukio Roomassa. Alun perin paikalla oli keisari Domitianuksen 1. vuosisadalla rakennuttama stadion Circus agonalis, jonka pohjakaavaa nykyinen aukio ja sitä reunustavat korttelit noudattavat, ja jonka nimestä Navona on johdettu.
Lopuksi käytiin Campo de Fiorilla ja sitten oli pakko mennä syömään. Campo de’ Fiori on Rooman Parionen kaupunginosassa sijaitseva aukio, joka on tunnettu vilkkaasta torikaupasta ja yöelämästä. Se on myös yksi harvoista aukioista Roomassa, jonka laidalla ei ole kirkkoja.
Campo de' Fiori. Pysähdyttiin syömään kyseiselle aukiolle, koska siellä oli paljon ruokapaikkoja.
Jälkkäriksi ostettiin läheisestä kioskista jäätelöä. Jäätelö olikin yksi ainoista safkoista italiassa mikä oli aina hyvää. Voin siis suositella italialaista jäätelöä hyvillä mielin muillekin. Eikös italia ole muutenkin kuuluisa jädeistään?
Käveltiin takaisin hotellille ylipitkä matka Area Sacran ja Vittorio Emmanuele 2 monumentin kautta. Käveltiin vielä Colosseuminkin ohitse tällä kertaa ottamaan kuvia iltavalaistuksessa. Pitkä matka, mutta nähtiin samoja monumentteja yövalaistuksessa. Vaatii jaloilta aika paljon tämmöinen tepastelu. Joten jos vain mahdollista kaupunkiin kannattaa varata enemmän aikaa ja rauhassa kiertää. Itse olen sellainen duracell että kaikki on pakko saada kerralla.
Area Sacra
Iltavalaistu Vittorio Emanuele 2
Colosseum yöhämärässä.
Colosseumin vieressä seisova portti.
Joku random turisti pyysi vielä että otan heistä kuvan Colosseumilla ja pitihän se ottaa.
Päivä 20 23.8.2014 Lauantai. Rooma
Päivä alkoi Santa Maria Maggioren kirkolla. Kirkko oli ihan hotellin lähellä. Ei etukäteen tiedetty, vaikka olisihan se pitänyt arvata että sinnekään ei pääse olkapäät ja polvet paljana. ONNEKSI ovella oli lainahuiveja, joihin sai kääriytyä. Päästiin siis sisälle niiden suojissa. Käytiin kirkon kurkkaamisen jälkeen vireisessä kahvilassa välipalalla syömässä paninit ja vähän maistelemassa Gnocchia.
Santa Maria Maggiore.
Sisältä.
Olin koko reissun halunnut uima-altaalle koska rantaloman aikanakaan ei sellaiseen päästy vaikka kävin jonkun hotellin aulasta kysymässä voiko sinne päästä maksua vastaan, ei kuulemma käynyt. No olin sitten koko edellisen illan googlettanut missä Roomassa pääsee ulos uimaan. Ilmeisesti aika huonosti missään. Löysin vesipuiston nimeltä Hydromania joka oli ihan ylimitoitettu siihen että halusin vain pulahtaa. No päätettiin joka tapauksessa mennä sinne, hinta ei ollut kovin paha vain noin 15e. Jouduttiin ensin ottamaan kaksi metroa ja sitten bussi jonnekin kaupungin laitamille, matkaan meni yhteensä varmaan tunti. Hydromaniaan oli sinänsä helppo löytää koska se oli viitoitettu hyvin. Pysäkki vain oli todella random. Keskellä ei mitään pieni koppero. Lisäksi aikatauluista ei tajunnut mitään.
Hydromaniassa oli tietysti ihan sikana porukkaa ja kaikki aurinkotuolitkin oli varattu. Kaikenlisäksi tämä päivä oli ainoa jolloin oli hieman pilvistä. Onneksi ei sentään satanut mutta kun oli tottunut 40 asteen lämpöön melkein palelsi olla 30 asteessa jos aurinko ei paistanut. Altaassakin oli polskivia lapsia joten vesi roiskui jatkuvasti naamalle.
No pääsin kummiskin uimaan altaaseen. Käytiin muutamassa eri altaassa pulahtamassa. Ne oli kaikki saman lämpöisiä, harmi. Kuumavesiallas olisi ollut kova. Ei selvinnyt edes että onko paikassa saunaa. Jouduttiin siis kuivattelemaan pilvisessä säässä. Liukumäkiin olisi pitänyt jonottaa joten ei tullut niissäkään käytyä. Oltiin ehkä joku 2-3 tuntia koko mestassa, mutta pääsinpähän altaaseen!
Hydromania, vesipuisto Roomassa.
Hydromaniassa oli paljon liukumäkiä joita en edes kokeillut.
Sienisuihku.
Illan lähestyessä rupesi tulemaan nälkä, joten lähdettiin takaisin. Oli lisäksi lauantai ja ei tiedetty miten bussit kulkisi. Venattiin pysäkille eka kahdestaan ja sitten parin minuutin sisään tuli hirveä ryysis. Olin jo että ei saatana mehän mahdutaan tähän dösään mikä tulee, onneksi mahduttiin. Vuorovälit oli ilmeisesti 30-60 minuuttia niin ei olis huvittanut jäädä venailemaan.
Illalla tuli vielä kunnon vesisade, joten käveltiin vain yhteen lähimmistä ravintoloista iltapalalle. Mestassa oli vain yksi tyyppi syömässä kun tultiin sinne, kelasin taas että kohta tullaan kusetetuksi mutta ei sentään. Saatiin ihan kohtuullista pöperöä tosin taas ylihintaan. Ostin vielä syntymäpäivän kunniaksi jäätelön!
Tämmöisessä murjussa oltiin Roomassa. Taaskaan ei ilmastointia ja yöt oli helvettiä. Jos jotain opin niin ota ilmastoitu huone kesähelteillä!
Päivä 21. 24.8.2014 Sunnuntai. Rooma - Helsinki
Aamupalan jälkeen kirjauduttiin hotellista ulos ja jätettiin rinkat vielä päiväksi respaan. Käytiin hotellin läheiselle kirkolla / rauniolla ja Colosseumin viereisellä Domus Auroan raunioilla, jotka oli osittain rakennustelineiden peitossa.
Koska ei sen jälkeen keksitty enää muutakaan tai olisi edes keritty mitään kummoisempaa niin mentiin vielä kerran Colosseumille ottamaan taidekuvia. Koska oli lisäksi taas hemmetin kuuma mentiin läheiseen puistoon istuskelemaan varjoon. Hetki istuttiin ja kuivateltiin mun paitaa minkä olin soijannut ihan märäksi. Colosseumin toiselta puolelta löydettiin ravintola mihin jäätiin syömään. Tarjolla oli lohipastaa mikä kuulosti ja yllättäen maistui ihan hyvältä. Ainoastaan että tarjoilija mokasi meidän tilauksen. Se luuli että tilasin vain yhden pastan ja näin ollen Ida meinasi jo olla syömättä mutta tilasin toisen samalla, se kuulemma valmistuisi nopeasti. Myyjä ei edes ollut pahoillaan vaan suurin piirtein syytti minua että en sanonut kunnolla. Mitäs ei puhunut englantia hyvin, sanoin kyllä ihan kunnolla. No Ida ei edes tykännyt lopulta pastasta mutta saatiinpa ruokaa.
Safkan jälkeen haettiin rinkat ja lähdettiin juna-asemalle. Juna-asemalla kysyttiin mistä saadaan liput lentokentälle ja käykö meidän reilikortti. Reilikortti ei kuulemma käy ellei se oli 1 luokkaa ja tietty meillä oli 2. Törmättiin johonkin suomalaiseen vanhempaan pariskuntaan joka varoitti meitä kovasti mustalaisista. Törmättiin heti heidän jälkeen sellaiseen. Joku tosi nuori lapsi tuli tarjoamaan apua englanniksi lippujen ostossa, näistä oltiin saatu varoituksia että about kaikki kamat taskuista lähtee jos niiden kanssa jää juttelemaan. Sanottiin vaan että ei kiitos ja mene pois. Asemalta löytyi itsepalvelupömpeli josta sai ostettua menolipun lentokentälle 15e. Ostettiin semmoiset ja hypättiin junaan mikä pienen säädön jälkeen kyllä löytyi. Kukaan ei kysynyt meiltä lippua, joten pummilla tai reilikortillakin olisi varmaan päässyt jos olisi vedonnut tietämättömyyteen. Päästiin lentokentälle ilman ongelmia kiitos suoran junayhteyden.
Loppusanat
Kaiken kaikkiaan huikea reissu! Ensimmäinen koskaan tekemäni Interrail, joka ei suinkaan jää viimeiseksi. Euroopassa riittää paljon nähtävää ja koettavaa ja lisäksi suomalaisten on erittäin helppoa päästä minne tahansa eurooppaan muutamassa tunnissa.
Erityisesti Berliini oli yksi suosikeistani, ehkä siksi, että jokainen vastaantulija puhui melko hyvää englantia, kaikki oli halvempaa kuin suomessa, nähtävää oli tosi paljon ja muutenkin ilmapiiri oli miellyttävä. Ihmiset olivat ystävällisiä. Ranskassa taas ihmiset tuntuivat olevan koppavia, välinpitämättömiä eivätkä puhuneet englantia. Sama teema jatkui Italiassa. Ruoka oli saksassa hyvää, ranskassa ja italiassa ei taas ollut. Se johtui ehkä siitä että oltiin pahimmilla turistialueilla eikä osattu etsiä paikallisten safkaa. Kaikissa pakollisissa turistikohteissa piti tietysti käydä ja koska oltiin liikkeellä pahimaan turistiaikaan oli tungos jäätävä. Suosittelen lähtemään reissuun jo alkukesästä tai jos lomat saa sovitettua syksyyn niin vielä parempi. Ihmisiä on vähemmän ja kun suomessa alkaa viilentyä voi lämpimistä keleistä nautiskella vielä euroopassa. Ainoa huono puoli syksyn puolella lähtemisessä voi olla se, että kaikki paikat eivät ole enää auki tai ainakaan yhtä pitkään kuin sesonkiaikaan.
Suosittelen interrailaamista jokaiselle, huomioi kuitenkin että interrailkortin saa halvemmalla jos on alle 26 vuotias. Toinen vaihtoehto reilikortille on ostaa yksittäisiä matkoja, joka osoittautui halvemmaksi interrailillani vuonna 2015. Reilikortin edullisuus riippuu siis täysin reiteistä ja kohteista.
Tehtiin suomessa ennakkoon kaikki meidän varaukset, jotta matka sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Varattiin lennot ja majoitukset Kilroylta, junamatkat hoidettiin VR:n kautta ja loput säädettiin itse paikan päällä. Tämä oli erittäin kätevää, meille jäi paljon enemmän aikaa kaupunkeihin kun tiedettiin ennalta minne mennään yöksi. Ennalta varaaminen kuitenkin rajoittaa matkaajan vapautta, mutta koska oltiin ennalta päätetty minne halutaan mennä ei tämä seikka haitannut.
Suosituksia
Jos liikkuu Nizzan suunnilla, suosittelen käymään Monacossa, koska sinne pääsee paikallisjunalla 20 minuutissa.
Kokeile Italiassa Pizzaa ja jäätelöä
Ranskassa kannattaa tilata "päivän lautanen"
Saksalaiset vehnäoluet ovat hemmetin hyviä ja edullisia: kaupassa alle euron ja baarissa alle 4e
Saksalainen döner on paljon parempaa kuin suomalainen kebab
Roomassa ja Nizzassa ei välttämättä tarvitse julkisen liikenteen lippua
Venetsiassa gondoli on törkeän hintainen, aja vaporetella edukkaasti
Reissuvideo
Matkalta tuli kuvattua 50e hintaisella feikki GoProlla aika paljon videoita ja työstin lyhyen pätkän koko matkasta.
Kommentit
Lähetä kommentti