Palataan vuoteen 2011 jolloin oli aika lähteä palvelemaan isämmaata, eli oli aika astua armeijan harmaisiin. Siirryin upinniemeen kaverini Jannen kanssa suorittamaan peruskoulutuskautta. Minulla ei ollut hajuakaan mitä tuleman pitää, mutta yksi asia oli pyörinyt jo tovin mielessä. Kun täältä päästään pois lähdetään jonnekin reissuun. Esitin ehdotuksen Jannelle ja eipä kaverilla ollut vastalauseita. Matkaa kerettiin pohtia useampaan otteeseen palveluksen aikana, mutta todennäköisesti vasta palveluksen loppupuolella reissu alkoi konkretisoitua. Ensimmäinen virstaanpylväs oli se, että molemmat pääsimme varusmiesgraafikoiksi. Tämä tarkoitti sitä että molempien palvelusaika tulisi olemaan 9kk ja pääsemme pois samaan aikaan syksyllä, eli parhaimpaan reissuunlähtöaikaan. Tuli syksy ja reissusta oltiin vain puhuttu. Jokunen viikko kotiutumisen jälkeen alettiin tosissaan pohtimaan lähtöä. Koska kummallakaan ei ollut koulua, työpaikkaa eikä edes tyttöystävää piti tästä reissusta tulla jotain ihan eeppistä ja niin siitä ainakin mun mielestä tuli. Mieli halajaa takaisin tälle reissulla neljän vuoden jälkeenkin ja varmaan monta vuotta eteenpäin. Tämä reissu oli mun elämän parasta aikaa so far.
Olimme suunnitelleet lähtevämme Thaimaaseen kiertelemään kuudeksi viikoksi. Kuusi viikkoa kuulosti todella pitkältä ja hurjalta ensimmäiseksi reissuksi. Haaveena oli lentää Bangkokiin, josta matkaa jatkettaisiin kambodzaan ja vietnamiin. Eräänä syyskuun päivänä kävimme Kilroy travelsilta ostamassa muistaakseni ainakin menolipun bangkokiin. Taisi siinä samassa olla paluulippukin. Kerkesin jo käydä ostamassa thaimaan biitsille sopivia välineitä kuten riippumaton ja majoituspaikkoihin mukaan otettavan riippulukon. Samaan aikaan thaimaassa kuitenkin tapahtui odottamattomia. Paikalle iski helvetinmoiset tulvat. Suomessa uutisoitiin lehdessä kuinka thaimaan pääkaupungin bangkokin katuja muurataan hiekkasäkeillä jotta vesi ei pääse täyttämään koko kaupunkia. Osassa maata vallitsi täysi kaaos, vaikka samaan aikaan lomalennot kulkivat täysin normaalisti. Tästä tilanteesta taisivat olla huolissaan molempien vanhemmat, sekä isovanhemmat vaikka meitä kumpaakaan tilanne ei huolestuttanut. No meni vielä noin viikko ja tilanne ei hellittänyt. Päätimme tässä vaiheessa kumpikin vaihtaa reissukohdetta. Totesimme että on ehkä turvallisempaa ja helpompaa aloittaa jostain toisesta maasta. Kumpikin oli haaveillut joskus käyvänsä Japanissa, joten marssimme uudestaan Kilroyn toimistolle ja pyysimme vaihtamaan lentolippumme Japaniin. Olimme alunperin ostaneet Kilroyn keltaisella merkityn flexlipun, jota pystyi vaihtamaan. Ostimme menopaluulipun Tokyoon Japaniin noin kolmeksi viikoksi.
Kyseessä olisi mun ensimmäinen ulkomaanmatka ilman vanhempia, joten en oikein tiennyt miten valmistautua. Lainasin faijalta rinkan ja suunnittelin mitä tulen tarvitsemaan seuraavan 3 viikon aikana. Mukaan lähti lopulta yhdet kävelykengät, sandaalit, sateenvarjo, hygibägi ja vaihtovaatteita noin 5 päivälle. Eli kalsarit, sukat, tpaitoja. Lisäksi otin mukaani kevyen takin, hupparin ja yhdet pitkät housut. Myös parit shortsit taisi olla matkassa. Lähtö Japaniin olisi marraskuussa, koska silloin Jannekin oli viimein täyttänyt 20 vuotta, joka on japanissa alaraja alkoholille ja tupakalle. Itse olin täyttänyt 20 jo elokuussa. Myöhäinen ajankohta ei haitannut, sillä suomessa lämpötilojen ollessa maksimissaan 10 astetta olisi japanissa päivällä helposti yli 20 astetta lämmintä. Kävimme molemmat nostamassa reissurahaa ennakkoon sopivan summan, muistaakseni 300e. Sillä pitäisi pärjätä ainakin 4 päivää. Mukaan lähti myös pankkikortti, electron, jolla olisi tarkoitus nostaa käteistä matkan varrella. Kävimme myös hakemassa Japanin reilikortit suomesta, sillä niitä ei voi saada japanista. Jännä sinänsä. En muista enää liikkeen nimeä, mutta Helsingin keskustassa se sijaitsi. Reilikortti japaniin vuonna 2011 maksoi muistaakseni n. 400e - 450e kahdeksi viikoksi, jolla sai siis matkustaa rajattomasti luotijunilla ja paikallisjunilla. Aika hyvä diili siis, kun yksittäinen luotijunamatka esimerkiksi Tokyosta Osakaan on alkaen 150e.
Muistan edelleen lähtöpäivän. Saatiin kyyti lentokentälle muistaakseni mun faijalta ja jännitti aivan sairaasti. En pidä lentämisestä muutenkaan ja kyseessä oli noin 9 tunnin lento. Onneksi sentään finskin suora lento. Janne poltti tupakkaa, joten hermosavuja käytiin vetämässä useampaan otteeseen. Lento lähti 17:20 iltapäivällä suomesta 7.11 ja takaisin 24.11 klo 12. Menomatkalla olisi ehkä pitänyt nukkua kun lennettiin yötä vasten, mutta en osaa nukkua lentokoneessa. Menomatkalla kävin paskalla varmaan 3 kertaa lentokoneessa, koska lentäminen aiheuttaa ilmavaivoja. Lisäksi kävin keittiössä kokoajan pummimassa ruokaa ja juomia. Lokitin lentoemoilta aamupalaleipiä joita ihmiset jättivät syömättä, sain muistaakseni 3 leipää aamiaiseksi normaalin yhden sijaan. Saavuttiin aamulla klo 10 paikallista aikaa Tokyon Naritan lentokentälle. Oltiin ihan täpinöissä, joten väsymys ei paljoa painanut. Passivirkailija teki perinteiset "hauskat" ja vaihtoi meidän passit tarkastuksessa. "Ei hauska mutta ovela". Päästiin ilman kummempia ongelmia ulos koneesta ja saatiin rinkatkin nopeasti. Oltiin käytetty Madventures kikkaa, eli pakattu rinkat jätesäkkeihin. Näin remmit ei jää kiinni minnekään ja suojaa se pussi rinkkaa muutenkin.
Kun päästiin varsinaiseen tuloaulaan oltiin hetki ihan pihalla. Ekaks mentiin tietysti röökille, koska 9 tuntiin ei ollut savuja saatu. Meidän piti kuulemma käydä reilikortti voucherit vaihtamassa oikeaan reilikorttiin jossain. Pyörittiin kuin ryssät anttilassa tovi ja löydettiin joku koppi missä taisi lukea railpasses, tickets jne. Virkailija puhui englantia, mutta muistaakseni hieman huonoa sellaista. Oma englannin taitoni oli aivan ruosteessa, joten Janne taisi hoitaa tilanteen. Saatiin vaihdettua voucherit reilikortteihin ja ostettiin pikajunamatka Tokyon keskustaan. Saimme erityisen "welcome to Japan" tai vastaavan paketin. Pakettiin kuului matkakortti, samanlainen kuin suomessa. Kortti jolle voi ladata aikaa tai arvoa, joka sitten leimataan porteilla ja matkakortin lisäksi tuo pikajunamatka lentokentältä keskustaan. Löysimme junan melko kivuttomasti ja hyppäsimme kyytiin.
 |
| Janne esittelemässä junalippua Naritan lentokentältä Tokyoon |
Junamatkalla ihmettelin heti alkuun Japanin luontoa, puut olivat täysin erilaisia mihin suomessa olin tottunut. Saavuttiin junan päätepysäkille. Näin jälkikäteen kirjoitettuna voin viisastella että olisi ehkä ollut fiksua katsoa majoitus etukäteen Tokyossa muutamaksi päiväksi niin oltaisiin säästetty aikaa, mutta tämähän oli seikkailu. Ei siis oltu buukattu mitään etukäteen, vain lento- ja junaliput ja menoksi. Ei ollut hajuakaan minne mennä, olin jostain syystä olettanut että kyllä Tokyon kokoisessa kaupungissa hotelleja tulee vastaan joka kulman takana. Ja periaatteessa tulikin, mutta hinnat eivät ihan sopineet budjettimatkaajalle. ONNEKSI Janne oli tajunnut ostaa lonely planetin Japani oppaan, koska oli ollut aiemmin euroopassa Interraililla. En muista oliko vuonna 2011 hostelworld jo täysin voimissaan, mutta ainakaan en ollut aiemmin käyttänyt sitä tai mitään muutakaan booking systeemiä netissä. En omistanut edes luottokorttia. No ei siis tiedetty yhtään mihin mennään, Janne lukaisi lonely planet kirjastaan että Uenossa olisi edullisia majoituskohteita. Yritettiin seuraavaksi asemalta etsiä metro yhteyttä Uenoon. Yhtäkkiä paikalle tuli japanilainen vanha setä ja kysyi englanniksi voiko auttaa meitä. Oltiin ihan pihalla muutenkin, joten ei taidettu hirveästi hyötyä siitä. Kysyttiin miten pääsee Uenoon, saatiin ohjeet mutta eihän me tajuttu niistä mitään. No lopulta hanskattiin homma ja löydettiin oikea metro. Käytettiin meidän paikallista matkakorttia ja matka jatkui.
Saavuttiin uenoon varmaan puolen päivän aikaan. Kun tultiin pihalle olin jo heti suu pyöreänä katsomassa paikallislähiön maisemia ja kamera kädessä. Ei paljon huolettanut mihin mennään, vaikka oli tullut valvottua juuri 24 tuntia putkeen ja syötyä epämääräistä lentokoneruokaa.
 |
| Uenon "kurvi" Tämä oli ensimmäinen kosketus Tokyoon. |
Lähdettiin kävelemään Uenon katuja pitkin Lonely Planetin ohjeiden mukaan. Matkaa oli kevyet 2km, painavien rinkkojen kanssa käppäiltiin varmaan puoli tuntia. Toiset puoli tuntia meni harhaillessa kun etsittiin majapaikkaa. No lopulta ei edes löydetty kirjassa mainittua mestaa vaan katsottiin kadun varressa olleesta kyltistä missä ollaan ja nähtiin siinä olevan "Taito Ryokan". Ryokan on perinteinen Japanilainen majoituspaikka joten siitähän me innostuttiin. Tunnin kävelyn jälkeen lopulta löydettiin perille ja oltiin aivan loppu. Onneksi kuitenkin paikassa oli tilaa, koska matkustimme off sesongin aikaan marraskuussa oli selvästi hiljaisempaa. Lisäksi hinta oli kohtuullinen. Muistaakseni maksimissaan 30e / yö. Otettiin heti alkuun muistaakseni kolme yötä.
 |
| Taito Ryokan Uenon sivukujalla. |
Sisältä paikka tosiaankin muistutti perinteistä majataloa joita olin Googlen kuvahaussa aiemmin nähnyt. Emme tosin saaneet kimonoita eli Japanilaisia kylpytakkeja, saatikka zori kenkiä, eli ns. bambusandaaleja. Tämä oli ensikosketus Japanilaiseen rakentamiseen. Talossa ei ollut käytännössä mitään ääni- tai lämpöeristeitä. Päivällä talo oli oikein mukava, mutta illan tullen oikeesti palelti. Saatiin bambumatolla varustettu huone tokasta kerroksesta joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Kuvassa näkyvä parveke oli koristeparveke. Ikkunoiden kohdalla oli kaksi huonetta joista vasemmanpuoleinen oli meidän. Huoneessa oli ilmastointilaite, joka toimi myös lämmityslaitteena. Tätä lämmityslaitetta jouduttiinkin käyttämään iltaisin koska majatalossa oli ihan törkeän kylmä.
Meinattiin ottaa päiväunet kellon ollessa jotain viisi iltapäivällä, mutta päätettiin valvoa edes kahdeksaan jotta jaksetaan herätä aamulla virkeänä. Taito Ryokanissa majaili myös joku jenkki nimeltä Kevin. Kevin oli asunut ryokanissa jo pidempään ja aikoi kuulemma asua vielä seuraavat 4 kuukautta. Käytiinkin yksi ilta syömässä Kevinin kanssa iltapalaa ja se kyseli kaikkea perus jenkkishittiä mm. mitä mieltä olemme niiden sodista ja amerikasta ylipäätään. En ainakaan itse juurikaan kommentoinut.
 |
| Taito Ryokanin huone. Bambumattoa, Japanilaistyylinen pöytäsysteemi ja tatamipatjat nukkumista varten. |
Jätettiin kamat kämppään ja lähdettiin suorittamaan ensimmäistä pakollista asiaa eli syömään ramenia. Ei tarvinnut kävellä kovin kauaa, ehkä max 200 metriä ja löydettiin eka nuudelikioski. Omistaja ei tietenkään puhunut englantia, joten saatiin viittomankielellä tilattua ramenit. Ramen on Japanilainen nuudelikeitto, jonka pääaines on tietysti nuudeli. Nuudeleita on paljon erilaisia, liemiä on erilaisia ja täytteetkin vaihtelevat. Ramen keiton valmistamista voi opiskella Japanissa jopa 10 vuotta. Samoin sushin tekoa voi opiskella varmaan jopa kauemminkin.
 |
| Meikä ryystämässä ekaa nuudelia. |
Kuultiin ryokanin omistajalta että heti lähettyvillä alle 10 minuutin kävelymatkan päässä on Asakusan temppelialue, joka on yksi nähtävyyksistä. Päätettiin lähteä seuraavaksi sinne, vaikka naamalla rupesi olemaan jo useampi tonnin seteli valvomisen ja jetlagin vuoksi.
 |
| Asakusan temppelialuuen sisäänkäynti |
Kerettiin alueelle vasta auringon laskun aikaan, joten aika nopeasti tuli pimeää. Paikallinen tori oli myös auki. Ei tullut vielä tässä vaiheessa hirveästi katsottua mitä niillä oli myynnissä.
 |
| Tori Asakusan temppelialueella |
Oikeesti oli ihan sama minne käveltiin, ei ollut karttaa eikä tiedetty mitkä on nähtävyyksiä. Kaikki oli vaan sairaan siistii. Käveltiin siis päättömänä ympäri ämpäri minkä jaksettiin, välillä valokuvattiin ja välillä Janne veti röökiä.
 |
| Meikä fiilistelemässä Asakusan temppelillä |
Loppuillasta mentiin johonkin 24/7 kioskiin. Jannen oli pakko saada ensimmäinen Japanilainen kalja ja riisikolmio. Itse en vielä tuohon aikaan niin paljoa kaljasta välittänyt, joten nyt 4 vuotta myöhemmin harmittaa jo että ei tullut juotua enempää. Riisikakku näytti tosi hyvältä mutta sen maku oli kuulemma "ihan hirveä" eli täyttä sheisseä. Tais riisikakku lentää roskiin ja kaljat solahtaa huiviin.
 |
| Janne, olut ja riisikakku |
Tiedettiin etukäteen että Japanissa ei todellakaan ole sama pistorasia kuin suomessa / euroopassa joten olin onneksi lainannut faijan world travel adapteria. Lisäksi olin onneksi ottanut kaksipaikkaisen jakorasian, joten saatiin ladattua vuorotellen läppäreitä, kameroita ja puhelimia. Molemmilla oli siis messissä tietokone, kamera ja puhelin.
 |
| Koneet latautumassa |
Kommentit
Lähetä kommentti