Jetlagin ja aikaeron takia herättiin molemmat Japanissa harmonisesta ryokanista kello kuuden aikaan aamulla molempien luullen että kello on jo jotain 10. Aurinko paistoi ja kadulta kuului törkeä meteli. Meteli kuului siksi, että talossa ei tosiaan ollut mitään äänieristeitä. Vain paperiset kaihtimet ikkunoiden paikalla. Mahtaa olla talvella helvetin kylmä, koska jo marraskuussa tarvitsimme lämmityslaitetta suurinpiirtein joka ilta. Taidettiin nousta lopulta joskus kasin aikaan koska kumpaakaan ei väsyttänyt. Ryokanin hintaan ei kuulunut aamiaista, joten sitä täytyi lähteä etsimään. Käännyttiin tällä kertaa pääkadulta oikealle, josta löytyi muutaman sadan metrin päästä pieni nuudeliravintola. Näin ravintolan lattialla rotan juoksemassa reikään, joten paikka sai heti lempinimen rottaravintola. Uskallettiin kuitenkin mennä sisään. Oltiin hetki pihalla miten saadaan safkaa, koska kukaan ei taaskaan puhunut englantia. Ravintolan tai kopin eteisessä oli vanhan old school pajatson näköinen masiina jossa oli safkojen kuvia ja nappeja. Hoksattiin aika nopeesti että safkat maksetaan koneeseen, painetaan nappia halutun annoksen kohdalta ja kone tulostaa lapun, mikä ojennetaan kokille. Halvimmat nuudelit maksoivat vain 2,5 - 3e Udon nuudeleita ja friteerattuja sipuleita. Oli muuten parhaimmat nuudelit ikinä, simppelit, halvat ja kaikkea mahdollista. Näitä tulikin sitten vedettyä useampaan otteeseen. Jannelle maistui hieman spessumpi versio joka sisälsi friteerattuja rapuja. Hintaa tuli lisää ehkä 50 senttiä.
Janne ja "spessunuudelit"
Edukkaan ja makoisan aamupalan jälkeen lähdettiin tutkimaan Tokyoa. Heti aamusta huomasi miten väsyneitä Japanilaiset työmuurahaiset olivat. Osa nuokkui matkalla töihin, saatoihan työmatka toki kestää yhtä kauan kuin suomessa, eli vaikka 30 minuuttia jos matkusti kaupungin laidalta toiselle vaikka menisikin metrolla.
Väsynyt salaryman aamumetrossa
Tästä eteenpäin matkakertomus menee suurinpiirtein kuvien varassa, koska en kirjoittanut ylös mitä tarkalleen tehtiin minäkin päivänä. Oletan asioiden menneen seuraavassa järjestyksessä.
Ensimmäinen "nähtävyys" oli Shibya crossing, joka on maailman tihein risteys. Siinä kyllä oli taas suu venähtänyt sijoiltaan, ihmisiä sinkoili suuntaan jos toiseen ja tiessä oli suojateitä enemmän kuin laki suomessa sallii.
Shibya Crossing
Japanissa tupakoiminen ja käveleminen samaan aikaan on todella epäkohteliasta, varmaankin loukkaavaa ja epäkunnioittavaa samalla. Tästä syystä pitkin kaupunkia oli ns. röökistoppeja, joissa piti olla paikallaan ja tupakoida. Lopuksi rööki stögättiin suureen laariin ja matka sai jatkua. Kuulimme myöhemmin reissulla hostellin pitäjältä tarinan, että kauan sitten kävellessään ja tupakoidessaan joku oli vahingossa työntänyt tupakan toisen ihmisen silmään joka oli menettänyt näkönsä ja tästä syystä se oli nykyään kiellettyä, tai ainakin että sen seurauksena kyseiset röökistopit olivat syntyneet. Meille ei selvinnyt kuinka paikkaansapitävä tarina oli.
Röökistoppi ja takana tumppausloota
Koska ei oltu pahemmin suunniteltu (ollenkaan) mitä tehdään käveltiin päättömänä ympäriinsä eikä ainakaan mua haitannut, oli vaan niin siistiä olla Japanissa. Olihan siitäkin jo haaveiltu pitkään kun on tullut katsottua animea. Ihmeteltiin automaattien paljoutta, niitä oli ripoteltu varmaan 100 metrin välein ja niissä myytiin kaikkea mahdollista: viinaa, kaljaa, tupakkaa, limua jne.
Tupakka-automaatteja Tokyossa
Seuraava hämmästys oli autoparkit. Koska Japani on tiheään asuttu maa on tila vähissä ja Japanilaisen insinöörin onkin täytynyt virittää aivonystyränsä supertaajuuksille kehittääkseen ratkaisuja arkipäivän ongelmiin. Nähtiin seuraavaksi siis "hylly" jonne autoja nostetaan parkkiin hissillä. Fast & Furious Tokyo drift leffassahan ne taitaa käyttää tämmöistä. Senkun syötät jonkun koodin hissiin ja se noukkii autosi hyllystä ja laskee sen maahan ajovalmiina.
Japanilainen autoparkki
En oo ihan saletti tästä mestasta, Googlettamisen perusteella käytiin seuraavaksi Yoyogi Park, Shibuyassa. Ihan sairaan iso puisto keskellä Tokyoa.
Meikä puiston huikealla portilla, kuva otettu perunalla.
Puistossa oli kukkapuutarhaa, temppeliä ja kaikkea siistiä.
Joku temppeli jossain puistossa
Edelleenkään, tai ainakaan mulla ei ollut paljoa hajua missä ollaan ja mitä nää kaikki on. Jäätiin sitten puistoon hetkeksi huilaamaan, myös paikalliset koululaiset tai eskarilaiset oli puistossa piknikillä.
Japanilaiset muksut piknikillä
Pyörittiin puistossa ihmetellen lähes kaikkea jonka jälkeen haluttiin käydä tsekkaamassa puistosta näkynyt korkea talo. Löydettiin se myös lopulta mutta eipä saatu selvää mikä se talo sitten oli...
Puistosta näkynyt korkea talo Tokyossa
Jatkettiin harhailua. Seuraavaksi vastaan tuli Japanilainen nakkikiska. Suomessa nakkikioskit on ihan helvetin rumia "neukkukuutioita" mutta japanissa nekin on tehty tyylikkäästi.
Japanilainen nakkikiska
Nyt en osaa taas yhtään sanoa, mutta kuvasta päätellen mentiin seuraavaksi Akihabaraan, eli "electric cityyn" Akihabara on kaupunginosa, jossa myydään pääasiassa elektroniikkaa. Talot on varustettu vilkkuvilla kylteillä ja näitä vilkkuvaloja on kuin wifi signaaleja opiskelijaboksissa.
Shinjuku
Sitten iski nälkä ja arvatkaa mihin mentiin?? NO KFC. Suomessa kyseistä jenkkikiskaa ei ole, joten sinne on pakko päästä aina kun on ulkomailla.
Olihan se helvetin jees, mutta tuotteet ei kyllä ollu samoja mihin olin jenkkilän reissuilla tottunut. Jälkiruuaksi piti saada donitseja "mr. donut" nimisestä paikasta. MR Donut on japanin dunkin donuts. Sanoisin että ehkä jopa parempi. Donitsit maksoivat 100 yeniä kappale, eli kurssista riippuen noin euron. Suomessa donitsit ei kyllä alle 2,5e irtoa. Jannelle MR donut tarjosi myös huoneen jossa sai tupakoida ja vetää donitsia samaan aikaan, näissä kopeissa tuli reissun aikana istuttua useampaan otteeseen.
Jälleen harhailtiin, tällä kertaa Akihabaran kujilla. Nähtiin mm. leffa tai keilahalli, en tiedä kumpi. Helvetin hienot nähtävyydet meillä, mutta siistii oli silti.
Keilahalli tai leffateatteri Tokyossa
Oikeesti ihan sama minne Tokyossa kävelee, kaupunki vaan jatkuu ja jatkuu, sen lisäksi kaikki näyttää vielä ihan samalta. Kadut ja ihmiset.
Shinjuku
Akihabaran jälkeen käytiin "pilvenpiirtäjäkeskittymässä" tai shinjukun alueella. Otin kuvan "Government buildingista" jonne vasta reissun loppupäässä tajuttiin mennä sisään.
Tokyo Government Building
Shinjukussa mentiin taas pieneen puistoon käppäilemään jossa käytiin kakalla. Japanissa tai ainakin Tokyossa on ihan superia että pitkin kaupunkia on ilmaisia ja avoimia vessoja. Eipähän tartte kusta puskaan tai mennä stokkalle paskalle jos sellainen hätä yllättää. Tällä kertaa tosin tarjolla oli vain kaksi vessaa joista ainoastaan toisessa länsimaalainen vessa. Ilmeisesti kumpikin oli liian neiti mennäkseen aasialaistyyliseen kyykkypaskavessaan, joten ootettiin sitten toisiamme että saatiin vääntää kakat.
Aasialaistyylinen kyykkyvessa
Seuraavaksi vastaan tuli Japanin kurja puoli. Kaupungissa elää paljon työttömiä ja kodittomia ihmisiä, jotka asuvat puistoissa pressuista rakennetuissa hökkeleissä. Tietääkseni Japanissa ei ole kunnollista sosiaaliturvaa joten työpaikka on äärimmäisen tärkeä. Osa kodittomista saattoi olla aiemmin varakkaita businessmiehiä ja työpaikan menetettyään ovat ehkä joutuneet myymään jopa kotinsa maksaakseen laskut. Aivan tavallisia ihmisiä siis. Japanissa kodittomalla ja työnsä menettäneellä voi olla lisäksi erityisen vaikea saada uutta työpaikkaa koska ei ole vakituista osoitetta. Tätä katsotaan huonolla Japanissa, joten työpaikan menettäneellä on edessään ankeat ajat.
Kodittomien hökkelimajoja
Japanissa näitä kodittomia on vielä hemmetin paljon. Koska japanilaiset ovat kurinalaisia ihmisiä ei näistä kodittomista ymmärtääkseni aiheudu yleensä haittaa. Asumukset ainoastaan rumentavat maisemaa. On sääli että Japanissa ei ole kunnollista tukea näille ihmisille.
Kierreltiin vielä tovi shinjukua, nähtiin katutaiteilija ja illalla suunnattiin takaisin Uenoon. Uenossa eksyimme Uenon puistoon, jonne oli rakennttuja Japanilaisia tori portteja ja lisäksi tunnelma oli muutenkin kovin mystinen. Luulen nähneeni Geishaopiskelijan erään talon sisällä.
Tori portteja Uenon puistossa
Seuraava päivä X
Seuraavana päivänä käytiin varmasti taas rottaravintolassa vetämässä nuudelit huiviin, jonka jälkeen jälkiruuaksi mr donutin donitseja.
Donitsia ja röökiä
Suuntasimme nokat kohti Tokyon keisarinlinnaa tai palatsia, mikä lie. Tokyo Imperial Palace näkyy olevan Googlen mukaan, eli keisarillinen palatsi. Palatsi itsessään oli vähän pettymys, luulin että sinne pääsee sisälle mutta ei nyt helvetissä. Käveltiin varmaan 8 km matka koko linnakkeen ympäri ja päästiin pyörähtämään jossain kämäsessä puistossa.
Keisarillinen palatsi, tässä oikeesti paras kuva minkä koko mestasta sai
Kun kierrettiin keisarillista palatsia nähtiin samalla Tokyon kansallisteatteri.
Puisto keisarillisessa linnassa tai palatsissa w/e
Vedettiin keisarinlinnan puistossa tuplaleukakuva jota en nyt tässä aio näyttää ja jatkettiin matkaa. Eipähän mennyt rahaa. Oli taas aika käydä kakalla. Jos en väärin muista käytiin yhden pilvenpiirtäjän aulassa olevassa vessassa. Tällä kertaa hämmästeltiin robovessaa. Robovessa osaa mm. lämmittää istuinrenkaan, avata kannen automaattisesti, pestä pyllyn ja kuivattaa sen.
Robovessa
Pakkohan noita toimintoja oli kokeilla ja hyvin toimi! Erityisesti pesusta pidin paljon, mutta suihkun suuntaa ei voinut juurikaan suunnata ja painetta ei voinut säätää. Japanista löytyi siis kolmea vessatyyppiä: reikä lattiassa, robovessa ja ihan perinteinen meille tuttu porsliini.
Sitten pyörähdettiin taas jossain, ei mitään hajua missä. Meinattiin mennä johonkin puistoon mutta sinne olisi pitänyt maksaa 200 yeniä, eli noin kaksi euroa että päästään puistoon. Eihän se suomalaiselle käynyt päinsä joten jätettiin menemättä. Seuraavaksi lähdettiin kohti Tokyo Toweria joka muistuttaa hyvin paljon eiffelin tornia.
Tokyo Tower
Tokyo Towerin luona oli joku temppeli, missä käytiin sisällä ihmettelemässä. Vähän samanlainen meno kuin kirkoissa. Tokyo Toweriin olisi pitänyt jälleen maksaa joten ei haluttu mennä ylös. Näiden molempien vieressä oli pikkupatsaita. Veikattiin niitä haudoiksi tai jumalten palvomissysteemeiksi. Ei mitään hajua mitä ne oli, joku tietävä voisi kertoa.
Rändöm minipatsaat
Tokyo Towerin jälkeen mentiin takaisin Uenoon ja käveltiin pitkin rantaa. Taustalla näkyi Tokyo Sky Treen siluetti, joka on maailman toiseksi korkein rakennus, reippaat 650 metriä. En ole koskaan nähnyt mitään niin korkeaa joten se oli jälleen "helvetin siisti"
Sky tree, maailman toiseksi korkein rakennus.
Seuraavaksi silmiini sattui Madventuresista tuttu "pökäletalo" eli talo jonka katolla on kultainen pökäle. Pökäle kuulemma tuo onnea Japanissa Madventuresin mukaan, joten maasta löytyykin paljon pökäleaiheisia tavaroita, kuten kännykkäkoruja. En tiedä onko talon katolla oleva kultainen pökäle oikeasti pökäle vai esittääkö se jotain muuta. Päätä itse.
Kuva otettu taas perunalla, ei mulla oli huono kamera jonka yöominaisuudet ei ollu mitään parhaita. Taustalla näkyy talo jonka katolla kultainen pökäle.
Käveltiin jopa tuon pökäletalon juurelle ja ihasteltiin sitä.
Seuraava päivä X
Seuraavana päivänä oltiin valmiita vaihtamaan kaupunkia. Pelkästään Tokio tarjoaa nähtävää useammaksi viikoksi mutta päätettiin tässä vaiheessa reissua vaihtaa maisemaa. Lähdettiin juna-asemalle jossa reilikorttia näyttämällä tiskillä saatiin liput seuraavaan luotijunaan joka vei meidät Kyotoon. Tiskillä ei käytännössä tarvinnut osata englantia eikä virkailija sitä juurikaan puhunut. Riitti että sanoi kaupungin mihin on menossa ja näytti reilikorttia. Luotijunia viuhahtelee noin tunnin välein tai tiheämmin, joten paikkavaraukselle ei ollut tarvetta. Varsinkaan näin off-seasonin aikaan, en tiedä millainen tilanne on keväällä tai kesällä.
Me junailemassa 300km /h
Luotijuna oli sisältä vähän saman kaltainen kuin lentokone. Pitkä tuubi lentokonetuoleineen. Nakattiin rinkat ylähyllylle ja iskettiin musat korville. Juna lähti paukkimaan 300km /h Eipä sitä paljoa sisällä huomannut. Juna veti kaarteissa melkein 45 asteen kulmassa jotta se ei lentäisi kiskoilta pois.
Kyoton asema oli erittäin jännän näköinen, mutta omalla tavallaan huikean hieno.
Kyoton rautatieasema
Ihasteltiin saavuttuamme asemaa sisältä ja ulkoa. Luotijunamatka kesti jotain 3 tuntia, vaikka välimatka oli suurinpiirtein sama kuin menisi Helsingistä Ouluun. VR voisi ottaa tästä mallia. Madventuresia lainaten. No meillä ei taaskaan ollut mitään hajua mihin mennä, joten turvauduttiin Jannen Lonely Planet kirjaan. Löydettiin siitä kaksi pätevää majapaikkaa, tällä kertaa löydettiin molemmat. Eka mesta olisi ollut kapselihotelli josta molemmat oltiin innoissamme, paikka oli kuitenkin aivan täynnä ja ei oltaisi saatu kuin korkeintaan yksi yö mikä yllätti meidät. Hintakin olisi ollut hyvä. No pakko oli jatkaa matkaa ja löydettiin hetken päästä myös seuraava mesta. Sekin oli aivan täynnä, mutta saatiin kolmen hengen huone kahden hinnalla ja otettiin muistaakseni myöskin kolme yötä heti putkeen. Mestan nimi oli "Tour Club" sisällä oli japanilainen puutarha, mutta huone oli normaalin hotellihuoneen tapainen. Sohva ja kerrossänky. Saatiin lisäksi oma suihku ja vessa, mikä oli luksusta koska aiemmassa ryokanissa meillä oli jaettu WC ja suihku.
Tour Club hotelli Kyotossa ja ryytynyt mies
Illalla käytiin syömässä missäpä muuallakaan kuin KFC. Löydettiin kyotosta toinen KFC harhailtuamme ruuan perässä tovin. Siellä tulikin sitten syötyä taas parina iltana.
Detsku mikä jäi mieleen oli että Jannen täytyi saada jokapäivä tölkki kokista automaatista. Hinta ei päätä huimannut ja lisäksi tölkit olivat megakokoisia.
Koska oltiin vaihdettu yenejä vain vain 300e edestä oli aika nostaa rahaa Kyotossa. Alunperin oltiin kelattu että nostellaan massia sitä mukaa kun reissua kuluu ja vaikka nostosta menisi 5e ei se haittaisi kun ottaisi useamman satasen kerralla. No olin kokeillut mun OP/Pohjolasta saatua visa electronia niin Tokion automaateissa kuin Kyotossa. Joka helvetin mestassa ne sylkäisi kortin pihalle. Muita kortteja mulla ei ees ollut mukana kun olin kelannut että kyllä se toimii ja samaa ne väitti pankissa suomessa. No mentiin sitten Kyotoon tultaessa japanilaiseen pankkiin. Fiilis oli vähän outo koska siellä ei ollut muita asiakkaita. Kaikki tuntuivat tuijottavan meitä. Mentiin tiskille ja ojensin korttia kassatytölle. Sanottiin englanniksi että pitäisi nostaa rahaa. Palvelutiskin tyypit tutkivat hetken korttia ja pudistivat päätään. Johan nyt oli perkele, mistä mä saan rahaa seuraavaks 2 viikoks? Sitten tuli joku miespuolinen henkilö joka vaikutti siltä että se tietää mitä tekee. Annettiin mun kortti sille ja se tunki sitä yhteen automaattiin mikä pankin aulassa oli. Kaikkia röörejä taidettiin kokeilla ja aina sama juttu. Masiina sylkäisi mun kortin pihalle. Voi vittu! No jatkettiin sitten matkaa hieman ihmeissämme ja päädyttiin vähän ajan päästä 7-eleven kioskille. 7-eleven oli kansainvälinen kioski ja niissä oli aina ATM sisällä joten kelattiin sieltä nostaa massia. Ihme kyllä sain nostettua 200e! Olin tunkenut mun korttia varmaan 100 automaattiin ja käynyt jopa japanilaisessa pankissa kysymässä nostoapua ilman tuloksia. Ja viimein toimi, mitä helvettiä?? Janne nosti samalla rahaa sen ålandsbankenin kortilla ilman ongelmia.
No tähän perään täytyy mainita, koska en muista enää tarkkoja päiviä, että loppureissulla en saanut nostettua rahaa. Käytiin muistaakseni tokan kerran kokeilemassa vieläpä samalla kiskalla ja samalla automaatilla mistä olin aiemmin saanut nostettua rahaa että jos saisin vielä uudestaan, mutta ei se mitään rahaa antanut. Oltiin hetken aikaa että mitäs helvettii, mutta sitten päätettiin että siirtelen rahaa Jannen tilille ja se nostelee ålandsbankenin mastercardilla rahaa myös mulle koska sen pankin kortti jostain syystä toimi. No rahaongelma oli periaatteessa sen jälkeen ratkaistu. OP/Pohjolan visa electron ei jostain syystä toiminut missään Japanissa, kun taas Ålandsbankenin mastercardilla rahojen nosto kävi ilman ongelmia missä tahansa. Oppitunti: heti kun mahdollista, hanki oikea luottokortti reissuun. Alle 20 vuotiaana luottokortin saaminen voi olla hieman hankalaa, joten jos reissuun lähtee ilman omaa luottokorttia voi semmoista yrittää pyytää vanhemmilta lainaan. Me ei oltu tätä tajuttu ja jos Jannen kortti ei olis toiminut oltais todennäköisesti jouduttu ottamaan yhteyttä suomen lähetystöön tai oltu muutenvaan ns. "kuset housussa". Jännä sinänsä että minullekin väitettiin OP visa electronin toimivan Japanissa moitteetta, vaikka en sillä käytännössä tehnyt yhtään mitään koko reissun aikana.
Seuraava päivä X
Seuraavana päivänä hyppäsimme paikallisjunaan josta emme joutuneet maksamaan koska meillä oli reilikortti. Paikallisjunalla täyty mennä vähän matkaa jotta pääsisimme Inarin temppelille, tarkemmin Googletettuani paikkaa se taitaa olla "Fushimi Inari-Taisha" josta löytyy siis torii portteja jonossa törkeän paljon.
Inari shrine Kyoto
Paikalla oli myös muita turisteja paljon, mutta ei niin paljoa että se olisi haitannut. Suurin osa turisteista oli muutenkin aasialaisia joten eivät ne edes tuntuneet turisteilta. Kavuttiin mäkeä ylös ja löydettiin viimein huipulle. Ylhäältä oli sairaan hyvät maisemat ja siinä silmä lepäsi tovin.
Kyoto ylhäältä katsottuna
Sattui vielä hieno sää, varmaan +20 astetta. Jossain vaiheessa löydettiin kunnon offroad polku, jota pitkin käveltiin varmaan 30 minsaa. Ei taaskaan ollut mitään hajua mihin oltiin menossa ja se poikkesi varmasti turistireiteiltä. Tien lopussa tultiin toiselle tielle jossa ei ollut yhtään mitään ja käännyttiin takaisin. Paluumatkalla käytiin tutkimassa temppeliä jos toista, ne ei kyllä Japanista lopu kesken.
Joku minitemppeli
Laskeuduttiin alas mäen päältä mutkittelevaa tietä pitkin. Tien varrella oli taas kojuja missä myytiin kaikenlaista.
Kun päästiin alas oli aika mennä syömään. Päätettiin vetäistä jälleen nuudelit. Myyjä ei muistaakseni osannut sanaakaan englantia mutta saatiin tilattua safkat. Opettelin myös suomesta ostamastani suomi Japani sanakirjasta muutamia fraaseja, kuten missä on wc, maksaisimme puoliksi jne. Näillä fraaseilla sain kysyttyä juurikin missä on wc, maksamme puoliksi ja että ruoka oli hyvää. Tarjoilijalta saimme kiittävän hymyn ja matka jatkui.
Nuudelit Kyotossa Inari shrinella
Seuraavaksi lähdettiin takaisin Kyoton keskustaan ja kierrettiin lähialueen temppelit.
Lähialueen temppeli
Illalla mentiin käymään Kyoton ostoskeskuksessa. Sen nimi oli "Aeon Mall Kyoto". Sisällä seikkaili joku saatanan paavopesusieni tai vaahtokarkki, mentiin ottamaan sen kanssa kuva koska se huitoi meille jo kakkoskerroksesta että tulkaa ottamaan kuva.
Joo minä vasemmalla ja Janne oikeella
Pakko oli vetää vielä KAWAII merkit kuvaan. Oltiin niin Japanilaisia. Kyotosta löytyi vielä sama mikä autoille oli jo tullut aiemmin vastaan, eli eriskummallinen pyöräparkki. Pyörät sai lukita tämmöseen outoon telineeseen.
Pyöräparkki
Seuraava päivä X
Seuraavana päivänä otettiin taas juna Kyoton lähellä olevalle paikalle. En muista mestan nimeä, mutta siellä oli järvi tai joki jossa pystyi soutamaan ja taustalla suuri vuori, eli mäki. Katsoin Googlesta ja paikan nimi näyttäisi olevan Arashiyama. Saman löytää etsimällä Kyoto bamboo groovea.
Pillipiiparit
Nähtiin tämmöiset huilunsoittajat. Kävelivät korit päässä viheltäen. Mitäs hittoa. No ei hajuakaan. Rannalla oli käynnissä ainakin teeseremonia ja ilmeisesti myös häät. Tai ainakin paljon porukkaa siellä oli.
Teeseremonia
Ainiin, kyseisessä mestassa oli ns. bambumetsä. Eli todella tiheää bambua, jossain turistiesitteessä olen nähnyt kuvan kyseisestä mestasta.
Bambupolku
Seuraavaksi harhailtiin jotain pikkukatuja ja yritettiin löytää jotain temppeliä. Paikanpäällä meille selvisi että kyseessä on Japanilainen kukkapuutarha, jossa voi ihastella kukka-asetelmia. Taas olisi pitänyt maksaa sisään joten tyydyimme vain katsomaan ulkona olevia asetelmia ja ihan ilmaiseksi.
Kukkapuutarhan sisäänkäynti
Jotkut japanilaiset naiset viittoivat meille että tulkaa vaan sisään mutta ei menty. Lyhen matkan päässä tai pienen alueen sisällä oli ihan törkeesti pieniä puistoja jotka kaikki halus sisäänpääsymaksun. No valittiin lopulta summamutikassa yksi puisto ja maksettiin melkein 5e sisään. Sisällä oli lampi ja joku temppeli. Hengailtiin siellä tovi ja lähettiin menee.
Rändöm temppeli Kyotossa
Lampi samassa puistossa
Olihan se nyt ihan hieno mesta ja kuten kuvasta näkyy syksyn ruska on parhaimmillana Japanissa vaikka on jo marraskuu. Tosin päivälämpötilat olivat edelleen reipasta 20 astetta, menin ihan shortseissa ja tpaidassa.
Omakotitaloja Kyoton laitamilla
Paluumatkalla juna-asemalle kävelimme omakotitaloalueen läpi ja kuten kuvasta näkyy asumukset ovat todella tiiviisti rakennettuja. Ei juuri omaa pihaa. Paluumatkalla Arashiyaman juna-asemalle otettiin kuva heti aseman vieressä olleen junan kanssa, tai näin ainakin muistelen. Junan vieressä oli myös joku museo mihin ei menty.
Joku random turisti halus ottaa meistä kuvan, kelpasi.
Palattuamme Kyoton keskustaan kiertelimme epämääräisenä. Poikkesimme jonkun random palatsin ovella ja erään lammen luona oli selkeästi ravintola jossa olisi ollut kiva pysähtyä, mutta kukaan ei puhunut englantia ja kyltit olivat japaniksi. Kävimme ilmeisesti jossain ostoskeskuksessa, olisiko taas ollut aeon mall, vai joku muu en muista. Kävimme jossain paikallisessa pelihallissa. Siellä oli perus tanssipelejä ja mitä ihmeellisempiä pelikoneita, mm lintsiltä tuttu ravipeli. Tokyosta ostamamme matkalippu ei kelvannut kyoton metrossa mikä oli harmillista. Myöskään reilikortti ei kelvannut paikalliseen metroon, ainoastaan juniin. Tästä syystä päätimme kokeilla Madventuresista tuttua kikkaa säästääksemme rahaa. Ostimme metroon pokerfacet päällä lastenlipun ja marssimme sisään. Yllätys yllätys kukaan ei pysäyttänyt meitä. Japanissa metrojen porteilla on yleensä työntekijä vahdissa. Portit piippaat erilaisilla äänillä lipputyypistä riippuen. Meitä ei pysäytetty siksi, koska Japanilaiset eivät välttämättä osaa englantia tai jos osaavat he häpeävät käyttää sitä. Näytimme ulkomaalaisilta joten meidän pysäyttämisestä olisi koitunut vartijalle nolo tilanne ja hän todennäköisesti pyrki välttämään sen. Pääsimme siis jatkamaan matkaa lastenlipulla.
Jossain Kyoton metroasemalla
Kun tultiin takaisin Kyoton juna-asemalle oltiin jo niin väsyneitä että päätettiin mennä nukkumaan. Aseman edustalla oli kuitenkin joku tanssiesitys menossa jota päätettiin jäädä katsomaan vähäksi aikaa. Kun oltiin nähty mielestämme tarpeeksi lähettiin kävelemään kohti majapaikkaa. Kaks japanilaista mimmiä lähti seuraamaan meitä ja hihitteli kokoajan meijän takana. Mietin että ne varmaan puhuu meistä tai naureskelee meille. Rohkaistuin ja käännyin randomilla ympäri kysyen "do you speak english?" Tytöt varmaan järkytty siitä, mutta sain vastaukseksi "no". No jos vastaa no, on ymmärtänyt kysymyksen jolloin oletattavasti osaa vähän englantia. Seuraavaksi kysyin "how old are you" kävellen yhä takaperin. Tytöt vastasi olevansa 19 ja kysyi sitten meidän ikää. Sanottiin olevamme 20. DÄMN. Sen jälkeen en tiedä miksi ja mitä jne, ehkä kaikki oli vähän sekavaa mutta sanottiin vaan että "Cya" koska tytöt meni kioskiin sisään ja me lähdettiin nukkumaan. Tässä olisi ollut oiva tilaisuus kysyä haluaisitteko hetken pyöriä meidän kanssa, koska ne todennäköisesti a) osas englantia jonkin verran b) oli about saman ikäisiä c) oli tyttöjä d) olis muutenkin ollut kiva tutustua johonkin paikalliseen. No tätä kämmiä pohdittiinkin sitten myöhemmälle iltaa yhä tähän päivään asti. Oivoi. Kannattaa siis olla rohkea ja tarttua tilaisuuteen. Avasin pelin, mutta sen pidemmälle ei päästy.
Seuraava päivä X
Otsikot ovat hieman vammaisia koska en ole kirjoittanut päiviä ylös mihinkään, ehkä ne voisi päätellä lentolipuista mutta mennään nyt tämmöisillä otsikoilla. Seuraavana päivänä lähdimme käymään Kyoton palatsilla, jonne yllätys yllätys olisi pitänyt varata maksullinen kiertokäynti. Tästä syystä emme jääneet odottamaan vaan päätimme kiertää paikan jalan. No eihän sieltä nähnyt yhtään mitään, kuten ei Tokyossakaan. Kiersimme useamman kilometrin lenkin ja näimme vain muuria. Ympärillä oli toki jotain pienempiä pyhäkköjä, mutta eipä niistä paljoa saanut irti.
Kyoton palatsin muuria.
Palatsi oli sinänsä rakennettu outoon paikkaan että sitä ei ympäröinyt vesi vaan se oli keskellä korpea kuten kuvasta näkyy. Hieman vaikeampi puolustettava. Seuraavaksi lähdimme kävelemään kohti jokea joka on kyoton "oikeassa" laidassa. Kävimme jollain kävelykadulla, joita Japanissa tuli useita vastaan.
Ostoskatu Kyotossa
Ostoskadulla oli paljon ruokapaikkoja joten päätimme jäädä syömään. Jouduimme tosin kävelemään varmaan tunnin ennenkuin löysimme paikan jossa on kuvalliset / englanninkieliset menut. Päätimme kokeilla japanilaista munariisipötkylää. Se oli yllättävän hyvää, mutta loppua kohden rupesi hieman ällöttämään.
Munariisisysteemi
Matkan varrella näimme "OIOI Kyoto Marui" nimisen ostoskeskuksen joka muistutti kovast stockmannia. Hieman fänsympää tavaraa myynnissä. Taisimme pyörähtää sisällä pikaisesti.
OIOI Kyoto Marui ostoskeskus, paikallinen stockman
Ostarilta matka jatkui kohti jokea, joka oli näkynä mielestäni hieno mutta melko karu.
Kyoton joki
Kyotosta oli aika jatkaa matkaa kohti Hiroshimaa. Halusimme käydä Hiroshimassa ydinpommin räjäytyskohdassa. Matka Hiroshimaan taittui milläpä muullakaan kuin luotijunalla.
Luotijuna eli Shinkansen
Luotijuniakin japanissa on muutamaa erilaista. Kuvassa oleva Shinkansen kulkee noin 300km/h ja sillä saa matkustaa rajattomasti Japanin reilikortilla. Ilman reilikorttia matkat ovat noin. alkaen 100e. Luotijunia on myös vielä kalliimpia. Kalliimmat junat operoivat mielestäni hieman nopeammin ja pysähtyivät harvemmin. Näitä käyttävät pääasiassa kiireiset liikemiehet. Kaliimpiin juniin reilikorttimme ei kelvannut, mutta kyllä 300km tunnissa on jo riittävä vauhti, oli pysähdyksiä pari enemmän tai ei, varsinkaan kun ei ole edes kiire matkustaa.
Vaikka Hiroshimassakin asuu yli miljoona ihmistä jäi siitä paras käsitys kaikista Japanin kaupungeista. Kaupungin koon pystyi edes jotenkin ymmärtämään toisin kuin esimerkiksi Tokyon jossa tonttia riittää silmän kantamattomiin. Hiroshiman keskellä virtasi joki joka oli hyvin kaunis.
Hiroshiman joki ja siltoja
Jälleen olimme tilanteessa, että ei ollut hajuakaan minne mennä yöksi. Turvauduimme kovin tärkeäksi muodostuneeseen Lonely Planetin oppaaseen ja löysimme Jhoppers Hiroshima nimisen majapaikan melko läheltä Ydinpommin räjäytyspaikkaa. Asia jota ei voi edes käsittää on se, että ydinpommin räjäytyksen jälkeen tämä kaupunki oli käytännössä pyyhkiytynyt pois ja nyt noin 70 vuotta sen jälkeen miljoona ihmistä asuu tässä suuressa kaupungissa. Palataan asiaan vielä myöhemmin. No Jhoppers oli siis backpacker hostelli. Erittäin mukava sellainen. Paikalta olisi saanut vuokrata esimerkiksi polkupyöriä mutta jätimme ne välistä. Huoneemme oli japanilaistyylinen, vaikka rakennus oli ihan kerrostalo.
Janne rötväämässä Jhoppers Hiroshimassa
Hostellin katolla oli myös parveke, jossa istuimme suurinpiirtein joka ilta jauhamassa paskaa, fiilistelemässä reissua ja röökiä polttaen.
Parvekkeen maisemat Hiroshiman hostellissa
Parvekkeen maisemat tähän suuntaan olivat melko karut, vasemmalla puolella näkyi auringonlasku.
Itse röökimestari
Oli aika käydä katsastamassa "bomb dome" rakennus jonka yläpuolella ydinpommi tarkalleen räjähti. Vaikka paineaalto oli valtava ja kaikki vieressä olleet rakennukset hävisivät sen siliän tien, jäi dome jostain syystä pystyyn. Syyksi oli vissiin veikattu sitä että räjähdys tapahtui suoraan sen yläpuolella ja paineaalto jotenkin ohitti koko rakennuksen.
Bomb Dome
Bomb Dome tunnetaan suomalaisittain nimellä Hiroshiman rauhanmuistomerkki.
Meikä fiilistelemässä bomb domella, marraskuu alkoi lähestyä loppuaan ja oli jo hieman viileää iltaisin.
Illalla kävimme vielä pyörähtämässä Hiroshiman ostoskadulla, joka oli täysin samanlainen kuin muuallakin. Tosin aina ne tuntuivat yhtä siisteiltä.
Hiroshiman ostoskatu
Iltapalalle menimme Japanilaiseen kuppilaan, jossa oli tarkoitus juoda olutta ja syödä pieniä annoksia. Tilasimme Okonomiyakia, josta Hiroshima ja Osaka kilpailevat keskenään kummalla on alkuperäinen ruoka. Japaninkielinen nimi okonomiyaki tarkoittaa suurin piirtein "se mitä haluat kypsennettynä". Okonomiyaki valmistettiin heittämällä pellille about nuudeleita, kaalia ja jotain japanilaista kastiketta. Myös muna on todella tärkeä ainesosa okonomiyakissa. Tämä on tavallaan japanilainen munakas. Se oli aivan sairaaaaaaaaaaan hyvää. Ei maksanut edes paljoa. Join myös reissuni / elämäni parhaan kaljan tässä mestassa.
Okonomiyaki valmistumassa
Mestassa oli joku hyvin vanha ukko joka toi meille tärisevin käsin oluet. Sanottiin sitä sitten kaljamestariksi. Mikä oli vielä hassumpaa maksoi olut 0,5 litran tuoppi vain 100 yeniä eli yhden euron. Mitä helvettiä? Kalja oli ihan helvetin hyvää ja maksoi euron. Otettiin pari tuopillista. Olisi pitänyt juoda varmaan viisi.
Valmis okonomiyaki
Ostettiin eka oluet ja yksi okonomiyaki. Jaettiin se ja todettiin että ihan vitun hyvää. Otettiin toinen rundi okonomiyakia ja kaljaa. Sisällä sai myös tietysti polttaa, oltiinhan sentään Japanissa jossa suurin osa väestöstä polttaa röökiä.
Reissaajat mätöillä
Seuraava päivä X
Koska Japani on kallis maa ja haluttiin vähän säästää massia haettiin jostain kiskasta / kaupasta "UFO" nimiset nuudelit, about 70 sentin hintaan. Se oli siis iso boksi jossa tuli kastike mukana. Nuudelit pystyi syömään suoraan boksista joten ainoa mitä tarvitsi oli lämmin vesi ja sitähän Hostellista tietysti sai. Hostellin aulassa oli asiaan kuuluva japanilaistyylinen "lounge" ja keittiö jossa reissaajat saivat itse tehdä safkaa. Me ei kokattu kertaakaan koska ruoka oli japanissa muutenkin halpaa. Ainoastaan aamupalaksi vedettiin 70 sentin ufot, joita tuli otettua useampanakin aamuna. Loppujenlopuksi niiden maku oli ihan perseestä, söin silti.
Aamupala Hiroshimassa - UFO nuudeleita
Tänään oli aika vierailla Ydinpommitus museossa, joka oli alle 10 minuutin kävelymatkan päässä hostellista. Bomb Dome oli myös museon vieressä. Tai ei nyt ihan vieressä mutta lähellä. Alue oli aika iso.
Ydinpommitusmuseo taustalla
Museo veti aika hiljaiseksi. Paikalla oli rekonstruktioita mm. ihmisistä jotka ovat kärsineet palovammoja, valokuvia yms. Ei kauhean kivaa katseltavaa. Kaupungilla on synkkä historia. Esimerkiksi alla oleva kuva kuvastaa että mitään ei jäänyt räjähdyksen jäljiltä jäljelle. Koko mesta oli pyyhitty pois.
Havainnollistava kuva ydinpommin aikaansaannoksesta
Muistaakseni ainoa positiivinen asia oli, että museoon ei maksanut juuri mitään sisälle.
Räjähdyksen kuumuudessa kärventyneitä ihmisiä joiden iho roikkui velttona luiden päällä.
Jatkoimme matkaa.
Bomb Dome päivällä
Kävelimme Bomb Domen ohitse jälleen. Ilmeisesti japanilaiset lapset olivat luokkaretkellä ydinpommitusmuseoon. He järjestyivät hienosti KORPOON. eli korkeaan polviasentoon. Huomioi myös yhtenevä asustus. Japanissa opiskelijat joutuvat käyttämään koulupukua melko vanhaksi asti. Ilmeisesti vasta yliopistossa saa pukeutua kuten itse haluaa.
Japanilaisia lapsia muodostelmassa.
Jatkoimme matkaa kohti Hiroshiman linnaa. Matkalla näimme erikoisen ostarin ja pihassa oli myös joulukuusi. Joulu oli lähestymässä. Huomaa myös japanilaisten huono englannin taito "happy very christmas" joka puussa lukee!
Joulu lähestyy myös Japanissa.
Ostari oli jännä siksi, että se alkoi heti kuvasta vasemmalle ja oli ulkona. Ei siis ovia sisään, vain perkeleesti kerroksia.
Erikoinen ostari Hiroshimassa
Matka jatkui Hiroshiman linnalle. Se oli hieno. Menimme jopa sisään.
Meitsi tähystämässä Hiroshiman linnalla
Linnalla hieman pelleiltiin kaikenlaista. Maisemat ylhäältä olivat myös ihan kivat.
Maisemat Hiroshiman linnalta
Illaksi suuntasimme jälleen Okonomiyakin perään. Ajattelimme mennä samaan mestaan missä edellisenä iltana, mutta jostain syystä se oli kiinni. Emme keksineet miksi, no kadun toisella puolella vähän matkan päässä oli myös ravintola josta sai Okonomiyakia. Se olikin sitten aivan täynnä toisin kuin edellisenä iltana. Saimme suurinpiirtein olla kahdestaan koko ravintolassa, kun taas tämän iltainen oli aivan täynnä. Mahduimme pöytään joka oli seinää vasten. Siinä sitten tuijotettiin seinää, vedettiin kaljaa ja syötiin okonomiyakia. Tällä kertaa kalja maksoi 200yeniä eli pari euroa ja okonomiyaki ei ollut niin hyvää. Istuttiin mestassa kuitenkin useampi tunti. Japanissa ravintolat tai tämmöiset kapakat ovat yleensä todella pieniä, maks 20 henkilöä mahtuu sisään. Ne ovat omalla tavallaan tosi kivoja, koska tunnelma on tiiviimpi.
Me mätöillä
Hiroshimassa vietimme pari yötä, koska kaupunki oli "niin pieni" verrattuna muihin. Tapasimme hostellissa brittiläisen naisen joka oli myynyt asuntonsa ja ottanut lopputilin töistä matkustaakseen 3kk japanissa. Hän kuulemma joutuisi muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse koska oli myynyt asuntonsa. Hän oli todella tyytyväinen ratkaisustaan. Nainen kertoi että oli kiertänyt Hiroshiman lähellä olevia paikkoja bussilla ja että nähtävää ja koettavaa riittäisi vaikka viikoksi jos vain haluaisi. Me päätimme kuitenkin vaihtaa maisemaa koska 3kk sijaan olisimme reissussa vain 3 viikkoa. Matka jatkui seuraavaksi Osakaan.
Seuraava päivä X
Saavuimme Osakaan jälleen tietämättä minne mennä. Lonely Planetista JÄLLEEN saimme vinkin majapaikasta ja lähdettiin metsästämään sitä. Tarkoitus oli viettää Osakassa - Japanin bilekaupungissa 3 yötä. Harmiksemme hostelli oli kuitenkin niin täynnä, että saimme vain 2 yötä. Edellä mainittu brittituristi oli suositellut meille kyseistä hotellia, tajusimme sen vasta löydettyämme perille. Kämppä oli jonkun taiteilijan koti tai edellinen koti, en muista enää, koska seinät oli maalattu. Paikka oli muutenkin mielestäni hieman outo. Heti hostellin vieressä oli taas Japanilainen kävelykatu. Lähdimme etsimään ruokaa, mutta oikein mikään mesta ei tuntunut siltä että sisään uskaltaisi mennä. Ei englantia, ei muovisafkoja eikä mitään kuvallisia menuja muutenkana, vain japanilaisia merkkejä. No lopulta löydettiin joku lounasmestan tapainen nuudelipaikka. Siellä oli kuvia, pelastus. Otettiin randomilla ruskean näköinen nuudelisoppa joka paljastui ihan saatanan hyväksi. Luulimme että liha on "poronkäristystä" vaikka todellisuudessa se saattoi olla ihan mitä tahansa, maksaa, munuaista, lihaa jne. Todennäköisesti kyseessä oli possua tai nautaa. Nuudelit olivat "curry" kastikkeessa joka selvisi minulle myöhemmin. "Udon Curry Noodles" on aterian nimi. Tätä syötiinkin sitten pari kertaa.
Udon Curry Noodles
Tokalla kerralla taisin ottaa tämän aterian vieressä olevan safkan joka näytti about samalta, mutta murean lihan sijaan sain jotain saatanan ällöttäviä läskipaloja joita en edes pystynyt syödä loppuun. Janne pelasi turvallisesti ja otti saman aterian, voi sitä annoskateutta.
Illalla kierreltiin pitkin osakan katuja taas harhaillen ilman karttaa tietämättä juurikaan missä ollaan. Siistiä oli silti.
Jossain Osakassa
Käveltiin muistaakseni meidän koko ostoskatu päästä toiseen ja aikaa siihen kului noin 2 tuntia. Sen jälkeen iski nälkä ja oltiin melko lähellä meidän Hostellia, tiedettiin että siinä ei oo mitään helppoa ravintolaa lähellä ja koska molemmilla oli tosi kova nälkä päätettiin mennä randomilla sisään ravintolaan ja katsoa mitä tapahtuu. Sisällä olikin sitten jännää. Kukaan ei puhunut englantia, sanaakaan. Ei muovisafkoja mistä valita, ei kuvallisia menuja. Pelkkää japania. Fuck. No yritettiin jotain käsimerkkejä siinä, ei apua. Sitten eräs tarjoilija tai kokki näytti meille kelloa ja pinkaisi ovesta ulos. Odotettiin ihan pihalla että mihin hemmettiin se juoksi, kului varmaan 5-10 minuuttia ja äijä palasi takaisin aivan hikisenä. Oli varmaan juossut. Kaveri ojenti meille listan missä oli japanilaisia merkkejä ja sen perässä ENGLANNIKSI sanoja, kuten: possu, kana, liha, sipuli jne. Tökimme sitten sormella pari kertaa listaan "liha, sipuli" tarjoilija näytti meille kahta sormea, en tajunnut mitä se sillä tarkoitti mutta nyökyteltiin ja kompattiin vaan. Hetken päästä oltiinkin jo suupielet leveänä kun saatiin pöytään tuoretta rapeaa kaalia ja dippivartaita mitä muutkin pöydät söivät. Osasin tilata meille molemmille myös oluen opettelemani fraasisanaston avulla. Muissa pöydissä istui siis salarymaneja eli japanilaisia työmiehiä porukassa ilmeisesti afterworkilla oluen ääressä. Ruokana kaikilla oli japanilaisia dippivartaita joita oli siis tarkoitus tilata useampia ja jakaa ne. Yksi varras oli ilmeisesti 100-300 yeniä, eli 1-3 euroa. Meidän loppulasku oli noin 30e henkilöltä. Saatiin safkattua useampi tikku.
Random ravintola ja helvetin hyvät safkat
Kun maha rupesi olemaan täysi yritettiin kuumeisesti miettiä miten saadaan kysyttyä paljonko maksaa että voidaanko vielä tilata safkaa. Ei sitten lopulta saatu kysyttyä sitä mutta tilattiin pari tikkua lisää. Lopuksi osasin taas fraasisanaston avulla sanoa "betsu betsuni shitekudasai" eli maksaisimme puoliksi kiitos ja käteen lyötiin noin 30e lasku per kärsä. Huikea kokemus! Molemmat tyytyväisiä ja marssimme hostellille nukkumaan.
Seuraava päivä X
En normaalisti juo kahvia ollenkaan, mutta Japanissa tämäkin tabu rikottiin. Koska 100 metrin välein kadulla tuli vastaan automaatteja mikä on oikeastaan täysin järjetöntä että niitä on niin paljon ostin muutamana aamuna kahvin kyseisistä automaateista. Mikä oli myös erikoista automaateissa ei ollut pelkästään kylmiä juomia vaan kahvi tuli lämpimässä tölkissä. Otin jotain maitolattekahvia jonka sain hyvin alas, se oli oikeastaan ihan hyvää ja maksoi maksimissaan euron.
Kahvimasiina muistaakseni Osakan Hostellin lähellä
Maisemat meidän hostellista oli käytännössä ei maisemaa. Talot on rakennettu niin lähekkäin japanissa että ikkunasta ei periaatteessa tullut ollenkaan valoa, hieman ahdistavaa ehkä. Kurkkasin kerran ikkunasta ulos ja siitä oli pakko ottaa kuva, vain hemmetisti ilmastointilaitteita. Edes ihminen ei mahdu fiksusti tuohon talojen väliin.
Maisema hostellin ikkunasta
Japanissa metrot ovat yleensä todella täysiä ja niissä tapahtuukin ahdistelua naisiin kohdistuen. Pervot miehet näpräävät naisten perseitä täysissä metroissa jäämättä kiinni. Tästä syystä Japanissa on metrovaunuja jotka on tarkoitettu pelkästään naisille. Näihin vaunuihin ei miehillä ole asiaa.
Metrovaunu joka on tarkoitettu pelkästään naisille.
Päivällä taidettiin vaan pyöriä Osakan keskustassa katsellen niitä näitä. Illan tullen menimme oikeaan "ytimeen"
Hieno rakennus jonka keskellä näyttäisi olevan kiipeilyseinä.
Osakan "ytimessä" oli valotaulujen meri, helvetin hienon näköistä.
Osakan keskustassa.
Ei tohdittu maistaa reissulla kertaakaan pallokalaa mutta täältä sitä oli ilmeisesti saanut figuurista päätellen:
Pallokalafiguuri, varmaan täältä olisi saanut fugua.
Koska Osaka on Japanin "bilekaupunki" päätettiin lähteä radalle. Käytiin lähimarketista ostamassa vähän paikallisia kaljoja ja testattiin niitä meidän hostellilla. Ei uskallettu ostaa ihan jäätävää määrää koska oltiin vieraassa kaupungissa vieraassa maassa. Perinteiset suomikännit ei siis tullut ajatukseen heti ekaksi, mutta kuinkas kävikään selviää kohta.
Japanilaisia alkoholijuomia lähikioskista
No matkaan tarttui yllä näkyvät juomat. Erikoisin näistä oli ehdottomasti Strong Zero, joka on 8% lonkeroa. Maku oli oikeasti lähes sama kuin lonkerossa mutta voltteja tuplasti. Hintakin oli vain 100 yeniä eli yhden euron, huikeeta. Lisäksi oli Asahin super dry olutta, joka on melko suomalaisen makuista kaljaa. Jokapaikan olut niinsanotusti. Lisäksi Suntory Premium Malts, pari pikkutölkkiä Kiriniä ja Suntory Jokkinama. En oikeastaan enää 4 vuotta sitten tehdyn reissun kaljojen makua muista mutta kaikki me jokatapauksessa juotiin ihan fiiliksissä. Strong zero meni alas viimeisenä hostellin aulassa ja siinä vähän pärähti hattuun. Muistaakseni juuri Osakassa törmäsimme reissun ainoaan toiseen suomalaiseen. Ei sanottu kuin moro ja se siitä, eihän nyt Japanissa jaksanut morottaa suomalaisia! Hostellin respatytöt olivat ehkä muutaman vuoden meitä vanhempia ja tykkäsivät erityisesti Muumeista sekä Kiira korvesta. Tämä jäi mieleen. Harmi että ei oltu tajuttu ostaa suomesta mukaan jotain muumikoruja. Japanissahan on enemmän muumituotteita kuin suomessa, nämä Japanilaiset ovat suurfaneja.
Nojoo, pienessä nousuhumalassa lähdettiin kävelemään pitkin osakan katuja. Haluttiin löytää joku reiviluola tai kunnon bilemesta, mutta päädyttiin lopulta vähän tikkurilan pormestaria muistuttavaan mestaan. Matkalla tai tarkemmin sanottuna seikkaillessa baariin, ei siis tiedetty yhtään mistä löytyy bilemesta, käytiin kioskilla eli Lawsonissa ostamassa yhdet kaljat. Se yksi olut, piti japanilaiseen tyyliin laittaa muovipussiin? Kyllä mä olisin sen juonut ihan heti mutta saatiin se pussissa, eipä siinä. Perinteiset kumartelut ja kiittelyt tiskillä jonka jälkeen matka jatkui. Janne tais googlettaa nopeasti jonkun pubin jonka pitäisi olla lähistöllä ennen lähtöä, yritettiin löytää sitä. Juotiin matkalla lisää kaljaa, pysähdyttiin mm. jollekin sillalle dokaamaan, käytiin kusella hotellin portilla suomalaisittain ja muutenkin juopoteltiin julkisesti. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan ihan hyvä humala ja japanilaiset varmaan katsoi pitkin nenänvartta. Ihan sama. Löydettiin lopulta pubi. Sisäänpääsymaksu oli ihan törkeä, 20e sisältäen tosin pari drinkkilippua. Kun päästiin sisään mesta muistutti tosiaankin jotain tikkurilan pormestaria. Ei kovin iso mesta.
Pubi Osakassa
Kuten kuvasta näkyy mesta oli alkuillasta vielä aika tyhjillään. En muista enää mihin kellonaikaan tultiin paikalle mutta oltiin tyyliin ekojen joukossa. Hauskaa mestassa oli se että seinillä oli lappuja no dancing. En tiedä oliko se ihan vakavissaan laitettu vai mitä hemmettiä.
No dancing baarissa.
Juotiin drinkkilippujen juomat, otin ainakin margaritaa ja janne veti sollia. Loppuillasta eli joskus 01 jälkeen baarin pöydät saivat väistyä no dancing kielloista huolimatta ja jengi siirtyi joraamaan keskelle lattiaa. Meno oli aika kova. Tässä vaiheessa olin itse jo ihan päissäni. Kävin muistaakseni jotain heittämässä DJ:lle joka ei ymmärtänyt sanaakaan. Sönkötin myös kuvassa näkyville mimmeille että kuvaan videota enkä ota valokuvaa. Ei ne tajunnu mitään.
Jengi joraamassa Osakan pubissa.
Kun tuli kotiinlähdön aika klo X, olin kännissä en muista. En tiennyt missä ollaan tai muutenkaan tajunnut mistään mitään. Janne osas jotenkin ihmeellisesti löytää takaisin hostelliin. Tajusin vasta matkalla että kunnon suomijurrit tuli vedettyä. Ei tietoa missä ollaan mutta kivaa on. Katottiin kellosta että keretään nukkumaan ehkä joku viis tuntia ennen herätystä. Perkele kun saatiin vaan kaksi yötä, muuten oltais jääty lepäilemään Osakaan.
Seuraava päivä X
Darrainen herätys osakassa. Pää on kipeä, väsyttää ja kyllä darran kokeneet tietää. Lisäksi sataa helvetisti vettä ja huone pitää luovuttaa kybältä. No herättiin varmaan joku vartti ennen kymppiä molemmat ihan paskana. Kamat kasaan ja hostellin alakertaan. Jumitettiin darraa pois varmaan tunti tai kaksi ja mietittiin mitä helvettiä tehdään. Osakassa meidän oli tarkoitus viettää kolme yötä joten ei jaksettu enää 1 yöksi jäädä ja päätettiin lähteä takaisin Tokyoon. Hypättiin luotijunaan missä molemmat pidätteli oksua 3 tuntia. Tokyossa dallailtiin takaisin Uenoon missä alun perin oltiin oltu ja yritettiin etsiä sieltä uutta hostellia mikä oli Lonely Planetissa mainittu. No pyörittiin kaatosateessa varmaan pari tuntia etsien sitä mestaa ja ei saatana löydetty. Joku mies käveli yksin kadulla ja menin kysymään "sumimaseen do you speak english?" vastauksena pään pudistus. No sitten näytin karttaa, hostellin nimeä ja näytin kysymysmerkiltä. Mies osasi sanoa meille "stop" laittoi kädet ristiin ja pudisteli päätään. Tästä päättelimme että hostelli on lopettanut toimintansa. Itseasiassa koko tontilla oli vain hiekkakenttä. Koko helvetin talo oli revitty palasiksi. No tästä kettuuntuneina päätimme lähteä takaisin Taito Ryokaniin mikä oli ihan perseestä, mutta tiedettiin että siellä on tilaa ja hinta ei ollut paha. Saatiinkin Taitosta heti huone, alakerrasta tällä kertaa. Lämppäri täysille puhaltamaan, kengät jalasta kuivumaan ja kuumaan suihkuun. Oli niin paska sää että päätettiin jäädä katsomaan leffaa. Jannella oli mukana fast & furious tokyo drift. Tsiigattiin se kokonaan illalla. Kengätkin oli aivan läpimärät joten ei paljoa viitsinyt ulos mennä. Darrapäivältä ei tainnut tulla yhtään kuvaa.
Seuraava päivä X
Aloitettiin darraton päivä lähtemällä mäkeen Taito ryokanista ja syömällä aamiaista vanhassa tutussa, rottaravintolassa. Sen jälkeen mentiin viereiseen mr donuttiin vetämään donitsit.
Mr donut ja donitsisaalis.
Katottiin netistä missä olisi lähin kapselihotelli, koska pitihän sekin kokea. Löydettiin Kinshichousta, tai miten se ikinä kirjoitetaankaan kapselihotelli. Otettiin kartat beesiin ja lähettiin käppäilemään. Matkalla nähtiin muumikauppa jonka nimi oli "peikko". Kapselihotelli sijaitsi kauempana tokyon keskustasta, joten vähän sama kuin tulisi helsingistä vantaalle.
Kinshichou mikä lie juna-asema. Donitsi toimi maamerkkinä.
Huikeaa oli että kapselihotelli maksoi alle 30 yöltä. Otettiin vain yksi yö. Lisäksi käytössä oli 24/7 sauna. Saatiin myös kasseja viilentävät kimonot lainaan. Hintaan taisi kuulua myös hammasharja ja jotain muuta pienempää sälää. Jätettiin kamat sinne ja lähdettiin taas tutkimaan paikkoja. Ehkä noin 10 metriä ovelta lähdettyä Janne bongas BurgerKingin ja tottakai oli pakko mennä sinne syömään, niitähän ei suomessa vielä 2011 ollut. Sielläkin sai polttaa röökiä joten istuttiin taas röökikopissa syömässä. Seuraavaks lähettiin etsimään Rainbow Bridgeä, eli sateenkaarisiltaa. En tiedä olisiko sillalle päässyt kävelemään, varmaankaan ei, mutta paremman valokuvan olisi saanut ehdottomasti toiselta puolelta. Tässä paras kuva minkä koko sillasta sain.
Rainbow bridge
Googlettamalla löytyy ihan makeita kuvia tuosta sillasta. Loppuilta pyörittiin jossain, ei mitään muistikuvaa missä kaikkialla käytiin. Ainakin pyörähdettiin animepornokaupassa.
Animepornoa
Olipahan kokemus.
Seksikauppoja
Illan hämärtyessä lähettiin tutustumaan kapselihotellin lähialueeseen. Eli paikalliseen tikkurilaan. Käytiin mm. Tokyo Sky Treen juurella. Jumalauta että se oli korkea. Iltahämärässä rakennus oli itseasiassa aika pelottava. Mietin vain miten hemmetissä se on onnistuttu rakentamaan.
Tokyo Sky Treen juurella.
Käytiin testaamassa seuraavaksi Kapselihostellin saunaa. Sauna oli 120 asteinen, helvetin kuuma ja löylyä ei saanut heittää jostain syystä. Suihkutiloissa oli lisäksi noin 5 metriä pitkä kylmäallas johon kumpikaan meistä ei tohtinut mennä. Suihkuissa oli jakkarat joissa oli tarkoitus istua ja hinkata itseään. Kun oltiin saunassa kapselihotellin omistaja tuli saunomaan meidän kanssa ja kyseli jotain, en muista mitä. Taisi varmaan kysyä mitä pidetään saunasta. Saunassa oli myös televisio. Joku 12" putkitelkkari. Mitä helvettiä, vuosi 2011. Saunatilojen ohella oli myös iso lounge jossa oli makuuasentoon taipuvia tuoleja ja yllätys yllätys täälläkin sai polttaa röökiä. Lounge muistutti jotain 80-lukua punaisine mokkatuoleineen.
Janne röökillä loungessa.
Seuraava päivä X
Kapselihostellin jälkeen piti taas vaihtaa mestaa. Nyt reissu alkoi olemaan jo melko lopussa joten otettiin jostain muistaakseni family hostel mestasta suoraan loput yöt. Oliko niitä nyt sitten kaksi vai kolme, taisi olla kolme. Jätettiin sinne kamat ja lähdettiin uudestaan Tokyo government buildingille. Googletin että rakennukseen pääsee ilmaiseksi näköalatasanteelle. Ilmaisuus oli boonusta. Tultiin mestan aulaan ja sielä osattiin sanoa että eikun hissiin vaan. Mentiin nopeasti helvetin monta kerrosta. En muistaakseni ole koskaan käynyt pilvenpiirtäjässä. Kerroksia rakennuksessa on 48 + 3 maan alla ja korkeutta 243 metriä, ei siis mitään verrattuna Sky treehin mutta ilmaiseksi päästiin ja vuonna 2011 sky tree ei vielä ollut edes auki, joten ei sinne olisi edes päässyt. Maisemat ylhäällä oli huikeita, koko Tokyo levittäytyi alla.
Tokyo levittäytyy alla Government buildingista.
Tokyo varjoisalta puolelta.
Illalla käytiin vielä tsekkaamassa Shibya crossing iltavalaistuksessa ja se oli kyllä hienoa. Helvetisti ledivaloja ja telkkareita.
Shibya crossing illalla.
Seuraava päivä X
Seuraavana päivänä haluttiin tehdä päiväreissu Tokiosta pois Lake Ashille. Tästä mestasta tiedettiin vain koska oltiin suomessa kuultu reilikortteja välittävästä matkatoimistosta että siellä kannattaisi piipahtaa. Hypättiin shinkanseniin eli luotijunaan ja matkattiin noin 40minsaa tokiosta poispäin. Jännää oli että kaupunki ei tavallaa loppunut missään vaiheessa, talot vain harvenivat mutta silti oli tiiviimpää kuin esimerkiksi helsingissä. Juna pysähtyi muistaakseni Odawaran asemalla josta piti ottaa bussi. Löydettiin heti aseman ulkopuolelta koppi josta lippuja myytiin.
Lipputiskillä oli vanha japanilaisrouva joka yritti kovasti puhua englantia. Hän selvästi ymmärsi paremmin englantia ja puhui sitä toisin kuin toiset sanoivat suoraan että no english. Ei saatu rouvasta kyllä paljoa selvää mutta asia hoitui kuitenkin. Saatiin menopaluulippu järvelle ja saatiin tietää mistä bussi lähtee. Saatiin myös kartta, joka sekin oli japaniksi. Ei paljon auttanut. Hypättiin bussiin ja oltiin ihmeissämme meneekö se edes perille. Ei tiedetty kauan matkassa kestää, mutta näin jälkikäteen voin sanoa että se kesti melkein tunnin. Bussi kierteli pitkin vuoristoteitä ylemmäs ja ylemmäs. Maisemat oli kyllä pirun makeita ja musat korvilla nostatti fiilistä. Oli outoa että niin korkealla oli lopulta järvi. Jäätiin jopa oikealla pysäkillä pois.
Ashi järvi vuoristossa. Ja Torii portti.
Ensi töikseen piti ettiä safkaa. Koska piti päästä halvalla jouduttiin pari paikkaa tsekkaamaan ja se vaikutti ihan lupaavalta. Lista oli taas japaniksi joten eihän siitä tajunnut mitään mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, joten tilattiin jotain. Sain kupillisen riisiämunasysteemiä. Melko perinteistä japanilaista safkaa siis. Se oli itseasiassa ihan jees. Kovin pieni vaan.
Kerkesin nälissäni syödä melkeen kaiken ennen kuvaa.
Järvellä seilas jotain merirosvolaivoja joten olihan se nyt pakko semmosen kyytiin päästä. Kyyti tais muistaakseni maksaa jotain 15e. Otettiin menopaluu, oltais voitu jäädä toiselle puolelle järveä tutkimaan mestoja mutta tultiin koko mestaan niin myöhään että ei vaan keretty jäädä. Paikalla olis myös mennyt joku kaapelihissi vuorelle josta olis salee ollu päräyttävät maisemat mutta kun ei kerkeä niin ei kerkeä. Kaikkea ei voi nähdä. Menopaluu reissu oli silti helvetin makee.
Botskin kyytiin menossa.
Ashin kylä.
Tottakai laivassa oli Japanilainen kapteeni.
Tänne vuoren laelle olisi päässyt kaapelihissillä.
Toinen laiva palaamassa takaisin.
Maisemat ihan törkeen upeita!
Lake Ashilla lämpötila oli selvästi viileämpi kuin alhaalla. En tiedä kuinka korkealla meren pinnasta kyseinen mesta on mutta marraskuussa piti kyllä olla kollari ja takki päällä että tarkeni. Kovan tuulen takia piti vielä laittaa pipo, onneksi tuli sekin mukaan. Hienot maisemat toki lämmittivät mieltä. Veneretken jälkeen kierreltiin vielä lähialueita ja tutkimme järven ympäristöä. Löysimme myös oikean pysäkin josta lähdimme takaisin junalle. Bussimatkan aikana aurinko kerkesi laskea ja tuli pimeää. Pääsimme hostelliiin varmaan joskus klo 8 illalla ja molempia väsytti aivan törkeesti.
Oli meidän tokavika ilta Japanin reissulla ja molempien teki mieli lähteä baariin. Jostain syystä meikää väsytti niin paljon että teki mieli skipata koko baari, mutta onneks Janne sai mut suostuteltua lähtemään. Janne Googletti jälleen että Studio Coast nimisessä mestassa on pippalot. Päivä tais olla muistaakseni tiistai. Ongelma oli vain siinä, että Studio Coast oli kaupungin ulkopuolella satama-alueella. Vähän sama kuin lähtis Helsingissä vuosaaren satamaan baariin. Koko mesta ei oikeastaan edes ollut "baari" vaan sama kuin ois lähteny vuosaareen jossa olis ollut messukeskuksen kokoinen klubi. Päätettiin sitten lopulta lähteä sinne. Käytiin lähikaupasta hakemassa kummallekin kaksi kappaletta 0,5l Strong Zeroja, joissa siis 8% alkoholia. Mentiin junalla taikka metrolla asemalle josta pitäisi pystyä kävelemään klubille. Perille päästyä rupes jo vähän jännittämään mitä tuleman pitää koska mistään ei kuulunut ääniä eikä edes ihmisiä näkynyt ja matkaa piti olla max 500 metriä. No hetken päästä löydettiin se mesta. Aivan järkyttävän iso mesta jo ulkoa, mutta edelleenkään ei kuulunut juuri ääniä eikä ihmisiä näkynyt. Mietin jo että onko täällä sama tilanne kuin suomessa että klubi on puoliksi tyhjä koska on tiistai. Totesin että eihän se nyt helvetti voi olla, kyseessä on sentään Japani. Vaikka oli tiistai niin sisään meni muutamia ihmisiä. Istuttiin 50 metrin päässä sisäänkäynniltä ja vedettiin Strong Zeroa huiviin. Tokan tölkin join lähes ykkösellä jotta pääsis nopeasti juhlatunnelmiin. Shibyasta oli järjestetty ilmainen bussikuljetus klubille koska se oli niin syrjässä. Bussikyytejä tuli muistaakseni yksi tai kaksi kun joimme juomiamme. Päätimme mennä sisään.
Studio Coast ja Power Of Visual
Sisäänkäynnillä meiltä pyydettiin henkkareita, taisin yllättyä kun kaveri sanoi jotain englanniksi (epävarma muistikuva). Näytettiin passeja ja homma ok. Sisäänkäynnillä oli lukittavia kaappeja jonne jätettiin jotain kamaa. Otin taskuun pelkän kameran jotta en kadottaisi mitään. Puhelin jätettiin kaappiin lukkojen taakse. Klubille oli tosi tarkat turvatarkastukset, jouduttiin ruumiintarkastukseen jossa minulle sanottiin että kameraa ei saa tuoda ja minut ohjattiin uusille lukittaville kaapeille. No kännissä sit yritin japanilaista kaappia säätää auki ja eihän siitä tullut mitään. Poket repeili hetken mulle ja tuli sitten auttamaan että sain kameran sinne. En saanut myöskään tuoda nenäliinaa sisään koska sillä olisin voinut huumata jonkun naisen. Jännä. No pääsin sitten sisään taskut tyhjinä. Ainoastaan lompakko sai jäädä. Tämän takia minulla ei ole sisältä yhtään kuvaa, kamera ja puhelin kun molemmat jäivät kaappiin.... Myöskään jannella ei tainnut olla kumpaakaan mukana.
Yritän kuvailla hieman fiiliksiä sisältä. Tulimme turvatarkastuksesta ensin lounge maiseen tilaan joka oli suurinpiirtein Helsingin klub sirkuksen kokoinen. Tilassa soi vähän letkeämpi musa ja luultiin jo että tässä kaikki mutta ehei... En muista oliko välissä vielä joku toinen tila, mutta useampi niitä oli. Tulimme lopulta "päälavalle" joka muistutti hieman jotain lätkähallia. Aivan sairaan iso tila. Joka helvetin suunnassa oli punaisia kaiuttimia ja keskellä tanssilattiaa 10 miehen kokoinen subbari. Löysin googlesta kuvan joka antaa vähän suuntaa millainen mesta.
tanssilattia
Studio Coast, toiselta nimeltään Ageha, on siis yksi Japanin suurimmista tai olisiko peräti aasian suurin klubi. Paikassa on esiintynyt maailmanluokan tähtiä ja Dj:tä. Takaisin yllä olevaan kuvaan. Kuva on siis oikeasti klubilta ja se näytti suurinpiirtein samalta paitsi että tila oli paljon pimeämpi ja tanssilattian reunoilla oli sairaan isoja taulutelevisioita joissa pyöri psykoosimaisia videoita. Tapahtuman nimi oli power of visual, joten paikalla oli niin sanottuja Visual DJ:tä. Heidän tarkoituksenaan on tehdä tietokoneella reaaliajassa hypnoottisia kuvioita televisioille musiikin tahdissa.
Jatkettiin matkaa kevyessä humalassa kohti peräpäätä. Tultiin johonkin ihmeen välitilaan missä oli menossa pienet messut? Mitä hittoa klubilla oli esitteille DJ dekkejä. Siis ihan ständejä eri DJ dekkien valmistajilta ja niiden esittelijöitä. Mentiin sit kevyessä kenttähumalassa pyörittämään levyjä hetkeksi. Sönkötin kännissä jotain esittelijätyypille ja se oli ihan fiilareissa kun oltiin suomesta, kai. En muista. No jatkettiin messuilta eteenpäin. Takana oli baaritiski ja vähän tilaa josta aukesi näkymä ulkoaltaalle? Otettiin tiskiltä juomat ja jatkettiin eteenpäin. Allas alueella oli menossa ihan omat bileet. Jengi tanssi altaan ympärillä. Pystyin vain kuvittelemaan auringon laskun tai nousun joka aukesi satamasta lahdelle. Otetaanpa taas kuva Googlesta näyttämään mestaa, ihan käsittämättömän siisti. Jammailtiin siinä hetki ja tajuttiin että ei perskele, mesta jatkuu vielä vasemmalle.
Uima-allas Klubilla.
Altaan vasemmalta puolelta löytyi sitten hemmetin iso teltta, siis oikeasti useamman sadan ihmisen teltta, jossa oli ihan oikea bändi soittamassa. Tuossa ylemmässä kuvassa jossa pooli näkyy on tuo puinen koppi DJ koppi, siellä siis DJ soittaa musat allas-alueella. Bänditeltassa oli kova meno, paikalla oli oikeasti sata ihmistä joraamassa. Jorailtiin sielläkin hetki ja jatkettiin taas pidemmälle. Bänditeltan ohitse. Bileet oli siis ihan katossa vaikka oli tiistai, Japani ei pettänyt meitä! Bänditeltan jälkeen tuli vihdoin viimeinen alue joka oli myöskin erikoinen. Tuli mieleen jotkut festarimeiningit. Alue oli siis täynnä ruokatelttoja, ihan niinkuin suomessa festareilla. Kojuissa myytiin erilaisia safkoja mutta ei käyty ostamassa mitään koska rahat oli aika finaalissa. Juotiin nekin vähät. Oli tosi siistiä että baarin sisällä oli omat "festarit" joista sai ostaa erilaisia safkoja. Suomeen samanlainen meno niin ei tarttisi harrastaa nakkikioskitappeluita. Alueella oli myös useampia kaasukäyttöisiä terassilämmittimiä että ei vaan vahingossakaan tule kylmä tupakoitsijoille. Oikein kiva. Jäätiinkin sitten yhden tötsän alle röökille. Jauhettiin siinä paskaa jo vähän tukevammassa humalassa kunnes kolme about meidän ikäistä mimmiä tuli pummimaan tulta. Muistan edelleen että mimmi pummasi tulta seuraavilla sanoilla "lighto" tai "laito" eli yritti varmaan sanoa light, "tuli" tai "valo" ja näytti samalla sytkäriliikettä käsillään. Tajuttiinhan me mitä se halusi. Sen jälkeen poistui kavereidensa viereen. Ei kauaa mietitty ja käytiin kysymässä että puhuuko ne englantia. No ei helvetti puhunut, pari hassua sanaa. Yritä nyt siinä sitten keskustella. Saatiin selville että ne on syntyny 90. Kysyttiin sitten lähteekö tytöt tanssimaan ja nehän lähti. Mentiin Agehan päälavalle tanssimaan tyttöjen kanssa. Oli kyllä ehkä jäätävimmät tanssit ikinä mutta olipahan hauskaa. Oltiin myös juotu toiset juomat tässä välissä.
Kun tultiin tanssilattialle joku Japsi oli vähän flipannut. Se joras subbarin edessä yksinään ja hakkas nyrkeillä sitä. Seuraavaks tytöt halus pissalle ja mekin lähettiin vessaan. Kadotettiin mimmit samalla. Kun tultiin kuselta vessan ohi käveli toinen tyttölauma. Koska oltiin turisteja, elikkä ei aasialaisen näköisiä kiinnitettiin heti niiden huomio ja ne rupes jotain huutelemaan. Sanoin niille vaan "Naruto" ja "One Piece", jotka on japanilaisia animesarjoja ja siitähän ne vasta innostui. Nekään ei puhunut englantia mutta varmasti ois halunnut jutella meidän kanssa. No jorailtiin aikamme, loppuilta oli vähän sekavaa aikaa ja viimein lähettiin himaan. Kello oli jotain 03-04 ja siihen aikaan ei julkiset kulkeneet. Aateltiin että ei kyl helvetti jäädä venaamaan aamumetroa. Käveltiin sit takaisin metroasemalle mistä tultiin koska siinä edessä nähtiin taksitolppa ja kyllä hypättiin taksiin. Taksi oli jännä, siinä oli automaattisesti aukeavat ja sulkeutuvat takaovet. Eli oviin ei saanut missään nimessä itse koskea, tiesin tämän jo etukäteen ja sanoin siitä Jannelle, mutta kun tultiin hostellin pihaan niin tottakai sen piti kännissä alkaa sählää sen oven kanssa. No päästiin kuitenkin ulos taksista. Matkalla hostellille yritin oppimillani fraaseilla kysyä kuskilta voidaanko maksaa puoliksi, eli jotenkin näin "sumimasen betsubetsuni shitekudasai OK!?" johon kuski osasi kyllä vastata että onnistuu. En tiedä olisiko se puhunut englantia mutta varmaan tykkäsi että yritin sille sönköttää japania. Hieman ennen saapumista tajuttiin että jannella on antaa mulle massit kouraan joten ei tartte maksaa puoliksi ja eikun sanakirjast sanoja pötköön "sumimasen IE hanbun OK?" eli ei makseta puoliksi. Homma hoitui taas ja olin revetä nauruun. Kiitimme kyydistä ja menimme nukkumaan.
Seuraava päivä X
Herättiin seuraavana päivänä darrassa mutta koska oli viimeinen päivä reissussa oli pakko tehdä vielä jotain. Lähettiin käymään kävelykadulla jonka nimeä en edes muista enää. Ihmisiä vaan oli ihan saatanasti hyvä että mahduttiin kävelemään eteenpäin.
Kävelykatu jossain Tokiossa.
Ostin myös japani tpaidan matkamuistoksi kokoa L, joka on siis minulle normaali koko suomessa. Paita oli pakattu muoviin joten sitä ei voinut kokeilla kaupassa. Kokeilin paitaa myöhemmin ja voi saatana! Se oli suurinpiirtein suomen S kokoa. Japanilaiset ovat tietysti pienempiä joten ensikerralla vähintään XL eli yksi koko isompi. Tai jopa XXL. Ei oltu vielä kertaakaan reissulla syöty sushia sellaisessa mestassa missä fisut menee liukuhihnalla niin totesin että heti kun sellainen tulee vastaan mennään sisään. Loppuillasta onni potkaisi ja sushimesta tuli vastaan.
Japanilaisessa sushibuffetissa oli hieman erilaisempiakin fisuja mitä suomessa, esim mustekalaa ja sellaisiakin mitä en edes tunnistanut.
Ruokailu hoitui niin että istuttiin pöytään ja alettiin vain ottamaan kaloja hihnalta. Hihnan alla pienissä koloissa meille oli juomakupit ja pöydästä sai muistaakseni suoraan vettä tai vihreällä teellä maustettua kylmää vettä jota sai melkein joka paikassa. Se oli muuten pahaa mutta loppua kohden tähän vihreä tee veteen alkoi jo hieman tottua. Safkan hinta muodostui lautasten väristä. Kun oltiin valmiit huikattiin tarjoilija paikalle jonka jälkeen se laski hinnan sen perusteella minkä värisiltä lautasilta oltiin syöty. Hinnat olivat suurinpiirtein 1-3e per lautanen. Kun lähdettiin pois sushipaikasta tapahtui perinteinen japanilainen, eli jokaikinen tarjoilija ja myös kokit ravintolan perästä huusivat meille kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan. Tai ainakin oletan että huusivat niin koska en ymmärrä japania. Tämä siis tapahtuu about joka paikassa, kaikki työntekijät toivottavat tervetulleeksi ja kiittävät käynnistä. Ihan sama mihin menee, myös kokit huutavat jos ovat näkyvillä.
Seuraavaksi käytiin 6-7 kerroksisessa pornokaupassa. Jokaisessa kerroksessa oli oma teemansa. Esim 1. asut, 2. dildot 3. sitomisleikit 4. leffat jne. Enpä edes muista kaikkia. Paikan nimi taisi olla Pop Life Department.
Pop Life Department pornokauppa
Alue taisi Lonely Planetissa itseasiassa olla joku pornoon keskittyvä paikka. Alueella oli siis helvetisti pornokauppoja vieri vierekkäin.
Myöhään illasta mentiin vielä tsekkaamaan sama Asakusan temppelialue missä oltiin ekoina päivinä. Tori oli tietysti kiinni koska oli jo myöhä. Vain pari kojua oli auki. Saatiin kuitenkin ostettua vielä matkamuistot. Itselle lähti mukaan japanilaiset syömäpuikot ja jääkaappimagneetti.
Asakusan temppelialue
Käytiin myös itseasiassa en muista tarkalleen mikä päivä, mutta löytämässämme ruokakaupassa ostamassa isot pullot sakea kotiin viemiseksi.
Seuraava päivä X
Viimein koitti kotiin lähdön aika ja haikealtahan se tuntui. Oltiin liikkeellä tosi aikaisin aamulla joskus kuudelta. Viimeinen hauska tapahtuma oli Uenon metroasemalla jossa piti kävellä portaat ylös laitureille. Portaiden alapäässä oli japanilaiseen kimonoon pukeutunut mies joka huusi ihan täysiä erilaisia asioita positiiviseen tyyliin. Kelattiin että se on salee palkattu kannustamaan ihmisiä tähän tyyliin: "KYLLÄ TE JAKSATTE TÄNÄÄN" "HYVIN MENEE" naurettiin sille vielä pitkään. Ei keksitty mitä muutakaan se ois siinä duunannu koska ei sillä ollu mitään mainoskylttejä tms. mukana. Mentiin Tokion päärautatieasemalle muistaakseni ja siitä hypättiin junaan joka vei meidät Naritan lentokentälle.
Matkalla lentokentälle.
Japanista löytyy myös paljon aukeita alueita mutta miltei joka paikassa on asutusta. Yllä oleva kuva on napattu junasta matkalla kentälle.
Japania yläilmoista
Huikea reissu, ei harmita pätkääkään että tuli lähdettyä. Joskus toivottavasti vielä uudestaan! Seuraaviin reissuihin!
Reissun faktat:
Lentoliput: 1000e menopaluu Finnair suorat lennot
Käyttömassit: 1000e sisältäen majoituksen, ruuat, ostokset, nähtävyydet ja kaiken muun huvittelun kuten kaljat.
Majoitus: Etsittiin itse paikanpäältä Lonely Planet kirjan avulla. Maksoimme keskimäärin 30e/yö
Safka: Ruokaa sai 3-10e helposti paikasta kuin paikasta jos vain tyytyi nuudeleihin, curryyn ja muihin japanilaisiin perus safkoihin.
Nähtävää: No ihan helvetisti kaikkea jokapuolella. Japania voisi varmaan kiertää puoli vuotta ennenkuin voisi sanoa nähneensä jotain.
Muuta: Lentoliput ostettiin Kilroy Travelsilta ja japanilaiset reilikortit tulee hommata suomesta etukäteen. Niitä ei saa ostettua japanista. Maahan saapuessa ostettiin welcome paketti johon kuului menolippu Naritan kentältä Tokioon ja tokion ladattava matkakortti.
Reilikortti: saatavilla ainakin 1 ja 2 viikon kortteja, taisi olla myös kuukauden kortti. 2 viikon kortti maksoi vuonna 2011 noin 450e.
Kulut yhteensä: Laskin polttaneeni 3 viikon reissulla yhteensä 2500e.
Onko sinulla kysyttävää reissustani? Kysy ihmeessä, pyrin vastaamaan kysymyksiin ja annan mielelläni reissuvinkkejä!
Ainiin ja spessu! Koska oltiin tsiigattu Madventuresia mikä ehkä ostin innosti lähtemään reissuun haluttiin kuvata oma reissuvideomme. Video on tehty täysin läpällä ja sen pääset näkemään tästä:
Löytyy myös Youtubesta etsimällä "Hateventures Japani"
Kommentit
Lähetä kommentti